|
|
Post by helo on Nov 1, 2007 20:42:20 GMT 2
Niinpä. Wiikuna ei oikein tiennyt minne katsoa, joten vähän aikaa katsottuaan toisen silmiin - oliko niissä jotain tuttua? - se käänsi katseensa jalkoihinsa. Mitäs tässä nyt sitten puhumaan? Wiikuna ei ollut tottunut tarinoimaan joutavia ja se tunsi menevänsä hämilleen tästä tilanteesta. Mieli huusi sanomaan jotain, mutta sanoja ei tullut. Kevyt puna kohosi poskille.
|
|
|
|
Post by mammutti on Nov 2, 2007 16:50:42 GMT 2
Cynder katsoi toista silmiin ja ensimmäisen kerran se tutkaili hiljaa tämän ulkomuotoa. Naaraalla oli kaunis sinertävä sarvi ja viehkeät silmät. Toisen kääntäessä katseensa pois, Cynder selvitti kurkkuaan ja painoi katseensa muualle, siirtäen sen kummin kysymyksen kanssa takaisin toisen silmiin.
"Me emme tainneet esittäytyä. Saanhan udella nimeäsi?"
Uros hymyili ja huiskautti häntäänsä.
"Itse olen Pedontappaja nimeltäni. Onhan minulla toinenkin nimi, mutta sitä ei yleensä käytetä..."
|
|
|
|
Post by helo on Nov 2, 2007 17:27:03 GMT 2
Pedontappaja. Nimi kalskahti naaraan korviin oudon kovana ja koska toisella kerta oli toinenkin nimi, jota se ei halunnut käyttää... No, osasi naaraskin esittäytyä toisella nimellä.
"Minä olen Tuulessasoiva",
se sitten sanoi hiljaa, toiseen katsomatta.
|
|
|
|
Post by mammutti on Nov 2, 2007 17:36:28 GMT 2
Cynder katseli rauhallisesti toista, tutkaillen kuin salaa tämän piirteitä. Naaraalla oli ihmeelliset sulat sen kyljissä, ihan kuin uros olisi joskus aikaisemmin nähnyt vastaavanlaiset jossain. Oletettavasti Pedontappaja oli joskus tavannut toisen samanlajisen sauruksen kuin Tuulessasoiva.
"Kaunis nimi, jos saan sanoa",
pasuunasaurus kehui.
|
|
|
|
Post by helo on Nov 2, 2007 17:40:04 GMT 2
Wiikuna meni hieman hämilleen kehuista.
"No... tuota... kiitos",
se sitten lopulta sanoi, eikä oikein tiennyt mitä olisi tehnyt. Sitä hämmensi toisen sanat sekä toisen läsnäolo. Se oli ollut liian pitkään ilman kenenkään seuraan. Arasti se nosti katseensa toiseen.
"Tuotah... Miksi sinä olet Pedontappaja? Mistä sinä sen nimen olet saanut?"
|
|
|
|
Post by mammutti on Nov 2, 2007 17:46:11 GMT 2
Pedontappaja ei voinut kuin hymyillä, kun toinen sai vastattua. Ihanan viattoman oloinen vastaus. Kun toinen sitten kyseli nimen alkuperää, Cynder raotti pienesti suutaan ja mietti hetken kuinka muotoilisi asian.
"Sain sen jo elävien maailmassa. Minulla oli oma lauma ja he sen minulle keksivät. Karkoitin petoja laumamme kimpusta, siitä se kai tulee",
uros vastasi ja nosti olkiaan hieman epävarmuuden johdosta.
|
|
|
|
Post by helo on Nov 2, 2007 17:49:11 GMT 2
"Vau. Sinähän sitten olet ollut rohkea ja vahva",
Wiikuna hämmästeli kuullessaan toisten uroteoista. Sen mieltä vihlaisi, kun se muisti, mikä oli ollut ennen Tuonpuoleista.
