Ei oikeastaan mitään vakavaa...

[Snap]

Nainen ei sanonut mitään - muljautti vain silmiään vihaisesti Kojille. Ehkä häntä yhä osoittava ase piti hänen kielensä kurissa.
Järkevä nainen.

"No mennäänpä me sitten", Skelton sanoi tuupaten Kojia kevyesti kohti huoneesta ulos johtavaa ovea pikkuiseen eteiskäytävään, joka päätyi ulko-ovelle - " - Ja anteeksi vaiva arvon kansalainen", tämä lisäsi naiselle koskettaen vapaalla kädellään hattunsa lieriä, mennen Kojin perässä.

[Koji]

Tuo nainen taisi olla totisesti huonolla päällä...
Koji nyökkäsi ja meni ovelle ja siitä ulos. Tässä oli kyllä matkattu jo aikas pitkä matka.... Hylätyiltä taloilta tänne ja täällä menty melkein kaikkiin suuntiin niin, että suuntavaisto oli miinus nolla. Kun he molemmat olivat ulkona tyttö katsoi Skeletoniin.
"Mitä ihmettä teit, kun sait hänet noin hyvälle päälle?" Koji kysyi.

[Snap]

Skelton seurasi Kojia kadulle ja oikopäätä jatkoi rivakasti matkaa. Nopea paikanvaihdos olisi nyt hänen päällimmäinen kiinnostuksensa kohde...
"Tjaa - Ehkä osaan vain olla niin hurmaava? Tai karismaattinen? Tai ehkä minulla on vastustamaton hymy?", Skelton ehdotti ja virnisti Kojin suuntaan. Mutta tuskimpa tyttö tuollaista selitystä nielisi... Luuranko kohautti olkiaan.
"Nah, kunhan vain esittelin hänet tälle pikku ystävälleni...", Skelton kohotti asettaan Kojin nähtäväksi. "Repo tässä on meistä kahdesta se hurmaavin veikko - harva tohtii sanoa hänelle ei päin naamaa."

[Koji]

Ei Koji nyt noita ekaksi mainuttuja uskonut syyksi.
Nyt hän alkoikin ymmärtää... Ei ihme tosiaankaan. "En yhtään ihmettele." tyttö sanoi. Kyllä sitä ymmärtää, jos joku Skeletonin kaltainen uhkaa aseella... No ei tekisi mieli myöskään sanoa ei. Mutta eipä olla toisen vihamiehiä, joten ei varmaankaan mitään huolia.
"Ö Skeleton-sama... Kiitos, kun et pudottanut minua." hän kiitti hieman hymyillen.

[Snap]

Skelton sijautti aseensa takaisin koteloonsa takkinsa alle ja vilkaisi sitten Kojiin kallo hieman kallellaan.
Toinen oli kiittenyt? No sitä sattui harvasen päivä - siis hänelle etenkin uudessa seurassa. Yleensä tyypit tuppasivat tekemään hänestä - ja hänen äidistään - todella henkilökohtaisuuksiin meneviä kommentteja vieläpä hyvin vihaa pursuavaan äänensävyyn. Mutta hän oli veikko, joka ei ottanut itseensä semmoisia - ja mistäs hän tiesi, millainen hänen äitinsä oli ollut, kun ei tästä ollut hänellä mitään muistikuvaa...
"Mitäpä tuosta", toinen sanoi vähättelevällä äänensävyllä, kuin kyseessä olisi ollut pikkujuttu. "Vähintä, mitä saatoin tehdä kun niin hyvin jaksoit pysyä kintereillä."
Skelton vilkaisi ympärilleen, ehkä varmistaen näkyikö ympärillä merkkiäkään epätoivotusta seurasta. Mitään ei ainakaan toistaiseksi näkynyt. Ehkä niin oli hyvä...Toisaalta se saattoi olla pahakin, sillä tunnetusti aina ennen myrskyä oli tyyntä...
"Ehkä nyt voisi olla sopiva hetki, jolloin kipität tästä omille teillesi vielä kun voit... En voin oikein luvata että tilanne voi rauhoittua tästä eteenpäin."
Se ei suinkaan ollut käsky, enemmänkin lausuttu kuin ehdotus.

[Koji]

Koji ei nähnyt mitään syytä pilkata Skeletonia nyt mistään, kun tämähän oli auttanut häntä ja eikä vaikka jättänyt sinne parvekkeelle vain olemaan. Jos toinen olisi jättänyt ja vielä oltaisi tavattu niin ehkä silloin...
Hän mietti hetken. "Ei sillä mitään väliä ole, että olenko seurassasi vai en... Silti jotkut räyhähenget ja sellaiset saattavat hyökätä. Että enkö tavallaan ole enemmän turvassa seurassasi, kuin liikkuisin täällä ihan yksin." viimeinen oli enemmänkin toteamus.
Silloinkin kuin se vampyyri Ave kävi melkein kimppuun oltiin yksin... Täällä ei ole turvallista aina liikkua yksin varsinkaan, jos ei osaa mitään erikoista. Hänkin oli vain yksisiipinen tyttö, joka hallitsi vähän vettä. Ei siitä iloa ollut, ellei ollut veden lähellä ja joku sattumoisin pelännyt vettä.

