Ei oikeastaan mitään vakavaa...

[Snap]

# EDIT: Online-pelitys - unohtui ihan mainita innostuksissani ^^' #

Rakennus ei eronnut maisemasta juuri millään tavalla, mikä tarkoitti, että sillä oli tuskin yhtään ehjänä säilynyttä ikkunaruutua, suurinpiirtein yhtä paljon herjaavia graffiteja julkisivussaan ja katon kunnosta päätellen aivan kaamea vuoto-ongelma. Eli se sopeutui vallan mainiosti kaikkien muiden ränsistyneiden talojen joukkoon, jotka ympäröivät sitä hiljaisella kadulla, jolla ei liikkunut kissaakaan.
Ja siitä hän oli tyytyväinen.

L.E. Skelton kiskoi parhaillaan irti yhtä homeista lautaa, joka oli naulattu poikkiteloin ovettoman suuaukon eteen. Vanha puunkappale antoi nopeasti periksi ja irtosi natisevasti valittaen ja luuranko asetti sen nojaamaan siististi ovenkarmia vasten, kunnes taittoi ruumiinsa kaksin kerroin ja ujutti itsensä sisään siitä lautojen väliin syntyneestä aukosta, joka nyt oli yhden laudan tieltä muodostunut.
Harmaan päivän heikko valo tunki sisään talon hämäryyteen kaikista niistä rakosista joista vain suinkin pääsi ja tanssitti pölyhiutaleita valssinsa pyörteissä kun pitkään kauhtuneeseen takkiin pukeutunut hahmo liikkui peremmälle lasinsirujen, roskan ja rikottujen esineiden narskuessa hänen saappaittensa alla. Luunvalkea kallo kääntyi hitaatsi puolelta toiselle, tarkastellen talon repsahtanutta kuntoa, joka teki oukeutta sen ulkopuoliselle komeudelle.
No niin... mistäs sitä aloittaisi?

[Koji]

Tyttö asteli talojen lomassa. Ei hän ollut tavallinen, kun eihän voi sanoa, että on ihminen, jos omistaa yhden siiven. Nimenomaan vain yhden. Ja sitä Koji kirosikin mielessään, kun kaksi olisi niin kätevä... Voisi lentää taivaan halki, mutta ei. "Hitto. Jollakin on viirannut pahasti päässä." violetti tukkainen kirosi ja aika kovaan ääneenkin
Ei yhdellä siivellä tehnyt mitään muuta. Pikkulapsetkin katselivat kadulla pitkään ja monet kiersivät kaukaakin. Muutenkin oli oli ollut vähän huono päiväkin. Mitään syötävää ei sitten eilisen ole löytynyt ja ei ollut edes kunnon nukkumapaikkaa yöllä. Pitäisi löytää jokin hyvä yöpymispaikka... Ja kenties täältä löytyy.
-----------------------------------
vähän lyhkänen, mutta menen syömään

[Snap]

Astellessaan peremmälle ja sitten seisahtuessaan Skelton enemmän tunsi kuin näki jotain aineellistuvan selkänsä taakse - ehkä sillä oli jotain tekemistä sen kanssa, että hän havaitsi itseään suuremman varjon laskeutuvan ylleen - ja vain hetkeä myöhemmin se 'jokin' tahtoi paksun häntänsä tekevän tuttavuutta hänen selkärankansa kanssa. Skelton ehti tuskin käännähtää kun se iski häntä kylkeen paisten hänet pitkin pituuttaan lattialle. Hän kuitenkin ehti nähdä hyvin selkeän kuvan hyökääjästään; pesunkestävä demoni, kellään muulla Tuonpuoleisen lajikkeella tuskin oli noin räikeänpunaista ihoa, otsaluusta työntyviä käyriä sarvia tai tuollaista raateluhampaiden virnistysrivistöä, joka väläytteli itseään hänen suuntaansa. Demonin kasvot olivat ihmismäiset, samaten tämän vartalo, ja kasvoilla roikkuvan tumman hiuspehkon alla kiilui kaksi punaista silmää kuin hiiloskekäleet.
Noita silmäpareja Skelton sai tilaisuuden tarkastella lähemmin, kun demoni loikkasi hänen kimppuunsa ja kiskasi hänet rajusti takin rinnuksista irti lattiasta...
Hän kiitti avusta survaamalla kämmenensä tulipallon vasten toisen kasvoja.
Ilmoille kajahti eläimellinen kiljaisi - joka sai Skeltonin olemaan onnellinen siitä, ettei omistanut korvia, sillä ne olisivat juuri silloin tippuneet pois äänen voimasta - ja Skelton havaitsi jälleen kerran tulleensa paiskatuksi selkä edeltä halki ilman, läpi sopivasti kohdalle sattuneen ikkunan aina takaisin ulkokadulle asti. Lasinsirut ja lahot ikkunankarmin säleet vain ropisivat hänen kera katukivetykselle.

