Satusetä.

[Koji]

Anteeksi jumitus ._____. en ollenkaan huomannut uusinta viestiä.
-----------------------------------------

"Hyvä on." Aka sanoi ja meni alustojen luokse.
Hän asetti raketin jalustalle, ja mietti tarkkaan valitsemaansa kuvaa ja yksityiskohtia siitä. Pian vampyyri hipaisi etusormellaan rakettia ja sytytti pian magialla sytytyslangan. Ja pian se ampaisikin taivaalle, ja Aka varoi ettei ihan suoraan katsoisi sitä. Kun raketti räjähti siitä muodostui Jalin naama.
Vampyyri kääntyi katsomaan hieman hymyillen ystäväänsä.

[hewwo]

Jali katsoi suu hieman auki taivaalle. Pieni puna levisi hänen kasvoilleen.
"Ah.. Tuota. Se oli... Hieno."
Poika hymyili ja tuli ihan vampyyrin viereen koskettaen toisen poskea.
"Mä tykkään susta..."
Jali kuiskasi sitten toisen korvaan ja käveli oman rakettinsa kanssa alustojen luokse ja asetti rakettinsa siihen.
Hänen päänsä oli niin täynnä erilaisia ajatuksia, ettei hän oikein pystynyt keksittymään mihinkään. Hän hipaisi sytytyslankaa ja raketti lensi taivaalle muodostaen vain yksinkertaisen sydämen.
Jali nousi, käveli Akan luo ja suuteli tätä pitkään ja hellästi.

[Koji]

Aka hymyili. Mitä tahansa ystävän tähden, ja Jali oli ystävä, vähän enemmänkin.
"Niin minäkin sinua, Jali." vampyyri sanoi lempeästi.
Hymy nousi hänen kasvoille, nähdessään Jalin raketin. Miten voitiin olla nyt näin onnellinen? Tuntui kuin elämässä paistaisi aurinko taas. Aka halasi Jalia ja vastasi suudelmaan yhtä hellästi. Hän olisi vain halunnut halata toista, ja ei päästää koskaan irti. Pitää aina vain luonaan, ikuisuuksiin asti.

[hewwo]

Jali hymyili toiselle, hyvä ettei alkanut itkemään. Häntä pelotti jos toinen sitten hylkäisi hänet. Häntä pelotti koko tilanne. Se tuntui niin uudelta.
"Aka? Haluatsä jäädä yöksi? Niinku... Nukuttais vierekkäin."
Jali hymyili hieman ja veti toista lähemmäs sänkyä kaataen sitten toisen siihen.
"Ethän sä vaan inhoa mua tai jätä mua tai..."
Poika pyyhki äkkiä silmille vierivät kyyneleet ja painautui sitten vampyyrin. Oi, että hän rakasti toista. Ei hän uskaltaisi sanoa sitä. Rakastaa on kova sana.

[Koji]

Aka rutisti toista hieman kovempaa, kuitenkin niin ettei satuttaisi.
"Haluan." hän sanoi, tietenkin haluttiin.
Oli ihanaa rakastaa, ja tuntea itsensä rakastetuksi. Niitä tunteita mikään ei voinut korvata. Tai ainakaan hänestä.
"En tietenkään vihaa, ei sua voi vihata. Ja en voisi ikinä jättää sua." Aka vastasi ja silitti Jalin hiuksia. Ei kukaan voisi vihata Jalin kaltaista... Jali oli niin ihana, mukava ja ystävällinen. Ei sellaisra henkilöä yksinkertaisesti voi vihara.

[hewwo]

Jali hyväili toisen kättä.
"Aka... Tiedäthän sä että mä haluan olla vaan sulle hyvä... Tai siis. Jos sä haluat jotain... Mä teen mitä vain että sulla ois hyvä olla. Sä voit pyytää mitä vaan. Sä saat kuitenkin niin harvoin nautintoja - nauttia eri asioista ja.. Siis, ymmärräthän?"
Jali katsoi vampyyria suoraan silmiin ja antoi sitten pienen suudelman hänen huulilleen.
Jalilla oli tullut hieman huono omatunto siitä, että hän pystyi nauttimaan elämästään niin paljon. Ehkä liikaakin, kuin kuolleena pystyy nauttimaan. Itse asiassa, hän ei ollut koskaan nauttinut eläissään näin paljon.

[Koji]

"Ymmärrän. Minulle riittää se, että lupaat olla aina ystäväni. Ja se, ettet välitä toisesta persoonastani. Vaikka meillä on sama ruumis, olemme eri henkilö." Aka sanoi katsellen Jalin kauniin violetteja silmiä. Hänellä itsellään oli tälläiset tyhmät punaiset, miksi vampyyreillä oli melkein aina punaiset silmät?
Vampyyri ei samalla tavalla tosiaan pystynyt nauttimaan, mutta onneen ei tarvita paljoa. Hyvä ystävä riitti. Nytkin nautittiin elämästä, ja kovasti. Tuntui oikeastaan, että elettiin pitkästä aikaa.

