Ei oikeastaan mitään vakavaa...

[Snap]

Kojikon mainittua veden Skelton nosti katseesan muistikirjastaan ja vilkaisi tyttöä tavalla, jota kai olisi voinut kutsua oudoksi.
Sitten luuranko näytti pienen kirjansa aikeamaa Kojille. Pienen tekstin muassa - niin pienen, että joutui siristelemään silmiään saadakseen siitä selvää - oli joitakin piirroksia ja suurin niistä esitti kahden sisäkkäisen ympyrän keskustaan piirrettyä viisisakaraista tähteä. Olihan kuviossa muutakin monimutkaista koukeroa ja outoja kirjaimia, mutta niitä ei kannattanut tuijottaa liian pitkää, jos ei tahtonut silmiensä menevän kieroon. Juuri tuota pentagrammia Skeltonin yksi sormi nyt naputti.
"Siinä paperissa oli juuri tämännäköinen ylläri - ja näin hyvää jälkeä valmistaa vain yksi henkilö Tuonpuoleisessa. Herra Figgins."
Skelton napsautti kirjan kiinni ja tunki sen takaisin takkinsa sisätaskuun.
"Täytynee käydä hänen juttusillaan ja kysellä, millainen asiakaskunta hänellä on ollut viimepäivinä."

[Koji]

Koji ihmetteli Skeletonin ilmettä. Oliko siinä jotain outoa, että hallitsi hieman vettä? Kyllä tässä voisi hieman näyttääkkin, mutta nyt on muita huolia. Se salainen ihailija nimittäin. Tyttö katsoi jonkin aikaa pentagrammia.
"Missä päin hän sitten on?" Koji kysyi. Ei tässä minnekkään vaikka kymmenen kilsan päähän jaksaisi kävellä tai ainakaan ei huvittaisi. Voisi olla vaikka täällä lähellä. Mutta saattaisihan olla mahdollista, että se ihme Figgins voisi löytää tänne sen paikannutloitsun avulla.

[Snap]

"Itse asiassa aivan tässä lähellä", Skelton sanoi pirteästi. "Hänellä on oma pikku puoti aivan näillä nurkilla."
Ja niin hän otti suunnan Uuden kaupungin Pikkukaduille, noille pitkin ja poikin risteiliville tiekäytäville, joinne helposti hukkaisi itsensä, jos ei tuntenut reittiä.
Ei mennyt aikaakaan kun Skelton oli johdattanut kaksikon erään suuren tiilirakennuksen luokse, jonka seiniä eivät ikkunat pahemmin koristaneet. Sen kyljessä, erään ahtaan umpikujan varjossa oli parin porrasaskelman verran kadun sisään ja talon kylkee upotettu suvennys, jossa komeili varsin mitäänsanomaton ovi.

Skelton, laskeuduttuaan portaat alas, kolkutti siihen. Ei vastausta ja hän koputti toistamiseen, tällä kertaa äänekkäämmin ja nyt oven takaa kuului räsähtävä ääni ja vaimeaa pahansuopaa kiroilua.
"Kuka siellä?" kimahti ärtynyt, mutta selkeästi varuillaan oleva ääni. Se kokosi itsensä nopeasti ja seuraavat sanat tulivat ulos pelkästään vihaisina."Painukaa hiivattiin. Olen sulkenut tältä päivältä."
"L.E. Skelton täällä, herra Figgins", luuranko puhui ovelle. "Minulla ei tällä kertaa ole kiinnostusta tuotteisiinne, haluaisin esittää teille vain muutaman kysymyksen..."
"Tulkaa toiste!", ääni kirkui. "Paikka on kiinni ja sillä siisti."
"Se veisi vain hetkisen aikaanne..."
"Ei. Painukaa helvettiin"

Skelton käänsi päänsä oven puolesta Kojiin.
"Kun on kysymys elämästä ja kuolemasta äärimmmäiset toimenpiteet ovat varmasti sallittuja, eikö vain?", tämä kysäisi, ikään kuin hakien toiselta hyväksyntää hänen näkemykselleen.

