Ei oikeastaan mitään vakavaa...

[Koji]

Kojilla oli hieman vaikeuksia pysyä toisen perässä, mutta onneksi pysyi muuten ei olisi kivaa olla eksyksissä täällä sokkelossa. Se olisikin ihan hänen tuuriaan. Tuuri mikä ei ole mikään hirveän hyvä välillä. Hän oli taas kerran vaipunut mietteisiinsä ja ei huomannut ihan rappuja. Se olikin yllätys, että miksi nyt lähti tie alaspäin. Harvinaisen hyvällä tuurilla Koji sai pidettyä tasapainonsa vaikka melkein lensi naama edellä maahan.
Tämä oli niitä päiviä, että melkein kaikkeen kaadutaan. Niitä oli aina välillä.
"Jazzista..? Hmm..." nuorempi mietti. Ei hän sitä oikein ollut kuunellut, mutta ei vihannutkaan. Oikeastaan räppi oli ainoa musiikki mitä vihasi. "En tiedä. En ole oikein paljoa sitä kuunnellut... Rokki on enemmän mieleeni." Koji sanoi. Voi, että hän kaipasi joitain kappaleita mitä ei täällä voisi varmaankaan kuunnella. Todella masentavaa...

[Snap]

"Kaikilla makunsa", Skelton sanoi ja seisahtui sitten erään rakennuksen eteen, vetäen sen raskaan etuoven auki - hän venytti kättään pitääkseen sitä auki jotta Kojikin ehtisi sisään -astuen lyhyesseen käytävää. Sen varrella oli vain yksi ovi, johon oli maalattu ympyrän sisällä kallellaan oleva saksofoni.
Skelton meni siitä sisään.
Se ei ollut suuri clubi, muttei mikään pienikään. Paikan katto oli matalla ja sitä kannattelivat siellä täällä puiset parrut, joihin oli ruuvattu sistustaiteellisia lamppulyhtyjä, tosin yksikään niistä ei palanut; ainut valo paikkaan tuli sädekaihtimien raoista työntyvästä päivänvalosta eli paikka oli hämärä, ikään kuin ilmassa olisi leijunut utuinen peitto. Vastakkaisella puolella oli harmaaseen tiiliseinään näön vuoksi kyhätty punainen esirippu ja sen edessä vain hieman lattian yläpuolelle kohoava lava, jolla parhaillaan soitti kolmen henkilön orkesteri trumpetin, kontrabasson ja rumpusetin kanssa. Tahti oli keinahtelevaa ja verkkaista, mutta saattoi äkisti muuttua hyppeleväksi kuin superpallo.
Skelton asteli pitkän tiskin luokse, jonka takana liiviasuinen mies pyyhki lasia. Tämä kohotti silmänsä - vain yhden , sillä hänen vasentaan peitti silmälappu - kun Skeltonin hahmo asettui häntä vastapäätä. Tämä hymyili.
"Pitkästä aikaa El", tämä totesi luurangolle ja samalla hänen katseensa siirtyi tämän seuralaiseen. Tämä kohotti kulmiaan "Kuka sinulla mahtaa olla matkassa?"

[Koji]

"Niin on."
Koji totesi ja pujahti sisään. Tämä paikka oli aika syrjässä ja tuntui, että ei täällä joka päivä käynyt hänen ikäisiään tyttöjä. Oikeastaan tämä ihme clubi hieman puistatti häntä... Koska oli niin hämärää, kuin tumma verho joka olisi laskettu tämän päälle. Valoa kun ei kamalasti edes tullut. Tänne hän ei taatusti tulisi yksin, mutta ei tässä kehdannut edes valittaa ja ulkonäkö saattoi pettää.
Koji asteli Skeletonin perässä tiskille päin. Tuo ihme baarimikko ja toinen taisivat tuntea toisensa. Käviköhän Skeleton useinkin täällä. "Olen Koji." hän esittäytyi, kun oli varmaan ihmetellyt häntä.

[Snap]

Baarimikko nyökkäsi Kojille. "Max", hän esitttäytyi lyhyesti, mutta ystävällisen neurtaali ilma kasvoillaan. Hän siirsi huomionsa takaisin Skeltoniin.
"Viime piipahduksestasi on jo aikaa - salliko työt hengähdyshetken vai mikä suo minulle tämän kunnian?"

"Itse asiassa tulin tarjotakseni seuralaiselleni maan kuulua kaakao-erikoistasi, jota niin taivaaseen asti ylistetään", Skelton sanoi nojautuessaan kyynärpäillään tiskiin.
"...Niin että kai sinulta löytyisi kaakaota? Olisi kovin noloa, jos joutuisin myöntämään olleeni väärässä"
"Sinä et myöntäisi olleesi väärässä vaikka heiluttaisin siitä Korkeimman Tahon allekirjoittamaan todistusta aivan silmäkuoppiesi edessä", Max tokaisi huomio takaisin lasissaan, jota pyyhkäisi vielä kerran, kunnes laski sen alassuin tiskille.
"Mutta eiköhän tuo järjestyne... Mitä asiakas tahtoo, täältä hän sen saa... Otatteko jotain muuta? Purtavaa?"
Skelton loi silmäyksen Kojiin kuin kysyen äänettömästi, halusiko toinen jotain syötävää.

