What am I in a world so far away from home?

[Shiroi]

Tyttö havahtui Samuelin kosketukseen. Hän ei katunut äskeistä tekoaan yhtään, vaikka Samuelin äänestä huomasikin, että hän oli tehnyt jotakin sopimatonta. Silvia ei halunnut Eirin sotkevan asioita entisestään, joten oli ehkäpä paras vaihtoehto vähän kurmauttaa poikaa, että tuo oppisi varomaan suutaan. Eiri puolestaan näytti hyvinkin hämmentyneeltä ennen kuin poika taas kokosi itsensä. Tällä kertaa poika ei näyttänyt enää vihaiselta, vaan pikemminkin surulliselta. Tyttö ei tiennyt, olisiko hänen pitänyt pitää Eirin sanomaa ivallisena vai koomisena. Hän ei ollut lyöntivoimaansa millään harjoittanut, mutta ehkäpä osasyyllisenä lyönnin kovuuteen oli myös viha.
Silvia pyyhkäisi vuotavaa huultaan kämmenellään. Hänellä ei ollut voimia jaksaa enää riidellä. Kaikki viimeiset voimanrippeet olivat kuluneet pojalle saarnaamiseen. Silvian sisällä möngersivät erilaiset tunteet. Juuri nyt hänen teki mieli vajota polvillensa maahan ja itkeä pois pahaa oloaan, mutta toisaalta hän ei halunnut tehdä sitä muiden edessä. Eiri ilmeisestikin oli saanut lyönnin mukana järkensä takaisin, sillä poika pyysi anteeksi omalla epäsuoralla tavallaan, kunnes myönsi Silvian myös puhuneen totta. Lopulta Eiri kulki pois päin heidän luotaan, uhoten Samuelia olla päästämättä häntä menemään pojan perään. Tavallaan Eirin sanat kielivät siitä, että toinen ei kokonaan vihannut häntä. Eirin hävitessä metsään, tyttö otti askelen seuratakseen, mutta pysähtyi. Samuelin käsi oli edelleen hänen olkapäällään. Silvia ei halunnut katsoa Samuelia silmiin, sillä hän tunsi kyyneleiden kihoavan silmiinsä. Silvia kosketti sormenpäillään miehen kättä, kunnes työnsi sen pois hänen olkapäältään.
Silvia käveli sen hiustupsun luo, jonka Eiri oli hänen jalkoihinsa heittänyt ja polvistui sen luokse. Hän poimi sen käteensä varoen, aivan kuin se olisi voinut herätä henkiin hetkellä millä hyvänsä. Tyttö painoi leukansa rintaansa vasten, pidellen hiustupsua muutaman helmen kera kämmenillään. Silvia räpäytti silmiään, saaden pienen kyyneleen juoksemaan hänen poskeansa pitkin. "Aivan kuin minä olisin sinun perääsi halunnut lähteäkään, Eiri. Aivan kuin olisin koskaan halunnut.." sanat olivat hiljaiset, niitä tuskin kukaan muu edes kuuli. Tyttö toivoi olevansa jossakin muualla, aivan sama missä, kunhan hän olisi saanut olla yksin. Hän ei halunnut itkeä miehen nähden. Hän oli juuri nyt totaalisen hukassa. Eiri oli mennyt, Magnus oli mennyt. Hän oli ainoastaan ventovieraan kanssa, joka oli varmasti huomannut, kuinka vaikea hän osasi olla ja kohta tuokin varmasti kävelisi pois hänen luotaan. Hän jäisi yksin. Taas.

[[Kiitokset Yukille, oli kiva pelata^^ Myö varmaan vielä vuoro tai pari jatketaan JiiBeen kanssa, että saadaan tämä meidän osalta päätökseen.]]