[Koji]

Koji nyökkäsi. Ja seurasi loppu matkan hiljaa miettien, että minkälainen tyyppi nyt kohdattaisi. Toivottavasti ei niin rumaa, kuin silloin hylätyillä taloilla. Ei demonit voi aina olla ruman näköisiä... On niitä pakko olla ihan viisaankin näköisiä! Niinkuin on ihmisiäkin monen näköisiä niin järkevän ajattelun mukaan demonitkin voivat olla kauniita ja komeita.
Hän melkein odotti, että Skeleton vain potkaisisi oven auki. Mutta ei sittenkään.
"Joo on. Samaa sarjaa kuin se "Sodassa ja rakkaudessa on kaikki keinot sallittuja. Niin on tässäkin" tyttö sanoi.

[Snap]

Skelton oli jo käärimässä hihojaan ennen kuin Koji ennätti tuoda julki oman mielipiteensä.
"Ei sinulla jo ole ammattisuuntautumusta? Keksin jo muutaman alan, jolla voisit ehkä hyvinkin pärjätä...", Skelton sanoi kohottaen käsiään kohti ovea, seisahtui sitten ja vilkaisi vielä Kojiin.
"Ja tuota noin - olisiko kenties liikaa pyydetty, että vain myötäilisit kaikkea, mitä sanon tuolla jahka olemme sisällä? Voisi helpottaa asioiden luistamista."
Kääntyen huomionsa takaisin ovea kohti Skelton asetti kämmenesä sen ovenkarmeille. Siniset liskat leimahtivat ja ohjatusti ne levisivät pitkin pitkin oven ja karmien välistä reunaa rätisten äänekkäästi.
Oven takaa kuului kauhuista huutoa.
Skelton astahti taemmas ja napsautti sormiaan, jolloin lieskat sammuivat kuin kynttilä yhdellä puhalluksella.
Ja sitten hän potkaisi ovea.
Oli ovi kuinka paksu tahansa, saranat tahi lukot kuinka vankkoja hyvänsä, niistä ei ollut mitään hyötyä, kun ovenkarmit, joihin ne olivat kiinnitetyt, olivat liekkien jäljiltä hiiltyneet heikoiksi ja antoivat heti periksi, kun Skeltonin saapas mäjähti voimalla oveen. Palanut puu rasahti ja ovi kaatui pitkin pituuttaan sisään.
"Iltapäivää", Skelton sanoi astuessaan oven yli peremmälle. "Uskoakseni me aloitimme tämän hieman väärällä tavalla, eli koettakaamme uudestaan; herra Figgis, minulla olisi pari kysymystä esitettävän ja olisi todella mukavaa, jos pystyisitte vastaamaan niihin"

Kellarihuone, jonne he olivat tulleet, oli pieni tai se ainakin näytti pieneltä, sillä joka ainoa seinätila oli vuorattu hyllyillä - hyllyillä, jotka pursusivat paperia, erivärisiä mustepulloja, kyniä, siveltimiä ja jälleen paperia. Paikka oli itse asiassa niin täynnä noita kaikkia, että siellä vallitsi miltein käsittämätön sekasorto.
Herra Figgis puolestaan - herra Figgis oli sangen pieni mies, jolla suorastaan kamala yhdennäköisyys rotan kanssa, alkaen vaikka siitä, että hänen korvansa olivat jo niin suuret ja repaleiset, että se oli jo paranormaalia. Lisäksi hänen nenänsä oli kummallisen teräväkärkinen, mutta varreltaan rytistynyt, kuin hän olisi lyönyt sen vauhdissa seinään.

