Täydenkuun aikaan//offina//hewwo

[Aeris]

hewwo tänne . Offina tää pelataan.

Vaikka ilta oli vasta nuori, hädin tuskin läheää sydänyötä, clubin vakiokävijät olivat jo löytäneet tiensä sen sisälle. Tanssiteknon sykkeessä huojui Tuonelan asukkaita laidasta laitaan. Keskellä sijaitseva tanssilattia oli jo lähes täynnä, mutta reunoilla sijaitsevissa pienissä pöydissä löytyi vielä tilaa niille, jotka pääsivät jo pidemmälle. Myös baaripöydän luota löytyi jakkaroita, minne saattoi istuutua odottamaan omaa hetkeään. Tai hiukan suuremmalla rahalla saattoi varata itselleen pienen huoneen suojassa katseilta Musiikki ei kuitenkaan ollut liian kovalla, tila oli intiimi eivätkä valoefektit olleet liian shokeeraavia. Lisäksi juomat olivat täysin oma lukunsa.

Boykolle kaikki edellä mainitut olivat äärimmäisen hyviä syitä suosia clubia. Hänkin oli löytänyt paikan sattumalta, eikä se juuri mainostanut itseään. Kuitenkin paikka vaikutti tarpeeksi suositulta, että se olisi kannattava, muttei liiaksi, jotta paikkalle tulisi ketä tahansa. Se sopi hänelle, Boyko ajatteli virnistäen. Paikan hintataso myös piti poissa roskasakin. Illan keikka oli ollut menestyksellinen hänelle, muutamat arvotaulut vaihtoivat parhaillaan omistajaansa mustassa pörssissä. Se paljonko hän saisi, ei merkitsisi niin kauan kun hän voisi elää kohtuulisen mukavasti. Miehen päällä oleva kauluspaita oli auki lähes kokonaan ja farkut toivat hänen vartalonsa varsin hyvin esiin. Useammin kuin kerran hän oli tuntenut jonkun hipaisevan selkäänsä, mutta jättänyt ne kylmästi huomioimatta. Hän oli tullut juomaan ja nauttimaan tunnelmasta, ainakin tällä haavaa. Boyko puraisi ajatuksissaan kevyesti huulikoruaan ja katseli ympärilleen. Ei, ei ainakaan tällä hetkellä mitään. Baaripöydällä hänen edessään odotti puoliksi juotu drinkki ja illan aikana se varmasti saisi itselleen ainakin muutaman seuralaisen. Boyko nosti lasin huulilleen, siemaisi lopun juoman kerralla ja viittasi baarimikolle haluavansa uuden juoman.

[hewwo]

Ave saapui clubiin mahdollisimman huomaamattomasti ja äänettömästi. Hän ei pitänyt ajatuksesta jutustella jonkun humaltuneen olennon kanssa. Ei ainakaan heti, mutta ehkä parin drinkin jälkeen.
Mies oli laittanut hiuksensa löysälle ponnarille, ja koristanut kampaustaan punaisella muoviruusulla. Silmämeikit olivat huolitellusti; mustalla rajattu, hieman laitettu sinistä kajalia silmäkulmaan, joka antaisi kauniin säväyksen meikkiin. Hänellä oli päällään musta kauluspaita ja mustat, suorat housut, sekä takki, jossa oli sininen raunus. Kengät olivat normaalit, mustat, kevyestä materiaalista valmistetut.
Hän käveli baaripöydälle, istuutuen sitten jakkaralle. Mies katseli hieman ympärilleen ja tilasi samalla drinkin. Vain vähän alkoholia, kirsikan makuinen.

Clubi näytti hienostuneemmalta kuin muut, missä mies oli käynyt. Paikka vaikutti vanhalta. Katon rajassa pystyi havaitsemaan kauniita kaiverruksia. Sisustus ei välttämättä ollut kovin tilan henkeen mukautunut, mutta tyylikäs se silti oli. Asiakkaatkin vaikuttivat fiksuimmilta. Eivät tulleet puolipukeissa clubiin, vaikka siellä sitten saattoikin hieman vähentää vaatteita. Tärkeintä oli, että kaikki vaatteet olivat mukana. Muulla sitten ei ollut väliä. Sehän oli sentään clubi.

