Satusetä.

[hewwo]

//offline. Koji-Chan ynnä Aka tänne. :---3//

Jalius Dimoterocha

Oli lämmin päivä. Torilla oli paljon ihmisiä, paljon kaikkea myytävää. Jäätelökoju. Jali kaipasi juuri silloin jäätelöä. Hän oli nukkunut edellisen yön huonosti. Jali ei pitänyt yhtään riitelemisestä, vielä vähemmän itkemisestä. Jali toivoi löytäneensä kaverin, mutta sitten hän oli vain muuttunut oudoksi. Mikä oli mennyt vikaan? Jali oli ollut kiltti, ystävällinen ja kaikkea. Miksi hänestä ei silti pidetty?
Jali asteli jäätelökojun luo ja tilasi isoimman jäätelöannoksen, mansikkaa ja suklaata kermavaahdolla ja strösseleillä ja jollain muulla, jota Jali ei tiennyt mitä se oli. Mutta kuulemma hyvää.
Jali sai jäätelönsa ja hän lähti kävelemään pitkin erilaisia kojuja syöden jäätelöä.

Kojut olivat täynnä mielenkiintoista tavaraa. Jali löysi paljon erilaisia satukirjoja, joista hän ei ollut koskaan kuullut. Hän löysi myös kojun, jossa myytiin kaikenlaista magiaan liittyvää, kuten yrttejä taikajuomiin, oppikirjoja, taikakoruja... Jali osti sieltä yhden kaulakorun, jossa oli lumihiutaleen näköinen, vedestä muovattu, hohtava risti. Se tosiaan oli jokin ristin tapainen, mutta silti se näytti lumihiutaleelta.
Jali jatkoi matkaansa, syöden yhä jäätelöänsä, joka oli kyllä saavuttanut odotukset koolla ja maulla. Erittäin paljon, erittäin herkullista.

[Koji]

Aka käveli hieman väsyneen oloisesti eteenpäin. Hän oli laittanyt päähänsä hupun ja piti käsiä taskuissaan. Aurinko oli ilkeä vampyyrille, mutta nyt oli muitakin murheita. Viimepäivistä oikein minkäänlaista muistikuvaa, viimeinen oli siitä, kun hän tapasi Jalin. Siihen jonnekkin tyssäsi. Hitto, eikai persoona vaihtunut! 'Eikä...' vampyyri ajatteli, nyt taatusti Jali ei enään ikinä luota häneen. Nyt taas ollaan yksin, Jalista olisi tullut oikein hyvä ystävä. Mutta perkele, kun on kaksi persoonaa. Ja toinen on vielä sellainen vittumainen, niin ystäviä menee ja tulee. Saisi nyt edes mahdollisuuden selittää.
Punatukkainen jatkoi harmissaan matkaansa ihmismassassa, väistellen aina vastaantulijoita. Mutta miten ihmeessä Jalin täältä voisi löytää? Arpapeliä. Aka vilkaisi yhden kojun suuntaan, ja siellä olikin tutunoloinen hahmo. Voisi olla Jali... Vampyyri lähti seuraamaan vaaleahiuksista hahmoa, joka oli vaikeaa täällä ihmismassassa. Hitto, jos nyt toisen kadottaisi.
"Jali!" Aka huudahti, jos saisi nyt ehkä toisen pysähtymään.

[hewwo]

Jali käveli täysin ajatuksissaan vain lapaten jäätelöä suuhunsa. Hän oli tähän mennessä syönyt jo melkein litran jäätelöä. Yhtäkkiä hän kuuli nimeään huudettavan. Hän pysähtyi kuin seinään. Hänen nimeään huudettiin. Miten se voi olla mahdollista. Eihän kukaan halunnut olla hänen kaverinsa. Ei hänellä ollut oikein kavereita.
Jali käännähti ja näki vain paljon massaa. Paljon erilaisia ihmisiä, pieniä lapsia, kuolleen näköisiä raatoja, huppupäisen tyypin... Hetkinen. Vampyyrit yleensä käyttivät huppuja. Ehkä se oli Aka. Äh, juuri kun Jali oli melkein unohtanut hänet. Miksi Jali edes välitti siitä ilkeästä pahasta pahiksesta niin paljon. Hän jopa söi niin paljon jäätelöä toisen vuoksi, kuin naiset sydänsuruihinsa.
Jali jäi vain katsomaan siihen suuntaan syöden jäätelöä yhä.

