Täydenkuun aikaan//offina//hewwo

[hewwo]

Tanssiminen alkoi tuntua jo hyvältä, vaikka mies vannoi viime tanssiltaan ettei enää koskaan aikoisi tanssia. Hän ei uskaltaisi. Hänellä oli pelko siitä, mitä muut ajattelivat hänestä.
Vielä eläessään kun Ave omisti kullanruskean vartalonsa ja kauniit naiselliset kasvonpiirteensä, sekä pitkät mustat hiuksensa, muut ihmiset erehtyivät monesti luulemaan Avea prostitoiduksi. Niin, naiseksi. Ja joskus miehen tanssiessaan tätä viimeistä tanssiaan, nimitettiin häntä espanjalaiseksi huoraksi. Se oli todellinen loukkaus, jonka jälkeen Ave ei enää koskaan tanssinut.
Mutta siinä hän sitten tanssi, Tuonpuoleisen erään clubin tanssilattialla, jonkin ihmeellisen olennon kanssa. Ihmiseltähän se näytti jollain lailla, mutta ei Ave ennen ollut törmännyt tuollaiseen. Mies katsoi hieman ahdistuneena Boykoon.
"Otetaan vielä yhdet?"
Se oli retorinen kysymys, joten Ave vain tarttui pojan käteen ja veti hänet takaisin baaritiskin luo ja tilasi vahvemman, mutta yhä sen saman drinkin.

[Aeris]

Boykoa alkoi hiukan häiritä, miten jäykästi toinen liikkui. Ensin hän oli olettanut sen olevan vain tavallista jäykkyyttä, mutta kaikesta päätellen ei. Traumaattinen tapaus, hän virnisti itselleen. Hänellä ei kuitenkaan ollut aikaa kysyä mitään tapauksesta, kun vampyyri kysyi häneltä ja retuutti hänet takaisin tiskin ääreen ilman odotuksia vastauksesta. Boyko tilasi itselleen Soft Paw'n, extra jäällä. Makea kuin mikä ja hyppää kokemattoman päähän kuin häkä.
"Joten, miksi niin jäykkänä? Ei se ainakaan taidosta ollut kiinni", Boyko totesi katsoessaan vampyyria. Hän oli jo istunut tuolille ja nojasi toisella kyynerpäällään tiskin pintaan. Juoman kolahtaessa tiskiin hän nyökkäsi baarimikolle. Lasin pinta hikosi hienoisesti, muutama viinirypäleen siivu kellui vielä pinnalla jäämurskan seassa ja ilmassa tuoksui kerman makea tuoksu. Täydellistä hänelle. Ensimmäisen pitkän kulauksen jälkeen hän kiinnitti huomionsa taas vieressään olevaan vampyyriin.
"Kissako kielesi vei?" hän kysyi hiukan venytellen, pörrötti vapaana olevalla kädellään ennestään sotkuisia hiuksiaan ja virnisti leveästi.

[hewwo]

Ave joi nopeasti juomansa tilaten nopeasti uuden tilalle. Boykon kysyessä jotain hän ei ensin ajatellut mitään, mutta tajusi pian että poika kysyi oikeasti häneltä jotain. Mies katsahti kylmästi poikaan sanomatta mitään ja alkoi juoda toista juomaansa. Häntä ärsytti toisen utelu ja se näkyi selvästi. Ennen kuin hän kiinnitti huomionsa poikaan, joka kyseli taas ärsyttävästu, Ave tilasi vielä yhden samanlaisen drinkin. Kolme juomaa peräkkäin nousisivat kipeästi päähän, mutta lievittäisivät miehen ahdistusta.
"Jos vain lopettaisit tuon utelun ja tekisit mieluummin oloni hyväksi?"
Ave katsoi poikaan virnistäen ja laittoi kätensä pojan kyljelle, paidan alle, hivellen tämän ihoa sirolla ja pienellä kädellään. Toisella kädellään hän kulautti vielä viimeisenkin lasillisen suuhunsa ja laittoi sitten lasin takaisin tiskille.

