Kaksi yksinäistä//online

[eterno]

Virne ei kadonnut kasvoilta, vaikka Sandra olikin torjunut Dain kosketuksen, se vain muuttui omahyväisemmäksi. Piti yrittää enemmän.. tai.. Ei oikeastaan enää tarvinnutkaan. Dai oli haistavinaan veren. Äh, se saattoi olla vain sen entisen uhrin veri. Tai sitten ei. Tämä oli tuoreempi tuoksu. Poika henkäisi kevyesti. Miten tuo saattoikaan haistaa sen niin selvästi?
Poika ei antanut tämän itselleen tulleen yllätyksen kuitenkaan vaikuttaa ulospäin, ettei Sandra huomaisi mitään. Himot oli osattava hallita, vaikka olikin vampyyri. Dai lähti jälleen lähestymään rauhallisesti tyttöä, ettei säikäyttäisi tuota enää äkkipikaisilla liikkeillään.
"Älä pelkää.", poika kuiskasi. "En halua satuttaa sinua.. Haluan antaa sinulle vain...", tuo jatkoi ja katsoi pimeydestä Sandran pelokkaita kasvoja. Samalla pojan vasen käsi ojentui taas vaivihkaa tyttöä kohti, mutta tällä kertaa tuo tarrasi Sandran ranteesta ja kiskaisi tytön lähelleen. Poika teki sen niin nopeasti, että siinä tuskin jäi paljoa vaihtoehtoa. Tuon katse oli suunnattu Sandran huuliin. "..Nautintoa.", poika jatkoi lauseensa loppuun ja painoi sitten nälkäisen suudelman tytön huulille, nuollen erityisesti tuon alahuulessa olevaa haavaa.

[akira]

Käsi kohotettiin nopeasti huulen päälle yrittäen näin peittää veren tuoksun. Dai saattaisi minä hetkenä hyvänsä seota tuoksun takia ja hyökätä tyttöön kiinni. Vielä astuttiin nopeasti arka askel taaksepäin pyyhkien verta huulesta mahdollisimman hyvin. Tummatukkaisen lähtiessä lähestymään Sandraa rauhallisesti tyttö olisi halunnut parkaista ja käskeä toista pysähtymään, mutta sanat tarttuivat jonnekin syvälle kurkkuun hänen kuullessaan Dain kuiskauksen.
"Tuota et usko itsekään", ehdittiin sanomaan ennen kuin tunnettiin napakka ote ranteen ympärillä. Hiljainen, säikähtänyt henkäys karkasi huulte välistä pojan kiskaistessa Sandran lähelleen.

Viimeinen sana sai mustatukkaisen raottamaan huuliaan, jotta hän olisi voinut kieltää puolivampyyria, mutta nuorukainen oli nopeampi. Nälkäisen suudelman painuessa tytön huulille tämä ynähti sulkien silmänsä. Suudelmaan ei kylläkään vastattu. Murhaajalle ei suotaisi sitä iloa, että tämä saisi tuntea vastakaikua suudelmassa. Käsi, jonka ranteesta Dai piti kiinni, puristui tiukkaan nyrkkiin samalla, kun toinen käsi kohotettiin ilmaan.
Sandra löi voimattomasti kädellään poikaa rintakehää vasten. Saman aikaisesti yksi kyynel vierähti tämän poskelle osuen matkallaan vasten Dain leukaa, ennen kuin putosi tytön paidalle.

[eterno]

Dai virnuili itsekseen suudellessaan tyttöä. Tai ei sitä edes suuteluksi voinut sanoa. Poika ennemmin nautti pienoisesta veren mausta Sandran huulilla ja härnäsi välillä myös hampaillaan tuon huulessa olevaa haavaa saadakseen sen vuotamaan vielä enemmän.
Oih, miten ihanaa olisi saada vielä enemmän, vaikka pitihän sitä joskus osata vain herkutellakin. Poika vei vapaan kätensä Sandran niskalle, ettei tyttö pääsisi niin helposti karkuun Dain suudelmista. Pojan olisi tehnyt mieli melkein naurahtaa tytön lyödessä tuota veltosti rintaan. Toinen vaikutti jo todella epätoivoiselta. Tietyllä tavalla se oli myös kaunista. Kyyneleet ja epätoivo. Klassista draamaa. Siitä Dai piti.

Tuo lopetti tytön huulten hamuamisen ja suukotti tuota kevyesti vielä poskelle, ennen kuin lopetti kokonaan ja katsoi toisen kasvoja lähietäisyydeltä.
"Et ymmärräkään miten upea hetki tämä on minulle.. Sääli ettet sinä osaa nauttia siitä.", poika kuiskasi vienosti hymyillen ja irrotti otteensa Sandran ranteesta, alkaen taas kevyesti hipelöimään tuon tummia hiuksia.
Ei se uhrin viettely niin helppoa ollutkaan

[akira]

Joka kerta, kun Dai raapaisi hampaallaan tytön huulessa olevaa haavaa Sandra vinkaisi kivusta yrittäen päästä suudelmasta irti, mutta pojan käsi tytön niskalla esti tätä pakenemasta tilanteesta. Nuorukaisen rintakehän päälle jäänyt käsi puristui hitaasti nyrkkiin. Sandra ei antaisi periksi hän yrittäisi kaikin keinoin päästä karkuun. Tilanne vain alkoi hehkeytyä kovin epätoivoiseksi. Vihdoin tummatukkainen lopetti tytön suutelemisen ja Sandra sai kääntää katseensa pois päin Daista tuntien vielä tämän kevyen suukon poskellaan.
"Et itsekään voisi minun asemassani", kuiskattiin nikotellen.

