Töriii~ Ihänä pikky töriiii [online]

[raato]

Julius raapi otsaansa niin, että kuollut iho hilseili ilmaan.
"Jaa-a. Sanoisin, että nykyajasta, mutta se ei taida valaista paljoa", hän tuumasi. Oli vaikea selittää, millaisesta maailmasta tuli, kun ei tiennyt, mitä aikaa Elävien maassa tällä hetkellä elettiin. "Huippumoderni? No ei. No, modernista kuitenkin. 2000-luvulta."

[R.I.P]

"2000-luvulta?"
Henkäisi Veronica hämmästyneenä ja silmät suurina.
"Luulin ettei maailma näe edes 1900-lukua", hän naurahti hieman nolona. Hmm, harmi. Hän olisi niin toivonut maailmanloppua kuolemansa jälkeen. Pääsisi niistä kaikista typeristä ihmisistä eroon oikein kertarysäyksellä! Paitsi, että he luultavasti siirtyisivät tänne Tuonpuoleiseen.. Paitsi jos Tuonpuoleinenkin lakkasi olemasta.

[raato]

Julius pärskähti ja katsoi Veronicaa.
"Mistäs aataminajalta sinä sitten olet?"
Kyllähän hän oli aavistellut, että Veronica oli menneestä - pakko olla, jos hänet kerta elävänä poltettiin, mutta miten menneestä, siitä hänellä ei ollut käsitystä. Historia ei ollut hänen vahvin aineensa.

[R.I.P]

Veronica hieman hämmästyi Juliuksen reaktiota, muttei jaksanut kiinnittää tähän sen enempää huomiota. Pohti vain mielessään, millaista oli elää 2000-luvulla. Hmm, se ei tosin voinut ihan hirveästi poiketa tästä Tuonpuoleisen maailmasta. Mutta 2000 vaikutti niin isolta lukemalta, että pakko sen nyt jotenkin erikoisempi oli oltava.
"Mmmm 1600-luvulta", vastasi hän irvistäen nolona.

[raato]

1600-luvulta? Juliuksen puolesta Veronica olisi saman tien voinut olla vaikka kivikaudelta.
"Aijaa... No ei sitten ihme, että olet seksuaalisesti vähän rajoittunut. Eikös se ole se aika, kun naiset ehdotteli miehille nilkkaa vilauttelemalla",
hän möläytti, ennen kuin ehti ajatella asiaa. Ja lisää oli tulossa.
"Jos oli, niin sinähän vasta portto olet..."
Julius vilkaisi Veronican harvinaisen paljaita nilkkoja.

[R.I.P]

Taas Veronica meni punaiseksi. Hän veti koukisti taas jalkansa polviaan halaten.
"Ei kukaan täällä ajattele enää niin",
hän mutisi. Asut olivat tuolloin olleet muutenkin niin kovin epämukavia, että häntä nyt ei ihan hirveästi haitannut, jos nilkat vilkkuivat, jos tämä mekko kerta oli niin mukavan ilmava.
"Sinä muuten muistutat minua kodista", Veronica totesi. Niin, Julius tuli kovasti mieleen kotikulmien viemärintapaisten löyhkän.

[raato]

"Oletko varma? Entä jos täällä on muitakin 1600-luvulta?"
Juliuksen oli pakko. Oli ihan pakko.
"Muistutan vai? Miltäköhän osin?"

[R.I.P]

"No, he tuskin enää aikovat rangaista minua. Eivät he tiedä, miltä ajalta olen."
Veronica selitteli. Eipä hän ollut ajatellutkaan tuollaista, kun oli yksikseen niin kauan elänyt. Noh, eipä sillä, että hän välittäisi. ...Vai pitikö Julius häntä porttona?
"Öh.. Ei mitenkään."
Hän vastasi äkkiä ja oli kysymässä tästä portto-asiasta, kun tunsi oudon löyhkön nenässään. Ei Juliuskaan noin pisteliäälle tuoksahtanut. Siinä samassa joku tarttui hänen hiuksiinsa ja lähti ronttaamaan mukaansa. Kiljuen raahautui Veronica mukana, kun ei oikein muuta voinut. Olkansa yli hän näki resuisen - ja haisevan - ukon körilään joka mutisi jotain epämääräistä siinä häntä kiskoessaan. Ihmiset kyllä kääntyivät katsomaan, mutteivät mitään tehneet.
"JULIUS!"