[Aeris]

Boyko katseli toisen nopeaa juomistahtia, miettien omistivatko vampyyrit yhtä nopean aineenvaihdunnan, mitä hänellä oli. Ilmeisesti ei, päätellen ilmeistä. Vaikka toisaalta, hän itsekin alkoi olla jo päissään, mutta ei vielä lähelläkään vahvaa humalatilaa. Eikä tulisikaan olemaan, jos se vain hänestä itsestään ja juomatahdista olisi kiinni. Boyko värähti toisen äänestä ja kosketuksesta paidan alla, juuri kädessä olleesta lasista meinasi läikähtää laidan yli. Hän ei halunnut pilata hyvää juomaa liialla kiireellä, mutta odottelukin pilaisi sen. Niinpä hän siemaisi lopun juomastaan kerralla ja käänsi huomionsa vampyyriin. Kevyt kosketus lähes sai hänet kehräämään pehmeästi. Vastauksena hän kosketti lähes ollenkaan painamalla vampyyrin niskaa.
"Ei kai nyt sentään kaikkien nähden?"
Hänellä sille ei ollut kyllä mitään väliä, kuka tai mitä nähtäisiin. Pieni yksityisyys ei kuitenkaan koskaan ollut pahaksi.

[hewwo]

Ave katsoi poikaan hieman typertyneenä, kuten myös aika moni baaripöydän edustalla. Lopuksi hän kuitenkin hymyili ja kietoi molemmat kätensä pojan ympärille painautuen tähän.
"Ei minua haittaa vaikka kaikki näkevätkin, mutta jos haluat jonnekin muualle niin mennään", Ave sanoi suloisella, humaltuneen pehmeällä äänellä, päästäen kirsikkaisen hajun kiertelemään heidän ympärillään. Mies sulki silmänsä vain hetkeksi, ja yritti kuunnella, jos voisi kuulla minkäälaisia elonmerkkejä. Mutta täysin tuloksetta. Kukaan täällä ei elänyt niin kuin ennen, vaikka kuinka yrittäisi.

Pian joku humalainen mies änkesi poikien väliin, asettaen kätensä heidän hartioille.
"Mitä tytöt?", hän onnistui jotenkin horisemaan ja yrittäen flirtata heille. Se oli todellakin kuvottavaa, sekä nöyryyttävää. Kyllähän Ave sai kuulla tuon tuosta häntä luultavan naiseksi, mutta eihän se kivaa koskaan ollut. Hän yritti hieman pyristellä humalaisen otteesta, mutta hänen ruumiinsa ei oikein jaksanut totella. Se olisi ollut vielä kaiken huippu, jos tämä ukkeli olisi alkanut heitellä hintoja kehiin.

[Aeris]

Boykon teki mieli nauraa huvittuneesti toisen reaktiolle. Hetken päästä vampyyri kietoi kätensä ja painautui häneen kiinni. Kirsikoiden tuoksu oli todella vahva ja täytti hetkeksi Boykon nenän kokonaan. Vampyyri häntä vasten tuntui suloisen viileältä clubin huumaavassa kuumuudessa. Boyko oli vastaamaisillaan, kun joku tunki heidän väliinsä.

Alkoholin löyhkä oli tukahduttava ja sai Boykon mielialan muuttumaan 180 astetta, sekä korvien menemään luimuun päätä vasten. Ei se häntä häirinnyt, että sanottiin naiseksi. Se tarkoitti vain hänen leikkinsä onnistuvan. Mutta jos joku tuli ehdoin tahdoin tunkemaan väliin, niin saisi maksaa siitä ja kalliisti. Nyt hän oli todella vittuuntunut muukalaiseen, joka saisi tuntea sen myös nahoissaan. Ensin hän harkitsi lyövänsä muukalaista simppelisti päin näköä, mutta hillitsi vaivoin itsensä haluten säilyttää pääsymahdollisuutensa clubille. Seuraavaksi hän kehitti jotain, omasta mielestään paljon sadistisempaa ja hauskempaa. Huulet hiukan raollaan hän tiputti miehen käden olkapäältään ja kumartui kohti humalaista, yrittäen piilottaa irvistystään lemun suhteen. Virne miehen kasviolla oli pöyristyttävän perverssi. Pehmeästi hän supatti miehen korvaan:
"Se ei ole tytöt, ja vaikka olisikin, niin sinulle se on neidit. Vai haluatko päätyä itse kuohituksi? Tajuat varmasti vinkin." Samalla hän painoi paljon puhuvasti terävillä kynsillään miehen haaroväliä. Pieni, kylmä nauru karkasi hänen huuliltaan samalla kun väri miehen kasvoilta. Humalainen mutisi jotain ja katosi todella nopeasti jonnekin. Sadistinen ilme hänen kasvoiltaan ei kadonnut ennen kuin mies oli kadonnut kokonaan hänen näköpiiristään.
"Kuvottavaa", hän mutisi ennemin itselleen, kuin kenellekään ja tilasi viskipaukun huutoakseen suunsa karvaasta mausta. Saatuaan sen hän kumosi sen kerralla kurkkuunsa. Viski poltti tiensä alas ja huutoi hänen jokaisen hermonsa äskeisesetä välikohtauksesta.