# Selvä - hyvää ruokahalua ^^ #

[Koji]

Kiitos ja tääl taas :3
----------------------------

Koji lopetti kiroamisensa, kun kuuli jonkun kiljaisun jostain. Hän säpsähti ja pysähtyi. Mikä ihme se nyt oli? Näh, varmaan vain joittenkin eläinten tappelu, kun eläimellinen ääni toisaalta oli ollut. Ja ei häntä kiinnostanut keidenkään tappelut, kunhan itse ei liittynyt siihen mitenkään. Huolehtikoot jotkut vain omista asioistaan. Tyttö lähtikin jatkamaan matkaansa mietiskellen joitain asioita.

Olisi aika kivaa, jos löytyisi järkevämpääkin tekemistä täksi päiväksi. Ettei tarvitse vain etsiä sitä yöpymis paikkaa... Joku kiva uusi kaverikin olisi hyvä. Jutteluseura ei koskaan ole pahitteeksi. Koji kuulikin pian jonkun rysähdyksen kaltaisen äänen lähistöltä.
'Mikä ihme se oli?' kauaksi aikaan ei Koji jäänytkään miettimään asiaa, kunnes lähti menemään äänen suuntaan. Tyttö hölkkäsi talojen välissä jonkun matkaa ja seisahtuikin nähdessään jonkun maassa.
Mikä helvetti sekin oli?

[Snap]

# Menin ja painoin väärää nappia ja deletoin koko viestini u__u Uudelleenkirjoitus!#

Skelton työnsi itsensä käsivarsiensa varaan, muttei ehtinyt vielä jaloilleen asti, kun hänen huomionsa kiinnittyi paikalle tupsahtaneeseen - yksisiipiseen? - tyttöön. Skelton tuijotti hetken. Oliko tämä muka aluetta, jossa tytön kannattaisi liikkua itsekseen? Ah, mutta eihän se hänen ongelmansa ollut - hänen ongelmansa omasi punaisen nahan, käyrät sarvet ja jonkin hemmetin siirtymistempun...
"Tuota - voinhan aina olla väärässäkin, mutta tämä on ehkä viimeisin paikka, jossa tahtoisit juuri nyt olla"
Ja kuin painotuksella Skeletonin sanoille rakennus, josta hän oli hetki sitten lentänyt pihalle, vavahti ja sen oven viereiseen seinään puhkoutui ammottava aukko, kuin jättimäinen nyrkki olisi iskenyt siihen rei'än. Läpi betonipölyn ja pikkuisten tiilisirujen sateen demoni astui ulos. Sen toinen kasvonpuolisko oli palanut pahoin, ihan lihaksiin asti mutta täältä' asti saattoi nähdä, miten kärventynyt lihas uusiutui ja kuroutui takaisin eheäksi.
Kuinka hienoa... Regeneraatio-kykyinen demoni - tuo tyyppihän oli yllätyksiä täynnä!

