Satusetä.

[Koji]

Aka mietti hetken. Mutta ei millään nyt keksinyt, minkä kuvioin haluaisi. Miksi se on niin vaikeaa? Liikaa vaihtoehtoja...
"En oikein tiedä, en osaa päättää." vampyyri sanoi naurahtaen perään.
Pimeää tulisi viimeistään kahden tunnin sisällä, tai ainakin näin yleisesti ottaen.
"No, luulen, että jopa tunnin sisällä. Viimeistään kahden tunnin sisällä."
Aka sanoi. Vampyyrina hän nyt tiesi suunnilleen milloin tuli pimeää, tai ainakin milloin aurinko laski. Pimeän aikaan usein tulee liikuttua.

[hewwo]

"Mmm... Käykö sydän? Ja sitten vaikka... Sun kuva?"
Jali kysyi viitaten ilotulituksiin. Hetken päästä hän tajusi, kuinka vihjailevalta se kuulostikaan. Sydän, Aka. Jali punastui heti tajutessaan pienen mokansa ja käänsi päätään pois päin.
Kaksi tuntia siis pitäisi vielä odottaa. Mitä sillä välin voisi tehdä.
"Kuinka paljon sun tarvitsee juoda verta? Onko se niinkuin ainut ruoka vai? En ole koskaan tajunut sitä."
Katsoo suurilla silmillän Akaa ja tulee hieman lähemmäs tätä.
"Anteeksi, jos kyselen liikaa... Sano vain jos et tykkää siitä."

[Koji]

Aka katsahti hieman punastuneeseen Jaliin. "No, onhan tässä aika paljon aikaa miettiä." hän sanoi hieman hymyillen.
"No... Se riippuu vähän. Yleensä kyllä yhden ihmisen veret riittää, riipuu siitä kuinkan pitkä aika on viime juonnista." punatukkainen sanoi. Vampyyrina oli ehkä juuri inhottavinta se veren juonti, kun välillä se oli niin inhottavaa.
"Et sä kysele, ja ei se haittaa ollenkaan." Aka sanoi.
"Ymmärrän kyllä, jos haluat tietää joistain asioista lisää." vampyyri jatkoi.
---------------------------
Huieman lyhkänen, mutta pistetään se ATK-tunnin piikkiin.

[hewwo]

Jali virnisti ja tuli istumaan Akan syliin hajareisin.
"Voitaskohan me kokeilla jotain... jännää ja tekemätöntä?"
Poika virnisti ja naurahti painautuen ihan kiinni toiseen huokuen intoa.
"Vai, jos sä et halua?"
Poika katsoo tätä niin viattomasti kuin voi ja silittää tämän poskea.
Jali ei ollut edes itse varma mitä teki. Mutta hän yleensä teki kaikkea mielensä mukaan, ja nyt hän halusi kokeilla jotain miehekkäämpää, eikä leikkiä enää ponileikkejä.

//Hooo Jali meni sekasin. >__<//

[Koji]

*Hihittelee epämääräisesti itsekseen* Ei se haittaa :3
Jali on kyl ihana hahmo <3
------------------------

Aka hämmentyi Jalin ns. uudesta siirrosta. Hän oli aika hämmentynyt, eikö se ollut yleensä se vampyyri joka teki siirron tähän suuntaan..? Tai... Aka ei oikein saanut minkäänlaista järkevää sanaa suustaan. Tämä oli tavallaan aika uutta hänelle. Ja viime sellaisesta suhteesta tuntui olevan jo ikuisuus.
Punatukkainen katsoi Jalin niin vietonta ilmettä, pieni hymy kohosi pakosti hänen kasvoilleen. Vampyyri tarttui hieman viileällä kädellään Jalin toiseen käteen. Tässä ei oikeastaan sanoja tarvittu mihinkään. Aka ei ainakaan saanut ajatuksiaan puettua sanoiksi nyt. Ajatukset eivät edes olleet mitenkään selvät, joten sanoiksi niitä ei oikein saatu.
"Jali..." vampyyri sanoi hiljaa ja katsoi tätä silmiin. Aka kietoi kätensä Jalin ympärille, hän halusi olla lähellä toista.
Se tuntui hyvältä.

