Aeris
Vastakuopattu
Posts: 98
|
Post by Aeris on May 9, 2008 15:43:51 GMT 2
Aavistuksen omainen virne nousi Boykon huulille, kun hän näki vampyyrin reaktion. Ilma tuoksui sekaisin vanhoilta huonekaluilta, tupakalta, viinalta, ihmisiltä ja lopusta hän epäili ettei halunnutkaan saada selvää. Jostain syystä tuoksuista syntyvä ilmapiiri rentoutti häntä. Illan aikana nautituilla alkoholimäärilläkin saattoi olla osansa asiassa. Siemaukset viskilasista kävivät pienemmiksi joka kerta kun hän siitä joi. Vampyyri käsi oli viileä hänen omaa ihoaan vasten, ihanen viileä hänen tuntiessaan itsensä olevan lähinnä tulikuuma. "Käy, niin kauan kuin pysytään vyön yläpuolella", hän vastasi viehättävällä hymyllä toisen irstaaseen. Ikään kuin hän ei olisi koskaan ennen ollut nähnyt samanlaista ilmettä kenenkään toisen kasvoilla. Luultavasti sellainen oli joskus ollut hänen omilla kasvoillaan. Vasemman korvan renkaat helähtivät hiukan Boykon leyhyttäessä korviaan saadakseen edes niitä viileäksi. Kotona hän ensi töikseen joisi ainakin kahden litran verran vettä.
|
|
|
Post by hewwo on May 10, 2008 14:42:23 GMT 2
Vampyyri naurahti ehkä hieman vaivautuneesti, mutta kevyesti. Hänellä ei ollt kyllä mitään hajua siitä, mitä ihmiset tykkäsivät leikkiä. "Aah, no tuota. Mitä me sitten tehtäisiin, kun minä en ole oikein..." Ave katsoo pois päin hieman häveten tietämättömyyttään. Hän kaatoi lisää juomaa lasiinsa ja joi senkin lasillisen pois. "Ah...", mies nautti hetkellisestä hyvän olon tunteesta.
Kohta olisi keskiyö, mutta sitä ei voinut huomata ilman minkäänlaista ylimääräistä aistia, sillä huoneessa ei ollut yhtään ikkunaa, eikä kelloa. Siihen harva kiinnitti heti huomiota, sillä ikkunoita korvasi upean näköiset maisemataulut. Kukaan ei voi senkään perusteella tuomita huonetta kellottomaksi, jos ei kuulu tikitystä, sillä olettavat siellä jossain olevan jokin kello, joka ei päästänyt ääniä. Mutta todellisuudessa kellotkin puuttuivat. Ave silti vampyyrina vaistosi yön saapuneen, sillä sehän oli hänen tyypillisin ruoka-aikansa. Mutta hänellä ei ollut nälkä, hän ei janonnut varta niin paljon, kuin yleensä keskiyön aikaan. Ehkä se oli juomien ansiota, tai sitten vain hyvän seuran.
|
|
Aeris
Vastakuopattu
Posts: 98
|
Post by Aeris on May 10, 2008 19:14:20 GMT 2
Kristallikruunusta hehkuva valo taittui Boykon jäljellä olevasta ohuesti viskimäärästä seinille. Huvittaakseen itseään hän heilutteli nestettä lasissa ja katseli valojen liikkumista seinillä, yrittäen hillitä omaa haluaa hyökätä valojen kimppuun. Tuntui kuin jokaisen kehon osan läpi olisi vedetty sähköjohtoja ja sen jälkeen isketty kiinni 1000 voltin akkuun. Hän ei todellakaan nukkuisi tänä yönä, kuten ei tavallisestikaan. Samalla hän katseli vieressään olevaa vampyyria ja pienoinen naurahdus nousi hänen kurkustaan. Tuolla käytöksellä ja juomistahdilla hän arveli vampyyrin sammuvan muutaman juoman jälkeen. "Miltä ajalta tulit tänne", hän kysyi aivan randomisti vampyyrilta.
|
|
|
Post by hewwo on May 12, 2008 18:25:13 GMT 2
Ave virnisti pojan valoleikeille, kunnes vaipui taas omiin ajatuksiinsa. Ei hän kyllä ajatellut mitään, leijui vain omassa pilvilinnassaan. Pojan kysyessä Ave palasi takaisin maan pinnalle. "Ai miltä ajalta?... En muista tarkasti. 1900 luvulta. Muistaakseni loppupuolelta, ehkä 60-80 luvulta." Virnistää. "Sinä?" Ave päätti jättää viskin ryyppäämisen sikseen ja käveli hieman ympäri huonetta, tutkien paikkoja. Lopuksi hän ajautui sängylle ja jäi siihen makoilemaan. "Oliko sinulla koskaan ketään mielitiettyä? Tyttöä, poikaa..?", Ave mutisi sängyltä ja nousi sitten istumaan katsoen Boykoon.
