|
|
Post by hewwo on Oct 12, 2008 22:17:29 GMT 2
Jali värähti hieman, mutta auttoi sitten ottamaan oman paitansa pois. Hänellä oli tosin todella orpo olo ilman paitaa. Nyt hän oli vielä olemattomampi... Mutta hänellä oli rakkaat, polviin yltävät hiuksensa. Ne kävivät yhtä hyvin paidasta, miksei jopa mekosta?
Jali veti hiuksensa hieman vartalonsa peitoksi ja katsoi Akaa niiden välistä. Hän painautui sitten taas ihan vampyyrin lähelle suukottaen siihen, mihin hän juuri nyt ylsi.
Ehkä poika ei ollut vielä valmis. Hän vain värisi enemmän ja enemmän, hyvä ettei alkanut itkemään. Mutta silti hän halusi toista, hän halusi hyväillä toista. Ja tottakaihan hän halusi itsekin hellyyttä, muttei vain osannut ottaa sitä vastaan. Eihän hän tosin ollut edes tottunut kosketteluun, eikä varsinkaan olemaan niin vähissä vaatteissa (eli ilman paitaa).
|
|
|
|
Post by Koji on Oct 13, 2008 17:12:47 GMT 2
Aka katsoi Jalia, kun tämä riisui paitansa kokonaan. Sen jälkeen toinen näytti hyvin orvolta. Häpesiköhän toinen, vai mitä?
Vampyyri suukotti pari kertaa Jalin kaulaa. Aka katsoi, ehkä hieman surullisena toista, kun tämä värisi paljonkin ja näytti, että voisi milloin vain purskahtaa itkuun. Eikai tämä ollut hänen vikansa? Vampyyri hymyili hieman ja sanoi:
"Jali... Jos et tahdo tätä, niin ei ole mikään pakko. En missään nimessä halua pakottaa sinua." Aka sanoi nousten käsivarsiensa varaan.
Ehkä hän oli hieman pettynyt... Aka oli halunnut lähes kenen tahansa läheisyyttä kauan. Kun yksin oli ollut hyvin paljon, niin läheisyys olisi ihanan tuntuista. Mutta, ei ketään voi pakottaa mihinkään.
|
|
|
|
Post by hewwo on Oct 13, 2008 19:42:47 GMT 2
Jali mutisi ja ähisi jotain, mistä kukaan ei olisi voinut saada selvää. Sitten hän ravisti päätään ja suuteli Akaa kiihkeästi ja pitkään, työntäen kielensä vampyyrin suuhun.
Oikeasti Jali olisi halunnut ehkä lopettaa, mutta osa hänestä halusi sitä vain enemmän. Ja kun se tapahtui Akan kanssa, Jali ei voinut tuottaa toiselle pettymystä.
Tärinästä huolimatta Jali kosketteli toista joka paikasta, jättäen sitten kätensä Akan reidelle pieneen puristusasentoon.
"Ah... Aka..."
Jali halusi kertoa mitä tunsi. Mutta hän ei vain pystynyt siihen. Hän päätti olla vaiti. Ei hänen söserryksestään voinut mitenkään saada selvää.
|
|
|
|
Post by Koji on Oct 13, 2008 20:06:40 GMT 2
Aka yritti ottaa selvää nyt noista Jalin mutinoista, mutta ei siitä oikein mitään tullut. Vaikka miten yritti. Hän vastasi suudelmaan kiihkeästi ja työnsi oman kielensä Jalin suuhun. Vampyyri kyllä aavisti, ettei toinen tätä ihan pakosti haluaisi... Mutta antoi nyt asian tavallaan olla, kun kielteistä vastausta ei ainakaan tullut. Ja Aka itse ainakin halusi tätä.
Vampyyri nautiskeli Jalin kosketuksista ja tällä kertaa mutisi itsekkin jotain hiljaa.
"Niinh, Jali..?" hän kysyi, vaikka tuskin saataisikaan sitä vastausta.
Aka kosketteli hellästi ja varovaisesti Jalin vatsaa ja alavatsaa. Ehkä vähän rintakehääkin...
|
|
|
|
Post by hewwo on Oct 13, 2008 22:24:11 GMT 2
Jali huokaili toisen kosketuksille ja puri hieman huultansa.
