Ei oikeastaan mitään vakavaa...

[Koji]

Niin no... Eihän se ollut, mutta nykyäänhän kaikki kiroilivat. Tai ainakin nuorista hyvin moni.
"En tiedä..." hän sanoi ja mutisi vielä jotain.
"Oletko jo keksint kuka se ihailijasi on?" tyttö kysyi. Toivottavasti olisi, että asiassa pääsisi eteenpäin. Tässä oli kyllä tultu käveltyä jo ristiin rastiin. Nyt olisi taas hyötyä toisesta siivestä, kun voisi vaikka lentää.

[Snap]

He olivat saapuneet nyt hiljaiselle kadulle ja Skelton alkoi verkalleen hiljentää kävelyvauhtiaan, kunnes viimein pysähtyi täysin.
"Ehkä", tämä vastasi ja nojautui vasten läheisen rakennuksen tiiliseinää.
"Minulla on tässä nyt viitisen nimeä, joista kahden tiedän olevan eri ikävien tyyppien leivissä, tämä yksi taitaa vihata minua ihan henkilökohtaisista syistä ja noista kahdesta muusta en ole koskaan ennen kuullutkaan..."

[Koji]

Koji pysähtyi myös. Viisi... 25% siis mahdollisuutta arvata oikein (iha ku Death Notest lainattu repa XD) kuka sen lähetti. Upeaa...
"Tätä yhtä taktiikkaa soveltaen... Ihailiasi on varmasti se ketä vähiten epäilet." Koji sanoi ja oli melko varma asiasta. Se oli aina niin melkeimpä karman laki. Samaa sarjaa, kuin se, että jos on valkoinen paita päällä se likaantuu heti.

[Snap]

"Niin tapahtuu vain dekkareissa. Minun epäilykseni osuvat aina lähes sataprosenttisesti oikeaan", Skelton tarkensi.
"Ja tällä haavaa ikävä tosiseikka on, että näin vähäisillä johtolangoilla minulla on syytä epäillä kaikkia - jopa noita kahta tuntematonta heppua, sillä ei ole temppu tai mikään ilmoittaa väärää nimeään, jos vierailee herra Figginsin luona ensimmäistä kertaa."

[Koji]

Koji oli hetken hiljaa.
"Ei sitten taida auttaa muu, kuin käydä kaikkien puheilla. Mutta tuntemattomien on vähän hankalaa ehkä, kun ei tiedä mistä löytää." hän sanoi. Olihan viisi nyt jonkinmoinen luku ja etsiminen ei varmaan olisi kovinkaan mukavaa.

[Snap]

Skelton siirsi katseensa hitaasti Kojiin ja tuijotti tyttöä pitkään ja hartaasti.
Ja sitten hän nauroi, nauroi niin julmetusti että oli painua kaksin kerroin sen voimasta.
"Kerrataanpas siis vielä...", tämä hohotti, saaden vihdoin itsensä rauhoittumaan. "Sinä ehdottaisit, että minä lähtisin vapaaehtoisesti - vapaaehtoisesti! - etsimään käsiini tyyppiä, joka juuri on kuluttanut ihailtavan paljon vaivaa löyttääkseen minut ja saadakseen hengiltä? Tälle listalle jääneet - miinus toistaiseksi nuo kaksi - tyypit ovat sitä luokkaa, etten menisi heidän pesäluolaansa kuin tankilla aseistettuna. Tai jos vaikka menisinkin, niin mitä sanoisin heille? Pyydän että he kiltisti pitäisivät huolen omista asioistaan ja jättäisivät minut rauhaan? Ja toivon sormet ristissä ettei selkäni sillä hetkellä ole parinkymmenen ase- ja magia-ammuksen maalitaulu?"

[Koji]

Koji tuhahti. "En minä nyt sitä tarkoittanut." hän sanoi hieman happamasti. Ainakin hän oli saanut sellaisen vaikutelman, että toinen tahtoisi tietää kuka sen lähetti. Ja ei se onnistu vain tässä seisomalla.
"Sinähän tahdoit tietää kuka sen lähetti? Ja eihän homma etene yhtään, jos seisot siinä paikallasi."
------------------
lyhyt... Aivot vähä jumis xD ei hedelmäkarkkei mulle ~

[Snap]