[Aeris]

Boyko sai juoman eteensä ja alkoholin, kolan ja sitruunan tuoksut peittivät hetkeksi kaikki muut tuoksut alleen. Long Island Iced Tea oli nopean aineenvaihdunnan omistaville loistava valinta, mutta jos hän jatkaisi niillä koko illan, takuuta ei ollut mistä heräisi. Vaikka seikkalunhaluiselle saattoi olla kiehtova ajatus, Boyko päätti silti juovansa seuraavaksi miedompia juomia. Long Island Iced Teassa oli kuitenkin se jokin. Ensimmäisen siemauksen takapotku oli melkoinen ja siitä hän eniten piti juomassa.

Boyko vilkaisi syrjäsilmällä viereensä istunutta olentoa. Kaunis, oli ensimmäinen sana, mikä hänen mielensä tuli tarkastellessaan yhden tyhjän baaripenkin päähän istunutta henkilöä. Seuraava oli vampyyri. Boyko ei osannut sanoa, johtuiko se tuoksusta vai olemuksesta, mutta hän tunnisti vampyyrin yhdeksässä tapauksessa kymmenestä. Mutta kuten sanottu, vampyyri ei ollut lainkaan huonon näköinen. Boyko siemaisi uudestaan juomaansa, nojautui taaksepäin ja huokaisi nautinnosta.

[hewwo]

I Love You. Ave sanoi mielessään itselleen. Jos hän tilaisi jonkun drinkin, se olisi aina se yksi ja sama; I Love You. Drinkki kertoi paljon henkilöstä ja tämän mieltymyksistä. Ave maistelee hienostuneesti juomaansa, aivan kuten hänet oli opetettu vielä hänen eläessä.
Hän näytti olevan omissa ajatuksissan, mutta todellisuudessa hän ei ajatellut mitään. Vain nautti juomastaan. Se oli mukavaa vaihtelua veren kanssa. Pehmeä kirsikan ja kerman maku täytti aluksi hänen suunsa, lopussa vahva alkoholin ja kahvin maku. Hänen ilmeestään pytyi huomaamaan nautinnon.

Meni hetki ennen kuin Ave palasi taas maan pinnalle. Hän tutki ympäristöään. Joka puolella oli jotakin. Hän katsahti lopuksi... Poikaan? Kyllä, se oli kaiketi poika. Ave huomasi tämän vilkuilevan häntä. Ei varsinaisesti, mutta kuitenkin. Miehen oli vain pakko virnistää pojan yrityksille. Yritti tai ei, se ei ollut juuri sinä hetkenä se kiinnostavin asia.

[Aeris]

Boykon korvat painuivat luimuun jonkun 'vahingossa' hipaistessa hänen selkäänsä. Häntä ainakin puolet vanhempi nainen veti hänet rintaansa vasten, käsi nuorukaisen rintakehän poikki.
"Eikö tuollaisten pikkupoikien pitäisi jo olla nukkumassa?" nainen kuiskasi Boykon korvanjuuressa.
"Täti on hyvä ja pitää nuo näppinsä kurissa, ettei satu vahinkoa näiden kanssa", Boyko mutisi pistävästi ja asetti sormensa naisen ranteelle siten, että kynnet kevyesti painuivat ihoon. Nainen irrotti otteensa ja siirtyi jonnekin tanssivan joukon keskelle. Boyko lipaisi tyytyväisenä huuliaan ja kurkusta kantautui pieni kehräys. Ilme naisen kasvoilla oli ollut näkemisen arvoinen. Yhä hymyillen hän otti siemauksen.
'Vai pikkupoika. Taisit hiukan erehtyä, täti' hän ajatteli pilkallisesti. Boyko suunnitteli ostavansa vielä muutaman juoman, kenties tanssivansa pari kertaa ja ottavansa sitten hatkat koko paikasta. Naisen lähentely-yritys oli pilannut hänen intonsa nauttia.

[hewwo]

Ave katsoi järkyttyneenä koko lähentelytilanteen.
"Haluatko että tapan hänet?", mies kysyi yllättäen. Hän katsoi poikaan ensin vakavoitunut ilme kasvoillaan, mutta virnisti lopuksi. Hän otti puoliksi juodun drinkkinsä pöydältä ja joi sen tyhjäksi.
"Älä anna tuollaisen pikku huoran pilata iltaasi..", mies kääntyi kokonaan poikaan päin ja ojensi kätensä.
"Ave."

