|
|
Post by hewwo on Oct 7, 2008 15:35:59 GMT 2
Jali meni baaritiskin viereen ja tilasi yhden kylmän oluen. Baarimikollekin piti vakuutella olevansa varmasti täysi-ikäinen. Miksi he edes välittivät? Kaikki olivat silti kuolleita...
"Ai... Meneekö edes päähän?"
Jali virnisti. Hän tarkoitti juomia siis. Jalilla itsellään oli aika huono viinapää, muttei mitään vakavampia sammumisia ollut koskaan tapahtunut. Poika vain meni aika helposti humalaan, eikä yleensä muistanut sitten edellisen illan tapahtumia. Jopa yhdestä oluesta Jali oli jo pienessä humalassa, ei välttämättä niin huomattavassa, mutta jos tunsi Jalin, pystyi huomaamaan hänen luonteessaan hieman muutosta. Jalista tuli silloin jotenkin rohkeampi ja halukkaampi, sekä hänen sisäinen miehensä paljastui hieman.
|
|
|
|
Post by Koji on Oct 7, 2008 16:35:12 GMT 2
Aka meni Jalin viereen, saaden matkan aikana pari kummastunutta katsetta.
"Täytyy sanoa, etten oikeastaan tiedä, kun en oikein pitkään aikaan ole alkoholipitoista juomaa juonut."
hän sanoi. Siitä oli tosiaan kauan, vampyyri ei edes kunnolla muistanut kuin milloin. Oikeastaan ei ole edes kunnon tilaisuutta siihen ollut, kun ei elävien maailmassa kovinkaan usein tultu juotua. Muuta kuin verta.
Aka toivoi, ettei olisi hieman tylsän puoleista seuraa. Kun nyt saattaisi olla, kun joistain asioista on ilo mennyt. Vaikka nyt juuri syömisestä ja juomisesta, vampyyrina olo vaati veronsa. Mutta eipä melkein koskaan hän ole tahtonut vampyyri olla.
|
|
|
|
Post by hewwo on Oct 7, 2008 16:46:51 GMT 2
"No, ota nyt vaikka jokin juoma? Minä maksan."
Jali hymyilee ja juo hieman vasta saanutta, kylmää, huuruisessa lasissa olevaa olutta.
Ah, kuinka juoma teki heti tehtävänsä. Oli paljon viileämpi olo, paljon helpottuneempi, kaikki oli paljon paremmin.
"Kuule... Aka."
Jali kääntyi tähän päin.
"Oletko... Oletko aina ollut vampyyri...? Siis, oletko koskaan maistanut mitään tai?"
Jali tapitti tätä hohtavilla silmillään tuoppi kädessään välillä siemaillen oluttaan.
|
|
|
|
Post by Koji on Oct 7, 2008 17:17:45 GMT 2
Aka hymyili pienesti.
"Voisin kai ottaa saman kuin sinä." hän sanoi Jalille ja kutsui sitten baarimikon luokseen, tilaten saman juoman kuin Jali. Kai siinä nyt olo edes viilentyisi hieman, jos ei muuta.
Vampyyri hiljeni hetkeksi, kunnes sitten avasi suunsa:
"Olen ollut. Synnyin vampyyriksi." Aka sanoi, puhuen tarpeeksi hiljaa. Että mahdollisesti vain Jali kuulisi. Ei hän halunnut kailottaa koko maailmalle olevansa vampyyri. Aka kyllä haluaisi olla ihminen, vaikka silloin lopulta elämä päättyisi ja olisi lyhyempi. Mutta vampyyrina ei ole helppoa.
|
|
|
|
Post by hewwo on Oct 7, 2008 17:55:17 GMT 2
Jali joi lasinsa tyhjäksi, ja pienessä hiprakassa tilasi toisenkin oluen.
"Aivan... Minäkin synnyin tälläiseksi - tai no, antaa olla."
Jali hiljeni äkisti. Vampyyri saattoi olla paha, mutta entä sitten demoni? Vaikka Jali olikin vain puolidemoni, se ei vaikuttanut yhtään silloin kun Jali tosiaan oli ja käyttäytyi kuin demoni. Ihmisenä Jali sitten oli mitä oli.
Jali laittoi kätensä Akan reidelle ja hymyili söpösti, mutta tällä kertaa hieman miehekkäämmin.
"Mennäänkö me nyt... meille?"
Jali sai sen kuulostamaan hieman pervolta ja hänen ilmeensäkin oli hieman humalainen. Kaksi tuoppia olutta, ja tuossa kunnossa.
|
|
|
|
Post by Koji on Oct 7, 2008 18:10:52 GMT 2
Toinen tilasi siis jo toisen tuopin, ja Aka ei ollut ensimmäistäkään juonut. Hän hörppäsi hieman omaa oluttaan. Ei se kovinkaan erikoiselta maistunut, varmasti olisi parempaa jos olisi vaikka ihminen.