[Koji]

Aka toivoi, että Jali pysähtyisi. Niin hän voisi selittää, selittä kaiken, ja voisi sitten ehkä taas olla ystävä Jalin kanssa. Vampyyri meni väkijoukon läpi toisen eteen. Nyt piti vain toivos, että Jali vain suostuisi kuuntelemaan. Kun ei sitä tiennyt.
"Jali, olen hyvin pahoillani siitä viime kerrasta... " Aka sanoi ja käänsi katseensa hetkeksi syrjään.
Miten tämän voi selittää? Jos toinen ei usko sitä, että hänellä on kaksi persoonaa. Tai ei voi antaa anteeksi... Vampyyri ei halunnut olla yksin ja ilman ystäviä. Niin oli vain hyvin rankkaa elää, ei hyvin, vaan todella rankkaa. Varsinkin vampyyrina, kun nyt vampyyreita jo valmiiksi halveksuttiin. Aka käänsi katseensa takaisin Jaliin, odottaen että haluaisiko tämä edes selityksiä kuulla.

[hewwo]

Jalilla oli jäätelö lentää kun toinen ei tullutkaan haastamaan riitaa. Hän hymyili söpösti.
"Mitä.. Pyydätkö sinä minulta anteeksi?"
Jali katsoi toiseen iloisena ja jännittyneenä, ihan kuin toinen olisi kosimassa tätä.
"Mennäänkö jonnekin muualle täältä tungoksesta?"
Jali kysyi arasti ja kosketti hieman tämän kättä, tarttuen siihen sitten lopulta pitävästi. Poika lähti johdattamaan heitä tungoksen läpi yhdelle varjoiselle paikalle, jonne ei paistanut aurinko, eikä siellä ollut juurikaan ketään muuta.
"Onko nyt parempi? Ajattelin, että vampyyrina et oikein kestä aurinkoa..."

[Koji]

Aka nyökkäsi. Jos hän ei pääsisi pyytämään anteeksi, varmaan se jäisi vaivaamaan ikuisiksi ajoiksi. Mutta toisen suhtautuminen tähän kummastutti, vampyyri luuli että Jali olisi kovinkin suuttunut siitä mutta ei näköjään.
"Mennään vain." Aka sanoi ja lähti hieman Jalin perässä kävelemään pois tästä tungoksesta. Antasikohan Jali anteeksi helposti? Varjo helpotti hieman oloa, ja Aka otti hupun pois. Nyt niin voi tehdä, kun auringon valo ei päässyt tänne kunnolla. "Joo on..."
"Haluat varmaan selityksen, siihen käyttäytymiseeni." punatukkainen aloitti ja huokaisi.
"En ole varma uskotko tätä... Mutta... Minulla on kaksi persoonaa. En pysty päättämään itse, milloin se vaihtuu ja en tiedä mitä toisessa persoonassani teen." Aka sanoi lopulta, mitä hän voisi tehdä jos Jali ei antaisi anteeksi? "Olen hyvin pahoillani..." vampyyri sanoi vielä.

[hewwo]

Jali hymyili.
"Sitäkö se vain oli? Aa, mikset varottanut. Nyt söin turhaan litran jäätelöä!"
Jalin ilme oli vakava ja hän antoi Akalle hellän bichläpin, taas kerran. Sitten hän hymyili ja halasi tätä, antaen pienen suukon tämän poskelle.
"Saat anteeksi. Kunhan lupaat olla mun kaveri. Tosin... Olihan se ilkeää, mutta kyllä minäkin osaan käyttäytyä pahasti. Tai siis, enhän se ole minä... Kyllä minä ymmärrän sinua."
Jali hymyili ja silitti tämän päätä.
"Ja kiitos vain, mä en ole tehnyt mitään muuta ku ajatellut sua, itkenyt sun vuoksi, syönyt sun vuoksi... Saat kyllä luvan olla mun kanssa tämän päivän."
Jali hymyili ja ojensi jäätelöä.
"Haluatko?"

