Ei oikeastaan mitään vakavaa...

[Snap]

Tietenkin se oli mahdotonta, mutta näytti kuin Skelton olisi virnistä jo olemassa olevalla virneellään.
"Jälleen kerran löydän uuden asian, jossa ajatusmaailmamme tuntuvat kohtaavan."
Skelton ei itsekään juuri perustanut ulkonäköön, tai ainakin pidättäytyi osoittelemasta kummia ilmestyksiä kadulla tai tuijottamasta heitä hävyttömästi leuka alas pudonneena. Ei sellaiseen tainnut olla varaa, kun sattui itse olemaan luuranko eriparine käsineen. Eli mitä hän oli arvostelemaan? Sitä paisti Tuonpuoleisessa kuhisi ties millaisia olentoja muutenkin. Aivan normaalia...
"Mutta eikö mielessäsi kenties laisinkaan piipahtanut vaihtoehto, että saattaisin olla jokin hullu psykopaatti, joka koettaa huiputtaa sinut mukaansa ties mistä syystä?"

# Meiti käy nyt syömässä. Takaisin sitten tulen ^^ #

[Koji]

Koji tiesi omaavansa hieman oudonkaltaisen ajatusmaailman, mutta minkäs sille mahtoi. Osa siitä oli muokkautunut vähän täällä, mutta ei hän koskaan ollut ketään ulkonäön takia arvostellut. Kun kaikille seikoille ei vain voinut yhtikäs mitään, joten mitä siitä on arvostelemaan? Ei mitään.
"No käväisi se pikaisesti..." hän myönsi.
"Mutta et sellaiselta vaikuttanut ja ei sellaisia psykopaatteja ole paljoa. Todella vähän. Väitetään vain, että kuka vain saattaa olla. No se on totta kyllä, mutten usko että niitä on paljon. Ja kyllä psykopaatin ihan normaalista voi erottaa." Koji selitti.

[Snap]

'Et sellaiselta vaikuttanut'... Skelton olisi voinut naurahtaa likan sanoille. Mutta juuri tuota seikkaa hän oli ajanut tässä takaa - sitä, etteivät asiat Tuonpuoleisessa todellakaan aina olleet sitä miltä ne vaikuttivat. Asioiden taakse piiloutui asioita, maskien takaa löytyi uusia naamareita ja motiiveillakin oli toisinaan omat motiivinsa.
Jos kuolevaisten maailmassa oli olemassa musta ja valkoinen, sekä niiden välissä häilyvä harmaa alue, täällä oli koko väripaletin kirjo.
"Kuinka kauan olet ollut Tuonpuoleisessa?", hän sitten kysäisi.

# jah takaisin olen ^^ #

[Koji]

Koji ei muistanut kunnolla kauanko oli ollut täällä, mutta yli puoli vuotta ainakin. Ja aika reippaastikkin yli. "No kesällä tulee ainakin vuosi täyteen." tyttö kertoi. Ja vuodessa ei olla keretty tehdä melkeimpä mitään erikoista. Tai ei oikeastaan mitään. Ei täällä voi tehdä samoja asioita, kuin elävien maailmassa. Jokut odottivat täällä vain kuolemaa ja toiset kaarsivat sitä parhaansa mukaan, mutta mikään ei voi kestää ikuisesti. Kaikki päättyy ennemmin tai myöhemmin.
Olisi kiintoisaa tietää kyllä, että mitä Tuonpuoleisen jälkeen on. Joutuuko todella taivaaseen tai helvettiin vai syntyykö uudestaan jonain muuna? Hän itse uskoi jälkimmäiseen. Tosin miksei voisi olla helvettiä ja taivasta, jos kerran Tuonpuoleinenkin on?