[Koji]

Koji kuunteli hiljaa Skeletonia ja Maxia ja samalla hieman lavalta tulevaa musiikkia. Oli varmaan todella mukavaa soittaa, kun ei ollut melkein yhtään asiakasta täällä. Tai sitten niitä oli illalla enemmän mikä olisi hyvinkin mahdollista. Nämä alueet olivat myöhään täynnä elämää ja aina aamun sarastukseen asti. Korkea Taho..? Se pisti hieman mietityttämään... Oliko se se, joka johti täällä. Jotain tyttö oli kuullut, että tänne tullessaan olomuoto saattoi vaihtua paljonkin. Esimerkiksi, jos oli ollut ihminen saattoi olla eläin täällä tai toisin päin. Tai sitten olla jopa vampyyri. Tosiaan... Oliko siis vampyyreita ihan Elävien maailmassa? Joskus sivukorvalla oli kuullut jotain sen tapaista... Aika jännää. Onneksi ei kumminkaan koettu mitään radikaalia muutosta, kuin tämä yksi musta siipi.
"En tarvitse muuta." Koji sanoi. Oikeastaan valehteli. Ei hän tiennyt mitä tahtoisi... Ja ei varmaan ihan kaikkea täältä saisi mitä tahtoisi, mutta eipä sillä väliä. Ihan kaakkao riittää pitkästä aikaa.
--------------------------
Kaakkaoo... Hitot ku se on loppu *angst* eikä täl nilkal pääse kauppaa. (venähtän).

[Snap]

Max nyökkäsi. "Asia selvä. Se oli siis maankuulu kaakaoerikoinen, jota ylistetään taivaaseen asti? Sellaista ei ole vielä kertaakaan tilattu, joten tässä voi mennä hetki..."
"...Ja minulle se tavallinen, jos millään viitsisit", Skelton yritti ennättää lisätä, mutta Max oli jo ehtinyt kääntää selkänsä ja painellut tiskin takana olevasta pienestä oviaukosta pois. Luuranko huokaisi ja puisteli pienesti päätään.
"Näin tapahtuu aina, kun hän saa upouuden tilauksen; viilettää suoraapäätä toimimaan."
Hän veti yhden tiskin baarijakkaran alleen ja istuutui sille.

# Raasu - missä olet nilkkasi telonut? OO #

[Koji]

Koulussa <___< kepeil jouduin menee terkkarille. Ja venähti aika pahast.
-----------------------------

Koji naurahti. Kaakkaonhan tekeminen oli ihan yksinkertaista ja helppoa, myös ns. vanhaan tyyliin. Mutta kyllä tässä kelpasi ihan hyvin kylmä tai kuuma kaakkao. Ei sillä ollut yhtään väliä, kunhan jotain juotavaa - vaihteeksi muuta kuin vettä.
Tyttö meni myös istumaan yhdelle baarijakkaralle. "No onhan se ihan ymmärrettävää. Minua ainakin rupeaisi tympimään, jos pitäisi tehdä samoja juomia jokainen päivä moneen kertaan. Uutta on aina mukava kokeilla." hän sanoi. Jostain pitäisi löytää kyllä paperia ja joku kynä, kun ei luovuutta ole päässyt purkamaan pitkiin aikoihin. Ja eläessään Koji oli piirrellyt todella paljon koulussakin kaikkien vihkojen kansiin ja papereiden taakse. Mutta Tuonpuoleisesa ei ole ollut mitään välineitä siihen ja se oli aika inhaa.

[Snap]

# Kuinka ikävää u___u'#

Skelton tuki luisen leukansa toiseen käteensä ja virnisti - ei hän mitään muuta voinutkaan kallonsa kanssa tehdä.
"Maxim taisi aikoinaan todeta jotain samansuuntaista, kun toi minulle kinkkuleivän albiinorotansilmillä ja hasselpähkinä-kurkku-persikkamajoneesilla. Ja minä olin sentään tilannut sen vain piloillani"

[Koji]

Kojia huvitti. Albiinorotan silmillä... Hän ei sellaista haluaisi maistaa, kun ei se hirveän hyvltä vaikuttanut. Päin vastoin. Varsin inhottavalta. No ainakin täältä näköjään saa ihan kaikkea mitä tilaa. Heh tälläisen tilaisuuden tullen tekisi mieli laittaa tekemään jotain juuri sellaisia kinkkuleipää albiinorotan silmillä. Tosin ihan vain onigirikin kelpaisi ja sitä hän oli kaivannut.
Tuskin kukaan edes osaa tehdä sellaista täällä... Koji on vain nähnyt täällä yhden toisen japanilaisen ja tämäkin oli puolivampyyri.
"No ainakin täältä saa varmaan kaikkea mitä tilaa." hän totesi hieman hymyillen.