[hewwo]

Jali painoi päänsä vampyyrin niskaan ja hengitti raskaasti. Hänestä tuntui jännältä. Poika ei ollut koskaan kokenut mitään sellaista läheisyyden tunnetta.
"Haluatko...?"
Jali kysyi, muttei oikein itsekään tiennyt tarkoittiko hän mitään erityistä sillä. Se oli vain ihan yleisesti otettava kysymys. Halusiko Aka mitään, halusiko hän Jalia, halusiko hän koskettaa toista, halusiko hän seksiä...?
Jali näykkäsi hellästi toista korvasta, painaen samalla alavartaloaan lähemmäs Akaa. Poika halusi vain lähemmäs, joka oli aika mahdotonta päästä tuosta lähemmäs. Hän oli jo niin lähellä kuin pystyi, ja pyrki pitämään paikkansa.

[Koji]

Aka mietti jonkin aikaa mitä vastaisi, kun ei itsekkään oikein tiennyt tarkalleen mitä halusi. Yhdestä asiasta ainakin oli varma, hän halusi olla ainakin Jalin lähellä. Ja ehkäpä jotakin muutakin, ainakaan ei tuntunut mitenkään inhottavalta ja vastenmieliseltä. Ennemminkin ihanalta.
"Kyllä..." vampyyri vastasi viimein. Nyt vain pitää odottaa ja katsoa mitä tästä oikein kehittyy.
Aka kyllä voisi sanoa, että tunsi sydämmessään lämpöä, vaikka sitä ei edes ollut. Tai, ainakin tuntui siltä.
Hän katsoi hetken Jalin kaulaa. Aka ei voisi ikinä satuttaa ystäväänsä, vaikka miten verenjano olisi. Onneksi nyt ei sentään ollut sellainen jano, että ihan heti olisi pakko saada verta.
"Eihän sinua haittaa, että olen vampyyri?"

[hewwo]

Jali odotti hiljaa, melkein hengitystään pidättäen toisen vastausta. Kun hän viimein kuuli toisen myönteisen vastauksen - josta hän oli erittäin iloinen - Jali kykeni viimein hengittämään.
Hän ei halunnut pilata enää tunnelmaa sanoilla, ne olivat turhia. Hän vain painoi huulensa Akan huulia vasten ja suuteli toista pitkään, tarkoittaen kuin ettei häntä vähääkään kiinnostanut, oliko toinen osapuoli vampyyri, hirviö, demoni, tai mikään mukaan. Kunhan häntä vain voisi rakastaa.
Jali laittoi kätensä Akan paidan alle ja hyväili varovasti tämän vartaloa.

//oijoijoi ~ *nosebleed*//

[Koji]

Aka vastasi suudelmaan ja silitteli Jalia selästä. Hän tajusi ettei toinen varmaankaan välittänyt, mikä hän oli. Vampyyrikaan ei piitannut, välitti vain mitä toveri oli sisältä päin. Aka nautiskeli Jalin kosketuksista paitansa alla. Toisella oli niin lämpöiset kädet, kun taas hänellä itsellään oli kalman kylmät aina.
Tuntui kuin kaikki muu katoaisi ympäriltä, koko Tuonpuoleinen, ja jäljelle jäisi vain hän ja tietysti Jali.
Ajatuksissaan punatukkainen kaatui sängylle selälleen, niin oli sitä paitsi paljon mukavempaa.
---------------------------
Hihii ~

[hewwo]

Jali seurasi toisen liikkeitä tullen Akan päälle makaamaan ja nostaen toisen paitaa pois. Hän oli kasvoiltaan punehtunut selvästi. Hän oli nähnyt, kuinka muut hänen ympärillänsä olivat rakastelleet, häntä itseään oli myös kosketeltu, muttei koskaan oltu menty pidemmälle. Tuskimpa nytkään mentäisiin koskettelusta ja suutelusta pidemmälle...
Jali hengitti vain raskaammin ja raskaammin kosketellen toista joka paikasta.