[Snap]

Varsin raakile siis vielä, Skelton mietti. Puolivuotta oli loppujen lopuksi hyvin lyhyt aika...
"No sitten kai olisi korkea aika ymmärtää, ettei täällä päde aivan samanlaiset säännöt kuin Kuolevaisten maailmassa... Se miltä joku 'vaikuttaa', ei aina kerro kaikkea. Annas kun kerron..."
Skelton vetäisi baaritiskille asetetun pienen pistaasikulhon kaksikon väliin.
"Tuonpuoleisen psykopaatit - tai ehkä paremminkin mielipuolet ja kaikki sen alle menevät alakäsitteet - voidaan jakaa näin karkeasti kolmeen ryhmään", tämä sanoi noukkien yhden pistaasin.
"Ensiksi ovat ne, jotka riehuvat kokovaltaisesti - joko ympäri vuorokauden tai vain tietyn osan siitä. Holtitonta väkivaltaa vain jonkun perustarpeen tyydyttämisen takia. Harvat heistä edes ajattelevat, mitä tekevät, he vain keskittyvät nauttimaan siitä"

"Toinen ryhmä - ", Skelton asetti toisen pistaasin ensimmäisen vierelle pöydälle, " - koostuu niistä, jotka kykenevät hallitsemaan jotenkuten kieroutuneisuuttaan. He pystyvät suunnittelemaan, valikoimaan sopivimman uhrinsa ja oikean iskuhetkensä sekä kehittämään keinot livahtaa kuin koira veräjästä. Toiset heistä myös kieltävät, että heillä mitään ongelmaa onkaan ja että se mitä he tekevät, on oikein - toisin sanoen aika Kuolevaisten maailman stereotyyppinen mielipuoli, juuri ne tyypit, jotka sanojasi lainaten 'erottaa normaaleista' ", Skelton napautti sormellaan leukaansa. "Mutta kun itse hauskuus alkaa, he antavat sen helposti viedä itsensä ja monessa tapauksessa suunnitelmallisuus sitten unohtuu. Eräänlaista hurmioon uppoamista kaiketi."

"Kolmas ryhmä", Skelton nosti vielä yhden pistaasin, mutta ei laskenut sitä pöydälle vaan piteli sitä sormissaan, "on joukko, jossa henkilö tiedostaa mielipuolisuutensa tahi hirviömäisyytensä - ja tämä tekee heistä vaarallisimpia. Koska he ymmärtävät mikä heissä on vikana, he pystyvät pitämään sitä hallinnassaan kaiken aikaan ja näin kykenevät peittämään sen täydellisesti."
Skelton asetti pistaasinpeukalonsa päälle ja napautti sen matkaan, niin että pähkinä törmäsi kahteen muuhun kaltaiseensa, saaden ne vierimään alas tiskin laidalta.
"Niinpä valittu uhri harvoin edes ymmärtää tilanteensa vaarallisuuden, kunnes on jo liian myöhäistä."

[Koji]

Koji kuunteli hiljaa. Oli kyllä niitäkin, jotka kätkivät hulluutensa. Oli pakko myöntää, mutta kyllä jotkut osasi tunnistaakkin. Mutta tosiaan ei tiedetä vielö minkälaisia hulluja täällä on, kun sen verran vähän aikaa on vasta oltu. Hän ei kyllä lähtenyt minkään epäilyttävän tyypin matkaan tai edes mennyt lähelle, jos todella epäili, että tällä ei kaikki ole päässä kunnossa. Mutta olihan hulluudella parikin merkitystä, joko ihan oikeasti hullu tai niin hyvällä tavalla hullu. Vaikka mitä kaverit sanovat kaverilleen, jos tämä aikoo tehdä jotain tyhmää. Tai, jos joku vaikka piti oudosta asiasta tai jonkunmielestä oudosta. Esimerkiksi aika monenkin mielestä (erityisesti miespuolisten) oli ollut outoa, että hän luki hoitain shonen-ai mangoja tai animeita katsoi. Anime ja manga oli vahvana osana entistä elämää ja olisivat vieläkin, jos sellaisia täällä edes olisi.