# Minulla käy toisinana samalla tavalla - tosin ei hedelmäkarkkien takia #

"Itse asiassa kärsivällisyys ja odottaminen on toisinaan koko homman avain", Skelton sanoi taitellessaan paperin siististi ja työnsi taskuunsa. "Uusia tiedonmuruja ponnahtaa esiin sitä mukaan kun asiat etenevät... Ja totta puhuen minulle riittäisi toistaiseksi tämäkin tieto. Mahdollisuuksien määrä on nyt haravoitu huomattavasti pienempään kokoon ja se jo auttaa jonkin verran varautumaan mitä tuleman pitää."
Skelton työnsi kätensä taskuihinsa ja katsoi Kojia pää hivenen toiselle olalle kallistuneena.
"Ja vaikka nyt tahtoisinkin tehdä asialle jotain ja heittäytyä toimintaan, en voi kun kerta johtolangat loppuvat tähän. Kaikessa repseydessäni edes minäkään en säntäile puolelta toiselle vajaalla tietomäärällä. Siinä tuhlautuu vain aikaa ja voimavaroja. Onko sinulla aavistustakaan, mitä erikoisluodit maksavat nykyään?"

# Hm, mitähän sitten keksisi tapahtuvan seuraavaksi... Oo #

[Koji]

Ei mitään tietoa mitä vois tapahtuu
En vastaa viestejen ladusta, ku oon syöny semmosii venäläisii rinkelei XD
-------------------------

Kojilla ei varmaan riittäisi kärsivällisyyttä odottaa vain, kun se on mahdottoman tylsää. Mutta onhan tänään tapahtunut jo aika paljon kaiken laista... Tapahtuisikohan vielä mitään erikoista? Ehkä on jo yhdelle päivälle tarpeeksi.
"Älä minulta kysy en tiedä noista asioista yhtikäs mitään, mutta voisin veikata, että paljon." hän sanoi.
Koji ei tiennyt melkein mitään aseisiin liittyvistä asioista eikä oikein välittänytkään.

[Snap]

# Ömh, meni vähän aikaan ennen kuin keksin mitään xD Minunkin aivot nyt junttaavat..#

"Bingo", Skelton sanoi ja äkisti hänen päänsä kallistui hivene toiselle olalle, kuin hän olisi kuullut jotain. Skeltonin katse kohosi ja höän suuntasi sen kadun yli sen toiselle puolella ja pienen sivukujan alkupäälle, joka siellä sijaitsi.
Sen varjoissa seisoi pieni hahmo - pieni, läpikuultava tytön hahmo, joka oli puolittain piilottanut itsensä tiilikulman taakse. Ja tämä katsoi suoraan Skeltoniin.
'Amelia?'
Tyttö nosti pienesti kättään ja heilutti sormenpäillään aran terveyhdyksen, mutta sitten viittoili sormellaan suuntaan, josta hän ja Koji olivat tulleet. Skelton käänsi huomionsa pienellä viiveellä sinne, ikään kuin olisi vain halunnut luoda sinne pikaisen silmäyksen.

Katu oli tyhjä ja hiljainen. Ei ristin sielua ja ainoastaan äänettömät varjot tiippuivat sitä ympäröivien talojen seinustoilla...
Hetkinen - joissakin noissa varjoissa oli jotain outoa. Näin pilvisellä päivällä niiden ei pitäisi olla noin tummia...
"Jatketaanpas sitten matkaa", Skelton sanoi arvaamatta, joskin tyynesti ja laskien toisen kätensä Kojin olalle veti tytön mahdollisista vastaväitteistä piittaamatta mukaansa rivakkaan kävelyyn. Skelton kääntyi tarkoituksella seuraavasta risteyksestä tiukkaan oikeaan voidakseen luoda huomaamattoman silmäyksen kadunsuuntaan, josta he olivat tulleet.
Yksi varjo siellä liikahti tavalla, jolla sen ei olisi pitänyt.
Samperi.
"Koji?", Skelton aloitti lisäten heidän vauhtiaan. "En halua huolestuttaa, mutta meitä seurataan. Ja varsin ikävänlaiset otukset vielä."

[Koji]

Koji katsahti toiseen. Mitä? Tajusiko Skeleton nyt jotain? Jonkin aikaa hän mietti, kunnes Skeleton vetikin hänet mukaansa.
"Mitä nyt?" tyttö kysyi ihmetellen. Kojilla ei ollut mitään hajua mistä oli kysymys. Hän tuli vain perässä. Häntä ihmetytti myös se, että miksi he nyt menivät takaisin samaan suuntaan. Kojilla oli myös hieman vaikeuksia pysyä mukana ja pari kertaa meinasikin kaatua.
"No minkälaisia ovat ne ikävät otukset?" Koji kysyi.
Seuraavan päivän hän varmaan pysyttelee paikoissa joissa ei voi oikein taphtua mitään vaarallista.
--------------------
Jo ei mitn :3
Onks siul muute mesee ^___^

