Töriii~ Ihänä pikky töriiii [online]

[R.I.P]

Veronica luovutti ja nosti jalkansa koukkuun penkille ja halasi sitten niitä.
"Julius. Olet tyhmä, tiesitkö?"
Hän mutisi. Aurinko paistoi iloisesti taivaalla, mutta naikkosesta tuntui lähinnä siltä, että hänen päänsä päällä oli tumma sadepilvi.

[raato]

"Mieluummin tyhmä kuin nainen",
Julius heitti ja pyyhkäisi vihdoin ja viimein viimeisetkin jäätelöt naamaltaan. Ei hän ilkeyttään toistamiseen Veronican mieltä pahoittanut. Hänestä vain aina tuntui, että nainen suutahti tyhjästä.

[R.I.P]

Veronica tuhahti Juliuksen kommentille. Miten tämä heidän ystävyyssuhteensa - tai jokin sen tapainen - oikein aikoi kestää, kun heidän välinsä tuntuivat tulehtuvan vähän väliä? Aina jompikumpi teki jotain, josta toinen loukkaantui ja siitä alkoi taas hirveä syöksykierre, joka johti riitaan tai kiistaan tai johonkin pikku kinaan. Huokaisten nainen laski jalkansa penkiltä ja kohotti katseensa Juliukseen.
"Anteeksi.. Taas."

[raato]

"Jaa niiku mistä?"
Julius kysyi. Hänellä ei nyt tosiaankaan kytkenyt. Veronica oli ehkä oudoin ihminen, jonka hän oli koskaan tavannut. Koko ajan pyytelemässä anteeksi.

[R.I.P]

"No siitä, että olen typerä idiootti, joka ei ymmärrä oikkujasi."
Veronica tokaisi. Hänen suupielensä nytkähti onnistuneesti hieman ylöspäin. Kaipa hänen piti vain tunnustaa, ettei Juliuksen ajatusmaailma tosiaankaan sopinut hänen omaansa. Piti kai vain totutella tuohon, vaikka se olikin vaikeaa.

[raato]

Julius kurtisti kulmiaan. Oliko tuo nyt ivaa vai mitä?
"Öh.. Aha. Okei."
Hetken Julius oli hiljaa ja otti rennomman asennon.
"Ei sillä, ei ole ihme, jos et kestä perässä. Ei, tuota, veljenikään kestänyt."

[R.I.P]

Veronica otti paremman asennon ja katsoi Juliusta mielenkiintoa täynnä.
"Niinkö? Millainen veljesi sitten oli?"

[raato]

Juliuksen silmäkulma nyki ja valmiiksi vetistävät silmät vetistivät yhä enemmän. Nyt jo vaarallisen paljon. Hän puristi penkin käsinojaa ja nielaisi. Nii-in. Millainen veli oikein oli? Julius ei tiennyt itsekään.
"Kusipää",
hän ähkäisi lopulta. Oli helpompi vihata kuin kaivata.

[R.I.P]

'Aivan kuten veljensäkin'
Ei Veronica voinut olla lisäämättä tuota mielessään. Hän kuitenkin pisti merkille Juliuksen vaikeudet kakistaa tuon sanan ulos.
"Etkö ikävöi häntä yhtään?"

[raato]

Hitaasti, oikein tuskallisen hitaasti Julius venytti lentäjänlasejaan ja läväytti lasit silmilleen niin, että paukaus kävi ja poskiluihin sattui.
"En."

[R.I.P]

Jahas.
"Ikävöit kuitenkin."
Veronica hymähti, mutta päätti vaihtaa aihetta, ennen kuin Julius alkaisi väittää vastaan.
"Minun on edelleen ikävä isääni", hän huokaisi, "Jos vain voisin kertoa hänelle, etten joutunut Helvettiin - ainakaan vielä."

[raato]

"En ikinä",
Julius köhähti. Hän ei halunnut ikävöidä veljeään. Siinä oli jo tarpeeksi, että sai ikävöidä siskoaan ja vanhempiaan. Mieluummin hän vihaisi veljeään, se ei vaatinut edes kovin suuria ponnistuksia.
"No jos hyvä tuuri käy, isäs on kuollut ja löytyy täältä. Sittenpähän voit halia sitä vaikka maailman tappiin asti."

[R.I.P]

"Uuu, ja sekös vasta tekisi sinut mustasukkaiseksi."
Veronica sanoi virnistäen hieman.
"Sinähän niin pidät halatuksi tulemisesta."

[raato]

Julius näytti vain kieltä. Tämä tunteiden vuoristorata oli saanut hänet tuntemaan itsensä tavallistakin väsyneemmäksi, kerta kaikkiaan ihan kuolleeksi. Tällaisina hetkinä hän toivoi, että olisi ihan oikeasti kuollut, eikä tullut tänne. Kiusaus heittää herjaa voitti kuitenkin aikanaan.
"Sitten on maailmankirjat sekaisin, kun minä olen sinusta mustasukkainen."

[R.I.P]

"No eivätkös ne ole jo?"
Veronica kysäisi. Ei hän ainakaan olisi ihan ensimmäiseksi kuvitellut joutuvansa tällaiseen paikkaan kuoltuaan. Muutenkin tämä paikka tuntui niin sekavalta. Siitä tulikin mieleen:
"Millaisesta maailmasta sinä muuten tulet?", hän uteli, "Tai siis.. jos jäit auton alle niin.."