Vampyyri katsahti hieman kummissaan Jaliin, tuntiessa tämän käden reidellään. Toisen katse oli hieman erilainen. Jotenkin... Miehekkäämpi?
Tai sitten vain kuviteltiin.
"Mennään vain." Aka sanoi ja joi juomansa loppuun. Tuo Jalin äskeinen sanominen kuulosti tosiaan hieman pervolta, taisi siis olla jo nyt hieman hiprakassa. Vampyyriin tuo yksi tuoppi ei paljoa vaikuttanut.
|
|
|
|
Post by hewwo on Oct 7, 2008 20:29:43 GMT 2
Jali otti pienen, horjuvan askeleen kohti ovea, mutta loppumatka sujui horjumatta. Ah, enää ei edes tuntunut niin kuumalta.
Jali otti Akaa kädestä kiinni ja lähti kävelemään taas reippain mielin kohti pientä asuntoansa.
Vähän ajan päästä he sitten saapuivat Jalin asunnolle. Jali taas näytti tietä ja pian hän sulki oven perässään ja käveli sängyllensä istumaan ja viittoi Akaa siihen viereen.
"Noniin, ollaan perillä! Ah. Tehdäänkö jotain?"
Jali virnisti ja meni hetkeksi makuuasentoon huokaisten syvään.
"Gaah, mä olen ihan poikki..."
|
|
|
|
Post by Koji on Oct 8, 2008 12:36:47 GMT 2
Aka meni ovelle ja siitä Jalin viereen kävelemään. Hän puristi hieman takaisin tämän kättä. Ei vampyyriä hävettänyt ollenkaan pitää toista kädestä, ei sitten yhtään.
Aka meni istumaan Jalin viereen ja venytti hieman käsiään.
"No myöhemmin voisimme räjäyttää ne ilotulitukset. Sitten kun olisi hieman pimeämpää, kun ne olisivat sitten ainakin paremmin nähtäviä." punatukkainen sanoi katsahtae ystäväänsä.
Hän mietti, että pitäisikö kertoa eräs toinenkin asia itsestään. Vaikkei se moneen asiaan vaikuta.
"Tuota Jali..." Aka aloitti, oli hetken hiljaa ja jatkoi: "Minun pitäisi varmaan kertoa eräs toinenkin asia itsestäni. Vaikka se ei oikein mihinkään vaikuta." vampyyri vain haluaisi kertoa tämän ystävälleen, kertoa sen, että oli kirjaimellisesti sydämmetön.
|
|
|
|
Post by hewwo on Oct 8, 2008 19:44:28 GMT 2
Jali kääntyi toisen puoleen ja laski päänsä tämän syliin.
"Joo niin voidaan, mitä tehään sillä välin?"
Hän hymyili ja hipelöi toisen sormia. Laittoi sitten kätensä tämän käteen ja puristi siitä hieman. Hän oli niin onnellinen.
"Kerro."
Jali käänsi päätänsä enemmän toiseen päin kuunteleva ilme kasvoillaan.
Oli ihanaa kun oli joku, joka oli niin rehellinen. Jali ei itse ollut kertonut paljon mitään itsestään. Pieniä omantunnon tuskia käväisi tässä, kun toinen oli niin mukava ja rehellinen. Jali piti itseään toiseen verrattuna valehtelevaksi paskaksi, vaikkei hän kyllä tietääkseen mitään valehdellutkaan, hän ei vain kertonut kaikkea. Oikeastaan ei mitään yksityiskohtaisempaa.
|
|
|
|
Post by Koji on Oct 8, 2008 19:57:29 GMT 2
Aka kohautti harteitaan, toisen kysyessä tekemistä.
Mutta sitten hän rupesi miettimään, miten sen sitten sanoisi. Ei hän halunnut ihan suoraan sanoa.
"No..." vampyyri aloitti ja nosti Jalin kättä, ja laittoi sen rinnalleen kohtaan missä sydämmen pitäisi olla.
"Mitä tunnet?" Aka kysyi.
Hän toivoi, että Jali tajuaisi sen, mitä tarkoitti. Hänen mielessään heräsi pelko, että Jali jostain syystä tahtoisi olla enään hänen ystävänsä. Vaikka syy olisi miten outo. Aka ei halunnut todellakaan menettää Jalia ystävänä, kun niin oli melkein jo käynytkin.
|
|
|
|
Post by hewwo on Oct 8, 2008 20:33:54 GMT 2
Jali piti kättään toisen sydämen kohdalla, eikä oikein tajunnut mitä toinen tarkoitti.
"Hä? ... En mitään..."
