Onko pieni varastelu synti?

[Snap]

Kaksikko käveli jonkin aikaa torin laitaa pitkin mutta päätyi lopulta hämärään puotiin, joka oli täytetty vaatelaareilla ja -tangoilla. Käytettyjä ne olivat, useat varmasti riisuttu kadulla makaavan edellisen omistajan yltä jo ennen kuin ruumis oli ehtinyt kylmetä... Mutta sellaisat oli meninki laitakaupungilla; jokainen etsi omia kenojana pysyä hengissä ja ansaita toimeentulonsa.

Skelton kulki vaatelaarien ohitse, pysähtyen silloin tällöin vilkaisemaan niiden sisältöjä. Koska poju ei selkeästi itse nähnyt mitään vikaa vaatetuksessaan - osoittaen näin sangen surkuteltavaa vaatemakua - Skelton katsoi asiakseen toimia stailaajana. Poju vielä vetäisi päälleen hameen ja herranen aika millaista viesti se levittäisi! Puhumattakaan sellaisten tyyppien huomiosta, jota poitsu tuskin haluaisi vettä puoleensa....

"Kuinka kauan olet ollut Tuonpuoleisessa?", tämä kysäisi sitten kuin ohimenna, ikään kuin olisi ain halunnut virittää eloon jonkinlaista keskustelua. Todellisuudessa Skelton vain tahtoi saada asioita toisesta selville... Oli yllättävää, miten paljon toisista mahtoi oppia pelkän jutustelun kautta - täytyi vain osata kysyä kysymyksensä siten, että ne kuulostivat täysin viattomilta, niin että puhekumppani lopulta rentoutui ja antoi jutun tulla sanojaan pahemmin valikoimatta.
Tärkeät asiat, joita henkilö saattoi tietoisestikin peitellä, pystyivät tuolloin lipsahtaaan ulos.
Skelton nosti yhdestä laarista mustan T-paidan - se oli vielä sangen käyttökuntoisennäköinen ja kooltaankin vaikutti jokseenkin sopivalta tuollaiselle ruikulle tapille. Hän heitti sen pojalle.
"Kokeile vaikka alkuunsa tuota"

[Koji]

Zahur seurasi kuuliaisesti Skeletonia ja myös oli hiljaa. Hän antoi toisen päättää mitkä vaatteet hankkisi hänelle, koska eihän pojalla nyt mitään tietoa ollut, että mitkä vaatteet nyt olisivat hyvät.
"E-en hirveän kauaa." Za vastasi. Ei hän ollut mitenkään laskenut päiviä, että kauan oli ollut täällä ja ajantaju muutenkin oli mennyt hieman sekaisin. Joten tarkasti ei oikein voitu sanoa, mutta muutama kuukausi oli ainakin ollut. Olisihan voinut laskea, että kuinka monta kertaa oli muuttunut ihmissudeksi, mutta poika ei tahtonut sellaista muistaa.

Kuka nyt tahtoisi muistaa, että monta kertaa oli muuttunut tappajaksi?
Zahur nappasi paidan ja katsoi sitä hetken. Za otti takkinsa pois - kun eihan paitaa voisi sovittaa takin päälle - ja kokeili paitaa päälleen. Se oli ehkä ihan vähän liian iso, mutta eihän se nyt mitään haittaa. Parempi tämäkin, kuin liian pieni paita. Ja nyt ei pakosti ihan niin ruipelolta näytetä.

[Snap]