[hewwo]

Boykon hätistettyä miehen pois, Aven teki mieli hyppiä innoissaan pojan kaulaan, mutta tyytyikin vain vinoon kiitollisuuden hymyyn. Hän katseli hetken poikaa hymyillen ja silitti sitten tämän poskea.
"Mennäänkö jonnekin...?"
Nyt ainakin Ave tiesi, kuka olisi hänen seuraava uhrinsa. Se ällöttävä mies, joka pilasi niin hyvän tunnelman... Sitten myöhemmin, kun Ave taas näkisi tämän samaisen miehen, hän takuu varmasti päästäisi tämän päiviltänsä.
"Jos vaikka ostettaisiin huone?", Ave kysyi ja otti rahansa esille. Täällä olisi turha yrittää enää mitään, joku vain tulisi tielle. Parempi olisi vain mennä jonnekin ja pian, niin tästä yöstä voisi tullakin jotain.

Ave oli jo päissään, mutta juomat olivat onneksi sen verran mietoja, että täysin kännissä hän ei vielä ollut, ja toivottavasti ei tulisi olemaankaan. Puhuminen alkoi olla jo hieman horisemista, mutta vielä selvää, eikä mies oikein ajatellut mitä sanoi vaan sanoi mitä ajatteli. Ja harkinnat olivat täysin turha asia. Täysillä vain eteenpäin, kerran sitä eletään, ellei kahdestikin!

[Aeris]

Boyko värähti hiukan viileä kosketusta poskellaan, mutta rentoutui ulkoisesti. Hetken päästä hänen kurkustaan nousi hiljainen kehräys. Samalla hän mietti, mitä keksisi, jos sattuisi törmäämään äskeiseen olentoon uudestaan. Yksin ja pimeällä kujalla. Yhdestä asiasta hän oli varma. Siitä tulisi hauskaa vain leikin toiselle osapuolelle. Sisällään hän virnisti sadisti ja hänen sisäinen kissansa alkoi nousta esille. Lisää kehräystä.
"Käy minulle", hän mutisi. Samalla hän kuljetti sormeaan ylös ja alas vampyyrin kylkeä. Hän ei olisi ikinä uskonut yhdenkään vampyyrin voivan mennä humalaan noin miedoista juomista. Ilmeisesti vampyyreillakin aineenvaihdunnan nopeus vaihteli. Samalla hän päätteli heistä kahdesta hänen joko tuntevan rajansa paremmin tai omistivansa vain tiukemman itsekurin juomisensa suhteen. No, kuului kai niin ärsyttäviin opittuihin tapoihin, mitkä pitivät 'hengissä'. Taas häntä alkoi naurattamaan.

[hewwo]

Ave ensin hämmästyi, kun joku myöntyi menemään samaan huoneeseen hänen kanssaan. Se oli todella harvinaista, hänhän oli sentään vampyyri. Harvoin tälläistä tapahtui.
Mies hymyili pienemmälle pojalle, ja hipaisi tämän kaulaa. Vain koittaakseen, kuinka lämpimänä veri tuntui suonissa. Ei kai hän aikoisi sentään heti syödä hyvää seuraansa, mitä kivaa siinä sitten olisi?
Ave etsi käsiinsä jonkun henkilökunnasta, joka pystyisi myymään heille halvan, mutta siistin huoneen. Huoneita löytyisi samasta talosta, halvemmat omassa pikku hiljaisuudessaan, kalliimmat näkyvämmällä paikalla. Mutta täysi palvelu oli jokaista sisään päässyttä kohtaan. Tämä nainen, joka myi heille huoneen, kävi ensin näyttämässä tien huoneeseen. Osa huoneista oli tarkoitettu talon huorien käyttöön, mutta aina oli ainakin yksi vapaa huone.

Käytävä, jota pitkin he kulkivat oli kaponen, hieman vanhanaikainen, hieno, täynnä mukavia yksityiskohtia. Kaikki oli täydellisesti koristeltu. Pari lamppua saattoi olla rikki, lattiamatossa repeytymiä... Mutta ehkä juuri siksi se puoli oli niin sanotusti köyhien puoli. Eihän clubille minkäänlaisia köyhiä päästetty, mutta kyllä jotkut asiakkaista oli selvästi varakkaampia kuin jotkut.
Pian he saapuivat mukavan oven taakse, ja nainen avasi oven hienosti koristellulla avaimellaan. Ave kurkisti pitkälle sisään, ja katsoi sitten Boykoa.
"Miltä näyttää? Kelpaako?"
Hymyilee ja silittää tämän päätä.
Nainen nojaa oveen heilutellen avainta kädessään.
"Saatte sen koko illaksi", hän tokaisee ja nakkaa avaimen Avelle, joka ottaa sen vastaan ja kiittää.