[Snap]

"Sanan lievimmässä merkityksessä", Skelton myönsi.
"Maxim ottaa suurta kunniaa siitä, että hänen paikassaan asiakas saa mitä haluaa niin kauan kuin se pysyy pikkupurtava ja juoma määritelmän sisällä. Hän on siitä erikoinen heppu, että osaa valmistaa likipitäen mitä vain mistä aineksista tahansa, oli se sitten olemassa oleva ruoka tai jotain jonka äkkiä keksit päästäsi. Ja se on kuulemma myös hyvää. Vatsalaukun puuteessa tarjosin sen leivän vieressäni istuneelle demonille ja hän väitti, ettei koskaan ollut maistanut mitään niin herkullista. Toisaalta demonien ruokatottumukset taitavat toisinaan poiketa yleisistä mieltymyksistä..."

"Mutta jos et usko, kokeile. Maxim on ääneen luvannut hänen paikassaan ilmaiset ruuat ja juomat loppu olemassaololleen sille, joka keksii jotain, mitä hän ei osaisi tehdä."

[Koji]

Tämä paikka on varmasti illalla aika suosiossa. Joskus pitäisi huvikseen koittaa miettiä jotain ruokaa tai juomaa mitä Maxim ei osaisi tehdä. Voisi ihan vaikka kokeilla jotain japanilaista... Vaikka onigiriä tai wagasheja. Ainakin jotain erikoista, kun olisihan se kivaa saada ilmaiset ruu'at ja juomat. Ehkä voisi tänään tai joskus myöhemmin kokeilla, että löytyykö sellaista.
"Oletko yrittänyt löytää sellaista mitä hän ei osaa tehdä?" Koji kysyi ihan vain uteliaisuudesta. Oli pakko olla jotain mitä ei osaisi tehdä. Ei kukaan voinut olla sellainen, että osasi tehdä ihan mitä vain. Tai ainakaan tytön ajattelulogiikan mukaan.

[Snap]

"Se oli yksi huveistani niinä parina ensimmäisinä kertoina, kun kävin täällä", Skelton vastasi ja hänen äänensä kuulosti melkein muistelevalta.
"Se oli oikein hauskaa aikaa - mutta jouduin viimein myöntämään tappioni kun hän onnistui valmistamaan viimeiseksi jääneen päähän pälkähdykseni"

[Koji]

Pitäisikö koittaa jotain... Mutta nyt ei tule mitään vaikeaa päähän. Ellei sitten kokeilisi jotain Sakiyakia onnellisen lehmän lihaa... Se oli yhtä kalleimista lihoista mitä sai. Lehmäähän suorastaan hemmoteltiin; hierottiin, käytettiin kylvyissä, syötettiin omenaa ja kaljaa ja ties mitä muuta. Tosin lihaahan voisi täältäkin saada.
"Kyllä varmaan joku keksii jotain ja saa ilmaiset sapuskat." hän hymähti. Kenties oveluudessaan hänkin se voisi olla, jos keksisi sen. Monia vaihtoehtoja kävi mielessä, mutta ei tullut ainuttakaan tarpeeksi hyvää mieleen.

[Snap]

"Onnea heille yritykseen", Skelton toivotti anteliaasti. Onnea ne yrittäjät taisivat tosiaan tarvita - onnea, hyviä hoksottimia ja suuri määrä mielikuvitusta.
Sitten verkkaisesti hän käänsi päätään Kojin puoleen ja katsoi häntä tutkivasti. Nyt vasta Skelton taisi kysyä itseltään, miksi oikeastaan oli päättänyt napata umpituntemattoman likan seuraansa - mahtoiko hän taas olla pitkästynyt? (ja jos oli, miten se oli edes mahdollista, kun hänet oli uuri yritetty nuijia luusiruiksi?)
"Tuli tässä muuten mieleen että sangen helposti sain sinut lähtemään matkaani. Et tainnut edes pahemmin epäröidä. Toimitko aina niin vieraiden kanssa, vai olinko minä vain niin puoleensavetävä poikkeustapaus?"

[Koji]

Koji omisti aika hyvän mielikuvituksen, mutta ihan aina sitä ei saanut valloilleen. Mutta kyllä hän keksi monille asioille selityksiä - mutta harvemmin järkeen käyviä. Ei kukaan järkeen vetoava täällä niinkään pärjää. Tuonpuoleisessa pitää oppia tuntemaan sen asiat ja olentojen käyttäytymistä.
"En oikein tiedä. Minulla ainakin oli tylsää ja kaipasin juttutoveria. Ja en arvostele ulkonäön perusteella." hän vastasi ja alkoi miettimään sitä itsekkin. Eipä asiasta niinkään ollut mitään haittaa... Jossain vaiheessa tulisi se kaakkao ja juttuseuraakin on saatu. Jotkut täällä vieläkin arvostelevat ulkonäön perusteella ja se on Kojista todella typerää.