"No oletko viihtynyt?", Skelton sanovansa tuon vain leikillään, eikä vaatinut siihen mitään sanallista vastausta. Hän valikoi yhdestä henkarista risaisen farkkutakin. Sen väri oli päässyt pahasti haalistumaan ja sen hihat olivat revitty irti, niin että se näytti nyt enemmänkin liiviltä. Kasvuvaraa siinä taisi olla pojalle enemmän kuin tarpeeksi...
Skelton nakkasi senkin pojalle.
"Se kuuluu vetää paidan päälle", tämä huomautti ihan vain siltä varalta, että pojulla olisi pikkukakaran päättelykyky sen suhteen, minne mikäkin vaatekappale kuuluu. Hän kääntyi vielä etsimään housuja. Niiden valinnassa pitäisikin olla hieman tarkempi....
"Kuinka paljon kokosi muuttuu kun muutut ihmissudeksi?", tämä kysyi sitten toisarvoisesti pojuun katsomatta kuin olisi vain tiedustellut toisen kengänkokoa.
...Ei Skelton oikeastaan täysin varmasti tiennyt, oli toinen todella ihmissusi - hänellä oli vain kahdeksankymmenenneljän prosentin epäilys siitä. Hän oli nähnyt puremajälken toisen olkapäässä (sitä oli aika vaikea olla huomaamatta!) ja hän oli ollut alallaan tarpeeksi kauan pystyäkseen tunnistamaan ihmissusien purukaluston jäljet. Tuota poikaa oli joko purrut ihmissusi tai jokin kokoluokaltaan hyvin samankaltainen olento...

# Toivottavasti ei haittaa, tuo Skeltonin veto? ^^' Voin toki muuttaa viestin, jos ei käy... #

[Koji]

Zahur kohautti olkiaan. Ei täällä oloa ihn viihtymiseksi voi mitenkään sanoa, kun ei edes kunnon kaveria ole. Tai ainakin tuntui nyt siltä.
Hän nappasi myös liivin. Kyllä nyt pojalla oli sen verran tietoa, että kyllä tiesi mikä vaate tuli minkäkin päälle. Ei Za sentään mikään idiootti ole. Ja liivistä voisi nähdä, että se tuli paidan päälle. Zahur laittoi vielä liivinkin päälleen ja se oli isompi kuin paita. No hyvä vain, että on kasvun varaa.
Zahur näytti hieman seikähtäneeltä, kun Skeleton kysyi, että paljon hänen kokonsa muuttuu, kun muuttuu ihmissudeksi. Näkyikö se jotenkin selvästi kädessä olevasta arvesta vai? Za ei tykännyt myöntää olevansa sellainen yön peto, mutta jos nyt tässä rupeaisi kieltämään asiaa. Niin Skeleton voisi vain varmistua asiasta enemmän, kuin olisi vain hiljaa.

"E-en minä tiedä." poika sanoi ja laski katseensa maahan. Miten hän voisi nyt tietää, kun ei edes muistanut mitä teki ihmissutena ja hyvä, kun tiesi olevansa edes sellainen. Hän tahtoisi olla ihan ihminen ja päästä siitä kirouksesta pois, mutta ei hän tiedä miten se nyt muka voisi onnistua.

[Snap]

Hm-m... Vai niin oli asiat?
"Ah. Olet siis niitä jotka eivät säilytä tietoisuuttaan muuntautumisen jälkeen?", tämä tiedusteli puolihuolimattomasti, vaikka tarkoituksella liikkui keskustelun avulla aihealueisiin, joista halusi onkia tietoa.
Skeltonin ääni jatkoi henkaritelineiden takaa.
"Olen tuntenut kaltaisiasi... Saavat aika pahaa jälkea aikaan niin sattuessaan ja useat ovat päätyneet sen johdosta aika kehnoon kuntoon" - kuten esimerkiksi raadoiksi, mutta ei ollut vielä syytä pelotella poikaa tuolla yksityiskohdalla - "joten kehottaisit, että oppisit hallitsemaan sitä puolta itsestäsi"

Viimein Skelton astui rekkien lomasta, kantaen muutamaa paria verkkarikankaista housua käsivarsilleen taitettuja. Hän ojensi niitä kohti poikaa.
"Tuolla perällä näyttää olevan vaatekoppi - kokeile näitä siellä ja katso, mikä istuu parhaiten.

[Koji]

"Niin kai..." Zahur sanoi hiljaa. Häntä ihmetytti se, että miksi toinen kyseli tälläisiä asioita. Eikai se liittynyt siihen tehtävään?
Hallitseminen tulisi olemaan hankalaa, kun muisti pimenee aina, kun ihmissudeksi ollaan muututtu kokonaan. Miten sitten ohjaaminen onnistuisi? Liikaa kysymyksiä liikkuu päässä...
Za otti vaatteet ja vilkaisi pukukoppia päin. Hän nyökkäsi sitten ja meni sinne.