[Koji]

Tiedän tunteen <__<
--------------------------

Eh?
Tuohan oli luuranko? Siis luuranko?! Eihän tämä nyt järkeen käynyt.
"Kuinka niin viimeisin paikka?" Koji kysyi, kun ei tietenkään tiennyt mitään siitä ihme demonista. Hän olikin kysymässä vielä, että miksi ihmeessä, mutta vastaus tulikin pian. Tyttö peruutti pari askelta ja meinasikin kompastua - johonkin ehkä omiin jalkoihinsa - mutta tasapaino pysyi. Ihme sinänsä, kun Kojilla oli tapana kaaduta myös omiin jalkoihinsa...
'On muuten helvetin ruma ölli...' hän mietti talosta pamahtaneesta demonista. Miksi demonit olivat niin usein niin kauhean rumia? Ja tuokin oli luuranko.

[Snap]

Oli se kumma kun nykyajan nuorilla ei ollut mitään itsesuojeluvaistoa - hän ainakin olisi kalppinut matkoihinsa jos olisi ollut tuon tytön nahoissa. Demonin astuminen näyttämölle olisi ainakin viimesitään sukonut laukaisevan toisessa juoksuvietin. Mutta ei - toinen vain tuijotti sitä silmät suurina.
"Tiedätkös, se ei muutu tuosta yhtään ystävällisemmäksi, pällistelet sitä kuinka pitkään hyvänsä"
Demoni syöksähti kuin peto pystyyn kohonnutta Skeltonia kohti, joka puolestaan veti aseensa takkinsa alta ja ampui kolme laukausta. Kaksi niistä osui olennon rintakehään, saaden sen nytkähtämään osumien johdosta taaksepäin. Mutta kumpikaan ei tappanut sitä.
Ah, tämä oli näitä päiviä....
"Ilmainen neuvo: juokse"

[Koji]

Kojiä ärsytti. Miksi toinen nyt neuvoja hänelle lateli? Kyllä hän kerkää pakoon lähteä, mutta ei tässä ole vielä kerennyt ja eihän tiedä, että lähteekö tuo demoni perään. Silloin olisi toinenkin siipi hyvin kätevä. Pääsisi lentäen pakoon. Mutta eihän juokseminen mitenkään auta, jos demoni on nopeampi ja tykkää jahdata tyttöjä.
"No joojoo. En täs vaa viel kerenny mennä minnee." Koji tuhahti, ehkä hiemän ärtyneesti. Hän vihasi sitä, että häntä neuvottiin. Kaikissa asioissa. Se oli ärsyttävää... Oli asiassa mikä tahansa. Tämä pakoon lähteminen tai sitten jokin ihan arkinen asia. Tyttö kumminkin lähti juoksemaan pois, mutta ei kumminkaan lähtenyt kauemmaksi vaan meni vain ehkä puolen korttelin päähän.

[Snap]

Skelton olisi kai napauttanut takaisin jotain äkkiviisasta vastaukseksi tytön sanoihin, mutta juuri sillä hetkellä demoni tömähti hän vasten ja he yhdessä kaatuivat kierivänä myttynä kadulle. Ase luiskahti hänen käsistään ja liukui käden ulottumattomiin pitkin katua. Mutta Skelton oli aina avoinna improvisoinnille, etenkin kiperissä tilanteissa; hän mojautti nyrkkinsä voimalla päin demonin kulmikasta leukaa, väisti täpärästi sen kuolemanhalauksen ja syöksähti pudonnutta asettaa kohti vain tullakseen viskatuksi juuri päinvastakkaiseen suuntaan kun pitkä hännäpää kietoutui hänen toisen nilkkansa ympärille ja heilautti hänet päin läheisiä roskaastioita, niin sellaisella voimalla että yksi niistä painui lommolle.
Skelton sai kaivettua itsensä esiin jätepussimerestä vain huomatakseen jo aika tutuksi käyneen varjon lankeavan taas päälleen. Skelton katsoi ylös ja kohtasi demonin palavan silmäparin. Tämä ei ehkä ollut hänen päivänsä.
"Yleensä ne jo tässä vaiheessa puhkeavat puhumaan siitä, miksi ovat päättäneet potkia luuni ensiviikolle - mutta sinä et ainakaan tähän mennessä ole vaikuttanut suulaalta puheveikolta, vai mitä?"
Kurahdus nousi demoni kurkusta ja oli vaikea sanoa oliko se naurahdus vai murahdus.