Lopuksi Jali pyörähti selälleen sängylle Akan viereen kyynelten valuen hänen kasvoilla.
"Ah.. Anteeksi... Älä välitä..."
Jali sopersi ja veti Akaa hänen käsivarsistaan lähemmäs ja suuteli toisen kaulaa, samalla pyyhkien kyyneleitä.
"Aka? Minä... Älä vain lopeta..."
Jali laittaa kätensä Akan sisäreidelle ja siirtää sitä vähitellen ylöspäin.
Jali oli itse halunnut uusia kokemuksia, ja niitä hän todellakin sai. Mutta kaikkeahan oli pakko kokeilla ainakin kerran elämässä.
|
|
|
|
Post by Koji on Oct 14, 2008 14:57:26 GMT 2
Aka katsahti Jaliin, kun tämä pyörähti selälleen viereensä. Vampyyria rupesi hieman säälittämään, ei hän haluaisi jatkaa, jos toinen ei kestäisi.
"Jali, sanoin jo sinulle, että en halua pakottaa sinua tähän. Sano vain jos et kestä." Aka sanoi ja pyyhki pari kyyneltä pois Jalin poskelta.
Mutta sitten toinen pyysikin, ettei hän vain lopettaisi.
Mitä pitäisi tehdä? Kun ei oikein tiennyt, haluaisiko toinen vai ei. Katsotaan nyt mitä Jali vastaa.
Aka huokaili hiljaa Jalin kosketukselle, hän todella nautti tästä.
|
|
|
|
Post by hewwo on Oct 14, 2008 15:55:29 GMT 2
"Ei sillä ole väliä kestänkö..."
Jali sanoi ja katsahti hieman loukkaantuneesti Akaan.
"Minä... Ajattelin, että... Sinä et pysty nauttimaan ruuasta, niin kuin minäh, ja... No, nautitko sitten tä-tästä?"
Jali möngersi ja katsahti nolostuneena toiseen. Voi, miten hän sai kuulostamaan itsensä niin typerältä. Mutta tottahan se oli. Jali nautti syömisestä ja muusta pikku kivasta, johon toisella ei ollut kykyä nauttia. Mutta nyt vampyyri näytti nauttivan hellyydestä ja kosketuksista...
Jali vain tunsi olonsa vaikeaksi, kun ei voinut antaa toisen nauttia mistään. Ja jos tämä oli ainut mistä vampyyri nautti, Jali oli valmis antamaan sitä.
|
|
|
|
Post by Koji on Oct 14, 2008 16:09:55 GMT 2
"On sillä väliä... Mutta jos kerran itse haluat tätä..." Aka sanoi, ja toivoi, ettei vain äsken mennyt loukkaamaan Jalia. Hän ei tahdo tehdä sitä enään.
Vampyyri yllättyi hieman toisen kysymyksestä, ja mietti vähän aikaa vastausta. "Nautin." hän vastasi ja suuteli Jalia kaulalle.
Akaa itseään harmitti se, että tavallaan joutui pakottamaan Jalin tähän. Jos tämä ei kerran kunnolla kestänyt, se ei tuntunut mukavalta. Mutta eipä muuta voi.
---------------------------
Anteeksi lyhyt, inspas nyt vähä huonost..
|
|
|
|
Post by hewwo on Oct 14, 2008 16:36:37 GMT 2
Jali hymyili taas suloisesti. Vihdoinkin! Tuntui niin hyvältä, että Jali osasi antaa toiselle nautintoa. Poika laittoi kätensä varovasti vampyyrin miehuudelle ja suuteli sitten toisen solisluita.
Kyllä hän pystyisi.. Kyllä hän osasi. Jos toinen nautti tästä, se tarkoitti että Jali oli edes jossakin hyvä.
"No... Jos kerta nautit tästä, ota vain kaikki irti mitä saat."
Jali sanoi hieman varmemmin ja hymyili vakuuttavasti, vaikka ei ollutkaan varma halusiko todella toisen tekevän mitä vaan. Se oli vain niin hienoa olla tarvittu ja haluttu...
|
|
|
|
Post by Koji on Oct 14, 2008 16:55:42 GMT 2
Vampyyrista Jalin hymy oli todellakin suloinen, ja hieman lapsellinenkin. No, se tekikin toisesta Jalin, eikä jotain muuta tyyppiä.
