Onko pieni varastelu synti?

[Koji]

Joo... älä kysy mist keksin töpön nimem XD
-------------------------

Hyvin hoikka - tai enemmänkin luikku - poika seisoi syrjässä ja katseli ihmisjoukkoa torilla tummilla silmillään. Hän näytti hieman kurjalta. No monet näyttäisivät, jos joutuisivat elämään kadulla ja eivät tietäisi tästä ajasta mitään. Zahurhan eli ajalla, josta oli mahdollisesti yli 4000 vuottakin. Se oli hämmentävää. Za puristi nyrkkiinsä riipuksessaan roikkuvaa Ankh ristiä, joka oli yksi ainoista hyvistä muistoista Egyptistä.
Muistelut eivät kauaa kestäneet, kun nälkä hiipi taas mieleen. Niin siitä oli jo aika kauan, kun hän söi viimeksi. Ja poika ei oikein halunnut varastella kamalasti mität tosin oli Tuonpuoleisessa tehnyt aika paljon. Hänellä on ollut vain niin nälkä, että oli siihen pakko sortua heti roskiksien koluamisen jälkeen. Nuori egyptiläinen nojasi seinään ja liukui istumaan pian. Hän koitti olla välittämättä joistain katseista mitä sai ylleen.
Kesä oli sentään tulossa ja marjoja vaikka pystyi syömään, mutta mitä häntä sellaisesta tiesi? Täällä oli nähnyt luntakin ensikerran ja sekin oli hämmentävää. Oikeastaan kaikki täällä...

[Snap]

# Mutta tuohan on varsin mainio otsikko ^^ #

Seinä, jota vasten Zahur nojasi, oli nurkkaus pienelle sisäpihalle johtavalle kujalle. Se oli hiljainen eikä siellä nuorukaiselle pitänyt muuta seuraa kuinläheiseen nurkkaan - pois torilla olevien silmistä ja huomiosta - kasattu roskasäkkivuori sekä ilmassa vaimeasti surisevat kärpäset.
Asiaan oli kuitenkin tulossa kovaa vauhtia suuri muutos; kuului poksahdus – ikään kuin korkki olisi lähtenyt vauhdilla samppanjapullon suulta – jotakin kookasta ilmaantui kuin tyhjästä pudoten ilman halki ja mätkähtäen keskelle jätesäkkivuorta upoten siihen kuin hyvä herneiden sekaan. Tuo kaikki tapahtui niin nopeasti, ettei tuosta tippujasta ollut ehtinyt saada kovinkaan selkeää näköhavaintoa ja jos säkkivuori ei olisi tämän jälkeen jatkanut pientä liikahteluaan, olisi kait voinut luulla saaneensa vain auringonpistoksen ja nähneensä näkyjä.
Mutta ei – roskien alle oli tosiaan hautautunut joku. Sen jo todisti niiden alta vaimeana kantautuva kiroilu... Tai ainakin voisi luulla, että se oli kiroilua, vaikka sadattelijan käyttämät voimasanat olivat varsin mielikuvitusrikkaat ja eittämättä ainutlaatuisia koko maailmassa. Jätesäkkivuori liikahti taas, mutta mikä tai kuka ikinä olikaan hautautunut sen peittoon, tuntui hetken jäävän paikalleen – niin epämieluisa paikka kuin hänen sen hetkinen sijaintinsa olikin – kuin olisi harkinnut, olisikohan liikkuminen sittenkään viisasta. Kuitenkin hyvin nopeasti tämä tuli viisveisaavaan johtopäätökseen ja jätteiden seasta pilkistävät kädet alkoivat työnnellä roskapusseja sivuun yrittäen parhaansa mukaan kaivaa loppu ruumistaan esiin.
Näiden käsiparin omistaja, L.E Skelton nimeltään, vannoi parhaillaan pyhästi, että tästä lähtien harkitsisi tarkoin, ennen kuin hankkisi yhtikäs mitään esinettä, jonka jokin hampaaton eukko kauppasi myyntipuheella 'Tämä vielä jonain päivänä pelastaa nahkasi...'