[Koji]

Purraaw... <3
--------------------

"En tiedä... Luulin kai ettet uskoisi."
Aka sanoi helpottuneena. Aluksi hän oli luullut tosiaan, Jalin tulistuvan hieman... Mutta ei näköjään. Ihanaa, hän sai anteeksi. Vampyyri halasi Jalia takaisin, ihanaa kun nyt oli joku ystävä. Ystävä johon voisi luottaa aina, ystävä joka ymmärtää ja ei välitä siitä, että hän on vampyyri.
"Lupaan lupaan, kunhan lupaat itsekkin." punatukkainen sanoi hymyillen. Tuntui ehkä hieman hassulta toisen silittäessä, mutta myös hyvältä. Oikein mitään hellyyden osoituksia ei ole oikein elämän aikana saatu. Ajatella mitä kaikkea toinen on tehnyt Akan vuoksi, se oli hänelle ihan uutta. Aka ei tiennyt olevansa niin tärkeä, mutta kai Jalikin on ollut hyvin yksinäinen.
"Kyllä nyt ystävän kanssa haluan olla. Mutta, jos sinulle sopii... Niin voisimmeko välttää hirveän aurinkoisia paikkoja?" Aka kysyi.

[hewwo]

Jali katsoi toista iloisesti. Hän vain katsoi ja hymyili, eikä saanut vähään aikaan yhtään sanaa suustaan.
"Joo voidaan me. Sä saat päättää minne mennään ja missä ollaan ja mitä tehdään."
Jali nojasi käsiensä varassa polviinsa ja katseli toista. Nyt hänellä oli ystävä. Vieläpä sellainen, joka oli vähän kuin hän itse. Molemmilla oli kuin kaksi puolta itsessään, molemmat olivat erilaisia ja väärin ymmärrettyjä, molemmat olivat yksinäisiä. Jali oli melkein kuin rakastunut. Mutta oikeastaan hän ei tiennyt mitä rakkaus oli. Hänen suurin haaveensa oli aina ollut rakastua, mutta kun hän vanheni, hän ei tiennyt millaista olisi olla rakastunut, ja miten se tapahtuu. Saduissa se tapahtuu niin helposti. Tavataan unelmien prinssi, rakastutaan, eletään elämä onnellisena loppuun asti.
Jali tuli Akaa lähemmäs ja suuteli tämän huulia varovasti.

[Koji]

"Okei."
Aka sanoi. Ei hän nyt oikein tiennyt minne haluaisi mennä ja niin. Mielummin hän menisi Jalin mukana, missä tämä nyt liikkuisi. Kun ei vampyyri nyt kovin yleisiä asioita oikein tee, kun ei ihmisten ilmoilla voi liikkua kunnolla. Auringon takia ainakin päivällä, ja yöllä kaikki on kiinni. Mutta eiköhän jotain nyt keksitä.
Vampyyri ei ollenkaan osannut odottaa tätä Jalilta, ei todellakaan. Puna levisi Akan poskille, viimeksi hän oli suudellut jotakin hyvin kauan sitten. Mutta ei koskaan samaa sukupuolta olevaa... Hän ei tiennyt mitä tässä nyt pitäisi tehdä, mutta päätti kuitenkin vastata suudelmaan. Aka halasi hellästi Jalia ja sulki silmänsä. Tätä tunnetta hän oli kaivannut, kukaan ei ollut pitkään aikaan rakastanut häntä. Ja oli ihanaa tuntea itsensä rakastetuksi.

--------------------------
<3 Aka tuli kaapista ulosh ~

[hewwo]

Jali ei ollut koskaan ennen suudellut ketään, ainakaan tietoisesti. Hän vain halusi kokeilla. Mutta Jali yllättyi itsekin toisen vastatessa suudelmaan, joten hän antoi vain mennä.
Jali kietoi kätensä Akan ympäri tiukasti ja painautui vain lähemmäs. Pieni puna hehkui pojan kasvoilla. Nyt Jali oikeastaan vasta tajusi, että hän oli jo aikuinen hyvässä iässä. Hän oli täysin valtuutettu suutelemaan kenen kanssa ikinä huvitti. Se ei ollut mikään teinien juttu. Mutta Jalille se oli eka kerta. Nyt hän tunsi olevansa mies. Ainakin hetkellisesti.
Mutta tuskin hän koskaan pääsisi eroon lapsellisesta luonteestaan.