[raato]

"Häh-? Mitä helvettiä?!"
No jos joku tilanne tuli yllättäen niin sitten tämä.
"Hei herralle taisi jäädä nyt nainen hihansuuhun kiinni!"
Julius huudahti ja, noh, löntysteli perään. Hän ei todellakaan ollut mikään sankarismies, mutta eihän tuokaan nyt käynyt malliin. Tuohon ukkoon hän ei kyllä koskisi - haisi pahalle.

[R.I.P]

Mitä? Veronica katsoi Juliusta vähintääkin yhtä hölmönä kuin häntä ronttaava ukko, joka oli tämäkin kääntynyt katsomaan nuorukaista.
"Et sitten parempaa keksinyt?!" kiljaisi hän epäuskoisena, mutta vaikeni, kun ukko kiskaisi taas hänen hiuksistaan. Häneen kauniista pitkistä hiuksistaan yyyy. Niihin jäi varmasti likaiset näpin jäljet. Ällöttävää.
"Ai sori. Onks tää sun?" juoppo kysyi kohottaen kättään, jolla puristi pitkiä hiuksia. Liike sai naikkosen hiusten toisessa päässä älähtämään.

[raato]

"Juu on joo",
Julius sanoi ja haroi hiuksiaan.
"Ostin sen just, että et viittis liata sen hiuksia. Tartteen ne puhtaina. Ei likasia hiuksia voi laittaa turkikseen, niin että jos nyt vain laskisit irti ja antaisit neidin takaisin minulle..."
Nuorukainen lasketteli menemään Veronicaa noteeraamatta ja sen suurempia asiaa miettimättä. No, ainakin hän vaikutti uskottavalta.

[R.I.P]

Veronica ei ollut uskoa korviaan! Hän oli jo sanomassa juopolle, että ottaa hänet mukaansa, mutta tämä nyki taas hänen hiuksistaan ja örvelsi jotain itsekseen.
"Kyl täst aika hyvän turkin saa..." ukko mutisi kohottaen tihrustavan katseensa Juliuksen, "Enks mä silti sais lainata sitä vähän? Iha pikkasen vaa? Mä voin vaik maksaa."
Ukko kaivoi jo taskustaan jotain paskaisia seteleitä. Veronica kauhistui ja yritti epätoivoisesti päästä irti.

[raato]

"Ai että ihan maksaisit vai?"
Julius näytti hetken mietteliäältä.
"Soooori. Ei nyt taida onnistua. Kato kun en ostanut sitä tukusta. Ja tiedäthän sinä, aina nämä 'ei jälleenmyyjille' -jutut ja silleen."
Julius esitti todella pahoittelevaa ja katsoi sitten rannettaan kuin siinä olisi ollut kello.
"No jösse sentään, se on jo noin paljon! Nyt olisi kuulkaas, hyvä herra, kiire! Niin että jos nyt vain laskisitte ostokseni irti ja menisitte sinne pensaaseen ihan vain itsenne kanssa. Veikkaan, että siitäkin tulisi todella mahtikokemus."

[R.I.P]

Veronica oli jo varma, että joutuisi maksulliseksi huoraksi tälle ah-niin-ihanalle herrasmiehelle, jonka seuranhakutottumukset olivat kieltämättä varsin erikoiset. Ukko örähti jotain, kääntyi ja lähti ronttaamaan naista takaisin Juliuksen luo, jonka kouraan hänen hiuksensa sitten tunkasikin. Tyyppi katsoi pienikokoista naisihmistä hetken ja oli jo koskettaa tätä sinne, mihin ei saanut koskea - kuten Julius oli tosin tehnyt, mutta idioottimaisuuttaan - nainen kuitenkin väisti ja hivuttautui omistajansa taakse turvaan.
"No hö", tuhahti mies, "ei tommosesta pikkusesta ois paljoo iloa ollu muutenkaa."
Juoppo kohotti likaisen kouransa ja kurotti taputtamaan Juliusta olalle.
"Sä oot kunnon poika. Ootsä ihan varma, ettet ehi ottaa paria huikkaa?"

[raato]

Julius hymyili kiltisti ja puristi Veronican hiukset käteensä.
"Ei pysty, valitettavasti. Nyt on kova meno päällä. Mutta...",
Julius kaivoi hetken taskujaan ja löysikin kuin löysikin yhden kurttuisen setelin, jota hänellä siis ei pitänyt olla, mutta oli kuitenkin. Köhköh, pieni hätävale oli aina paikallaan, kun piti saada ruokaa. Hän läppäsi setelin miehen haisevaan kouraan.
"..menepäs sinä ja osta itsellesi tuolta parin kilsan päästä eukkotehtaalta oma, sopivan mittainen nainen. Noniin, heihei ja hyvät jatkot vain!"