# Ja näin Skelton tekee tyylikkään astraadille astumisensa. Taputtakaa, hyvä ihmiset, taputtakaa... xD #

[Koji]

Zahuria harmitti, kun hän ei ole saanut paljoakaan Tuonpuoleisesta tietoa. Itse ei ole saanut selville ja kukaan ei ole paljoa kertonut. Ja olisi hyvä tietää tästä ihan vieraasta paikasta, että ei tekisi mitään väärin. Olisi edes kiva osata lukea edes tämän ajan kirjaimia. Täyttä hepreaa ne olivat hänelle...
Poika kääntyi katsomaan hieman peloissaan äänen suuntaan, kun kuuli jonkun äänen. Hän ei kumminkaan kerennyt nähdä yhtikäs mitään ja ihmettelikin, että kuuliko jo harhojakin. Tai sitten ääni kuului vain torilta, mutta hän alitajunnassaan luuli sen kuuluvan jostain toisaalta. Za ei kumminkaan kääntänyt katsettaan minnekkään vaan se pysyi yhä roskapusseissa. Zahur nousi varovasti seisomaan katse edelleen roskasäkeissä. Hän tahtoi tietää, että kuvitteliko vain vai oliko siellä tosiaan jokin. Käsiparien ilmestyessä poika peruutti muutaman askeleen taaksepäin.
Hän ei tiennyt yhtään, että mikä se mahtoi olla. Mielikuvitus meinasi päästä valloilleen, mutta Za sai ihme kyllä pidettyä sen kurissa. Hän pelkäsi melkein kaikkea joka oli vähänkin pelottavaa, joka nyt käsitti lähes kaikki muut paitsi normaalit ihmiset tai edes sen näköiset. Kyllä uhkaavia tyyppejä pelkäsi... Kumminkin. Zahur ei oikein tiennyt, että pitäisikö pysyä tässä vai lähteä. Hän kumminkin pysyi. Tuonne ihmismassaan hän ei tahtonut mennä katseltavaksi.
--------------------
*taputtaa* XD

[Snap]

Kaiken sen mutinan ja jätesäkkien tieltä viskailun alta lopulta npousi esiin Skeletonin luunvalketa (ja luunkovat) kasvot ja takin sekä huivin peittämä rintakehä. Luurankoveikko veti silmäkuopilleen lipsahtaneen hattunsa lierin ylös ja loi ensimmäistä kertaa silmäyksen ympäristöön, jonne oli päätynyt. Vain roskien täyttämä kujannurkka - hän voisi periaatteeessa olla missä tahansa...
Sillä samalla Skeltonin huomio osui nuorennäköiseen poikaan, joka seisoi vain pienen välimatkan päässä hänestä.
"Jahas - kas päivää", Skelton töksäytti, kun ei siihen hätään parempaakaan keksinyt. Poika kun näytti säikyltä kuin peltohiiri - itse asiassa Skelton huomasi odottavansa toisen minä hetkenä tahansa kiepsahtavan ympäri ja painelevan pelosta karkuun pää kolmantena jalkana (vai voisiko poikaa syyttääkään, ei hän nyt kovinkaan puoleensavetävä näky näin päälisin puolin tainnut olla). Taitaisi olla ajanhukkaa edes kysyä, mutta miksipä ei yrittää? Skeltonin mielestä mitään ei saanut koskaan jättää yrittämättä vain sillä perusteella, että onnistumisprosentti oli vallan pieni...
"Tuota - ennen kuin juokset paniikissa kirkuen pois - voisitko ehkä ystävällisesti kertoa minne päin Tuonpuoleista olen joutunut?", tämä tiedusteli, yrittäen tehdä itsestään mahdollisimman harmittoman näköisen - mikä sinänsä ei onnistunut, kun pituutta oli yhtä paljon kuin hänellä ja päästä oli jäljellä vain irvistelevä kallo - samalla kun jatkoi itsensä kaivamista vapauteen.