[Koji]

Ammattisuuntaumusta? No ei oikeastaan olla edes keritty miettiä.
"Ei ole. Missä sitten muka pärjäisin?" hän oli utelias tietämään sen, koska ehdotukset voisivat olla hyviäkin.
"Joo käy se." Koji sanoi ja mietti sitten, että mihin nyt taas suostui. Toivottavasti ihan tyhmiä asioita ei tarvitse myötäillä. Tyttö katsoi, kun Skeleton sytytti oven kauneisiin sinisiin liekkeihin ja mietti, että miksi ei tehnyt noin jo heti. Aikaa olisi ainakin säästynyt. Ja kun toinen meni sisään hän tuli perässä, mutta jäi enemmän ovelle eikä mennyt ihan perälle.
Yksisiipinen mietti aluksi, että onko tuo Figgins joku rotta tai sellainen. Rotta heti tuli hänelle mieleen tai joku muu sellainen ruma jyrsijä. Hänestä Figgins ei vielä ainakaan vaikuttanut uhkaavaltakaan tyypiltä. Enemmänkin päin vastoin... Tulisi mieleen heti sellainen nyrkillä tapettava suunnilleen, mutta rotathan ovat sitkeitä ja tuo oli tehnyt sen pentagramminkin.

[Snap]

Herra Figgis oli perääntynyt pois oven välittömästä läheisyydestäö ja mulkoili nyt vuoroin hujoppia luurankoa ja - hieman pidempää - tämän seurassa tullutta tyttöä. Terävät tihrusilmät mulkoilivat molempia uhmakkaasti.
"Mitä si-nä h-haluat?", tämä kurahti sitten Skeltonille. Tämän ääni pomppi ja vapisi, mutta se ei tainnut johtua pelosta. Rottamiehellä täisi olla jotain mätää kurkkunsa kanssa.
"Mukavaa, että sain jakamattoman huomiosi", Skelton sanoi, kaivoi muistikirjansa esiin ja väläytti siitä rottamiehelle piirroksen, jota oli hetki sitten näyttänyt Kojille. "Sain juuri tämmöisen kivan yllätyksen postissa. Se on yksi sinun tekemiäsi, vai mitä?"
"Entä sitten?", herra Figgins kivahti. "Mi-minä vain te-e-n m-yyn niitä. E-en ole vastuussa siitä mihin asi-a-kkaat niitä kä-käyttävät."
"Mutta sinä myös pidät myös kirjanpitoa myymästäsi - sen suhteen olet hyvin tarkka. Minun pitäisi tietää, kelle olet viime aikoina myynyt tämänkaltaisia paikannusriimuja"
Herra Figgis nosti kädet eteensä ja perääntyi muutaman askeleen.
"Ei käy! Min-nä olen periaatteen mie-e-hiä. Asiakastietoni - n-ne ovat luottamuksellisia enkä ryh-ryhdy jakelemaan niitä pois sinun ka-kaltaisesi takia."
"Minä en pyydäkkään sitä itseni takia", Skelton kiirehti selittämään ja hän kääntyi laskien käten Kojin molemmille olkapäille tuoden tytön eteensä herra Figginsin nähtäväksi. "Vaan hänen"
Rottamiehen silmät laajenivat. Hän selkeästi oli nyt pudonnut kärryiltä. "Mi-mitä?"
Skelton huokaisi raskaasti.
"Asia on hieman monimutkainen - minulla on syytä olettaa, että tuon merkin lähettäjällä on jotain henkilökohtaista minua vastaan ja tahtoo minut siitä tilille. Minut on jo yritetty lähettää aikaistetulle Tuomiolle tänä päivävä..."
Skelton taputti Kojin olkaa. "Tämä urhea neiti tässä sattui paikalle ja pelasti arvottomat luuni pahasta pulasta, suorastaan pieksi kimppuuni lähetetyn demonin henkihieveriin. Tässä kaikessa kuitenkin kävi niin ikävästi, että nyt ne tyypit luulevat hänen olevan minun pikku apurini ja hänenkin sievä henkensä on nyt vaarassa - vain sen takia, että hän pysähtyi auttamaan uppotuntematonta hädässä."
Skelton piti pienen tauon, antaen emävalheen aikaa upota Figginsin epäuskoiseen mieheen.
"Joten minun todellakin tarvitsi tietää, kenelle sen merkin myit, jotta voisi tehdä pikaisen selvityksen asianomaiselle, että tytöllä ei ole mitään tekemistä minun kanssani, joten he voivat jättävät hänet rauhaan ja keskittyä vain minun nirhaamiseeni."
Äsken nyt niin kiukkuinen Figgins näytti nyt hyvin epätietoiselta; hänen katseensa hyppi pitkin huonetta hänen haroessa miltein kaljua päälakeaan mutisten jotain epäselvää.