[Koji]

Koji nojasi seinään päin. Johan oli tavallista oudompi päivä... Harvoin hän näkee jotain erikoisempia olentoja... Nyt on nähty kaksi demonia - tosin olihan ensimmäinen olento kenet hän näki täällä puhevikainen demoni, ja on myös ihan vampyyrejakin nähty. Ihmissusi puuttuu vielä ainakin listasta, mutta eiköhän sekin nähdä ennen pitkään... Hän huokaisi ja katsoi taivaalle. Ihanaa, kun kesä teki tulojaan. Hän mietti, että olisikohan täällä yhtä kaunista kuin japanissa keväällä ja kesällä, kun kirsikkapuut kukkivat kauniin vaaleanpunaisena.
Tyttö kaipasi oikeastaan japania vaikka elämä ei ollutkaan ihan erikoista siellä. Hän liukui seinää pitkin maahan istumaan. Järki sanoi, että olisi pitänyt juosta kauemmaksi, mutta eiköhän se luurankoheppu nirhaa sitä.

[Snap]

# No koska Koji tahtoopi kyyhötellä tuolla, hoidan tämän tilanteen nopealla kädellä pois alta, että pääsee nämä kaksi "tutustumaan" xD #

Varmaan Kojinkin "piilopaikkaan" kantautuivat ne kadulla kaikuvat muutamat äänekkäät rysähdykset, terävät huudot ja sitten se ääni, kuin jotain olisi roihahtanut hyvin äkkiä ja voimakkaasti liekkeihin. Sitä seurasi korvia vihlovaa kirkunaa, useita laukauksia ja äkkiä tuli aavemmaisen hiljaista.
Jonka äkisti särki äänekäs, pahantuulinen mutina, joka kimpoili kadun kiviseiniä pitkin,
"Helkkari, kokonaiset puolitoista lipasta... Tästä tuli kallis päivä... Puolitoista lipasta yhteen demoniin..."

Tämä päivittelevä ääni tietenkin kuului Skeltonille. Katu luurankoherran jalkojensa edessä oli pahoin palanut, roskasäkkivuoret kytivät yhä ja ilmassa leijui kuvottava kärventyneen lihan haju. Laittaen aseensa takaisin koteloonsa Skelton loi silmäyksen kohti kadulla kohtaa, joka oli erityisen nokisempi kuin muu alue - mutta hausta huolimatta missään ei näkynyt jäänteitä demonista, joten voisi hyvinkin olettaa sen haihduttaneen itsensä paikalta menon käydessä sille liian tukalaksi.
"No ainakin se pysyy jonkin aikaa kolossaan nuolemassa haavojaan, ennen kuin yrittää uudestaan", Skelton totesi itselleen.

[Koji]

Koji oli melkeimpä niin syventynyt ajatuksiinsa, että ei kuullut kunnolla mitään taistelun ääniä. Niin kävi joskus... Ainakin silloin, kun oltiin vielä elossa ja koulussa... Yleensä hän vain tylsillä tunneilla rupesi ajattelemaan kaikka maan ja taivaan väliltä. Lähinnä nyt paranormaaleja asioita mihin on aina uskonut ja oli oikein hienoa, kun täällähän niitä oli. Vitsit... Nyt pääsisi näyttämään pitkää nenää niille jotka eivät uskoneet. Harmi vain, ettei se onnistunut. Hyvä, jos varsinaisesti oli edes kavereita. Koji ei tiennyt edes, että voiko kutsua heistä ketään ystäväkseen. Kaveriksi vain.
'Tämä paikka on välillä ihan syvältä.' Taivaalla lensi pari lintua. Koji venytti hieman siipeään ja meni parempaan asentoon. Olisi ihanaa nähda tosiaan maailma taivaalta käsin.
-------------------------------
juu