Tosin kyllä aika moni muukin poikarakkaus aiheesta piti, mutta sattumalta ei kukaan hänen kaveripiiristään ollut. No mitäpä väliä. Olisi kyllä hauskaa tavata joku Tuonpuoleisessa, joka olisi siitä aiheesta myös kiinnostunut. "Niin se taitaa olla. Tuonpuoleinen on hyvin erilainen paikka, kuin elävien maailma. Täällä ei ole varsinaisesti vaikka mitään kulttuuria tai sellaista. Ja täällä ei myöskään ole kovinkaan montaa samaa asiaa ja löydän ties vaikka kuinka monta erilaisuutta." hän sanoi.

[Snap]

"Onhan täällä toki jotain kulttuuria", Skelton viittasi lavalla soittavaan jazz-yhtyeeseen antaakseen esimerkin. Jazz jos mikä oli hänen mielestään musiikkitaiteen helmiä. Hän oli jopa ottanut aiheesta selvää kaiken minkä vain taisi, sillä ei kyennyt enää muistaan, oliko kyseinen musiikkilaji ollut jo olemassa kun hän oli vielä ollut elävien kirjoissa.
"Tokihan sitä on myös paljon ja laidasta laitaa, kun porukka tuo sitä ympäri rajantakaista maailmaa, että ihan sekaisin menee... Mutta ainakin jokaiselle löytyy jotakin."

[Koji]

Ehkä jotain, mutta Kojin mielestä ei kunnolla mitään. "No onhan jokaisesta jotain, mutta en ole nähnyt täällä oikein mitään japanilaiseen kulttuuriin liittyen." hän sanoi. Jos Skeleton nyt oli oikein fiksu tämä voisi tajuta, että hän oli japanista kotoisin. Hetkeksi Koji palasikin päivään milloin kuoli. Se oli ollut kaunis kesäpäivä ja hän oli menossa puistoon, ja jollain oli vanhentunut ajokortti ja se pilasi kaiken. Seuraava muistikuva olikin hautausmaalla.
Pian hän rupesikin miettimään, että miten kaakkaossa nyt näin kauan kesti. Itse olisi varmaan juonut ainakin seitsemän lasillista kaakkaota tässä ajassa.
--------------------------
Plöö >D jotaa vois tapahtuu

[Snap]

# Ja taas se tapahtui! Mikä on kun sormet luiskahtavat ihan väärille napeille läppärillä? >xD #

Mikäli Skelton oli ollut aikeissa sanoa jotain, hän ei ehtinyt, kun Max ilmaantui esiin oviaukosta, jonne oli jokin aika sitten kadonnut. Nyt hän kantoi kädessään tarjotinta, jolle tilattu kaakao korkealaitaisessa ja lyhytjalkaisessa lasissa oli asetettu.
Ja millainen kaakao se olikaan.
Sen päälle oli kuorrutettu korkea ja käyrälle kiertynyt kermavaahtohuippu - tosin valkoinen aine näytti hieman sakeammalta kuin tavallinen kermavaahto, vähän kuin se olisi ollut jotain vaahdotetunkerman ja kermajäätelön väliltä - ja sitä koristi harkitusti ripoteltu nompparellihuntu ja reunoille hyvällä maulla roiskittu suklaakastike. Kirkkaan lasin läpi saattoi nähdä, että sitä ja itse kädenlämpöistä kaakaota erotti lasissa toffeenruskea kerros. Koko komeuden viimeisteli muutama lasin reunaan työnnetty vaniljatanko.
"Maankuulu kaakaoerikoinen, olkaa hyvä", Max sanoi asettaen lasin Kojin eteen.
"...ethän unohtanut minua?", Skelton sanoi hiljaisella äänellä, kuin olisi tuntenut itsensä syrjityksi. Max vain hymyili ja kumartui hetkeksi pois näkyvistä tiskin taakse. Hetkeä myöhemmin hän suoristautui ja asetti sieltä ottamansa pullon Skeltonin eteen, kääntäen pöydälle jättämänsä lasin ympäri ja luurangon käden ulottuviin.
"Sinulle on aina varattuna pullo tiskin alla."