[Koji]

Aka ei ollut niin kauhean punertunut kasvoista, mutta jos tämä olisi ihan ensimmäinen kerta luultavasti oltaisiin punaisempia kuin hiukset päässä. Toisen nostaessa paitaa pois, alkoi näkyä suuri arpi vasemmalla puolella rintakehää. Siinä missä sydämmen pitäisi olla.
Hän nosti päätään sen verran, että pystyi hamuilemaan huulillaan Jalin kaulaa.
Aka jo melkein unohti olevansa vampyyri, tuntui vain ihanalta, että joku ei pitänyt häntä tappajana. Piti itsensä arvoisena, normaalina, ja vielä ystävänäkin.

[hewwo]

Jali huokaisi hiljaa kun tunsi toisen huulet kaulallaan ja painautui vain lähemmäksi toista. Hän ei ollut varma miltä tuntui. Se tunne oli kaikin puolin hyvä, mutta pelottava, erilainen... Jali ei ollut ikinä tuntenut sellaista tunnetta. Hän ei tiennyt mitä tapahtui, eikä tiennyt pitä pitäisi tehdä tai sanoa. Hän oli ikään kuin jonkinlaisessa transsissa. Hän vain tanssi tunteiden pillin mukaan ja teki sellaista, mikä tuntui hyvältä.
Jali veti toisen paidan kokonaan pois, eikä ollut huomaavinaankaan toisen arpea. Mitäs tuosta, kaikillahan olisi omat arpensa. Ei niissä ollut aina mitään vikaa. Eihän arpi mikään kaunis ollut, mutta jos suoraan sai sanoa, se oli omalla tavallaan seksikäs.

[Koji]

Aka varoi, ettei satuttaisi Jalia pitkillä kulmahampaillan.
Jos joku nut olisi vain huutanut jossain, ei hän olisi kuullut tai välittänyt. Vampyyri oli täysin keskittynyt tähän hetkeen ja siihen, mitä Jali sitten seuraavaksi tekisi.
Hän rupesi vuorostaan ottamaan Jalin paitaa pois ja jätti tämän kaulan rauhaan. Aka jätti kuitenkin puolitiehen Jalin paidan pois ottamisen. Vampyyri tunsi itsensä hyvin onnelliseksi, tätä ei voisi nyt mikään pilata. Tämä hetki oli täydellinen, mutta harmi vain, että se vielä joskus loppuisi.

[hewwo]

Jali punastui enemmän, kun toinen alkoi ottamaan hänen paitaansa pois. Jali oli aina pukeutunut päästä varpaisiin. Kukaan ei ollut nähnyt hänellä paljasta ihoa kuin kasvoissa ja käsissä joskus.
Jalin vartalo oli kuin lapsen. Ei minkäänlaisia lihaksia, eikä ylimääräistä läskiäkään. Vaalean värinen, pehmeä iho.
Poika huokaisi isoon ääneen ja yritti tukahduttaa äännähdyksensä suutelemalla Akaa kiihkeästi.
Itse hän oli tätä ehdottanut, mutta hän silti pelkäsi. Hän ei tiennyt mitä, Aka oli luotettava, ihana... Mutta hän vain pelkäsi.

[Koji]

Aka hymyili pienesti Jalin punastukselle, se sai toisen näyttämään hänestä hyvin söpöltä. Aka vastasi lähes yhtä kiihkeästi suudelmaan hyväillen hieman Jalin selkää.
Pientä pelkoa hän aisti toisessa, vampyyri kurottautui ylöspäin, niin että hänen huulensa koskettivat melkein Jalin korvaa.
"Jali, ei sinun tarvitse pelätä. Mutta, ymmärrän kyllä pelkosi." Aka kuiskasi ja suukotti Jalia otsalle. Hän silitti hieman Jalin poskea