Tanssivat pikkumiehet olivat päättäneet konserttinsa vampyyrin pässä, mutta loppu vilinä ahdisti miestä. Hän uskoi, että se vilinä tulisi kestämään koko loppu illan. Ja aamulla pää olisi tyhjä, koko hulina olisi hävinnyt jälkiä jättäen, kaikki olisivat vielä siivottomassa kunnossa. Se saisi Aven olon huonoksi. Kaikki se roska siellä lojumassa. Kaikki se humalan jättämä jälki. Onneksi homma kuitenkin häviäisi muutamassa tunnissa, toivottavasti. Pari särkylääkettäkin voisi lieventää tuskaa. Mutta tehty mikä tehty, eikä sitä saisi enää tekemättömäksi. Niin siinä nyt vain kävi. Ja siitä pitäisi nauttia sen ajan kuin se kestäisi.
|
|
Aeris
Vastakuopattu
Posts: 98
|
Post by Aeris on May 12, 2008 20:04:36 GMT 2
"Milleniumin paremmalta puolelta. 2006", hän vastasi ja vilkaisi sohvan selkänojan yli vampyyria, huulet hiukan raollaan. Hetken päästä hän korjasi asentoaan istumaan jalkojensa päälle ja kädet pään alle vasten sohvan selkänojaa. "Mielitettyjä? Niemand, mein Freun (ei ketään, ystäväni). Kuten sanoin, kukaan ei ole koskaan pysynyt perässä", Boyko sanoi naurahtaen kuivasti. Niin, kukaan ei vielä ollut onnistunut istuttamaan häntä kultaisen häkin sisälle, tai pitämään ovea lukossa. "Itselläsi?", hän kysyi kohteliaisuussyistä. Mikä pääsi kuulumaan myös äänessä. Energi alkoi juosta pitkin kehoa, lähettäen satunnaisia sähköiskuja. Boyko tiesi mitä se tarkoitti. Mutta ilta oli vasta nuorim, hänellä olisi vielä aikaa saada kaikki haluamansa. Pieni hymy kävi hänen huulillaan ajatellessaan sitä.
|
|
|
Post by hewwo on May 12, 2008 21:20:42 GMT 2
Ave katsoi poikaa tiiviisti silmiin. Hän kuunteli pojan ääntä. Se kuulosti mukavalta. "Ei, ei ole ollut. Ei ole ollut aikaa miettiä sellaisia... Ellei lasketa sitä yhtä ihanaa naista, joka petti minut." Katsoo tähän hymyillen vinosti. Hänhän oli antanut itsensä ihastua siihen naiseen, joka vaikutti aluksi niin mukavalta, ja oi, kauniskin hän oli. Mutta nainen ei janonnutkaan muuta kuin miehen verta. Lopulta nainen saattoi sitten miehen kuolemaan, imien hänet kuiviin. Olihan se Avelle ehkä jokin siunaus, hän karsi muutenkin tarpeeksi ja oli kuolemaisillaan. Mutta silti. Silti se oli paha virhe.
Ave katsoi poikaan haluten selvästi muuttaa aihetta pois menneisyydestä, vaikka omahan oli mokansa. Itsehän hän oli lähettänyt aiheen kulkemaan. Vampyyri pyysi eleellään poikaa tulemaan luokseen, avaten samalla hiuksensa kaikenlaisesta tökötistä ja koristeista.
|
|
Aeris
Vastakuopattu
Posts: 98
|
Post by Aeris on May 14, 2008 7:52:40 GMT 2
"Kuinka valitettavaa", hän vastasi välinpitämättömällä äänellä. Boykon silmien eteen ilmestyi muistikuvia ihmisistä, joiden hän oletti olevan ainakin vielä hengissä. Osa oli tietenkin saattanut saatta itsensä pois päiviltään ja kuljeskella jossain päin Tuonpuoleista. Suurin osa oli toki poikia, mutta kyllä joukkoon mahtui muutama tyttökin. Satunnaisina hetkinä hän ikävöi eniten perhettään ja poikaporukkaa, mutta ei hän halunnut kyllä tavatakaan ehitä ainakaan 50 vuoteen. Jostain syystä hän ei uskonut olevansa niin pitkään yksinäinen tässä luojan hylkäämässä paikassa.