[JiiBee]

Samuel rentoutui hieman, helpottuneena ettei Eiri enää räjähtänyt. Taisi itse kunkin puhti olla lopussa tällaisen jälkeen. Hän tarkkaili poikaa vielä hetken, huolestuneena, mutta sai ilokseen todeta toisen rauhoittuneen kunnolla, ja nyt tietävän, miten jatkaa. Mies hymyili ystävällisesti Eirin anteeksipyynnölle ja nyökkäsi, ilmaisten että asia oli hänen kohdaltaan kunnossa. Hän katseli pojan perään, ja viimeiset sanat kuullessaan päätti, että olisi parempi antaa veljesten tavata kahdestaan. Sam ei tiennyt tarkkaan, minkälainen riita oli ollut, mutta uskoi Eirin osaavan valita oikeat sanat.
Mies vakavoitui taas tuntiessaan pitelevänsä olkapään liikkuvan. Vihreät silmät kääntyivät Silviaan, huoli oli palannut. Hän kevensi hieman otettaan, antaen kätensä lopulta pudota sivulle Silvian työntäessä sen pois. Tyttö näytti kovin uupuneelta, Eirin ja Silvian välit tuntuivat olevan paljon monimutkaisemmat ja syvemmät kuin mitä päällepäin näytti. Mies ei sanonut mitään, vaan katseli hiljaisena, kun tyttö käveli jäljelle jääneiden hiustupsujen luo, ja nosti yhden käteensä. Sam ei kuullut Silvian sanoja tarkkaan, mutta tunnisti sanan 'Eiri' sen tullessa. Silvia oli tällä hetkellä selin mieheen nähden, eikä Samuel näin nähnyt tytön kasvoja. Monen vuoden kokemuksella Samilla kuitenkin oli vahva arvaus, mitä tytön pään sisällä liikkui.
Sam huokaisi hiljaa ja haukotteli saman tien. Mies ei ollut osannut aavistakaan, kuinka väsynyt oikeasti oli. Päivä oli ollut luultavasti rankin hänen tähän asti kokemistaan... surullista sinänsä, joutua töihin heti kuolemansa jälkeen. Sam katseli taas ympärilleen, mutta sama tympeän kuollut maisema tervehti häntä joka suunnalta. Ilma oli nopeasti alkanut viiletä, ja sumu alkoi vallata alaa. Pilvetkin alkoivat kerääntyä, kohta alkaisi luultavasti sataakin. 'Perfect. Just perfect.' Mies sulki silmänsä ja huokaisi taas. Vieraassa paikassa, vieraassa maailmassa ja ajassa, ulkona kylmässä, sateen pian alkaessa. Vailla minkäänlaista suojaa. Sam käänsi katseensa taas metsää kohti, hieman toiveikkaana etsien jotain mahdollista yösijaa, mutta kuolleet, lehdettömät oksat eivät tarjoaisi minkäänlaista suojaa sateelta.
Samuel kääntyi taas Silviaa kohti. Tyttö oli tällä hetkellä ainoa, joka voisi nyt auttaa miestä. Eikä toinen oikeastaan ollut siinä kunnossa, että hänet voisi vain jättää tänne. Sen viestin Sam oli Silvialta itseltään aikaisemmin saanut.

//Kiitos kaunis Yukille<3//

[Shiroi]