[Aeris]

Boyko alkoi miettiä oliko hän enemmän humalassa, mitä oli alusta lähtien olettanut. Samassa huoneessa vampyyrin kanssa. Kahden. Toisaalta, jos vampyyri yrittäisi jotain hänen mielestään turhan epämääräistä, epäkuollut saisi kokea villikissan raivon. Boyko katseli sivusta toisen hoitavan huonepuolen. Sulavasti hän pudottautui, tai enneminkin valui alas jakkaralta millä istui ja lähti seuraamaan naista, kädet tungettuna housujen takataskuihin.

Kävelessään pitkin käytävää hän tarkasteli yksityiskohtia ja nyrpisti nenäänsä kevyesti. Vaikka rikkinäiset tavarat toivat oman luonteensa esille. Heidän saavuttuaan huoneen ovelle Boyko katsoi myös sisälle. Sävyt huoneessa olivat sopivan tummia, huonekalut kenties vanhoja mutta laadukkaita. Joku keräilijä saattaisi maksaakin tuollaisista jotain, hän ajatteli, mutta hätisti ajatuksen pikaisesti päästään. Ei työasioita kun hän oli vapaalla.
"Käy", hän sanoi ja huomasi taas sulavansa toisen silittäessä päätään. Pieni kehräys kumpuri hänen kurkustaan. Hitto, hän mietti ajatellessaan kuinka helposti menetti itsehillintänsä. Hän käveli huoneeseen naisen heittäessä avaimet Avelle. Boyko vilkaisi vampyyria olkapäänsä yli.
"Ei mitään epämääräistä ruokailuun liittyvää tai huonosti käy", hän virnisti olkansa yli. Sitten hän venytti kätensä korkealle ilmaan, tiedostaen samalla paitansa helmojen nousevan alimpien kylkiluiden tasalle ja päästi pienen naukaisun. Seuraavaksi hän hyppäsi puoliksi istumaan, puoliksi makaamaan sohvalle.

[hewwo]

Ave astui hieman taaksepäin, Boykon varoittaessa tätä.
"En minä sinua ajatellut syödä...", Ave aloitti äneen, mutta päätti lauseensa mielessään; ... vain vähän maistaa. Hän katseli hetken aikaa Boykon touhuiluja, kunnes poika oli kokonaan asettunut sohvalle, Ave asteli varovaisesti tämän viereen istumaan. Hän istui aivan hiljaa, pieni puna poskillaan, samalla kun hänen mieleensä tulvi jo puoleksi unohtuneita muistoja. Hän sulki silmänsä ja yritti karkoittaa muistoryöpyn.
Hetken kuluttua hänen olonsa alkoi jo olla parempi, ja hän pystyi jopa avaamaan silmänsä, palaten takaisin todellisuuteen. Hän katseli hieman rähjäistä, mutta kauniisti koristeltua sohvaa, hivellen hieman sen pintaa varovasti etusormellaan.

Kattolamppuna toimi iso, jo puoleksi sammunut kristallikruunu. Vaikka todellinen valonlähde oli pieni, pienet lasikristallit veivät valoa eteenpäin valaisten koko huoneen riittävällä valolla. Ei liian kirkkaalla, eikä liian himmeällä. Pöydällä oli viskipullo, sekä jostain pöydän alta pilkisti jotain. Erään esineen Ave erotti käsiraudoiksi, mutta muut olivat jo liian piilossa, ettei niitä pytynyt siitä näkökulmasta erottamaan. Ehkä muita huorille suunnattuja vehkeitä? No, ainakin pöydällä oli viski, ja se riitti oikein tarpeelliseksi tiedoksi.

[Aeris]

"Parempi olisikin", hän mutisi vampyyrin kommentiin. Hänen teki mieli naurahtaa katsellessaan vieressään istuvaa vampyyria. Varsinainen siveyden sipuli. Itse hän oli tätä ehdottanut, ainakin teoriassa. Boyko puraisi huulikoruaan ja katseli ympärilleen. Silmien pupillit olivat kaventuneet valon lisääntyessä verrattuna clubin hämärään. Boyko nautti siitä, että näki vaihteeksi jotain muuta kun laservalojen eri sävyjä.