Boyko katsoi vampyyria takaisin silmää räpäyttämättä. Kristallikruunusta tuleva valo osui häntä silmiin ja sai ne kaventumaan vielä entisestään. Vampyyrin viitatessa häntä luokseen hän pyörräytti itsensä sulavasti sohvan selkänojan yli. Sängylle hän asettui pienen matkan päähän vampyyrista vasemmalle kyljelleen ja jalat hienoisesti koukussa. Vasemmalla kyynerpäällä hän tuki päätään ylöspäin.
|
|
|
Post by hewwo on May 16, 2008 14:55:09 GMT 2
Ave oli liian humalassa osatakseen ajatella kovin syvällisesti, joten hän tyytyi vain mukailemaan mielialaansa ja katselemaan mitä ympärillä tapahtui, piittaamatta silti mistään. Mies katseli taas poikaa hetken. "Mitä tarkoitat sillä, että kukaan ei ole pysynyt perässäsi?", hän kysyi viimein rikkoen hiljaisuuden. Poika näytti erittäin suloiselta nojaillessaan siinä sängyllä oikein viehättävästi. Mutta kaikkien onneksi Ave ei ollut niitä miehiä, jotka hyväksi käyttivät tai kuolaisivat muuten vain nuorempiensa perään. Ei, Ave ei ole ollut ensimmäisen kerran jälkeen kenenkään kanssa seksin toivossa. Ja jos häntä halutti, hän oli ostanut huoran. Sitä käyttöähän varten niitä oli. Lapset olivat vampyyrille vain erittäin maukasta ruokaa. Tuoretta, pehmeää, lämmintä verta... Ainut syy miksi Ave edes uskaltautui niiden pirun riivaamien kakaroiden lähettyville.
|
|
Aeris
Vastakuopattu
Posts: 98
|
Post by Aeris on May 16, 2008 18:26:29 GMT 2
Boyko kuuli kysymyksen, muttei hetkeen aikaan osoittanut mitenkään kuulleensa sitä. Lopulta hän kierähti selälleen ja venytti itsensä aivan suoraksi, äänähtäen tyytyväisenä kuullessaan rusahdukset selässään. "Koska olen vapaa. En kuulu kenellekään, vain itselleni ja maailmalle", hän vastasi yksioikeisesti, välittämättä selitellä sen kummempia, kasvoillaan leveä virne. Useimmat vampyyrit olivat todella vaarallisia, mutta hänen vierestään olevasta hän ei ollut varma, sanoisiko samaa. Johtuen kai siitä, että useimmat vampyyrit olisivat kai yrittäneet kai syödä hänet jo. Sinällällään hauska ajatus, vaikkei siinä mitään koomista ollutkaan. "Entäs sinä? Voisi kuvitella kauniille vampyyrille löytyvän ottajia."
|
|
|
Post by hewwo on May 22, 2008 15:59:33 GMT 2
// Oi, pahoitteluni kun jouduit odottamaan näin kauan vastaustani. ó_ò //
Ave katseli poikaa viehkosti toisen selittäessä lyhyttä ja ytimekästä vastaustaan. Pojan kysyessä sitten Avelta sitä samaa, mies repesi nauruun. "Ei, en todellakaan usko." Ave oli tottunut jo syrjintään ja siihen, ettei melkein kukaan voinut olla hänen seurassan. Tuskimpa hän koskaan tulisi löytämään ketään, kuka oikeasti voisi välittää hänestä. Eikä Ave helposti antanut itsensä ihastua kehenkään. Tai rakastua. Itse asiassa hänellä ei ollut kunnon kuvaa siitä, millaista on rakastua, tai mitä se sitten on. Kukaan ei ollut opettanut sitä hänelle. Kaikki jotka Avesta välittivät, kuolivat. Ja oman kuolemansa jälkeen on vielä vaikeampaa ollut saada edes jutteluseuraa. Vampyyrina olo ei ollut helppoa.