[Koji]

Zahur pysyi ihan hievahtamatta paikallaan. Eihän sitä voinut olla yhtään varma, että jos toinen ei ollutkaan vaarallinen. Ainakaan ei ollut vielä hyökännyt kimppuun.
"P-päivää herra." hän sanoi ääni jonkin verran väristen. Vaikka poikaa pelottikin hän ei unohtanut olla kohtelias. Niin hänet oli opetettu olemaan itseään vanhemmille kohtelias, mutta Zahur oli myös nuoremmillekkin. Kun ei mitenkään tunenut olevansa jo 18 vuotias ja ei mielestään edes näyttänyt. Tälläinen lyhyt ja langanlaiha. Kasvotkin olivat enemmän lapsen, kuin nuoren kasvot.
Poika nyökkäsi.
"Tori on t-tässä ihan vieressä." Zahur vastasi lähes heti milloin toinen oli kysynytkin. Hän pyrki vastaamaan aina mahdollisimman heti, mutta niin että kerkesi kumminkin miettiä vastausta ettei sanonut mitään tyhmää. Se ei olisi hyvä. Za, kun oli tottunut niin siihen kuriin missä häntä oli pidetty, että oli tottunut olemaan niin. Ja hän myös pelkäsi sitä, että joku löisi häntä jostain syystä. Zahur vielä välillä keksi ihan tyhmiäkin syitä siihen, että miksi nyt millonkin rangaistiin.

[Snap]

Torilla? Skelton suoritti nopean reittikartoituksen kallonsa sisällä. Hän siis oli siirtynyt yhden kertakäyttötalismaani avulla näin pitkälle? No ei huolta ainakaan siitä, että hänet löydettäisiin aivan heti jos silloinkaan - sopi oikein mainiosti hänelle... Ehkä hän sittenkin joutuisi pyörtämään aikaisemmat ajatuksensa siitä silmämunattomasta eukosta - oikeastaan hän voisikin kysellä lisää tällasia välineitä, jos kohtaisi sen mummelin uudestaan. Toisaalta se voisi olla aika epätodennäköistä, että se eukko enää ikinä mitä'än hänelle kauppaisi - ensimmäinen kohtaaminen oli takuulla jäänyt viimeiseksi kun hän oli vienyt yhden talismaanin sitä maksamatta.
Mutta minkä hän sille voi? Kun hän oikein iski silmänsä johonkin, ei hän voinut vain jättää sitä jälkeensä. Surullinen pakkomielle, mutta ei sen kieltäminen auttanut mitään...

Skelton sai viimein kahlatuksi itsensä vapauteen jätemerestä ja työnsä päätteeksi pyyhki ja nyppi viimeiset pikkuroskat pois takistaan. Tietenkin talismaanin pääränpääpisteessä olisi ollut hieman valittamisen varaa, mutta Skelton ei takertunut pikkuseikkoihin. Pääasia, että se oli toiminut ja hänen luunsa olivat säästyneet joutumasta erään hämäräperäisen lahkon kiihkoilijoiden jauhamiksi.
Skelton loi uuden katseen poikaan, tällä kertaa silmäillen toisen tiukasti varpaista hiuskarvoihin asti. Ja se mitä hän toisessa näki, hän piti hyvin outona.
"Ja mitähän ihmettä sinulla on oikein päälläsi?", tämä kysyi vilkuillen toisen vaatetusta. Periaatteesta Skelton pidättäytyi tekemään ilkeitä huomioita muiden ulkonällisistä puolista - elleivät nämä sitten kerjänneet sitä - mutta muitten vaatemakujen arvostelu ei tuntunut kuuluvan tähän kategoriaan. Toisaalta ei hänkään hieman repaleisiksi päässeissä tamineissaan ollut mikään huippumuodin jättimenestys, mutta hänellä sentään oli silmää tyylikkyydelle eikä hän vetänyt ylleen mitä tahansa. Toimiva asukokonaisuus oli avain vaikuttavuuteen...
Tämä poika tässä... No pelkässä pitkähkössä takissa, sandaaleissa ja lannevaatteessaan - siis lannevaate! - näytti suorastaan naurettavalta. Skelton oli valmis lyömään vaikka kallonsa vetoa, että toinen oli takuulla saanut kärsiä vaatetuksestaan (jos ei muuten niin kylmyyttä).