Kun Za oli kokeillut niitä kaikkia hän mietti hieman, että miten ne sopivat ja mikä parhaiten. Zahur tuli siihen tulokseen, että toisena sovitetut sopivat parhaiten. Tumman väriset housut. Hän viikkasi muut housut ja tuli sitten ulos.
"Nämä ovat parhaat.."
----------------------------
vähän outo ja lyhyt, mutta pitänee mennä ~

[Snap]

Kun poika astui ahtaan pukukopin verhon takaa jaloissaan housut, jotka oli valinnut, Skelton mittaili nopeasti toisen päästä varpaisiin katseellaan ja sitten nyökkäisi kuin hyväksynnäksi näkemälleen. Ainakin nyt poitsu menisi jotakuinkin tavallisesta katujallaasta, sikäli mikäli sanaa "tavallinen" saattoi käyttää Tuonpuoleisen oliokirjavasta väestöstä.
"No odotapas sitten siinä, niin käyn maksamassa..", luuranko tokaisi ja teki tiensä läpi lumppurin kassapöydän luokse, jonka takana seisonut myyjä oli mulkoillut heitä niin tiukasti, että olisi voinut uskoa toisen epäilevän kaksikon livistävän maksamatta.
Tokihan he olisivat voineet niin tehdäkin - Skelton tunsi lumppurinpitäjän sen verran, että tiesi toisen olevan pohjimmiltaan pahainen pelkuri, joka perääntyisi heti, jos vaistoaisi jäävänsä tappelussa alakynteen.
Mutta miksi hän hankkisi vielä kirpputorimyyjänkin vihoja niskoilleen, kun hänellä oli tällä hetkellä aivan riittämiin heitä, jotka eivät hänestä pitäneet - ja lisää varmaan tulisi. Miksi siis tietentahtoen järjestää heidänölaisiaan lisää?
Toisaalta, Skelton ajatteli laskiessaan jokusen verran latteja tiskille, eikös hän tehnyt sitä ihan kokopäiväisesti?

Maksettuaan Skelton käänsi kulkunsa kohti ovea ja viittasi pienesti poikaa seuraamaan.
"Oletko niitä, jotka muuttuvat täydenkuun aikaan vai jonkin muun ärsykkeen seurauksena? Ja kysyn tätä ihan vain omaksi turvakseni, sillä jos sinun muodomuutoksen laukaisee jokin korkea ääni, tiedän hankkiutua nopeasti toiselle puolelle kaupunkia jos sellainen yllättäen kajahtaa..."

[Koji]

Zahurista tuntui vähän oudolta pitää tälläisiä vaatteita, kun ei ole oikein ennen pitänyt. Mutta nyt ei niinkään erotuttu katukuvasta. Hän katsoi myyjäänpäin, joka näytti aika tuimalta.
Za lähti seuraamaan Skeletonia. "Vain täydenkuun aikana..." hän vastasi. Tai ainakin tähän asti oltiin vain silloin muututtu... Suuttumisesta ei ole tietoa, kun poikaa ei niin vain suututetakkaan. Osaakohan hän edes suuttua? Zahur ei ollut varma oikeastaan, että minkä seurauksien takia muuttui ihmissudeksi. Tähän asti oltiin vain perinteiseen tapaan.
Za laittoi riipuksensa pois paitansa alta. Se oli hänelle hyvin tärkeä ja taatusti kaluisi koko Tuonpuoleisen, jos se häviäisi. Sillä oli paljon tunnearvoa. Enemmän, kuin jotkut osaisivat aavistaa. Se oli ainoa hyvä muisto niistä vuosista milloin Za olisi voinut sanoa olevansa onnellinen. Jos ei olisi karattu toivoen, että parempi paikka löytyisi asua oltaisi luultavasti edelleekin elossa.