Virne katosi nopeasti miehen kasvoilta. Ave katseli Boykoa. Hän katsoi ensin pojan jalkoja, hieman hivellen niitä sormenpäillään, tuskin koskettaen. Pian hänen katseensa nousi pojan vyötärön kohdalle, siitä ylöspäin vatsan kohdalle, käsi seuraten yhä katseen perässä. Solisluita Ave jäi katselemaan pitkään, hivellen niitä varovasti. Pian hän lähestyi koko vartalollaan poikaa, suudellen sitten hellästi tämän solisluita, kaulaa, edeten Boykon poskelle. Ave katsoi ensin poikaa suoraan silmiin, hieman pelokkaasti, mutta uhkaavasti. Uhkaava olemus vain kuului vampyyrin rooliin. Vampyyri katsoi pojan huulia, siirtäen sitten etu- ja keskisormensa pojan huulille. Hän päätyi silti vain siirtämään katseensa Boykon silmiin.
|
|
Aeris
Vastakuopattu
Posts: 98
|
Post by Aeris on May 23, 2008 20:43:55 GMT 2
// Eipä mitään, enemmän tai vähemmän ollaan hengissä ^^ //
Boyko ei mennyt hämilleen toisen purskahaessa nauruun. Hänen piilevät koomikonlahjansa olivat taas päässeet oikeuksiinsa. Vaikkei hän ollut edes yrittänyt mitään erikoista. Niin sitä pitää, hän antoi aplodit itselleen.
Aluksi hän ei tuntenut vampyyrin kosketusta, vaan havahtui sormien kuljettua jo polvien yli. Pieni värähdys kulki hänen lävitseen käden laskeutuessa paljaalle iholle. Sormien koskiessa solisluihin hän pystyi hillitsemään itsensä, mutta vampyyrin laskiessa huulensa nille hän murtui kehräämään. Boyko kiepautti itsensä selälleen ja nojaamaan käsiensä varaan. Jättäen silti tarpeeksi tilaa toisen huulille. Vampyyrin silmien katse oli epävarma, yrittäen esittää tilanteen kerralla. Boykosta tuntui kuin hän olisi leikkinyt hienolla kiinalaisella posliinikupilla. Joka myös särkyisi yhtä helposti. Katseeseen hän vastasi silmiään räpäyttämättä. Hän käänsi päätään hiukan, jotta sai hampaillaan kevyen otteen vampyyrin käden sivusta, etusormen nivelen ja peukalonhangan kohdalta, virnisteän samalla pentumaisesti. Hetken päästä hän tönäisi vampyyria kevyesti jotta sai tämän vuorostaan selälleen ja kuljetti sormiaan hämähäkkimäisesti tämän ylävartalon poikki, tutustuen vieraaseen kehoon. Erityisen pitkäksi aikaa hän jäi sivelemään solisluita ja puhalsi niihin kevyesti. "Tuntuuko hyvältä?" hän hymisi leikkisällä äänensävyllään vampyyrin korvaan ja nosti päätään taaksepäin nähdäkseen toisen reaktion.
|
|
|
Post by hewwo on May 25, 2008 21:52:53 GMT 2
Ave oli kuin transsi tilassa. Hänen silmänsä olivat sumeat, johtuen suurin osin humalasta, sekä hengitys oli raskasta. Hän hymyili silti vähän, koska poika ei kuitenkaan estänyt vampyyriä tekemästä sitä, ja poika näytti suorastaan nauttivan siitä. Ave hymähti hieman peloissaan, hieman innoissaan, kun Boyko tönäisi miehen vuorostaan selälleen. Puna alkoi hiljalleen kohota vampyyrin kasvoille. Hän sulki silmänsä, nauttien kevyestä puhalluksesta solisluillaan. "... Tuntuu...", Ave vastasi hiljaa pojalle, yrittäen peittää punastustaan. Hän toivoi todellakin, että hänen arkuus häviäisi pian. Mies ei voinut sille mitään. Hän vain aristi vieraita, läheisiä tilanteita, mutta tottuisi silti siihen ajan myötä. Silloin hän voisi unohtaa turhat punastelut ja päästä suoraan asiaan. Ave nosti katseensa Boykoon, painaen sitten hellästi huulensa tämän poskelle, vetäytyen kuitenkin pian kauemmas.