[Snap]

"Jostain kumman syystä löydän logiikassasi suuria aukkoja", Skelton totesi vilkaisten Kojiin syrjäsilmällä.
"Meillä oli äsken kintereillämme lauma verenhimoisia räyhähenkiä, joita pakenimme kattoa pitkin, jonka lopuksi sinä olit hilkulla mäjähtää pannukakuksi katuun... Ja kun sanon, että tämä saattaa olla vasta alkusoittoa, sinun mielestäsi paras paikka, missä voisit olla, on minun seurassani? Mahdoinkohan ilmaista itseni tarpeeksi selkeästi?"
Skleton huakaisi ehkä liiankin liioitellusti ja pudisti päätään.
"Koetetaas uudestaan. Ja kuuntele tällä kertaa ihan oikeasti tarkkaan ja mieti mitä sanon..."

"Tämä saattaa hyvinkin olla viimeinen mahdollisuutesi kävellä tästä ulos ilman että teet itsestäsi silmätikkua niille, jotka ovat minun perässäni. Hupsista vain katoat matkoihisi, unohdat että koskaan tapasitkaan minut ja elämäsi takuuvarmasti palautuu tuttuun uomiinsa. Mitä kauemmin roikut mukanani, se enemmän vahvistat luuloa, kuin sinulla olisi jotain tärkeääkin tekemistä minun kanssani. Sillä usko tai älä, minua ei yleisesti pidetä veikkona, jonka kanssa porukka tykkää viettää aikaansa ihan vain huvikseen."
Skelton oli ajatellut jättää puheensa tuohon, mutta tulikin viimehetkellä toisiin ajatuksiin.... Yhtä hyvin hän voisi sanoa kaikki faktat saman tien, niin ainakin hän voisi hyvällä omatunnolla kertoa Maxille todellakin varoittaneensa tyttöä, jos tälle kävisi huonosti.
Tai ehkä hän halusi vain nähdä, saisiko totuudenrihtuset ajamaan tytön pois seurastaan...
"Ja vaikka äsken en antanutkaan sinun pudota, se ei merkitse että suojelisin sinua jatkossakin. Tunnen itseni tarpeeksi hyvin ja ikäväkseni joudun tunnustamaan, etten ole sankarillista tyyppiä - kaukana siitä. Minäkin olen vaarallinen. Kun on tosipaikan tilanne ja kysymyksessä on oman itsensä tai muiden selviytyminen, yhdeksästä tapauksesta kymmenestä valitsen sen ensimmäisen."
Hetkinen hiljaisuus sanojen jälkeen ja sitten:
"No? Mitä meinaat siis tehdä?"

[Koji]

Sori jumitus xP
-----------------------

Koji rupesi nyt todellakin miettimään. Ei hän ollut tajunnut ajatella asiaa ihan tuolta kannalta... Ehkäpä oli myönenttävä, että Skele oli kyllä oikeassa. Tässä kannattaisi kyllä kaiketi lähteä, koska ties mitkä ihmissudet seuraavaksi hyppivät perässä. Ja tosiaan kaikki ajattelevat paljon itseään. Vaikka olisihan kivaa, jos olisi jotain seuraa, mutta turvallisempaa seuraa olisi hyvä hankkia. Koska Skeleton ei todellakaan ollut turvallista seuraa.

"Olet oikeassa..." tyttö sanoi hiljaisuuden jälkeen ja siirsi maassa olevan katseensa toiseen. "Taidan tosiaan tästä lähteä toiseen suuntaan." hän sanoi ja jatkoi pian: "Oli kyllä mukava tavata." Koji hymähti ja lähti omille teilleen.
-------------------------
kiitos seurasta :3

[Snap]

# Kiitos itsellesi ^^ Oli oikein mukavaa
..And we shall meet again very soon, my darling > #

No oli tytöllä sentään jonkinmoista itsesuojeluvaistoa pikkuisessä päässään - hän oli jo miltein alkanut odottaa toisin... Ehkä hieman sääli - olisi varmaan ollut mielenkiintoista seurata, miten kauan toinen olisi onnistunut säilymään hengissä.
Mutta näin oli silti parempi. Hän mieluiten viettäisi muutaman viikon ilman että Max kylmäkiskoittelisi hänelle jostakin pikkuasiasta...

Selton ei vastannut Kojin hyvästeihin muuten kuin kostettaen pienesti hattunsa kärkeä ja nyökäten. Mitäpä turhia sanoja tuhlaamaan? Hyvästit olivat parhaat lyhyinä ja nopeina - sillä hyvästit nämä olivat; Skelton ei uskonut enää tapaavansa toista uudestaan. Kaikki uudet uudet kohtaamiset tuppasivat hänen kohdallaan jäämään myös viimeisiksi.
Hän tosin jäi hetkeksi katsomaan loittonevan tytön perään kunnes avasi leukansa ja huusi tämän jälkeensä vielä kun toinen oli kuulomatkan sisällä. Yksi asia oli sentään tehtävä vielä selväksi...
"Ja se on muuten Skelton. Pese korvasi tyttö!"
Sen sanottuaan Skelton kääntyi ja jatkoi omaan suuntaansa, Jestas sentään, mikä ihmisiä oikein vaivasi kun he olivat tunkemassa ylimääräistä kirjainta hänen nimeensä? Ajatelkaa nyt itsekin - Skeleton? Vaikka nimien keksiminen ei ikinä ollut hänen vahvimpia puoliaan, ei hän nyt sentään noin ilmeiseen vaihtoehtoon olisi päätynyt... Ei hän nyt täysin mielikuvitukseton ollut. Pitäiskö hänen alkaa painottaa nimensä keskikohtaa, että perille menisi?...

# The End #