|
|
Post by R.I.P on Dec 1, 2007 15:05:36 GMT 2
Hitsinpimpulat. Veronica tiukensi otettaan upottaen kyntensäkin Juliuksen kuminaamaan, kun tyyppi alkoi työntää häntä kauemmas. Hitto, kun piti olla niin pätkä. Hän olisi tunkenut varpaansa Juliuksen silmiin, jos olisi vain yltänyt. Toiveekkaasti, hän alkoi huitoa toisella koivellaan, jos vaikka osuisikin Juliuksen luisevaan jalkaan.
|
|
|
|
Post by raato on Dec 1, 2007 15:12:53 GMT 2
Julius jatkoi yhä operaatiotaan, yrittäen samalla kovasti väistellä Veronican huitovaa jalkaa. Yksi plus kaksi varomatonta liikettä ja --
KRUNTS.
Veronican potkiva jalka osui jonnekin, mihin ei olisi pitänyt. Jonnekin hyvin henkilökohtaiseen ja kivuliaaseen paikkaan. Sinne niin. Hetkessä Juliukselta meni silmät ristiin, ote irtosi ja miekkonen rämähti otsalleen maahan.
Au.
|
|
|
|
Post by R.I.P on Dec 1, 2007 15:24:28 GMT 2
....
Mihin hänen jalkansa oli oikein uponnut?
Hitaasti Veronica liu'utti katseensa jalkansa suuntaan ja ilmeisesti Juliuskin tajusi tapahtuneen samaanaikaan, sillä tämä päästi irti, lipesi hänenkin otteestaan ja mätkähti maahan. Miten surkea näky tämä olikaan. Veronica hieroi punertavaa nenäänsä ja sukelsi syyllisyyden tuskaiseen mereen. Hän kyykistyi miekkosen vierelle.
"Eh... Julius? Tuota..... ... . Ehkä minun on vähän turha sanoa tämä, mutta.... anteeksi nyt... kuitenkin.... taas...."
|
|
|
|
Post by raato on Dec 1, 2007 15:27:49 GMT 2
Julius vikisi kuin koiranpentu, jonka hännälle on laskettu alasin. Vikinän seasta erottui murinaa, josta saattoi erottaa erinäisiä kirosanoja, sekä niiden seasta hampaiden välistä sihistyt sanat "minä", "vihaan", "sinua".
|
|
|
|
Post by R.I.P on Dec 1, 2007 15:43:17 GMT 2
Epäräämäiset sähähdykset, jotka kuitenkin onnistui erottamaan vikinän ja kirosanojen keskeltä ja vieläpä tunnistamaan, tuntuivat porautuvan suoraan Veronican läpi vieden mukanaan kaiken lämmön. Hän avasi suunsa, mutta sulki sen sitten kieltään purren, ettei vain sanoisi mitään, mikä vain pahentaisi tilannetta. Ei hän kyllä keksinytkään mitään sanottavaa. Tuntui siltä, että häntä oltiin lyödä pamautettu nuijalla päähän.
Olisihan hänen pitänyt se tietää.
Julius oli ängennyt hänen seuraansa vain, jotta saisi kiusata ja ilkkua häntä, ei minkään muun takia. Hitaasti Veronica nousi jaloilleen ja käveli korinsa luo. Hän halusi lähteä ja luultavasti Juliuskin halusi, että hän vain poistuisi paikalta, mutta oli väärin jättää toista kitumaan yksin, vaikka kyseessä olisikin inhottava niljake.
|
|
|
|
Post by raato on Dec 1, 2007 15:50:54 GMT 2
Hissun kissun, kun kipukin hellitti, alkoivat ajatukset palailla selkeämmiksi, mutta kiukkuinen Julius oli silti. Hän kierähti mahaltaan selälleen ja etsi katseellaan Veronican, joka oli hyvää vauhtia kävelemässä poispäin.
"Ai että ensin mukiloidaan ja sitten kävellään pois. Mm, tyylikästä", Julius sähähti. Ei hänen ollut tarkoitus kiukkuilla, ja hänestä tuntui heti vähän pahalta, mutta ilmeisistä syistä hän oli nyt vähän äkäinen ja pisteliäistä vitseistä tuli ikään kuin itsestään varsinaisia kiukunpurkauksia. Ja anteeksihan Julius ei pyytäisi, ei missään nimessä.
|
|
|
|
Post by R.I.P on Dec 1, 2007 15:59:20 GMT 2
Veronica pysähtyi katsomaan hölmistyneenä Juliukseen. Eh? Sehän puhui vielä.
"A-ajattelin, että mi-minun olisi hyvä lähteä..."
Hän änkytti. Julius oli taas kiukkuinen kuin herhiläinen, joka oltiin suljettu purkkiin ja heitetty purkki turbo-linkoon ja loukattu tämän äitiä vielä perään.
"En halua piinata sinua enempää."
|
|
|
|
Post by raato on Dec 1, 2007 16:01:58 GMT 2
Yleensä Veronican asenne olisi saanut Juliuksessa aikaan jonkinlaisen hingun potkia vähän itsevarmuutta toiseen, mutta nyt se vain hyvin pitkälti ärsytti. Välillä tuntui, ettei Veronicalla tosiaan ollut selkärankaa edes nimeksi asti.
"No justiinsa",
Julius tuhahti ja kampesi itsensä istumaan, miten kuten sen nyt sai tehtyä parilla ähkäisyllä ja kivunvinkaisulla.