|
|
Aeris
Vastakuopattu
Posts: 98
|
Post by Aeris on May 26, 2008 18:45:53 GMT 2
Boyko virnisti leveästi kuultuaan vampyyrin vastauksen. Vampyyrin poskilla oli helakka puna, eikä se taatusti johtunut mistään humalasta. 'Siveää' hän nauroi mielessään katsellessaan toista. Suukko poskella rauhoitti hiukan kuumottavalta tuntuvaa ihoa, mikä sai Boykon ynähtämään aavistuksen. Vampyyrin vetäydyttä takaisin hän katsoi tätä silmät puoliksi avoinna. Hän oli saanut tarpeekseen pikkusievistelystä. Sormillaan hän kosketti vampyyrin leukaa, otti sitten napakan muttei puristavan otteen ja painoi huulensa vampyyrin huulille hetkeksi. Pienet sykäyksen kulkivat hänen lävitseen tuona pienenä hetkenä. Vetäydyttyään hän päästi irti vampyyrin leuasta ja virnisti aavistukseomaisesti. "Entäs tuo sitten?"
|
|
|
Post by hewwo on May 26, 2008 22:35:51 GMT 2
Aven ilmeestä saattoi huomata pienen säikähdyksen. Hän katsoi pitkään Boykoa sanomatta mitään, suu hieman auki. Pian hän sai kuitenkin jotain äännähdettyä. "Ah... Se tuntui... Homolta", hän sai sanottua. Noita sanoja hän katui jo nyt. Ei niin kuuluisi sanoa. Vai olisiko hänen pitänyt sanoa hintiltä? Kaksi erittäin epämääräisen nättiä poikaa pussailemassa halvoille huorille tarkoitetussa huoneessa selvässä humalassa, muttei ihan umpi kännissä vielä. Toinen oli vielä vampyyri. Erittäin vakuuttavaa. Punasteleva vampyyri... Mistä hän saikaan sen kaiken veren että voisi punastua? Tosin, eihän siihen valkoiseen ihoon ollut vaikea saada näkymään vähäisintäkin punaa.
Vampyyrin kasvoille syntyi kaunis, pieni hymy, hänen katsoessa yhä poikaan, hieman rauhoittuneena. Hän asetti oikean kätensä tämän niskaan ja hiveli tätä niskan aluueelta, siirtäen hyväilynsä välillä pojan poskelle. Ilta oli jo pitkällä. Toisin sanoen oli jo yö. Humala heikensi vampyyrin saalistus vaistoa, joten hänestä oli tuskin vaaraa Boykolle. Hänellä ei ollut mitään hyvää syytä tappaa hyvää seuraa. Silloinhan hän olisi taas yksin.
|
|
Aeris
Vastakuopattu
Posts: 98
|
Post by Aeris on May 28, 2008 17:03:10 GMT 2
Boyko onnistui hillitsemään naurunpurskahduksena pieneksi hihitykseksi. Parhaimpia juttuja, mitä hän oli hetkeen aikaan. No, kai sen niinkin voi sanoa. Hetken hän harkitsi sanoisiko jotain ja lähtisi etsimään vauhdikkampaa tekemistä. Hänestä tuntui että bingossakin minne hänen mummonsa oli hänet joskus raahannut kanssaan oli enemmän toimintaa. Ei hän tosin ollut loukkaantunut kommentista, koska ei nähnyt siinä mitään syytä. Lisäksi hän oli paljolti sen yläpuolella, että olisi ottanut sitä loukkauksena. Ei hänen ongelmansa.
Vampyyrin kosketus iholla tuntui hyvältä, mutta Boykolle se ei riittänyt. Sulavasti hän liutti vampyyrin käden pois niskastaan ja katsoi vampyyria tekoviattomasti hymyillen. "Oli kiva tavata", hän sanoi ja nousi sängyltä. Hän ei jäänyt katsomaan taakseen mitä vampyyri tekisi. Musiikin syke vahvistui sitä mukaan kun hän käveli kohti varsinaista klubitilaa. Sulavasti hän puikkelehti halki väkijoukon ja ulos ovesta. Siellä häntä tervehti täysinäinen kuu. Boyko jäi katsomaan sitä hetkeksi, jalat pienessä haara-asennossa, kädet aavistuksen nostettuina ja pää sitä kohti nostettuna. "Tervehdykseni kuu, valaisethan tietäni jatkossakin", hän sanoi nauru äänessään. Boyko halusi metsälle. Ja jossain tuolla joku onneton olisi täysin onnetoman yksinäinen, kuin valmiiksi tarjottimella. Hymyillen itsekseen hän käveli yöhön.
|
|