# Jotain voisi tosiaan tapahtua - ehdotuksia? #

[Koji]

Kojia ihmetytti hieman se kaakkao. Ei ihme, että oli kestänyt... Tuollainen hieman yli menty. Kyllä ihan kaakkao olisi riittänyt hyvin, mutta olihan tuollainenkin tietenkin mukava. Olisi mukavaa päästä ikuistamaan se.
"Kiitos." hän kiitti ja mutisi ihan hiljaa vielä jotain japaniksi. Kaakkao lasia olisi voinut sanoa jopa taideteokseksi, kun kaikkea siihen oli tungettu ja vielä niin, että se näytti todella hyvältä. Hän nappasi ensimmäisenä yhden vanilijatangon ja söi sen.
------------------------
Vähä lyhyt, mut jäin jumittaa kattoo yht ohjelmaa XD

Öm, ei mul oo mitää ideaa

[Snap]

# No löytyisikö edes minkäänlaista toivomusta, mitä voisi tapahtua? Oo Ne alkaa pelaamaan krokettia? #

Skelton tarttui tummanvihreää, etiketittömään pulloon, ruuvasi sen auki ja kallisti lasinsä yllä. Mutta vastoin kaikkia odotuksia sieltä ei valunut ulos minkäänlaista nestettä vaan jonkinlaista raskasta harmahtavaa savua, joka ei tosin vapauteen päästyään haihtunut ilmaan vaan valui hitaasti pullonsuusta lasin pohjalle, täyttäen sen verkalleen olemuksellaan.
"Max", Skelton sanoi laittaessaan pullon pois ja tarttuessaan lasiinsa "Muistako sen laatikon, jonka jätin huostaasi? Ei sinulla sattuisi olemaan sitä tallessa lähettyvillä?"

"Itse asiassa aivan käden ulottuvilla", Max vastasi ja hänen toinen kätensä kurkotti tiskin alle, nostaen sieltä tumman puisen rasian, jonka tömäytti Skeltonin (kuvainnollisesti) nenän eteen.
Skelton vaikutti tyrmistyneeltä.
"Sinä säilytät sitä tiskisi alla?", tämä varmisti epäuskoisena.
"Viimeinen paikka, mistä kukaan älyää etsiä", kuului vastaus.

[Koji]

Ei kovinkaan paljoa mitään väliä.
Mutta ehkei kroketin peluuta XD Jotaa jänskää..
----------------------------

Koji otti viimeisen vanilijatikun ja pyyhkäisi pyyhkäisi (joo en keksin järkevänpääkää verbii..) kermavaahtoa ja söi sen sitten. Jos kermavaahtoa olisi hurjasti niin juominen olisi todella vaikeaa. Nyt hän hörppäsi vähän kaakkaota tavallaan maistaakseen, että onhan se hyvää ja totta vie olikin. Hän rakasti kaakkaota todella paljon. Sivusilmällä tyttö seurasi Maxia ja Skeletonia.
Häntä ihmetytti hieman, kun pullosta tuli jotain savun kaltaista. Mutta ei piitannut suuremmin, koska täällähän oli ihan kaikki mahdollista. "Oleellinen piilopaikkahan on juuri paras, kun juuri sieltä ei tajuta etsiä. Jos käyttää taas mielikuvitusta ja piilottaa hankalaan piiloon niin sieltähän ensimmäiseksi etsitään." Koji sanoi sellaisen but the way-kommentin.
-------------------------------
Hei XD Tai sit voisin laittaa altterini yrittämää keksii jotaa sellast mitä Max ei osais tehä x)

[Snap]

# Hm, no enköhän tässä nyt jotain keksi - oletko varma että Koji pystyy roikkumaan mukana jos tilanne käy todella kuumaksi? xD #

Max hymyili Kojille ja käänsi sitten katseensa Skeltoniin.
"Siinäs kuulit El. Neitikin tässä näkee aukottoman logiikkani"
Skelton vastasi vain mutisemalla jotain huiviinsa ja otti kulauksen lasistaan - ja kaikkia oletuksia vastaisesti tuo suullinen savua ei valunut läpi hänen leukaluunsa, vaan katosi jonnekin, ikään kuin luuranko olisi todellakin onnistunut nielemäään sen. Ilman tarkoitukseen pyhitettyjä elimiä, kuten kurkunpäätä, kieltä tai ruokatorvea.