Ave ei pitänyt naisista. Tytöistä kyllä, joistain, mutta naiset olivat hänestä vain pirullisia, kieroilevia olentoja. Ja juuri tuollaisia itsensä tyrkyttelijöitä. Eivät kaikki välttämättä olleet sellaisia, eihän sitä saisi yleistää. Mutta miehen inho myös ihmisiä kohtaan vaikutti myös hänen mielipiteeseensä. Ja mitä pahaa ihmisissä muka on? Ehkä Ave vain olikin kateellinen, että jotkut saivat elää mukavaa elämää, eikä tarvinnut tehdä pahoja asioita.

[Aeris]

Boyko havahtui kuullessaan jonkun sanovan jotain. Tapaa jonkun, ilmeisesti äskeisen naisen.
"Tekisin sen itse, jos näkisin sen tarpeelliseksi", hän murahti toiselle ja otti siemauksen juomastaan. Tuore liha voisi toisaalta maistua pitkästä aikaa hyvältä. Mutta hän etsisi sen jostain muualta, kuin vanhasta haahkasta. Naukaisu karkasi hänen suustaan ja hän joi loput juomastaan, noin neljäsosan lasista, kerralla.
"Väliäkö tuolla", hän sanoi ja tarttui toisen ojentamaan käteen:
"Boyko."

Nyt Boyko näki vampyyrin ensi kertaa kunnolla. Toinen silmä oli hiusten peitossa, mutta toinen oli kauniin punainen ja valkea iho heijasteli jonkin verran ympäristön värejä. Lähes niin kaunis, että siitä saattaisi olla kateellinen, jos olisi kovin ulkonäkökriittinen. Vaatteet sopivat toisiinsa hyvin ja tyylikkäästi. Aveksi esittäytyneen pituutta oli vaikea päätellä, mutta Boyko veikkasi pari-kolme tuumaa hänen ohitseen, mikä ei sinällään vaatinut paljoa.

[hewwo]

"Boyko? Hieno nimi", Ave sanoi pojalle hymyillen ja kääntyi taas omiin mietteihinsä. Hän tilasi toisen I Love You drinkin ja saadessaan juomansa, hän alkoi taas nautiskellen juoda sitä. Mies ei välittänyt muiden katseista, vaikka toki hän huomasi ne, mutta turha siihen olisi puuttua. Tuijottakoot vain. Mutta koskea ei saanut. Ave onnistuikin varsin hyvin karkottamaan lähenevät katseet. Oliko se vain vampyyrin ominaisuuksia? Kyky olla pelottava kun siltä tuntuu, ja puoleensa vetävä silloin kun haluaa seuraa.

Mies sai juotua drinkkinsä loppuun varsin nopeasti, mutta hievelevä maku oli jäänyt hänen suuhunsa. Ave katsahti omalla viettelevällä tavallaan Boykoon.
"Onko sinulla ketään seuralaista?"
Ave kysyi hiljaa, mutta niin, että toinen saattoi kuulla sen.

[Aeris]

Boyko päätti pitää hetken taukoa juomisestaan, kaksi kovaa drinkkiä riittäisi hänelle ainakin joksikin aikaa. Nojaten kyynärpäähänsä hän katseli ympärilleen. Clubilla näytti, no, siltä miltä siellä yleensäkin näytti. Olennot tulivat ja menivät, ketkä yksi, ketkä kaksin, osa jopa hiukan isommissa ryhmissä, vaikkei paikka mikään nuorisokerho ollutkaan.

Takaisin vampyyriin Boykon kiinnitti huomionsa niskahiustensa noustessa pystyyn. Vampyyri tuntui yhtäkkisesti luotaantyöntävältä, mutta Boyko oli hiukan kovapäisemmpi olento. Hän oli ollut paikallaan ensin eikä siirtyisi. Hetken päästä tunne taas lakkasi ja vamp- Ave puhui taas hänelle, nyt taas kutsuen häntä luokseen. Vietteleväksi.
Boyko ei pitänyt ajatuksesta joutua helpoksi saaliiksi jollekin satunnaisesti tapaamalleen vampyyrille.
"Ei, kukaan ei pysy perässäni tarpeeksi kauan", Boyko vastasi kissamaisesti virnistäen takaisin. Ehkä illasta voisi kehkeytyä vielä jotakin.