Jali hiljeni hetkeksi mietteihinsä tajuten sitten mistä oli kyse. Toinen oli siis täydellisesti sydämetön. Outoa. Tuntui varmaan hassulta.
Poika veti kätensä pois toisen rinnalta ja asetti sitten molemmat kätensä Akan ympäri halaten ymmärtäväisesti. Toisella oli varmasti vaikeaa, aina syrjittynä siitä, että hän oli vampyyri, ja nyt se, ettei hänellä ollut edes sydäntäkään.
Hänellä ei ollut mitään sanottavaa siihen. Hän ei osannut sanoa mitään.
Jali päästi irti ja veti kasvoilleen suloisen ei se mitään -ilmeen.
|
|
|
|
Post by Koji on Oct 8, 2008 20:42:04 GMT 2
Aka oli hetken hiljaa katsoen hupun alta Jalia.
"Niin..." hän huokaisi.
Sydämmettömänä oli hirveän outoa olla... Sitä ei niin vain voinut kuvitella, ettei sydän senään syki rinnassa. Aka ei tosin enään voinut kuvitella sitä toisin päin, että se vielä sykkisi rinnassa. Tähän on jo alettu tottua, silti se on aina yhtä outoa kun ajattelee.
Hän halasi Jalia takaisin, hyvä, toinen taisi ymmärtää. Hyvä että toinen oli niin ymmärtäväinen... Jalin ilme vielä varmisti Akalle kaiken.
"Jali, sinua parempaa ystävää on vaikea löytää." punatukkainen sanoi, tarkoittaen sitä todella.
|
|
|
|
Post by hewwo on Oct 8, 2008 20:47:38 GMT 2
Jali punastui hieman.
"Eh.. Niinkö?"
Hän hymyili ja nojautui sitten toisen syliin kokonaan.
"Mulle ei oo koskaan sanottu noin kauniisti..."
Hän hymyili jälleen.
"Kiitos, säki oot parasta mitä mä oon löytänyt."
Poika antoi tälle pienen suukon poskelle ja veti sitten toisen hupun pois päästä.
"Täällä ei ole aurinkoista."
Hän tirskahti ja silitteli hieman toisen hiuksia alkaen sitten väkertämään sinne pientä lettiä.
|
|
|
|
Post by Koji on Oct 8, 2008 20:55:18 GMT 2
"Niin." Aka sanoi hymyillen.
Häntä ihmetytti hieman, miksi kukaan ei ollut sanonut luultavasti toista hyväksi ystäväkseen. No, mielipiteet kaikilla mutta niistä ei tarviste piitata.
"Olet toinen, joka hyväksyy minut sellaisena kuin olen. Siis jos otetaan nyt näistä ihmismäisistä olennoista."
hän sanoi.
Vampyyri punertui hieman poiskipäistään saadessaan taas suukon Jalilta.
|
|
|
|
Post by hewwo on Oct 9, 2008 14:44:33 GMT 2
Jali hymyili toiselle kirkkaasti. Hän todella, todella piti Akasta. Hän kaivoi sitten ilotulitteet kassistaan ja alkoi tarkastella niitä.
"Haluatko jonkun tietyn näkösiä ilotulituksia? Sydämen? Koiran? Sinun?"
Jali virnisti ja avasi ilotulitukset paketista ja alkoi lukea käyttöohjetta.
Suositellaan ampumaan täysin tyhjälle ja pimeälle taivaalle. Alle 15 vuotiaat käyttäjät vain vanhemman seurassa. Älä käytä liikaa voimia.
Ohjeet: Avaa tulitteet paketista, ja aseta ne alustalle. Mieti tarkkaan haluamasi kuva ja siirrä se tulitteeseen hipaisemalla etusormella tulitteen päätä. Älä sano mitään tehdessäsi siirtoa. Sytytä sytytyslanka palamaan. (Ulkona käy myös tulitikut, mutta sisällä ollessa käytä magiaa.) Siirry vähintään metrin verran kauemmaksi ja tähtää katseesi taivaalle. (Ei suositella katsomaan suoraan lähtevään tulitteeseen, voi aiheuttaa hetkellisen näkövaurion.)
Jali nosti katseensa ohjeista Akaan ja sitten taivaalle. Siellä oli aika hämärää jo. Ei pilviä, eikä muita esteitä taivaalla. Ehkä jopa tunnin päästä he saisivat ampua raketit.
"Mitä luulet, milloinkahan on pimeää?"
Jali käänsi taas katseensa vampyyriin ja hymyili vinosti. Ilotulitteet olisivat varmasti hienoja. Pojan katse alkoi harhailla huoneessaan, etsien ilotulitteille alustaa. Harmi ettei sellaisia tule paketin mukana.
|
|