[Koji]

Vähä muute repesin XD Hyvä etten kaatun tuolilta ja satuttan nilkkaa pahemmi...
----------------------------------

Koji tuli hieman sisäänpäin, mutta pysytteli edelleen taka-alalla. Hän ei ollut ennen nähnyt niin paljon erilaisia tyyppejä päivässä täällä. Mutta tuo rottamies oli inhottvin tähän asti tai oli ainakin Kojista. Hän itse varmaan tempperamenttisaan olisi puristanut puoli väkisin tiedon ulos, jos ei suosiolla kertoisi. Mutta eipä hänen sitä tarvitse hoitaa vaan pelkästään myötäillä.
Hän kummastui pienesti tuntiessaan Skeletonin kädet olallaan. 'Mitä..?' hänkin ihmetteli itsekseen. Vielä enemmän yllätystä toi toisen selitys. Hän olisi varmaan ollut todella yllättyneen näköinen ellei olisi saanut ilmettään kuriin. Miten helvetissä toinen nyt tuollaista keksi? Koji itse ei varmaan ihan noin pitkälle menisi selitystensa kanssa. Näytetäänkö tässä siltä, että jonkun demonin voisi niitata tuosta vain? Vaikka olisihan se ihan kivaa...
Tyttö onnistuikin antanmaan sellaisen vaikutuksen, että kaikki olisi totta vaikka sisimmässään ei itse varmaankaan sitä uskoisi. Kun täältä päästäisi hän taatusti kysyisi Skeletonilta mistä tämä tuon kaiken keksi?

Ja mistä tietää, että uskooko tuo rottamies koko juttua.
Ilmeestä pystyi jotenkin päättelemään, että selitys upposi kuon veitsi sulaan voihin.

[Snap]

# Voi tuota meitin luurankoveikkoa... kaameata mitä luikuria se laskee xD #

Herra Figgins selvästi epäröi, mutta riippui vielä kahden vaiheilla. Hänen sisäinen kamppailunsa oli yltänyt nyt siihen pisteeseen, missä tämä jo harppoi pitkin kellarihuonetta.
Herra Figginsin kääntäessä epähuomiossaan selkänsä heihin Skeltonin pää laskeuttui nopeasti Kojin vasemman korvan sivulle ja tämä kuiskasi hiljaisella - hyvin hiljaisella, että sitä tuskin kuuli äänellä tytölle:
"Jos koulussa vielä opetetaan draamakasvatusta, nyt voisi olla todella hyvä hetki pienelle näytteelle. Osaisitko millään sanoa mitään mitä pelokas, elämänsä puolesta pelkäävä tyttönen sanoisi?"

[Koji]

Koji nyökkäsi Skeletonille. Tämä tulisi olemaan vastoin hänen kaikkia perjaatteitaan - melkein. Hän ei tykännyt esittää ns. tyttöä pulassa. Mutta kyllä kai tästä jotain tulee. Eikun... Tästä tulee jotain varmasti. Hän näyttää parastaan.
"Herra Figgins-sama." hän aloitti hieman pelokkaalla äänellä ja hieman hiljaa.
"Pyydän, että kertoisitte meille. Minä... En tahdo kuolla. Tahdon elää ja pelkään kuolemaa, kun ei tiedä mitä tämän jälkeen on. Pyydän todella..." Koji jatkoi hyvin vakuuttavasti. Mielessään kumminkin kirosi tätä maan rakoon.
-------------------------
älä sitten ihmettele jos jumitan XD pari muut pelii täs samal...