[Koji]

Akalle tämä ei ollut ihan ekakerta, mutta ensimmäinen miehen kanssa. Kun hänellä oli ollut elävien maailmassa tyttöystävä, joka kuoli hänen silmiensä edessä. Hän ei halua, että Jalille tapahtuisi niin. Vampyyri ei antaisi itselleen anteeksi, jos ainoalle ystävälleen, Jalille tapahtuisi niin. Aka lupasi itselleen, että suojelisi ystäväänsä. Hän ei halua jäädä yksin.
Vampyyri rupesi tuntemaan pitkästä aikaa lämpöä sisällään. Sellaista mitä ei ole hyvin pitkään aikaan kokenut, ei kertaakaan ennen Tuonpuoleisessa. Ja tämä tunne oli ihana, lämmin ja turvallinen. Mutta hieman yllättäväkin. Jos Akalla olisi vielä sydän rinnassaan, se taatusti löisi tuhatta ja sataa. Mutta kun sitä ei ole enään.

[hewwo]

Jali työntäytyi hieman kauemmas toisesta ja hymyili vähän pieni puna yhä poskillaan. Hän ei oikein tiennyt mitä tehdä.
"Tu.. Tuota... Me-mennäänkö nyt jonnekin vai ollaanko me koko päivä tässä?"
Jali änkytti ja puri lopuksi huultansa. Hän hengitti raskaasti.
Hän ei oikein tiennyt pitikö hänen hävetä tekoaan vai oliko se okei. Mutta ainakin hän oli hirveän ylpeä itsestään.
Poika otti Akaa kädestä kiinni ja hymyili vakuuttavammin.
"Etkai sää pahastunu....?"

[Koji]

"Mennään vain, mutta kyllä säkin voit päättää minne mennään." Aka sanoi, ei hän halua yksin päättää kaikesta. Vampyyri ei oikein vielä tajunnut kunnolla mitä oli tapahtunut. Se vain oli tapahtunut niin nopeasti, punakaan ei ollut kokonaan hävinnyt poskilta.
Pian hän tunsikin Jalin tarttuvan käteensä. Aka hymyili pienesti ja sanoi:
"En pahastunut." ja puristi hieman Jalin kättä.
Hänestä Jali oli kyllä aika suloinen... niin vieton ja mukava. Ihme, ettei tällä tainnut olla paljoa ystäviä. Aka ei ainakaan löytänyt ystävästään huonoja puolia. "Haluaisitko itse mennä jonnekkin tiettyyn paikkaan?" vampyyri kysyi.

[hewwo]

"Ei mulla ole mitään erityistä paikkaa... Kuhan mä vaan saan olla sun kaa."
Jali sanoi ja painautui taas tähän kiinni.
"Oikeesti, päätä sä vaan."
Jali alkoi leikkiä tämän sormilla ja huomasi sitten hieman sulaneen jäätelönsä. Hän kaappasi sen sitten syliinsä ja söi sen nopeasti loppuun.
"Okei, minne sä haluat viedä mut?"
Jali kysyi ja nousi ylös seisomaan.
Vampyyrina oli varmasti vaikea olla. Ei oikein voinut päivisin mennä minnekään. Jali rakasti torilla olemista. Siellä oli kaikkea. Mutta pimeän tullen kojut menivät kiinni. Se oli varmasti väärin vampyyreja kohtaan. Heidän oli siis pukeuduttava huppuihin ja muihin kuumiin vaatteisiin, että voisivat käydä ostoksilla.
Jali ei mitenkään voisi kestää sellaista.
Ja sitten, kun vampyyri tarvitsi oikeastaan vain verta ravinnokseen. Mutta toinen asia mistä Jali piti, oli syöminen. Olisi ikävää jos syömisestä häviäisi kaikki viehätys.