Aka huokaili toisen suudelmille ja kosketukselle. Hän oli jo melkein unohtanut, miten hyvältä tämä tuntui. Aka laittoi kätensä hellästi toisen poskille ja veti tämän kasvot omiensa yläpuolelle, sitten hän painoi suudelman Jalin huulille.
"En halua tehdä tätä yksin, Jali. Ei se ole mukavaa, jos vain jompikumpi hoitaa kaiken..." punatukkainen sanoi, ja ei oikein itse meinannut uskoa mitä suustaan päästi. Mutta tarkoitti tuota kuitenkin.
|
|
|
|
Post by hewwo on Oct 14, 2008 17:40:34 GMT 2
Jali punasteli ja katsoi toista hiljaa silmät pyöreinä, kuin hänellä olisi kestänyt hieman sisäistää asia.
"Eh? Mutta kun en minä osaa..."
Jali punastui enemmän ja hautasi kasvonsa Akan rintaa vasten.
Hän nousi sitten ylös ja veti paitansa takaisin päälleen.
"Anteeksi..."
Jali sitoo hiuksensa ponnarille ja katsoo Akaa hieman hymyillen.
"Mutta... Se oli kiva kokemus, kiitos."
Poika tuli lähemmäs Akaa, ihan toisen korvan juureen, ja kuiskasi.
"Voidaan me ottaa joskus uusiksikin?"
|
|
|
|
Post by Koji on Oct 14, 2008 17:47:47 GMT 2
Aka hymyili hieman. "Ihan hyvin olet tähän asti."
Vampyyri nousi istumaan ja katsoi ihan hetken Jalia. "Ei se mitään." hän sanoi ja laittoi oman paitansa takaisin päälleen.
Kyllä Aka ehkä vähän pettynyt oli, hän kun ei ollut oikein pitkään aikaan helyyttä saanut tuntea.
Ja ei nytkään kauaa, mutta jonkin aikaa sentään.
"Voidaan, jos tahdot." Aka sanoi.
------------------------------
Pyytelen taas anteeksi lyhyttä, käsketään koiruus lenkittää.
|
|
|
|
Post by hewwo on Oct 14, 2008 17:58:33 GMT 2
Jali hymyili. Hän tunsi olonsa taas turvalliseksi paita päällä.
"Hmm.. Onkohan siellä nyt tarpeeksi pimeää?"
Jali alkoi taas häplätä ilotulitteita se lapsenomainen ilme kasvoillaan.
"Ammutaan ne jo! Oletkos miettinyt minkä kuvion ammut? Ei, älä sano, se voi olla yllätys."
Poika ojentaa vampyyrille yhden ilotulitteen ja ottaa itselleen myös yhden.
|
|
|
|
Post by Koji on Oct 15, 2008 20:19:35 GMT 2
"Eiköhän siellä aida olla." Aka sanoi, näihin aikoihin pimeä yleensä tuli. Riippuen nyt vuoden ajasta.
Hän mietti hetkisen, kunnes sai idean kuviosta. "Olen. Ja en olisikaan kertonut vielä heti sitä." vampyyri naurahti ja otti ilotulitteen. Onneksi Jalin seurassa voitiin olla ihan oma itsensä, eikä kukaan muu. Kaikki eivät ole sellaisia, että heidän seurassaan voisi olla.
"Kumpi ampuu sitten ensin?"
hän kysyi.
|
|
|
|
Post by hewwo on Oct 17, 2008 13:07:30 GMT 2
Jali virnisti Akalle ja asetti alustat keskelle huonetta.
"Ammu sinä vain ensin."
Jali hymyili ja meni takaisin sängylle ja istuutui. Hän oli itse miettinyt paljon vaihtoehtoja, muttei keksinyt vielä, minkä niistä ampuisi taivaalle.
Onneksi huoneessa ei ollut kattoa. Oltiin muutenkin tavallaan lähempänä taivastakin.
Taivas oli kauniin musta. Vain jossain näkyi pientä valoa. Erittäin kaunista. Ja sitten vielä ilotulitukset Akan kanssa. Voiko edes toivoa mitään parempaa. Tosin jäätelö olisi vielä kruunannut kaiken.
|
|