[hewwo]

Jali katsoi Akaa ja änkeytyi sitten toisen kainaloon.
"Sä siis... Sä et ole niitä miehiä jotka vaatii... Tuota noin. Tiedäthän..."
Jali punastui ja tunki myös päänsä vampyyrin kainaloon.
Poika oli sitä mieltä kaikista miehistä, että he ajattelivat aina vain seksiä. Jalilla oli ollut kaksi opettajaa jotka vaativat opintojen palkaksi hitosti rahaa tai seksiä. Jali oli silloin kahdentoista. Oli vain hylättävä tarjous ja painuttava takaisin isämaisen ärsyttävän opettajansa luokse. Ja tietenkin Jalin opettaja vain virnuili pojalle tyytyväisenä ja hoki, ettei Jali pärjäisi ilman häntä.
Mutta naisistakaan poika ei paljon pitänyt. Ne olivat niin ilkeitä ja viekkaita, puukottivat selkään kun katsoit muualle. Lapsista Jali silti piti. Ne olivat aitoja, etsivät vasta itseään, olivat rehellisiä itselleen ja ehkä muillekin.

[Koji]

"En ole, eihän se mikään pääasia ole. Mulle on tärkeintä, että saan vain olla kanssasi." Aka sanoi.
Ei hän voisi edes sellaista vaatia Jalilta, ei ikinä. Ei sellaista voi vaatia keneltäkään, tai ehkä jotkut vaativat ja vaativatkin. Se oli kauheaa, kun vaadittiin paljon nuoremmilta. Sitä vampyyri ei koskaan ollut tajunnut, hän ei itse voisi vaatia keneltäkään. Toinen persoona on vähän eri asia... Akan oli paha sanoa, kun ei itse voinut tuntuea toista persoonaansa. Ei voitu tietää siitä mitään, paitsi se, että se tykkäsi ilkeillä hänen ystävilleen.
"Olethan aina ystäväni?" vampyyri kysyi, hän halusi olla ihan varma asiasta.

[hewwo]

Jali alkoi hivellä Akan alavatsaa etusormellaan piirrellen näkymättömiä sydämmiä sinne.
"Aina."
Poika sanoi ja hymyili antaen sitten tälle taas suukon.
Pian pojan liike kädessä hiipui, ja hiipui, kunnes se valahti hellästi rennoksi vampyyrin housujen rajan kohdalle. Jalin silmät olivat sulkeutuneet ja hiukset olivat valahtaneet hänen kasvoillensa. Siinä hän nukkui Akan kainalossa, onnellisempana kuin koskaan. Tehden mitä vain toisen eteen.

[Koji]

"Hyvä." Aka sanoi, hymyillen hieman toisen kosketuksille. Kappas... Jali nukahtikin.
Ja oi miten söpösti... Tuntui oudolta, ei ei oudolta, joltakin sanoinkuvaamattolta, kukaan ei ollut vuosiin nukkunut hänen vieressään.
Vampyyri ei varmaan pystyisi nukkumaan, ei hän koskaan yöllä. Mutta Jali oli nyt vieressä ja toi lämpöä.
Aka sulki silmänsä myöskin ja koitti nukkua.

[hewwo]

Jali heräsi aika varhaisena aamuna. Aurinko ei nousisi vielä muutamaan tuntiin. Ilma oli normaalia koleampi. Jali tuli vain lähemmäs Akaa ja etsi kädellänsä peittoa jostain. Hän ei sitä kuitenkaan löytänyt niin läheltä, joten hänen oli noustava istumaan ja etsittävä peitto, joka oli jalkopäässä. Poika veti peiton tiukasti molempien päälle.
"Akaa..."
Jali kuiskasi vampyyrin korvaan ja silitti tämän kasvoja.
"Ootsä hereillä?..."
Blondi kietoi toisen kätensä miehen ympäri ja hymyili hieman itsekseen. Hän oli niin onnellinen.

[Koji]

Aka luuli, ettei olisi nukahtanut varmasti. Kuitenkin hän oli nukahtanut toisen viereen, omalla tavalla oli ollut väsynyt. Ja olihan hyvin tärkeän henkilön vieressä ihanaa nukkua. Tässä tapauksessa se tärkeä henkilö oli Jali, Jali oli nyt tärkein asia vampyyrin elämässä.
Hän raotti silmiään ja katsoi hetken toista. "Olen." Aka sanoi hieman väsyneenä.
Aka hymyili onnellisena, elämä oli niin ihanaa.
"Kiitos Jali, en ole ollut koskaan ennen näin onnellinen." vampyyri sanoi.

[hewwo]

Jali punastui.
"En minäkään..."
Hän hymyili ja suuteli sitten toista.
"Nukuitko hyvin?"
Jali kysyi ja katseli Akaa, himoiten yhtäkkiä tätä enemmän kuin koskaan. Tai, hän ei ollut koskaan tuntenut niin, taas jälleen kerran. Hän painautui lähemmäs vampyyria ja laittoi sitten toisen jalkansa Akan yli ja jäi hyväilemään taas sormella miehen vatsaa.

[Koji]

Aka huokaisi onnellisena, hän halusi olla aina vain toisen kanssa. Ei koskaan päästää pois, jos toinen jättäisi hänet nyt jostakin syystä, silloin vampyyri masentuisi. Ja voisi sanoa, että sydän särkyisi.
"Tietenkin nukuin, olithan vieressäni." Aka sanoi. Hän huokaisi taas, tällä kertaa toisen hyväily oli syynä.
"Jali, olet kaikista tärkein minulle. Tekisin mitä vain takiasi." vampyyri sanoi lempeästi, totta vie hän tekisi. Voisi vaikka kokea sen kuolemansa uudestaan, tai parikin kertaa, Jalin takia. Aka olisi valmis myös kuolemaan toisen takia, hän ei haluaisi surra itse. Kerran siihen tilanteeseen jouduttiin, toista kertaa ei enää haluta.
------------------------
Taustal soi Gacktin Love Letter <3