"Taisi se nuotio polttaa tuon marttyyriasenteen sinuun vähän turhan tiiviisti."
|
|
|
|
Post by R.I.P on Dec 1, 2007 16:10:46 GMT 2
"No ihan totta!"
Älähti Veronica.
"Mitä muuta minä olen sinulle aiheuttanut kuin kipua ja kärsimystä? Aina kun me tapaamme, meinaat hukkua, tulla koiran syödyksi tai jotain muuta yhtä ihanaa. Seuraavalla kerralla varmaan taitat niskasi! En tiedä sinusta, mutta minä en ainakaan halua sen tapahtuvan."
Hän levitteli käsiään.
Hän ei voinut mitään ajatukselle, joka tunki väkipakolla hänen mieleensä. Ehkä hänet oli poltettu syystäkin. Ehkä hän oli jollain kierolla tavalla kirottu.
|
|
|
|
Post by raato on Dec 1, 2007 16:14:13 GMT 2
Julius kuunteli mentaliteetilla yhdestä korvasta sisään, toisesta ulos. Hän vain pyöritteli silmiään ja tuhahti halveksuvasti. Vai että sellaista.
"Juupa juu. Nyyhkis nyyhkis ja sitä rataa. Ota nyt hyvä nainen itseäsi niskasta kiinni ja tee tuolle asenteellesi jotain. Jos tässä jokin saa minut taittamaan niskani, ni se sitten. Ja jos et ole jo pannut merkille, minä olen jo harvinaisen kuollut. Katso minua!"
Julius siirsi paitaansa syrjään ja tökki rintansa tikkiarpea.
"Luuletko sinä ihan aikuisten oikeasti, että mitään, mitä sinä välillisesti tai välittömästi teet, voi sattua enemmän kuin tämä sattui? Häh?"
|
|
|
|
Post by R.I.P on Dec 1, 2007 16:28:18 GMT 2
"Sinäkin kaipaisit asenteen muutosta. Meillä on täällä nyt uusi elämä, vaikkei se mitenkään erityisen mieluisa olekaan. Lakkaisit sinäkin muistelemasta menneistä ja nauttisit tästä vielä kun voit."
Veronica katsoi kyllä Juliuksen arpia - jotka olivat kyllä varsin ällöittäviä - mutta tällä kertaa se ei aiheuttanut mitään sympatian puuskaa.
"Sinähän tuskin ehdit tunteakaan mitään! Muistatko edes sitä kipua? Minä kyllä muistan oman kuolemani erittäin hyvin, enkä halua että kukaan tuntisi mitään sen kaltaista."
|
|
|
|
Post by raato on Dec 1, 2007 16:31:53 GMT 2
"Jaa kukahan se tässä nyt menneessä roikkuu?"
Julius pisti takaisin. Eihän hän erityisen paljon muistanut yliajostaan, mutta se nyt ei ollut pääasia.
"Minä tietääkseni 'elän' ihan tätä hetkeä, mutta sinä se tässä kietoudut siihen nuotiopaaluusi kuin mikäkin hemmetin iilimato. Olisiko ihan hirmu vaikeaa vaikka vähän ryhdistäytyä?"
Juliusta ihan tosissaan otti pannuun Veronican asenne, joka hänelle näyttäytyi jatkuvana ja huomionhakuisena itsesäälinä.
|
|
|
|
Post by R.I.P on Dec 1, 2007 16:40:39 GMT 2
"Ja elämäntavoitteesi on saada kaikki vihaamaan sinua, vai? No, ainakin näytät onnistuvan siinä aika helvetin hyvin!"
Veronica kivahti vuorostaan, välittämättä nyt kirosanasuodattimesta sen enempää. Anteeksi, Luoja, tein syntiä ja pla pla plah.
"Veljesikin varmasti vihasi sinua, elää nyt varmaan ihanan rauhallista elämää ilman ärsyttävää sukulaistaan. Ja niin tekisin minäkin, ellet koko ajan ilmestyisi joka perhanan paikkaan!"
|
|
|
|
Post by raato on Dec 1, 2007 16:44:48 GMT 2
"No en MINÄ sinua käske jäämään. Neiti on hyvä vain ja suorii tiehensä, jos noin pahaa tekee. Minä olen minä, enkä muutu yhdenkään ihmisen takia."
Julius vaikeni ja siirsi katseensa maahan. Hetken päästä hän lisäsi vielä tympeästi, matalalla äänellä:
"Ja jos se sinua kiinnostaa, niin veljen suhteen olet kyllä ihan oikeassa."
Tai siltä Juliuksesta ainakin tuntui. Isoveli vihasi häntä, oli varmaan aina vihannut.
|
|
|
|
Post by R.I.P on Dec 1, 2007 16:54:22 GMT 2
"No tuopa oli helpottavaa kuulla! Taidankin lähteä tästä samantien, kun se näemmä herralle käy."
Tokaisi Veronica pihisten kiukusta. Hän nappasi korin käsiinsä ja oli jo kääntynyt marssiakseen vimmatun teatraalisest pois paikalta, mutta jälleen Julius avasi haisevan kitansa. Hän katsoi tätä silmiään räpäyttäen. Normaalisti hän kai ryntäisi halaamaan tuota pientä raasua ja sanomaan, että kaikki oli okei ja pyytelemään anteeksi, mutta nyt hänen sisällään vain kiehahti.
"Ai nyt se sääli varmaan taas kelpaisikin?!" naikkonen tiuskahti, "Olet oikeassa, sinä olet sinä, etkä tule muuksi muuttumaan. Ajattelin tosissani, että olisit erilainen, Julius. Paska on aina paskaa, eikä muuksi muutu."
|
|