Hetkessä Maxin ilme muuttui hiven tuumivaksi.
"Oli muuten aika sattuma, että päätit piipahtaa juuri tänään - Täällä kävi aikaisemmin eräs tyyppi, joka kyseli sinua"
"Kukapa ei kyselisi", Skelton vastasi puolihuolimattomasti, vetäen puurasian eteensä.
"Hän jätti sinulle viestin"
"Hyvänen aika, minulla on salainen ihailija", Skelton huomio oli selvästi enemmän puurasian puolella kuin varsinaisessa keskustelussa.
"Niin että tahtoisitko että kenties antaisin sen?"
"No jos millään viitsisit"
Max kaivoi liivinsä sisätaskusta valkean kirjekuoren, ojentaen sen tiskin yli Skeltonille. Luuranko otti sen vastaan, käänteli sitä hetken aikaa kädessään löytämättä sen pinnalta kuitenkaan minkään sortin tekstiä.
Skelton avasi kuoren, veti sinne taitellun paperin esiin ja aukaisi sen. Ja tuskin hän oli ehtinyt sen tehdä kun tyhjän paperin keskustassa välähti näkyviin punaisena hehkuva pentagrammi, joka poltti itsensä läpi paperinsellaisella roihulla, joka sai Skeltonin pään säpsähtämään taemmas. Pienet liekit levisivät ja polttivat silmänräpäyksessä koko paperin niin nopeasti, että Skeltonin kädet jäivät yhä asentoon kuin ne olisivat pidelleet otain välissään.

# Muah, siinä yrityksessä voi mennä ikä ja terveys xD #

[Koji]

Koji naurahti. "Se on hyvä taktiikka. Olen kokeillut sitä itsekkin ja on toiminut." hän hymyili. "Ja ei tarvitse neiditellä. Ihan Koji vain."
Tyttö ei kamalasti välittänyt siitä, että häntä neiditeltiin, kun ei niinkään ollut tottuntu siihen. Sen Koji on huomannut täällä, että monet neidittelivät ja se oli hassua. Hän joi kaakkaotaan ja hieman uteliaana katsoi, kun toinen avasi kirjettä. Mitähän se sisälsi?
Koji säpsähti hieman, kun se syttyikin pian palamaan. Salainen ihailija tosiaan. Kuva kertoo enemmän, kuin tuhat sanaa.
"Tosiaan ihailia..." hän mutisi.
----------------------------
sori jumitus, piti tehä muutama juttu ja käydä suihkus (joka o vaikeet kipeel nilkal)

Mut sen takiiha se ois just hyvä xD jotaa hauskaa ainaki tulis

[Snap]

Maxinkin kulmakarvat olivat ponnahtaneet melkein irti hänen otsaltaan, kun kirje oli muuttunut äkisti mustaksi tuhkaksi hänen tiskilleen. Sitten tämän kulmat rypistyivät, tämän tarkastellessa Skeltonia varuillaan.
"Oliko se...?", baarimikko aloitti ja tämän ääni tuntui herättävän Skeltonin kuin jostain transsista.
"No olihan se", luuranko totesi kuulostaen hivenen synkeänä. "Näppärää piilottaa paikannusloitsu niinkin ilmeiseen paikkaan kuin kirjeeseen, eihän sellaista kukaan osaisi odottaa... Fiksua sakkia..."
Skelton laskeutui nopeasti alas tuolilta, avasi puulaatikon ja otti sieltä pari esinettä - ne näyttivät aseen luotilippailta - ennen kuin sulki kannen ja työnsi sen pöydänpinnan yli takaisin Maxille.
"Vaikuttaa siltä, että minun on lähdettävä."

# Joo, mutta huomaa, että tilauksistaan pitää myös voida maksaa xD Ei Max mitään erikoista ilmaisiksi laita vain näyttääkseen, että kykenee. Tilaajan on myös parempi kyettävä ostamaan se #