Tyttö ei osannut kiinnittää huomiotaan maiseman muuttumiseen. Sumun hento, mutta tiheä verho kietoutui heidän ympärilleen, salaten heidät metsältä. Vasta kun tyttö tunsi säärystimiensä alkavan imeä kosteutta itseensä, huomasi Silvia ympäristössä tapahtuneen melko nopean muutoksen. Silvia oli sen verran voimaansa tuhlannut Eirin kanssa kilpalaulannassa, ettei jaksanut edes yrittää nousemista. Hänen ajatuksensa harhailivat, ehkäpä enimmäkseen hetki sitten tapahtuneessa, mutta tyttö myös pohti, tulisiko hän koskaan löytämään jonkinlaisen oven takaisin elävien maailmaan. Eiri oli silloin hänet tavattuaan siitä jotakin puhunut, mutta poika ei ollut osannut varmuudella sanoa, oliko tieto ovesta totta vaiko ainoastaan pelkkää puhetta. Tyttö puristi hiustupsun hellästi nyrkkiinsä ja tunsi samalla vesipisaran putoavan selkäänsä. Vasta kääntäessään katseensa kohti taivasta tyttö huomasi kuinka paljon aika oli taas juossut. Tummat pilvet olivat kerääntyneet heidän yläpuolelleen, aikomuksenaan kastella heidät.
Silvia keräsi viimeiset voimansa ja sai noustua seisaalleen. Tyttö otti yhden huteran askelen eteenpäin tunnustellakseen allansa olevaa maata. Hänen jalkansa olivat puutuneet hetken polvillaan olemisesta, mutta osasyynä saattoi myös olla uupumus epämääräisestä ympäriinsä kävelemisestä monena päivänä peräkkäin. Ei tyttö ollut sellaiseen eläessään tottunut. Luultavasti myös heikonlaisella ruokailulla oli oma mukava vaikutuksensa tässä kaikessa.
Tyttö pyyhkäisi kämmenellään huultaan, jonka verenvuoto oli jo melkein kokonaan tyrehtynyt, kunnes käänsi katseensa Samiin. Silvia oli yrittänyt kerätä kasvoilleen mahdollisimman paljon omaa perusilmettään muistuttavan ilmeen, yrittäen peittää sekaisia tunteitaan. "Täällä taitaa alkaa satamaan, niin.. tuota, etsittäisiinkö joku suoja?" tyttö kysyi, kohdistaen vihreät silmänsä tummaihoisen kasvoihin. Nyt kun Samia tarkemmin katsoi, niin toinen näytti aika paljon vanhemmalta kuin silloin päivällä. Aivan kuin hänen ja Eirin riidan aikana mies olisi vanhentunut jopa muutaman vuoden. Tai sitten se johtui siitä, että Silvia oli riidan päätteeksi sulkeutunut enemmän omaan kuoreensa, eikä halunnut päästää toista lähelle tunteitaan.

[JiiBee]

//Haa, elän!! >.<9 Vois vaikka yrittää tätäki peliä viiä eteenpäin :'D//

Huomatessaan toisen horjumisen Sam otti vaistomaisesti huolestuneena askeleen eteenpäin, valmiina auttamaan jos tyttö tarvitsisi tukea. Silvia kuitenkin pysyi pystyssä, ja mies jäi kauemmas antaen tytölle tilaa. Hän tunsi itsekin pisaroiden jo putoilevan päälleen ja haki salkkuaan katseellaan - siinähän se yhä oli mihin hän sen oli jättänyt. Sam muisti samassa povessaan olevan ladatun pistoolin ja tunsi olonsa näin jälkeenpäin hieman tyhmäksi. Varautua sillä lailla kahta nuorta vastaan. Vaikka toisaalta, mistä hän sen olisi voinut tietää.
Mies hieroi väsyneenä kasvojaan ja nosti katseensa taivaalle. Koko ajan oli ollut samanlaista tasaisen harmaata, mikä vuorokauden aika mahtoi olla? Oli ollut iltapäivä, lähellä iltaa kun hän oli... ennen kuin saapui tänne. Kulkiko aika samaan tahtiin? Vai oliko täällä mitään aikaa?
Sam huokaisi ja sulki silmänsä haroen hiuksiaan - johtui väsymyksestä eli ei, tämä paikka vaikutti liian vaikealta ymmärtää. Toivottavasti eläminen täällä jotenkin luonnistui. Yrittäen laittaa asioita jonkinlaiseen järjestykseen mies tiesi, että ensin pitäisi löytää jonkinlainen suoja sateelta ja levätä, sen jälkeen sai huolestua ruoan suhteen.
Tummaihoinen havahtui ajatuksistaan hänen kuullessaan Silvian puhuvan. Hän kääntyi tyttöön päin ja hymyili hieman. Toisen ääni kuulosti jollain lailla etäiseltä, hän ei selvästikään halunnut paljastaa ajatuksiaan vieraalle. Sam pystyi kyllä ymmärtämään nuorta, ainakin luuli niin. Tunteita oli purkautunut jo aiemmin paljon, ja mukana oli ollut myös piilotettuja tai tunnistamattomia tunteita. Tapahtumat vaativat sulattelua ja pohdiskelua.
Samuel nyökkäsi mietteliäänä tytön ehdotukseen ja katseli taas ympärilleen.
"Voisi olla viisasta", hän vastasi ja piti pienen tauon ennen kuin jatkoi: "Tiedätkö sinä mistäpäin kannattaa etsiä? Kuten sanottu, en tiedä tästä paikasta paljon mitään", mies naurahti hivenen, yrittäen keventää tunnelmaa.