[Snap]

Skelton harppoi edellä ja kuljetti Zahuria katusokkeloita pitkin kohti keskikaupunkia. Väkeä alkoi näkyä kadulla sitä mukaan enemmän ja enemmän, mutta harva heistä kiinnitti kaksikkoon mitään huomiota. Ja jos kiinnittikin, niin hyvin vähän, ja enemmänkin ehkä Skelton oli heistä se, joka noita nopeita silmäyksiä keräsi.

Skelton hyräili vaimeasti jotain kappaletta ja samalla pohti suunnitelmaansa. Kovinkaan puhelias tuo poitsu ei ainakaan ollut – tai ehkä se sitten vain johtui hänestä (ei sekään minään yllätys ollut). Joka tapauksessa toisesta oli hankala oppia mitään, jos tämä ei vastaillut kuin muutamalla sanalla, joista oli vielä kaiken kukkuraksi hankala jatkaa keskustelua luontevasti mihinkään suuntaan. Tätä menoa hän vielä menettäisi mielenkiintonsa ja lemppaisi pojan jonnekin jorpakkoon unohtaen koko suunnitelmansa toisen suhteen.
Nyt tarvittaisiin jonkin toiselle tuttu aihe, mistä tämä uskaltaisi puhua…

Skelton vilkaisi olkansa yli ja sattumalta tuli havainneeksi pojan parhaillaan hypistelevän jonkinlaista korua – nyt kun Skelton asiaa muisteli, hän tajusi, että oli nähnyt sen aikaisemminkin riippumassa pojan kaulassa. Ja vain hetken verran kestävän kaivelun jälkeen onnistui löytämään muististaan jotain tuonlaiseen koruun liittyvää.
"Eikös tuo olekin ankh-risti?", tämä kysäisi katsoen yhä poikaan pää hivenen kallellaan."Oletko jostain päin Egyptiä?"

[Koji]

Zahur katseli ihmisiä sivusilmällä. Mukavaa, kun tässä ei enään huomiota herätetty niin paljoa. Ja ei saatu koko ajan katseita ylle. Vähän erikoiseltakin se tuntui, mutta parempi näin vain.
"On se." hän vastasi. Vaikka risti ei ollut kamalan hieno niin Za piti siitä. Ihme, että se oli vielä ehjäkin. Kun ei tiedä miten riehuu ihmissutena. Olisi kyllä kamalaa, jos se ei enään olisikaan kaulassa vaan jossain kadoksissa. "Olen. Erään mukaan elin muinaisen Egyptin aikaan..." poika lisäsi hiljaa.

Za kaipasi hieman elämäänsä elävien maailmassa vaikka se ei aina ollut mukavaa, mutta Egyptissä oli ainakin lämmin aina ja ei mitenkään vaatteitten takia ruvettu katselemaan. Täällä on kamalan harmaata ja hämärää ja kylmä. Ei mukavaa ollenkaan... Ja täällä on vaikka ties mitä ihmeellisempiä tyyppejäkin. Tosin tuskin siellä kukaan olisi tullut hänen luokseen.

[Snap]

"Jestas, sinulla taitaakin siis olla täällä yhtä sun toista ihmeteltävää"
Muinainen Egypti, niinkö? Skelton kaivoi hieman lisää muistiaan ja sai sieltä etsityksi tietokirjakuvia seinään kaiverretuista... Mitä ne nyt olivatkaan?... hieroglyfeista, niin niitä piirustuksia taidettiin kutsua... Itse asiassa hän muistikin monella seinään kuvatulla ihmisellä olleen samanlainen lannevaate kuin tuolla pojilla oli ollut. Ja nyt hän muisti hieman muutakin...
"Jos muistan oikein, muinaisessa Egyptissa ihmiset uskoivat joutuvansa jonkun pedon ruuaksi, jos heidän sydämensä punnittiin painavammaksi kuin sulka - eikös olekin hassua millä kaikilla keinoin sitä on haluttu hallita kuolemanpelkoa sepittämällä tuollaisia juttuja tuonpuoleisesta."
Skelton ei sinänsä ollut mikään yhteen alaan erikoistunut tietoekspettti, mutta hän tiesi vähän kaikesta... Sellaista näppärää pikku nippelitietoa, joka oli tarttunut sieltä täältä hänen kallonsa sisäpuolelle milloin mistäkin lähteestä. Sillä kiinnostuessaan jostakin hän myös halusi ottaa siitä selvää - tiedolla teki paljon jos sitä osasi vain käyttää. Kerran aikoinaan hän oli ollut sangen kiinnostunut Elävien Maailman uskomuksista kuolemanjälkeisestä elämästä.

