Ei oikeastaan mitään vakavaa...

[Koji]

Koji oli meinannut joutua vampyyrin päivälliseksi ja se oli varsin kamala kokemus. Mutta tässä on selvitty ja nyt puhutaan ei niin vaaralliselta vaikuttavan luuranko-hepun kanssa. Ja ei pelännyt, jos pelkoa ei ajatellut. Oli hän kyllä aluksi säikähtänyt sitä demonia, mutta ei kumminkaan kamalasti.
"Onhan sellaisiakin tyyppejä, mutta itse en juokse pakoon kaikkea. Ja se demoni oli sinun kimpussasi eikä minun." tyttö sanoi ja mietti itse hieman, että miksi tosiaan ei juossutkaan pää kolmantena jalkana. No eipä demoni ollut hänen kimpussa eikä varmaan edes huomannutkaan häntä, eli turhaan oltaisi juostu kaupunkiin. Olisi sitä paitsi pitänyt tulla tänne mahdollisesti takaisin, jos halutaan löytää mukava yöpaikka. Ilmainen sellainen.

[Snap]

"Terävä huomio", Skelton kommentoi. Demoni oli tosiaan ollut vain hänen perässään ja tuskin se olisi tyttöön kahdesti vilkaissut, vaikka tämä olisikin jäänyt paikoilleen tapittamaan tilannetta. Mutta sitä ei tarvinnut sanoa ääneen.
"Ja tuo peloton asenteesiko on saanut sinut päiväkävelylle tähän viihtyisään pikku taajamaan? Tämä ei ole kovinkaan naapuriystävällistä aluetta ja tuossa oli oikein hyvä esimerkki mitä voi sattua, jos astut varatulle pihamaalle"

[Koji]

Koji tuhahti hiljaa. Ei täällä ollut missään turvallista oikeastaan ei edes kaupungissa. Sielläkin saattoi olla ties mitä hämärä heppuja tappamassa viattomia ihmisiä, mutta ei ollut vielä tullut ainuttakaan läheltä piti tilannetta pitkään aikaan. Oli hänellä sentään sen verran itsesuojeluvaistoa.
"Olen ollut täällä moneen kertaan ja harvoimpa on kukaan hyökännyt. Oikeastaan varsinaisesti vain kerran on kimppuuni hyökätty - vampyyri - mutta selvisin siitä. Ja ei täällä missään ole oikeastaan turvallista. Missä tahansa saattaa joku hyökätä kimppuun, mutta useammin nyt täällä syrjässä." Koji sanoi. Varsinkin hieman erikoisempien kimppuun saatetaan hyökätä, kun pidetään pahoina. Erityisesti kaikkien demoneiden ja vampyyrien. Ihmissusien ei varmaan niinkään, kun niitä ei tunnisteta aina.

[Snap]

Skelton hieraisi leukaansa.
No ainakin tyttö oli kiitettävästi sisäistänyt Tuonpuoleisen yleisen periaatteen (tai niin ainakin hänen näkemyksiensä mukaan); missään et loppujen lopuksi ollut turvassa, kuin ehkä syvälle maan alle haudattuna ja sieltäkin saattoi joku ruumismaanaaja tulla kaivamaan tarveosina ylös...
"...toivottavasti et pane pahaksesi uteluani, mutta miten tarkalleen ottaen selvisit vampyyrin hyökkäyksestä?"
Vampyyrit nyt eivät ikinä olleet hänelle mikään ongelma - paitsi työasioissa - sillä hänessä ei ollut tippaakaan verta, jonka takia hänen kimppuunsa käyminen olisi hyödyttänyt Yön Lapsia millään tavalla. Mutta hän oli nähnyt, millaista jälkeä ne veitikat pystyivät saamaan aikaan kun olivat kunnolla janoisia. Ja senkin hän tiesi, ettei vampyyri ihan helpolla luopunut saaliistaan.

[Koji]

Koji mietti, että olisiko pitänyt kertoa tuolle ihan vieraalle siitä. Mutta mitä haittaakaan siitä voisi olla? Ei kukaan voisi todistaa, että hän teki sen. Ja eihän tyttö tappanut sitä pikkupoikaa sentään."No - " japanilainen aloitti ja oli hetken hiljaa.
"Hain sille vampyyrille toisen välipalan ja jätti minut sitten rauhaan. Tiedän, että se saattaisi olla aika itsekästä. Mutta kaikkihan täällä ajattelevat vain itseään tai ainakin melkein kaikki. Olisin tosin voinut karatakkin kokonaan, mutta lupasin hankkia hänelle sen välipalan ja niin tein. Ei vampyyreja voi tuomita kuolemaan siitä, että he ovat niitä. Ei se heidän vikansa ole aina." Koji kertoi ja innostui hieman selittämäänkin vähän omia mielipiteitäänkin.
Mutta se oli totta, että ei ketään voinut tuomita lajinsa perusteella.