[Koji]

Zahur katseli jonkin aikaa Skeletonia. Hän ei ollut ennen nähnyt tämän kaltaista täällä - siis ei ollut nähnyt mitään luurankoa. Pelkästään lähes normaalin näköisiä täällä, kun ei voinut tietää, että oliko joku ihminen vai jokin muu? Ei pojalle oikeastaan mitkään asiat täällä olleet uskomattomia, kun hän oli aina uskonut, että kuoleman jälkeen sielu punnitaan ja katsotaan mihin joutuu. Kuoleman jälkeinen elämä oli kyllä hieman yllätys ja Za piti tätä uutena mahdollisuutena ja sen takia pyrki olla varastelematta. Sen takia hänestä oli joutunut tänne.
"O-onko vaatteissani jotain vikaa?" hän kysyi.
"E-ei minulla o-ole muita vaatteita..." Zahur sanoi vielä varovaisesti.

Hän ei tiennyt mitä vikaa vaatteissaan oli - jos oli. Zahurista ne olivat ihan normaalit vaikka eivät tähän ilmaan sopineet.

[Snap]

"No ei varmaan niissä mitään vikaa ole - takuulla varmaan olivat ylintä muotia sieltä, mistä sinä tulit..." Hyvin useassa tapauksessa, kun porukka kuoli Elävien maailmasta ja siirtyi sieltä tänne (ja jos heidän fyysinen kehonsa ei tuolla matkalla kokenut mitään tradikaalia muutosta), heillä seitsemällä tapauksesta kymmenestä oli päällään samat vaatteet kuin kuollessaan.
"...mutta jos et erityisemmin etsi kaikkia mahdollisia keinoja erottua ympäristöstäsi, sinun varmaan täytyisi miettiä asukokonaisuuttasi uudelleen. Täällä huomionkeskipisteenä oleminen ei aina ole hyvä asia..."
Johtuen monesti siitä, ettei kaikki huomio Tuonpuoleisessa suinkaan ollut ystävämielistä. Useat täällä pitivät kiinni vanhasta tyylistään, mutta hyvin monet - etenkin he, jotka olivat matkanneet tänne ajan ja tilan halki aivan toisenlaisista asutottumuksista - vaihtoivat ylleen jotain katukuvaan sulautuvampaa. Esimerkiksi vaikkapa nyt hän käytti housuja, hattua, pitkää takkia ja saappaita sillä ilman niitä olisi takuulla erottunut muiden kuolleiden joukosta ehkä turhankin silmiinpistävästi.

[Koji]

Varmaan? Taisi sitten olla vikaa, mutta tosiaan hän ei tiennyt mitä se oli. Ei poika ymmärtänyt edes muodista mitään tai sellaisesta. Za kyllä oli miettinyt uusien vaatteitten hankkimista, mutta miten oli se pulma. Ja joka kuukausi pitäisi hankkia uudet vaatteet, kun jos ne menevät täysikuun aikana rikki. Ihme, että nämäkin olivat säästyneet. Ja millä ihmeen rahalla hän hankkisi vaatteita? Ei hän tiennyt tämän paikan rahoista mitään ja ei edes osannut lukea. Ja täällä varmaan välitettäisi iästä ja kaikesta mahdollisesta kunnosta.
"E-ei minulla ole v-varaa muihin vaatteisiin." poika sanoi.
Eikö se nyt näy päältäpäin? Tälläinen poika jolta kylkiluut näkyvät hyvin ja näyttää kaukaakin katsottuna kärsivältä - mahdollisesti myös sellaiselta, jota elämä on kolhinut paljon. Mutta hän ei tahtoisi tosiaan erottua liikaa täältä ja siksi ei aina ollut ihan ihmismassassa.

Mutta missä voisi olla, että ei tulisi tuijotetuksi? Metsässä? Za ei uskaltanut olla paljoa siella, kun ties mitä hirviöitä siellä vaani...