[Snap]

"Räyhähenkiä", Skelton vastasi ja katsoi asiakseen tarkentaa, sikäli mikäli nimi ei merkitisi Kojille yhtikäs mitään. "Kun Tuonpuoleiseen päätyneellä kummituksella on tarpeeksi kaunaa tunnollaan, se muuttuu räyhänhengeksi. Ja ne veitikat osaavat aivan omia temppujaan kummitusten taitojen ohella."
Esimerkiksi sen, että ne kykenivät viskelemään tavaroita, lukitsemaan ovia ynnä muuta mukavaa... Lisäksi niillä oli puolellaan kummitusten tavaramerkki eli kyky aineellistua ajoittain, mutta myös taito muuttumaan silmänräpäyksessä takaisin aineettomaksi hahmoksi. Tuli tai luodit eivät niihin silloin tehonneet.
Skelton katsahti olkansa yli ja eikä voinut olla huomaamatta, miten luonnottomasti muutamat arjot venyivät pitkin katujen seiniä, kuin heitä seurataen.
Ah, ne taisivat epäillä, että ne oli huomattu eivätkä siksi enää viitsineet olla varovaisia.
"Kun käsken juosta, pingo minkä jaloistasi pääset. Ja pysyi mahdollisimman kaukana varjoista kuin vain kykenet. Ne vaanivat juuri mieluiten siellä.

# Ja onhan semmoinen minulla ^^#

[Koji]

Upeaa. Kerrassaan mahtavaa. Tämä oli sellainen tilanne, että voisi joko itkeä tai nauraa. Ihan kiva sitten... Tätä tuskin olisi tapahtunut, jos silloin aikaisemmin oltaisi juostu kauemmas. Kaikelta tältä olisi säästytty.
"Tällä kertaa juoksenkin aika varmasti." Koji sanoi.
'Tulen tätä menoa hulluksi...' Räyhähenget eivät totisesti kuulostaneet mukavilta no mitkäpä täällä sitten kuulostaisivat? Siis kaikki erikoisemmat. Ei mikään. Mitähän ne edes tahtoivat heille tehdä? Varmaan vain hoitaa pois täältä lopullisesti tai sitten joku lähetti ne tänne tai jotain yhtä inhaa.
Pitäisi muistaa se, että pysyttelee poissa varjoista. Jos Skeletonin päivät olivat tälläisiä Koji ei tahtoisi olla tämän saappaissa. Kyllä nykyinenkin hieman tylsän puoleinen päivä oli ihana tälläiseen juoksemiseen ja pakoiluun verrattuna. Itse, kun ei mitään oikein voinut tehdä.
------------------------
Tahtoisitko kertoo >D
kato ku ois tää ropettamine vähä helpompaa, ku vois kertoo millo o vastannu

[Snap]

"Fiksu päätös", Skelton kehui nostaen kätensä pois Kojin olalta. Hän ei nähnyt vaivaa lisätä, että räyhänhenget mitä todennäköisemmin voisivat käydä jopa tytönkin kimppuun. Koji oli tainnut mainita lukeneensa kirjoja paranormaaleista ilmiöistä, joten takuulla hänellä olisi edes sen verran tietopohjaa, että tiesi räyhänhenkien kiusaavan ketä tahansa silkasta omasta huvistaan ja pahansuopuudestaan. Paitsi että nämä varmaan tekisivät vähän enemmän kuin kiusaisivat.
"Seuraavan käännöksen jälkeen juostaan", Skelton ehdotti. Kaksikko kääntyi kulman taakse ja yhden siunatun hetken ajan he olivat poissa seuraajiensa näköpiiristä. "Nyt!"

# Sopiihan se - laitan sen yksityisviestillä ^^ #

[Koji]

Tyttö nyökkäsi.
Koji oli lukenut jotain räyhähengistä, mutta ei paljoa, kun se ei ollut ihan mieli aihe paranormaaleissa. Eniten tietoa hän oli lukenut vampyyreista. Vampyyrit olivat kiinnostaneet aina paljon, mutta kyllä kaikista muistakin oli lukenut ja se olikin hyvä. Täällä tietoja pystyi hyödyntämään hyvin, kun tiesi miten joiltain voisi mahdollisesti suojautua.
Koji ampaisi juoksuun ja koitti vältellä varjoja. Hän laittoi siipensä selkäänsä vasten, että ei ihan kamalasti tulisi sen takia ilmanvastusta.
---------------------
Hai .D