[Snap]

Skelton tosiaan katsoi tyttö hetken kuin olisi epäillyt korviaan - missä ikinä se sijaitsivatkin - kunnes sitten päästi olemattomasta kurkustaan äänen, jonka olisi saattanut tulkita naurunhörähdykseksi.
Hänhän alkoi pitää tästä likasta.
"Jos tuo kaikki on totta, mitä juuri sanoit, en voi kuin ihailla rehellisyyttäsi, maailmankatsomustasi ynnä tahtoasi pysyä elossa, sikäli mikäli tuo termi on luvallinen käyttää tässä paikassa"

"Voinko tarjota drinkin? Tai pullakaakaon jos todella olet niin nuori, kuin miltä näytät...", Skelton heilautti kämmentään kokeilevan oloisesti parinkymmenen sentin korkeusessa Kojin pään yllä, ikään kuin varmistaakseen, että toinen tosiaan oli niin lyhyt teini kuin miltä näytti. Ei pitänyt unohtaa, että Tuonpuoleisessa liikkui niitäkin, jotka hallitsivat hyvin todellisentuntuisia hämäys- ja illuusiotaitoja.
Tämä tyttö ainakin vaikutti ainakin kokonsa suhteen olevan mitä oli. Skelton laski kätensä.
"Ei millään pahalla, sitä vain tuppaa sattumaan täällä - jotkut näyttävät yläkoululaisilta vaikka todellisuudessa ovat satoja vuosia vanhoja. Se on toisinaan aika hämmentävää."

[Koji]

Koji oli nähnyt monia, jotka ajattelivat vain itseään. Vaikka eivät paljastaneetkaan sitä. Saattoivat sanoa vain, että joku asia oli itsekkäästi tehty, vaikka tekisivät itse niin. Ja hän ei tahtonut kuolla vielä niin nuorena, kun ei ole edes mitään erikoista kokenut. Ja hän oli päättänyt elää kauan. "Ai..." hän mutisi. Rehellisyyttä? No oli hän useinkin ollut hyvin rehellinen ja sanoi joskus suoraan, että mitä maailmasta ajatteli.
Hän naurahti hiljaa. Drinkin... no ehkei. "Kaakkao nyt mielummin kiitos. Olen vasta 16, (pitäiski muokata vähä esittelyy... xD)." hän sanoi. Toinen oli todellakin ihan mukava tyyppi eli ei kannata arvioida ulkonäön tai muunkaan perusteella, mutta hän muistikin ettei tiedä vielä toisen nimeä. Joka olisi ihan mukava tietää, että ei tarvitse sanoa miksikään muuksi.
"Kuka muuten olet?" nuorempi kysyikin.

[Snap]

Skelton ojesi vasenta kättään - se olikin anoa ruumiinosa oikean parivaljakkonsa rinnalla, joka ei ollut pelkkää putivalkoista luuta - tytön suuntaan yleisen kättelyrituaalin merkeissä.
"Nimi on L.E. Skelton, mutta sano vain Skelton, neiti..?"

[Koji]

Koji tarttoi Skeletonin käteen ja kätteli. Kuuluihan se nyt sentään hyviin tapoihin. Aluksi hän oli kerennyt toivoa, että ei toisaalta joutuisi puristamaan tuollaista luista kättä. Ei varmaan hirveän ihanaa, mutta onneksi käsi ei ollutkaan pelkkää luuta sentään. Hassua... Melkeimpä toisen nimen olisi pystynyt päättelemään.
"Koji Kojima ja sano vain ihan Kojiksi." tyttö esiintyi vuorostaan. Oli aika ironista perjaatteessa, kun etunimi ja sukunimi olivat samankaltaisia. Kohtalon ivaa vain. Hän mietti hieman, että minnehän Skeleton sitten kaakaolle veisi. Nimittäin kaupungilla varmaan herätettäisi kamalasti huomiota...

[Snap]

Skelton nyökkäsi, laski irti Kojin kädestä ja taputti tätä pienesti olalle.
"No tulehan sitten Koji. Tiedän varsin oivallisen paikan, josta uskoakseni saa myös kaakaota. En kyllä ole koskaan kysynyt, mutta kerta se on ensimmäinenkin..."
Skelton kääntyi kohti suuntaan, jonne oli ollut aluperinkin matkaamassa ja lähti marssimaan sitä pitkin pitkillä luujaloillaan.