[Snap]

Joku muu olisi tässä välissä todennut jotain lyhyttä vastaukseksi ja poistunut sitten nopeasti paikalla - sillä miksipä tuhlata aikaa puolinääntyneeseen pojankloppiin?
Mutta Skelton pysyi paikoillaan ja tutkaili poikaa, kuin olisi yrittänyt nähdä, mitä toisessa mahtoi piillä, jos piili...

Skeltonilta löytyi kontakteja mitä ihmeellisimmistä piireistä - jopa niiden "hyödyttömien" joukosta, joita muut eivät tahtoneet edes lähestyä. Hänen logiikkansa mukaan jokaisesta voisi olla hyötyä - täytyi vain löytää se oikea keino hyötykäyttää muita. Ensinnäkin jopa sillan alla majaileva kulkuri saattoi joskus kuulla jotain arvokasta, sillä hänen kaltaisiin syöpäläisiin harvoin kiinnitettiin mitään huomiota - siispä vähiten juuri heidän oletettiin salakuuntelevan jotain keskutelua heidän tonkiessaan roskiksia. Toiseksi - ja mikä tärkeimmäksi - "hyödyttömät" olivat jotakuinkin luotettavaa sakkia... Sillä jos yhtä tai muutamaa jelppasi aina vähänväliä, nämä arvostivat sitä ja palauttivat kyselemättä vastapalveluksia.
Mahtaisikohan tuosta pojasta olla samanlaista hyötyä? Hänellä itse asiassa olisi käyttöä yhdelle jokapaikan juoksupojalle nyt kun yksi sitä virkaa toimittanut oli ikävän välikohtauksen takia siirtynyt muille maille Tuonpuoleisesta...
Tosin olisi saatava selville, oliko pojasta mihinkään - kuten osasiko tämä mitään sellaista, joka tekisi tästä vaivan arvoista....
"Siltä kyllä näytätkin - ei millään pahalla.", tämä tokaisi toisen aika riutuneelle olemukselle. Sitten Skelton hieraisi luista leukaansa kuin mietteisenä. "Sanohan poika... Ei sinua kiinnostaisi ansaita hieman rahaa?"

[Koji]

Zahur ihmetteli hieman, että mitä toinen hänestä tahtoi? Monet olisivat jo lähteneet, kun kuka tahtoo tuhlata aikaansa häneen? Ihme, kun tuo vieraskin oli jo niin kauan ollut. Vai oliko hän niin säälittävä, että oli pakko jäädä katselemaan? Za ei tahtoisi olla näin säälittävän näköinen ja vielä niin nuoren. Harva varmaan osaisi arvata häntä ihan 18 vuotiaaksi, mutta minkäs mahtaa kun on nälässä elänyt aina.
Mutta eipä hän tuntenutkaan itseään niin vanhaksi. Vasta poika Za oli omasta mielestään.

Ö? Ansaita rahaa?
"Miten..?" Za kysyi. Ihan kaikkeen hän ei tahtoisi suostua... Esimerkiksi Zahur ei vaikka tahtoisi tappaa ketään tai sellaista. Eikä mielellään varastaakkaan, mutta rahaa olisi hyvä saada. Lähinnä nyt ruokaan ja ehkä uusiin vaatteisiinkin, mutta ei Za nyt vaatteiden ostostakaan mitään tiennyt... Milloin hän olisi niin tehnyt? Ei ole koskaan ollut tilaisuutta mihinkään sellaiseen tietenkään.
Za odotteli hiljaa vastausta Skeletonilta, että minkälaista työtä pitäisi tehdä, että rahaa saisi.