[Snap]

Skelton vilkaisi rakennusta, jonne oli jokin aika sitten pyrkinyt. Hänellä olisi sen suhteen vielä keskeneräisiä asioita, mutta juuri tällä hetkellä tuntui kaikista parhaimmalta liueta paikalta ja mahdollisimman nopeasti. Joko tuo demoni oli seurannut häntä koko ajan tai se oli tiennyt, mistä hänet löytää... Jos viimeksi mainittu oli oikein, hän ei halunnut jöödö tänne selvittelemään, mahtoiko tulossa olla lisääkin.

Niinpä Skelton käänsi suuntansa ympäri ja lähti marssimaan saappaat kopisten pitkin katua. Ja aivan sattumalta tuli ohittaneeksi sen rakennuksen, jonka seinää vasten jo aikaisemmin kohtaamansa tyttö oli valunut istumaan.
Oli vaikea sanoa, oliko Skelton yllättynyt, sillä tämän kallon päällä ei ollut ainuttakaan ilmehtimiseen kykenevää lihasta, mutta ainakin tämä pysähtyi ja katsoi tyttö pää hivenen kallellaan.
"Et kyllä kauas pinkonut", tämä totesi sitten ja ehkä nyt hänestä saattoi äänensävynsä perusteella erottaa hivenen verran kummastusta.
"Tunnen muutamia tyyppejä, jotka olisivat jatkaneet menoaan seuraavan kaupunginosaan asti."

[Koji]

Koji mietiskeli maailman asioita siihen saakka, kunnes kuuli äänen viereltään. Sielunpeilit kääntyivät katsomaan siihen suuntaan. Hei tuohan on se luuranko-heppu? Taisi päästä siitä punaihoisesta eroon. "Oliskiko muka pitänyt?" hän kysäisi ja nousi seisomaan.
Oli tyttö joitain sellaisia outoja juttuja nähnyt, että ei ihan demonit saanut pakoon juoksemaan. Melkein nähtiinkin vampyyri saalistamassa - ironisesti täällä myös - ja ennen jouduttiin melkein itse uhriksi. Mutta Koji olikin hakenut sille vampyyrille uuden uhrin, kun ei itse tahtonut kuolla. Ei hän ajatellut mitenkään niin, että muiden henki ensin. Kuka niin muka ajatteli oikeasti? Tuskin ei kukaan. Kaikki vain sanoivat miettivänsä niin, koska se olisi sellainen vastaus, jota ei halveksuttaisi.
"Ei minua ihan mikään ruma punanahkainen saa juoksemaan lähimpään kaupunkiin. Olen ollut täällä sen aikaa, että olen nähnyt outojakin demoneita." hän sanoi. Se eka tuttavuus vasta outo olikin....

[Snap]

Skelton ei siirtänyt katsettaa tytöstä mihinkään, vaan oikeastaan silmäili toisen tarkoin päästä varpaisiin. Tuonpuoleisessa tapasi paljon erikoista porukkaa, mutta yksisiipistä enkeliä hän ei vielä muistanut koskaan kohdanneensa noin niin kuin henkilökohtaisesti. Sikäli mikäli toinen hyt mikään enkeli oli. Vain harva asia tässä paikassa oli todella sitä miltä näytti.
"En minä niinkään sen tyypin rumuuden tähden kehottanut juoksemaan. Viimeksi kun tarkistin tilastoista, valtaosa väestöstä pitää raivokkaan seiniä paljain nyrkein puhkovan demonin ilmaantumista paikalle erittäin hyvänä syynä painua livohkaan."
Hän kohautti luisia olkapäitään.
"Mutta ken tietää, ehkä olen saanut vanhentunutta tietoa."