[Koji]

Koji nyökkäsi ja lähti seuraamaan Skeletonia. Jotkut olisivat marmattaneet, että ei kannata lähteä vieraan mukaan minnekkään. Mutta eihän toinen uhkaavalta vaikuttanut ja jos tulisi jotain pulmia, voisi tosiaan juosta pakoon tai mennä ihmismassaan, jossa ei varmaan kamalasti mitään viitsi tehdä. Joten ihan huoletta tyttö oli. Katse käväisi taas tauvaalla, mutta nyt siellä ei ollut ainuttakaan lintua joten katse palasi normaalille tasolle. Hän joutui välillä hieman kirimään Skeletonia kiinni, kun oli hyvä toisen harppoa noilla pitkillä jaloilla...
Olisi kyllä outo paikka, jos ei saisi mitään muuta kuin alkoholi pitoista juotavaa. No voihan vaikka vettä sitten juoda ja sitä taatusti löytyy nyt mistä tahansa.
-------------------------
Taidan mennä nyt nukkumaan, kun kumminki häädettäis koht... No huomisiin :3

[Snap]

# Öitä ^^ Taidan minäkin tästä hipsiä pehkuihin #

[Snap]

# Ja jatkuupi ^^ #

Skelton oli kävellessään vaiti, mitä nyt hän tuntui hyräilevän matalasti jotakin lyhyttä sävelmänpätkää, mitä jotkut ihmiset tekivät ollessaan ajatuksissaan.

Heidän saapuessaan hylätyn kaupunginosan laidalle, missä heitteille jätetyt rakennukset alkoivat vaihtua asutuihin, joilloin saattoi jo tunnistaa suunnan, johon he olivat matkalla.
Kohti keskustaa ja Uutta kaupunkia.
Nyt Skelton alkoi kävellessään kääriä hihojaan alas luisen olkavartensa ja revityn käsivartensa peitoksi. Uusi kaupnki ei ollut hänelle vieras paikka, mutta yleensä hän liikuskeli siellä härän tultua kun kadulla ei ollut väkeä. Tietenkin hän voisi viedä Kojin jonnekin slummialueiden pikku jouttolaan, mutta ehkei Houkan kievarin kaltainen paikka olisi tällä hetkellä hyvä valinta - hänen luitaan kolotti yhä sen demonirähinän jäljiltä ja hän halusi päästä paikkaan, jossa voisi rauhassa istuskella mukavassa ilmapiirissä. Onneksi hänellä oli ainakin yksi sellainen vakiopaikka. Ja hänellä oli muutenkin asiaa paikan omistajalle.

[Koji]

Koji ei tiennyt ollenkaan minne he olivat menossa tai siis tarkkaa paikkaa. Tietenkin kaupunki alueelle, mutta minne sinne? No ei kai sillä mitään väliä niinkään ollut... Onneksi kaupungilla ei sentään mitään demoneita paljoa riehunut, mutta hyvinkin saattoi olla vampyyreja tai muita sellaisia. Ei niitä kannattanut oikeastaan pelätä, kun muuten pitäisi pelätä jatkuvasti ja se ei olisi mukavaa.
Ei varmaan ole ihan järkeä etsiä hylättyjen talojen luota asuinpaikkaa, kun varmaan siellä riehuu kaikenlaisia pummeja. Että ei olisi niinkään turvassa, mutta ulkonäköhän sanoi selvästi, että tyttö ei ollut ihan ihminen. Hän ei oikeastaan itsekkään tiennyt mikä oli, kun ei ihmisillä yleensä mitään siipiä ole. Tuskin siihen tulee vastausta koskaan.

[Snap]

Skelton osasi valita juuri ne kadut, joilla vältettiin taktisesti pahimmat ihmisrysät. Eikä toinen epäröinyt hetkeäkään reitillään läpi katusokkeloiden; pitkin katua, käännös oikeaan, eteenpäin, nyt vasempaan ja betoniset portaat alas alemmalle katutasolle ja niin koko matka jatkui. Tosin nyt tarkkasilmäisimmat olisivat varmaan alkaneet kiinnittää huomiota siihen tosiseikkaan, että ympäröivillä kaduilla alkoi entistä enemmän näky pubien ja clubien kylttejä. Jotkun niistä olivat pieniä ja vaatimattomia, ja niiden omistavista ovista astui aina silloin tällöin joku ulos tai sisään. Toiset olivat puolestaan suuria, neovaloista koottuja lampputauluja, jotka kuitenkin vielä tähän aikaan olivat sammutettu pois päältä ja niiden etuovet lukittu kiinni raskaalla lukolla.

"Pidätkö jazzista?", Skelton kysyi äkisti, hiljaisuuden rikkoen, ikään kuin olisi temmannut sen juuri äskeittäin tuulesta.