[Snap]

Ah, poitsu oli selkeästi varuillaan - mutta kukapa ei olisi? Tässähän sentään seisoi pesunkestävä muukalainen kysymässä häntä pestiin, jonka luonteesta toisella ei ollut mitään aavistusta...
...Mutta turhaan poika pelkäsi, että Skelton aikoisi toinen mihinkään liian vaikeaan tehtävään tuupata - ehkä senkin aika tulisi, mutta ei vielä piiiitkään aikaan... Hyvänen aika, ensinhän toisen olisi kunnolla todistettava omaavansa tarpeeksi potentiaalia, joka olisi hänen aikansa ja vaivansa arvoista. Ja sinne oli vielä pitkä matka - toistaiseksi riittäisi pieni kokeilu, oliko toisessa mitään kykyjä...

"Se on itse asiassa aika simppeli tehtävä", Skelton sanoi kättään vähäpätöisesti heilauttaen. "joka vaatii vain hyvää muistia ja silmien aukipitämistä..."
Lisäksi poika oli juuri sopivan kokoinen ja tarpeeksi hintelä, että tehtävän fyysisiä ominaisuuksia vaativa osio saattaisi hyvinkin tältä onnistua... Ja vaikka toiselle kävisikin köpelösti, se ei toistaiseksi olisi paha menetys hänelle.
"Tahdon vain sinun menevän yhteen paikkaan, pistävän merkille kaiken minkä siellä näet ja palaavan sitten luokseni kertomaan siitä. Mitä sanot? Uskoisitko että se onnistuisi sinulta?"

[Koji]

Zahur oli tottunut olemaan aina varuillaan, kun vieraista ei aina tiedä. Mutta hiljalleen hän alkoi uskomaan, että Skeletonista ei olisi mitään uhkaa. Tämä olisi jo varmaan hyökännyt, jos tahtoisi pahaa? Mikään järki päässä ei kehottanut mitenkään ihmeellisesti pakenemista.
Hyvää muistia ja silmien aukipitämistä... Kyllä se pitäisi onnistua. Pojalla oli hyvä muisti, kun hän esimerkiksi muisti kaikkien nimet ketkä oli tavannut täällä. Ja oli muissakin asioissa. Ja kyllä silmien aukipitäminen onnistuu, kun on tottunut tarkkailemaan kaikkia. Za uskoi kaikin puolin onnistuvansa siinä.

"Uskoisin kyllä sen onnistuvan. Minne minun pitää mennä?" Zahur kysyi.
Toivottavasti ei ihan kamalan inhaan paikkaan, mutta hän kyllä tekisi tämän. Tästähän saisi vähän palkkaakin. Pienikin määrä riittäisi hänelle.

[Snap]

"Selitä sinulle myöhemmin, jahka pääsemme sinne", Skelton sanoi. "Mutta ensin meidän on hankittava sinulle jotain muuta päällesi - et voi tulla mukaani tuonnäköisenä, herättäisit turhaa huomiota paikanpäällä."
Huomaamattomuus olisi tämän homman avain ja pojun vaatetus ryssisi sen jo heti kättelyssä.
Skelton lähti astelemaan kohti suuntaa, jossa kuja yhtyisi toriin. Hän ei tehnyt elettäkään toiselle, joka pyytäisi tätä seuraamaan, luurankoveikko kun oletti toisen tajuavan tulevan perässä ilmankin.
"Katsotaan mitä löytyy näin ensihätään..."
Kyllä Tuonpuleisesta olisi lumppureita - vieläpä ihan tästä lähistöltä - joiden vaatetangoista uskoisi löytyvän jotain pojalle sopivaa pikkurahalla.

[Koji]

Zahur nyökkäsi.
Nyt saisi uudet vaatteetkin mahdollisesti. Ihan mukavaa, kun ehkä sitten ei enään erottuisi niin paljon väkijoukosta ja ei olisi niin kylmä enään. Nyt Za ei enään niin paljoa pelännyt Skeletonia, mutta edelleen oli pieni pelko yllä.
Poika lähti seuraamaan toista kulkien hieman tämän perässä, kun eihän hän tiennyt minne nyt oltiin menossa. Tai siis tiesi, että torille päin, mutta minne sinne. Siksi antoikin Skeletonin johtaa. Ja hän muutenkin alistui paljon mielummin ja siksi teki niin. Ei hänestä olisi mihinkään johtamiseen.