[Koji]

Anteeksi jumitus T___T
-------------------------------

Zahurilla tosiaan oli ihmeteltävää täällä. Melkein kaikki oli ihan uutta ja outoa. Nämä vatteetkin hieman... Ei tälläisiä poika ole ollut tottunut pitämään. Mutta onhn nämä paremmatkin, kuin vanhat. Pojan katse oli maassa, mutta hän vilkuili välillä Sebastiania, ettei nyt jäisijälkeen.
Hassua?
Ei Zasta se ollenkaan hassua ollut, kun uskoi siihen. Että sydämmensä oli ollut painavampi, mutta jostain syystä annettiin toinen mahdollisuus. Ja hän pelkäsi, että oli tyrinyt jo tämän. Kun on varastellut muutamia kertoja jo ja oli ihmissusi. Voi kumpa pääsisi siitä kirouksesta pois.
"Ei se ole hassua..." hän mutisi

[Snap]

# Ei mittee ongelmaa. Pääasia, että päästään jatkamaan ^^ #

Hm, ehkä pojassa sittenkin oli pikkuriikkisen sisua, mutta se vaikutti kituuttavan niin vähäisillä voimilla, että Skelton epäili, mahtaisikohan poikaan olla viisasta sijoittaa pitkällä tähtäimellä. Kadulla saattoi kuka tahansa elää, mutta selviytyminen siellä vaati jo tietynlaista kipinää, muuten tuo elo saattoi jäädä yllättävän lyhyeksi. Tuolla poitsulla oli Skeltonin silmissä ehkä noin kolmenkymmenen selviytymisprosentti, mikä ei ollut kovinkaan kehuttava, vaikkakin salli muutaman mahdollisuuden ihmeille. Joka tapauksessa luuveikko toistaiseksi päätti, että käyttäisi poikaa vain tämän kerran silminään sekä korvinaan. Ellei toinen sitten onnistuisi tekemään häneen vaikutusta….
Mihin tämä kohta saisi mahdollisuuden – he olivat nimittäin perillä.

Skelton seisahtui ja katsoi kadun yli. Siellä kohosi valkoinen, kovin viralliselta näyttävä talo virastotalo, joka parhaansa mukaan yritti näyttää tärkeältä tyylitellyllä ja siistillä julkisivullaan.
Skelton taputteli hetken taskujaan kunnes viimein löysi toisesta hakemansa muodon ja kaivoi esiin kovia kokeneen rannekellon vilkaisten sen särkynyttä - mutta silti yhä (jotakuinkin) toimivaa - kellotaulua. Skelton napautti sen laitaa sormellaan varmistuakseen että se todellakin yhä laski sekuntteja.
Ja he olivat täysin ajassakin - ainakin näiden viisareiden mukaan.
Laittaen kellon takaisin paikoilleen Skelton katsahti olkansa yli poikaan ja viittasi sitten kädellään kohti kadun toisella puolella olevia lasiovia, joista astui vähän väliä kuolleita sisään ja ulos.
"Menemme tuonne sisään - pysy vain perässäni ja yritä olla kuin et olisikaan", Skelton virkkoi ja lähti ylittämään katua työntäen yhden lasiovista auki astuen avaraan aulatilaan

[Koji]

Zahur katseli Skeletonin takaa rakennusta. Toinen oli aika reippaasti häntä pidempi... Za tahtoisi olla hieman pidempi ja vanhemman näköinen, mutta minkäs tälle mahtoi. Pienestä koosta oli möys osaksi hyötyäkin paljon, mutta miinuspuolet olivat niitä, että kaikki saivat lyötyä kumoon.
"Ö.. Joo."
Se onnistui varmaankin todella hyvin. Kyllä Zahur pystyi olla kuin ei olisikaan. Ei se tuottanut yhtään vaikeuksia... Piti vain toivoa, ettei kukaan vaikka törmäisi tai mitään. Jos häneen ei kiinnitetä suurta huomiota niin kyllä sen pitäisi onnistua. Poika lähti seuraamaan Skeletonia ja pujahti myös lasiovista sisään. Hän suunnilleen kulki Skeletonin jalan jäljissä.