[hewwo]

Boykon ilmoittaessa olevansa yksin, Ave virnisti julmalla vampyyrimaisella tavalla, mutta silti niin viehättävästi.
"Oj, kukaan ei edes viihdy seurassani... Tuskin sinäkään. Mutta jos seura kelpaa, niin..."
Miehen puhetyyli oli suorastaan säälittävän naurettava, täysin näytelty, mutta silti viehko ja hyvin näytelty.
Ave nousi tuoliltaan ja käveli pojan viereen, ehkä hieman lutkamaisesti, alkoholin alaisena. Ei hän muuten edes yrittäisi tyrkyttää itseään. Hän tuli todella lähelle. Miehen hiukset laskeutuivat pojan olalle. Ave virnisti tälle.
"Pidetään sitten hauskaa."

Tunnelma alkoi olla clubilla jo katossa. Mitä pidemmälle ilta kulki, sitä enemmä sinne tuli porukkaa, sitä enemmän he humaltuivat, sitä myötä meteli koveni, musiikki alkoi soida kovemmalla ja lopuksi saatiin oikea juhlatunnelma.

[Aeris]

'Seura toki kelpaa, jos kuvittelet pysyväsi mukana', Boykon teki mieli vastata, mutta se ei vaikuttanut tarpeelliselta, kun Ave nousi paikaltaan. Hän katseli syrjäsilmällä ja hivenen varuillaan miten vampyyri siirtyi lähemmäksi häntä, luonnottomin askelin. Väristykset kulkivat pitkin Boykon selkää, hän ei vain osannut päättää johtuiko se vampyyrista itsestään vai sen suomasta vaarasta. Vampyyrista lähtevä suloinen tuoksu riitti miltei itsessään sotkemaan Boykon pään, siihen liitettynä läheisyys ja pieni, lähes huomaamaton kosketus.

Boyko solahti alas omalta tuoliltaan ja kohtasi hetkeksi vampyyrin katseen. Samalla hän yritti hillitä kehräystään. 'Pahus, se toinen juoma taisi olla hiukan liikaa' Boyko miltei nauroi itselleen. Jos ei vinkistä tajunnut, niin jättäköön tulematta Boyko ajatteli, kun suunnisti tanssilattian suuntaan. Ympärillä olevien ihmisten into ja musiikin rytmi alkoivat tarttua myös häneen.

[hewwo]

Ave katsahti tyytyväisenä poikaan, kun hän ei kieltänyt Avea tulemasta. Ave oli todellakin tyytyväinen. Hän katsoi vähän aikaa kun Boyko siirtyi kohti tanssilattiaa, kunnes aika pian kipaisi pojan perään. Tosin tanssiminen ei ollut oikein mieluista Avelle. Mutta kun muutkin, niin miksei hänkin? Niin, sekaan vaan, kyllä sitä seuraa sieltä löytyisi. Tanssilattialle saapuessaan hän astui koko ajan yhä lähemmäksi, hieman pelokkaana, Boykoa. Hän ei pitänyt liiasta porukasta. Tai tosi asiassa, hän pelkäsi. Ei paljon, mutta vähän. Kehenkään ei voinut aina luottaa, hän tiesi sen. Eihän hän aina kovin luotettava ollutkaan, mutta yleensä hän piti lupauksistaan kiinni.
Ave laski varovasti kätensä pojan lantiolle ja katsoi häneen kysyvänä ja anteeksi pyytävänä.

Monet katsoivat näitä kahta hieman uodoksuen. Kummastakaan ei oikein osannut sanoa mitä sukupuolta nyt vahvasti edusti. Humalaisimmat miehet katselivat vähän kaikkia alle vaatteiden, ja käsi aina pääsi vahingossa lipsumaan. Olennot eivät vaikuttaneet niin kuolleilta ja tunnelma oli eläväinen. Kenties johtui valaistuksesta, musiikista, tai sitten se oli vain se yksi pirullinen asia maailmassa; alkoholi.