"Minä pelkään petoja, menen ihan paniikkiin ja pystyn vain pakenemaan. Minussa ei ole minkäänlaista sankariainesta. Ennen oli toisin. Toisaalta... en kyllä tiedä olinko silloin yhtään sen suurempi sankari",
naaras jatkoi ja hämmästyi jo itsekin sanojensa runsautta ja vielä tuntemattomalle.
|
|
|
|
Post by mammutti on Nov 2, 2007 17:58:03 GMT 2
"Vahva pasuunasaurukseksi ehkä, mutta rohkea? Nykyään sanoisin sitä ehkä enemmän tyhmyydeksi",
Cynder naurahti. Se tiesi tarkkaan käyttäytyvänsä vieläkin täsmälleen samalla tavalla, jos sillä olisi vastuu omasta laumasta, mutta kun sillä ei ollut.
Kun toinen puhui, Pedontappaja kuunteli tätä tarkkaavaisesti.
"Yksi suurimmista rohkeuden muodoista on uskaltaa asettaa itselleen rajat ja tietää mihin kykenee ja mihin ei",
uros sanoi äkkiä ja hymyili hieman surumielisesti.
"Opin tuon eräältä ystävältä."
|
|
|
|
Post by helo on Nov 2, 2007 18:15:00 GMT 2
Wiikuna nosti katseensa toiseen kuunnellen tämän sanoja.
"Sinulla on varmastikin ollut hyvin viisas ystävä",
naaras sitten hymähti ja mietti, mahtoiko kukaan puhua hänen sanojaan eteenpäin. Ei, eihän hänellä ollut edes sydänystäviä. Ei ketään.
|
|
|
|
Post by mammutti on Nov 2, 2007 18:21:23 GMT 2
"Hän oli tavallaan opettajani täällä",
uros naurahti kehyesti, mutta outo haikeus täytti sen sanat. Äkkiä uros nosti päätään ja kuunteli hiljaa.
"Kuuletko tuon Tuulessasoiva?"
|
|
|
|
Post by helo on Nov 2, 2007 18:22:41 GMT 2
"Hmm?"
Wiikuna nosti päätänsä ja kuunteli. Suon äänet kuuluivat tutun turvallisina, eikä naaras kuullut niissä mitään outoa.
"Mitä pitäisi kuunnella?"
|
|
|
|
Post by mammutti on Nov 2, 2007 18:25:45 GMT 2
"Kurjet lopettivat huutonsa",
uros sanoi ja käännähti kaupungin suuntaan.
"Ne olivat siinä lähellä, kun me juoksimme pakoon."
|
|
|
|
Post by helo on Nov 2, 2007 18:26:57 GMT 2
"Niinpä",
Wiikuna sanoi ja kuulikin äkkiä askeleita.
"Hei, mitä niille demoneille tapahtui?"
naaras muisti äkkiä kauhuissaan.
|
|
|
|
Post by mammutti on Nov 2, 2007 18:31:27 GMT 2
Cynder jähmettyi äkkiä. Ei kai demonit näin nopeasti voineet saada itseään hereille? Toisaalta, ne olivat demoneja.
"Sain ne demonit harhautettua suohon, mutten pystynyt hoitelemaan niitä kunnolla",
uros sanoi ja alkoi liikkua kauemmas kuuluvista askeleista.
"Himputti. Juuri kun pääsimme vauhtiin keskustelussa."
|
|
|
|
Post by helo on Nov 2, 2007 18:40:15 GMT 2
Pääsimme vauhtiin? Jos demonipelko ei olisi vallannut naarasta, se olisi reagoinut Cynderin sanoihin, mutta nyt ei ollut aikaa.
"Kun ne tulevat, sinä pakenet. Minä juoksen omalle saarelleni, jonne ne eivät pääse. Muista juosta lujaa, jos saan harhautettua ne, olet turvassa."
Katse kävi nopeasti toisen silmissä. Lyhyt, pahoitteleva katse.
"Ehkä kohtalo tuo meidät yhteen vielä jonain päivänä."
Demonit syöksyivät esiin pusikosta ärjyen ja karjuen kuin viimeistä päivää.
|
|