[Snap]

# Ei mittään, ymmärrän varsin hyvin ^^ Olen itsekin ollut monta-ropepeli-menossa-yhtäaikaa pelittämistä ja tiedän millaista se on x) #

Kojin värisevä ääni oli höyhen, joka katkaisin kamelin selän; herra Figginsin ilme suli ja tämä huokaisi voitettuna.
"H-hyvä on sitten", tämä mutisi ja viittasi sitten Skeltonia tulemaan peremmälle, kun itse laahusti takaseinän luona olevaa pöytää kohti. "Mutta jos ti-tieto täs-s-tä leviää, lähetä-n perääsi niin m-monta kirousri-riimua että to-toivot että se dem-oni olisi sittenkin nii-t-tannut si-sinut..."
"Huuleni ovat sinetöidyt", Skelton sano seuratessaan herra Figginsiä ja samalla nosti Kojin suuntaan peukaloaan merkiksi hyvästä työstä.
"Ja-ja sinä korvaat myös t-tuon oven..."
"Lähetät vain laskun postissa."

Siitä ei mennyt sitten kauaakaan, kun kaksikko poistui paperintäytteisestä puodista Skelton etunenässä tämän kannatellessaan sormiensa välissä pientä paperilappusta, joihin oli siistillä käsialalla raapustettu lyhyt lista nimiä ja päivämääriä.
Tämä hyräili tyytväisenä. Sitten hän vilkaisi Kojiin.
"Sehän meni mainiosti. Olit suorastaan loistava - melkein tirautin itsekin kyyneleen tuolla noin."

[Koji]

Koji oli tyytyväinen, kun esitys oli mennyt läpi. Joko hän oli hyvä näyttelemään tai sitten rottamies oli idiootti.

Hän asteli Skeletonin vierellä. Onneksi se oli mennyt helposti.
"Hyvä, kun meni hyvin." Koji sanoi ja jätti ihan omaksi tiedokseen sen, että osa oli ihan totta. Mutta ei murehtinut sitä kauaakaan, kun mietti, että minne sitten nyt. Eikai tarvi kaikkien luona käydä, jotka ovat listassa?
"Mistä helvetistä keksit sen kaiken?" Koji kysyi pian. Hän todellakin tahtoi tietää.
Oma mielikuvituksensa ehkei ihan tuohon olisi yltänyt, mutta lähelle. Mielikuvitus sattui olemaan hänellä aika hyvä.

[Snap]

"Eikös ollutkin hyvä?", Skelton kuulosti ainakin itse ylpeältä omaan luovuuteensa. "Keksin sen siinä samalla, kun astuimme sisään. Onneksi, sillä ensimmäinen ideani tuskin olisi uponnut... Tällä mielikuvituksella minun olisi varmaan pitänyt ruveta kirjailijaksi."
Skelton kaivoi takkinsa taskusta lyhyen lyijykynän ja vetäisi joitakin viivoja paperissa olevien nimien yli. Ne taisivat olla henkilöitä, joiden luuranko ei uskonut havittelevan henkikultaansa.
"Ja kielenkäyttö, Koji-hyvä. Kiroilu ei sovi neiti-ihmisille."

[Koji]

Koji nyökkäsi.
Hyvähän sen piti olla, jos kerran meni läpi. Ei se muuten olisi ollut niinkään hyvä. Tyttö tuhahti hiljaa. Ei sovi? Skeleton on tainnut elää sellaisella aikakaudella, jossa todellakin sanottiin, että kiroilu ei sovi tytöille.
"Miten niin ei sovi?" hän kysyi.
Pitäisikö kaikkien tyttöjen olla sellaisia suloisia tyttöjä? Ei kiitos.

[Snap]

"Se ei ole hyvien tapojen mukaista", Skelton vastasi lattaessaan kynänsä pois ja silmäillen sitten paperilapulle jäljelle jääneitä nimiä.
"Ja suoraan sanottuna se kuulostaa hirveältä, se ei sovi kenellekään ellet sitten oli kaksimetrinen lihaskorsto vahtimassa yöklubin ovea, eivätkä tuon kaltaiset kiroilut enää loppujen lopuksi ole voimasanoina kovinkaan voimakkaita, koska kaikki ovat hokeneet ne puhki. Itse keksin toisinaan ihan omia sadatteluja ja olen huomannut ne paljon käytönnällisemmiksi. Mitä mieltä olet sanasta 'vitjat'? Voit lainata sitä, jos haluat."