Boyko kurotti pöydälle ja sai sormillaan juuri ja juuri tavoitettua viskipullo kaulan. Kysymättä hän kaatoi pullosta kahteen vieressä olleeseen lasiin ja tarjosi niistä toista vampyyrille. Omastaa hän otti pitkän siemaisun ja laski sen takaisin pöydälle. Tyytyväisenä hän nojasi päätään taaksepäin, paljastaen kevyesti päivittyneen värisen kaulansa. Hän tunsi olonsa hiukan rennomaksi, mitä äsken väkijoukon seassa. Välillä oli hankalaa omistaa jakautuneet mieltymysket ja persoonat. Normaalisti hän selvyityi siitä tosin hienosti, antaessaan niin sanotun 'ihmis'-persoonan olla unessa sisällään. Taas hän oli alkanut tunteilemaan, hän läimäisi itseään henkisesti.

[hewwo]

Ave hymyili mielissään saadessaan viskipaukun eteensä. Hän tarttui siihen hymyillen ja joi sen nopeasti alas. Mies piteli päätään. Olikohan se sittenkin liikaa? No, mennyttä ei voinut murehtia, tai perua. Sen hän oli oppinut.
Pian Ave kääntyi Boykon puoleen, katseli tätä hetken, siirtäen sitten kätensä pojan solisluiden kohdalle. Hän kosketteli toista varovasti valuttaen kättänsä, raivaten ylimääräiset kangaskappaleet tieltä, koko ajan alas päin, kunnes pysäytti käden liikkeensä kuin vaistomaisesti pojan vyötärön kohdalle. Varovasti hän siirsi kätensä pois. Hän ei sanonut mitään. Katseli vain Boykon vartaloa arvostelevaan tapaan.

Huonetta voisi kuvailla hotellihuoneen tavoin. Jotain eroavaisuuksia siinä silti oli. Huoneessa oli kyllä vessa, muttei mitenkään tilava, eikä suihkua ollut. Jääkaappi oli pulloille ja drinkeille. Sängyssä oli pelkkä punainen päiväpeitto sekä valkoinen lakana, sekä sängyn päissä oli kalterit. Tyynyjä ei näkynyt. Huone näytti jotenkin niin tyypilliseltä ilotalon huoneelta, ehkä vähän vieraanvaraisemmalta.

[Aeris]

Boyko nosti päänsä takaisin pystyyn ja katseli vampyyria. Toisen käsi iholla tuntui viileältä ja tunne säily vielä käden siirryttyä alaspäin. Käden pysähdyttyä ja kadottua Boyko jäi hetkeksi paikoilleen. Hän tiesi olevansa hyvännäköinen eikä ollut koskaan kieltäytynyt tarjouksesta todistaa sitä. Huolettomasti hän ravisti paitansa käsien varaan, pois olkapäiltä ja nojasi itsensä vampyyria vastaan.
"Ei se ole lasista", hän kehräsi vampyyrin korvaan, viitaten vartaloonsa, ja kietoi kätensä vampyyrin kaulan ympärille. Vampyyrista lähtevä tuoksu oli huumaavaa. Mielessään hän pohti, tuoksuivatko kaikki vampyyrit samalla tavoin hyvälle. Hetken päästä hän vetäytyi ja otti siemauksen viskilasistaan.
"Haluatko uuden paukun?" hän kysyi vampyyrilta.

[hewwo]

Pienen punan saattoi nähdä ilmestyvän vampyyrin poskipäihin, kun Boyko tuli lähemmäs häntä. Ave vain katseli vastaukseksi ja yritti hillitä itseään. Hän ei vain ollut tottunut läheisyyteen, ja vierasti hieman sitä.
"Oh, mielelläni", Ave vastasi pojalle, tyrkyttäen samalla lasiaan, tämän kysyttyä tahtoisiko Ave lisää.
Kun mies sitten sai juomansa, hän yritti juoda sitä hillitymmin, mutta onnistui silti juomaan juomansa alle minuutissa.
Hänen päässään pyöri. Koko illan drinkit yhteensä olivat sen verran vahvoja, että saivat vampyyrissä aikaan aika vahvan humalatilan.
Mies katseli Boykoa hetken, ja asetti sitten kätensä tämän kädelle.
"Leikitäänkö jotain?"
Ave kysyi hieman irstaan kuuloisena, jolloin nuoremmat lapset ehkä olisivat juosseet äitinsä taakse piiloon. Virnistys levisi miehen kasvoille väkisinkin. Poika näytti pieneltä, jolloin Ave pystyisi pitämään itseään todella suurena ja pelottavana. Siitä hän piti. Vaikka toisinaan hän halusikin paljon seuraa, mutta ei koskaan onnistunut saamaan. Hän tyytyi tyystin pelottavaan minäänsä. Se oli olomuoto josta hän piti, jossa hän tunsi olonsa turvalliseksi.