[Aeris]

Boyko antoi musiikin sykkeen tunkeutua suoniinsa. Jos hän joskus tunsi aidosti elävänsä, niin se oli musiikin ja tanssin aikana. Siirtyminen Tuonpuoleiseen oli saanut tunteen vain vahvistumaan. Rajoittunut maailma, missä adrenaliini hakkasi kehon läpi ja maailma tuntui aivan erilaislta kuin laimeassa todellisuudessa. Parempaa kuin mikään ekstaasi, vaikka koukuttumisaste oli taatusti suurempi. Boyko huomasi vampyyrin laskevan kätensä hänen lantiolleen, mutta ei pannut sitä pahakseen eikä välittänyt satunnaisista katseista. Hän ei ollut vielä niin humalassa, että olisi unohtanut pitää itsensä pienessä pienessä narussa. Mutta tarpeeksi, jotta jotkin pidäkkeet hänen sisällään aukenivat. Ja miksei ulkona olevalla täysikuulla olisi osaansa asiaan.

Hetkeksi Boykon mieleen palasi aika, milloin hän oli elossa. Hurjaa juhlimista, ilman huolen häivää huomisesta. Ympärillä vain nauravia ihmisiä, joilla oli unelmia ja suuria toiveita. Siihen aikaan Boyko oli ollut paljon sosiaalisempi ja viihynyt ihmisten parissa. Nykyään hän lähinnä härnäsi onnensa rippeitä hankkiutumalla mitä epäilyttävämpiin tilanteisiin ollessaan yksin. Ei hänellä silti ollut pahemmin valittamista, hänellä oli kyky pudota aina jaloilleen.

[hewwo]

Musiikki alkoi tuntua miellyttävämmältä tanssilattialla ollessa. Ave nautti clubeissa oleilusta. Suurin syy siihen oli hyvät juomat ja aikuis seura. Lapsia siellä ei olisi, joka olisi tärkein asia. Kaikki olisi hyvin jos ei ollut lapsia näkyvillä.
Ave mukautui hyvin musiikin tahtiin ja alkoi nauttia siitä. Varsinkin kun oli saanut seuraa, ja heidänhän piti pitää hauskaa. Mies katsoi poikaan hieman transsinomainen hymy kasvoillaan, yhä käsi toisen lantiolla. Jotain keskustelua voisi saada aikaan, mutta vaikka Ave yrittikin keksiä jotain, ei hän onnistunut saamaan mitään aikaiseksi epäsosiaalisilla taidoillaan.

Alkoholi virtasi ja kaikilla oli hauskaa. Ainakin he luulivat. Todellisuudessa he vain antoivat tunteiden huijata heitä itseään, kun alkoholi oli jo päässyt lamauttamaan aivotoimintaa. Selvästi ajatteleminen ei voinut olla mahdollista, eikä ehkä tässä tilanteessa tarpeellista, vaikka se saattoikin sitten myöhemmin kaduttaa.

[Aeris]

Boyko huomasi ajautuvansa tanssimaan yhä lähempänä vampyyria. Hän jarrutteli itseään parhaansa mukaan, vaikka mukanaan vievä musiikki oli vienyt suurimman osan hänestä. Miksi miettiä huomisesta, kun oli tämä hetki missä 'elää' ? Tuonpuoleinen oli kuitenkin pelkkä elämän korvike, välietappi ennen matkan jatkamista. Hän oli lakannut välittämättä helvetistä tai taivaasta aikoja sitten, Ainoa mikä hänelle todella merkitsi oli tämä hetki. Hän ei välittänyt mitä oli edessä viikon tai vuoden päästä. Boyko vastasi vampyyrin hymyyn omallaan ja puri kevyesti huulikoruaan, kuten hänellä oli tapana. Tanssilattialla ilma oli kuumaa, vaikka hänen paitansa olikin lähellä säädyllisyyden rajoja ihon näkymisen suhteen. Juotu alkoholi keikkui rentoutumisen ja hyvön olon tunteen päällä, mutta pitäisi hänet vielä pitkään varsin impulsiivisena. Sen pahempi muille olennoille.