[Snap]

# Saakutti kun kesti kauan saada vastaus tähän ropeen x__x Anteeksi kauheasti että siat odottaa näin kauan #

Kaksikko teki tietään läpi valkeiden käytävien Skeltonin mennessä edeltä kuin hänellä olisi ollut kaikki oikeudet olla siellä. Heitä ei pysäytetty, mutta joitakin kertoja joku henkilökuntalainen katsoi heitä hieman pidempään epäluuloinen pilkahdus silmissään. Silloin Skelton piti huolen, että he katoaisivat seuraavasta käytäväristeyksestä pois näkyvistä ennen kuin epäilys ehtisi muotoutua ulos pyrkiväksi kysymykseksi.
Viimein luuranko kuitenkin pysähtyi erään oven eteen, jonka vieressä koreili tunnuskoodin näppäilyyn tarkoitettu laite.
Skelton katsoi ympärilleen varmistaakseen, että käytävä oli yhä tyhjä ylimääräisistä ja näppäili viisinumeroisen luvun näytölle.
Kone hylkäsi sen ärhäkästi törähtäen.
"Vitjat", Skelton mumisi ja yritti toista numerosarjaa. Sekään ei kelvannut masiinalle.
"Väännän Dereltä nenän niskaan jos hän viilasi minua linssiin tässä...", Skelton mutisi itsekseen ja paineli vielä yhden numeroyhdistelmän, joka tällä kertaa kelpasi, ja koodilaite piiputti oven lukon aukeamisen merkiksi. Varmistaen vielä kerran ympäristön Skelton avasi sen, viittasi pojan nopeasti sisään seuraten itse kannoilla sulkien oven tiukasti heidän jäljessään.
Se vaikutti pienehköltä toimistotarvikkeiden ja siivousvälineiden varastohuoneelta, jonka nurkkiin oli hylätty pahvilaatikkopinoja.

Skelton astui pojan ohitse, meni yhdelle hyllyistä paljaalle seinustalle ja käyttäen sinetöityä pahvilaatikkoa jalansijanaan nousi lähelle katonrajassa olevaa suorakulmion muotoista tuuletusaukkoa. Luuveikko otti takkinsa sisätaskusta pienen työkalun jolla ruuvasi ritilän kulmaruuvit löysälle. Sitten hän tarttui sen reunoista ja nosti sen irti paikaltaan, paljastaen seinässä olevan ilmastointikanavan.
"Tilanne on tämä", luuveikko aloitti katsahtaen poikaan, "että sinä ryömit tähän tuuletusaukkoon ja sitä pitkin salakuuntelupaikallesi. Käännyt ensimmäisessä kanavaristeyksessä oikeaan, heti seuraavasta vasempaan ja sen jälkeen vain jatkat niin kauan kunnes ilmanvaihtoritilä pysäyttää sinut. Silloin sinun pitäisi olla oikeassa paikassa eli työhuoneessa, jossa eräs vanhemman puoleinen ikäihminen on parhaillaan töidensä ääressä."
Skelton taiteili ritilän nojaamaan seinää vasten ja tarkisti ajan kellostaan
"Alle puolentunnin kuluttua sillä miehellä on tapaaminen parin muun kanssa juuri siinä samaisessa huoneessa. Tahdon että painat mieleesi kaiken mitä he puhuvat ja mitä mahdollisesti tekevät jos tekevät. Kun heidän juttutuokionsa on ohitse, palaat vain samaa reittiä takaisin. Putkessa pitäisi olla riittävästi tilaa sinunkokoisesi kääntyä ympäri. Kysymyksiä?"