//Hurjaa... Ehkä sillä johonkin pääsee -.-''//

[Shiroi]

[[On se hyvä, että ees joku jaksaa tätä peliä muistaa :'DD]]

Jalat tuntuivat tottuneen jälleen tytön painoon ja Silvia käveli pienen ympyrän, tutkiskellen sumun verhoamaa ympäristöä. Mikä olikaan suunta, josta he olivat tulleet? Tytön katse kääntyi ja tutkiskeli kolmea eri vaihtoehtoa. Yksi niistä oli suunta, johon Eiri oli mennyt. Se ei taatusti ollut oikea suunta, eli vaihtoehtona olisi siis kaksi kapeahkoa tientapaista. Silvia mietti hetken ja vertasi suuntia.
"Uskoisin, että tultiin tuosta suunnasta", tyttö sanoi ja vilkaisi Samia. Tie, jonka Silvia oli valinnut, vaikutti valoisammalta reitiltä, kuin vasemmalle jäävä tie, joka johti melko synkänoloiseen metsikköön. Tosin, metsää oli joka puolella, mutta tytön senhetkisen arvion mukaan he eivät voineet valita kuin toisen reiteistä, elleivät he sitten halunneet lähteä eri teille. Ja sehän ei sopinut Silvialle. "Tuolla päin oli yksi kirkko, jossa me yövyttiin. Se ei varmastikaan ole kovin kaukana, ja jos pidämme kiirettä, niin emme kastu kovin pahasti", Silvia viittasi kädellään suuntaa, yrittäen kuulostaa varmalta. Kirkko saattoi myös olla toisessa suunnassa, mutta Silvia yritti tällä kertaa luottaa tuuriinsa. Ei kait onni voisi hylätä häntä jatkuvasti?
"Joten.. eiköhän mennä?", tyttö sanoi ja lähti kävelemään osoittamaansa suuntaan. Hän pyöritteli hiustupsua kädessään, uhraten Eirin ajattelulle korkeintaan puolitoista sekuntia, kunnes pyyhkäisi koko nuorukaisen mielestään.

[[Voisi ehkä tehdä uuden topicin jonnekin, joko kirkolle tai muualle, jossa nämä sitten pitävät sadetta :>]]

[JiiBee]

Silvia vaikutti epävarmalta suuntien suhteen, pää kääntyili muutamaan eri suuntaan toisen karsiessa vaihtoehtoja. Tytön katse seurasi hetken Eirin näkymättömiä jalanjälkiä, hyläten nopeasti sen suunnan. Sam antoi nuoren tutkiea ympäristöä kaikessa rauhassa. Sade oli edelleen kevyttä, mutta vaikutti olevan vahvistumassa. Suoja olisi hyvä löytää nopeasti, vaihtovaatteita voisi olla hankala saada.
Sam kääntyi Silvian puoleen toisen kertoessa ääneen mietteitään, ja katsoi tytön osoittamaan suuntaan. Mies hymyili nuoremmalle rohkaisevasti ja nyökkäsi, toisen varman kuoren läpi näkyi myös epäröintiä; Sam halusi osoittaa että luotti tyttöön, kävi miten kävi.
”Selvä, näytä tie”, Sam vastasi lähtien seuraamaan toista, mutta muisti samassa jotain. Hän kävi noukkivansa salkkunsa ja kiirehti sitten Silvian perään, hölkäten muutaman askeleen. Hän hymyili jälleen tytölle saavutettuaan tämän ja lähti seuraamaan toisen johdatusta. Samuelia oli alkanut vaivata jokin hyvin inhottava tunne, josta mies ei kuitenkaan saanut otetta – sen verran hän tiesi, että mikä tahansa paikka olisi parempi kuin tämä hautausmaa.

//Juu, sopii minulle :3 Teetkös sinä uuden töpön?//

[Shiroi]

[[ tuonpuoleinen.proboards.com/index.cgi?action=display&board=kirkko&thread=431 Jatkuis tuolla :> En jaksa tehdä tekstilinkkiä x)]]