Pojan irroittaessa otteensa Sandra veti molemmat kädet vastan rintakehäänsä tarttuen toisella kädellään toisesta kädestään kiinni. Päätä käännettiin oikealle niin, että leuka osui hartiaa vasten. Pitkät mustat hiukset valahtivat suoja verhoksi hänen kalpeiden kasvojen eteen. Silmiä pidettiin kiinni pojan hipelöidessä tytön hiuksia. Miten tästä tilanteesta enää päästäisiin pakoo? Sandra nuolaisi huuliaan ja avasi sitten hitaasti silmänsä. Katse ei vieläkään kääntynyt Dain suuntaan, mutta kädet painettiin vaste pojan rintakehää. Hitaasti hän käänsi päätään niin, että olisi katsonut Daita silmiin, mutta katsetta laskettiin sen verran, että tuijotettiin nuorukaisen takissa olevaa ristiä.

Heikoin voimin yritettiin työntää toista kauemmas jotta olisi edes pieni mahdollisuus päästä pois.
"Minä.. en.. jaksa..." kuiskattiin niin hiljaa, että Dai tuskin kuuli tytön sanoja.

[eterno]

Dain ilme vakavoitui hieman. Oliko tyttö tosissaan vai yrittikö vain huijata poikaa? Pelasiko tuo yhä jotain peliä?
Tässä tilanteessa Dai olisiki kyllä päästänyt toisen jo hengestään jos olisi ollut vielä yhtä nälkäinen kuin aikaisemmin, mutta nyt asia oli toinen. Ei pojan ollut tarkoituskaan tappaa tyttöä, vaikka toinen sitä ilmeisesti oli pelännyt kokoajan. Dai kurtisti kulmaansa ja vilkaisi nopeasti Sandran käsiä, joissa tunsi kevyttä työntöä omaa kehoaan vasten. Dai murahti pettyneesti kuullessaan heikosti toisen sanat. Poika tarttui kevyesti tytön ranteista laskien tuon kädet alas rintakehältään. "Mikä sinua vaivaa?", Dai kivahti ensimmäistä kertaa tyttömäisesti Sandran edessä. Ensimmäistä kertaa nuorukainen näytti hieman lapsellisuuden merkkejä; ei ollut saanut tahtoaan läpi ja mikäs sen ärsyttävämpää, kuin hävitä.
Dai nuolaisi huuliaan ja vilkaisi hämillään ympärilleen, kuin kerätäkseen oman ylpeän itsensä takaisin. "Mitä kuvittelet, että olisin sinulle muka tehnyt?", tuo kysyi lievällä sarkasmialla kääntäessään katseensa takaisin Sandraan. Vastauksen poika luultavasti tiesi itsekin, mutta halusi kuulla sen myös Sandran suusta, oliko kenties antanut väärän kuvan tekemisillään ja sanoillaan.

[akira]

Katse oli yhä ristiin luotuna, joten tyttö ei nähnyt kuinka pojan ilmeet muuttuivat. Kulmia kohotettiin kysyvästi Dain tarttuessa tuota ranteista laskien tytön kädet alas. Kuullessaan toisen kivahduksen tyttö nosti nopeasti katseensa nuorukaisen kasvoihin säpsähtäen samalla pienesti. Dain kasvoja tuijotettiin kysyvästi. Mistä toinen nyt noin otti nokkiinsa? Tyttö katseli toista tarkasti, huomaten tämän vilkaisun. Toinen Dain esittämä kysymys sai Sandran kohottamaan kulmiaan ja hymähtämään sitten mukamas loukkaantuneena.

"Mikä itseäsi vaivaa?" kysyttiin uhmakkaasti nojautuen hieman eteenpäin. Katsottiin hieman jopa vihaisena toisen kasvoja ja samalla kädet puristuivat tiukkaan nyrkkiin. Peli oli peliä, mutta sitä mentiin Dain ehdoilla.
"Eleistäsi ja puheistasi sai käsityksen, että ensin ajat minut lähes hulluuden ja epätoivon partaalle ennen kuin herätät minussa toivoa ettet olekaan niin ilkeä ja kun olisin heikoimmillani..." hän selitti nykäisten sitten kätensä irti.
"Pam! Isket hampaasi kaulaani varoittamatta imien minut kuiviin kuten sen tytön", sähähdettiin huistaisten käsiä nuorukaisen edessä samalla, kun tyttö astui askeleen kauemmas. Surullinen, peloissaan ja epätoivon partaalla oleva tyttö olisi kaikkein helpoin saalis viekkaalle vampyyrille.

"Haluatko vielä yrittää temppuja?"

[eterno]

Dai katseli tyynesti muualle ja nojasi painoaan toisen jalkansa varaan, kuin ei olisi kuulevinaankaan taaskaan Sandran uhmakkaita selityksiä.
"Arvasin sen.", poika kuiskasi lopulta ja käänsi katseensa hitaasti takaisin Sandraan. Katse oli tyyni ja järkkymätön, vaikka tyttö kuinka huitoisi käsiään tuon kasvojen edessä. "..Mutta olet väärässä. En ollut tuon tytön jälkeen aikeissakaan tappaa sinua.. ei ollut tarvetta.", poika lausahti jyrkästi ja vilkaisi olkansa yli yhä maassa makaavaa nuoren tytön elotonta ruumista.
"Etkä uskonut kun sanoin, ettei sinun tarvitse pelätä. Myönnän, että olen harvoin näin rehellinen.. mutta nyt olen.", Dai sanoi hiljaa ja laski molempien käsiensä peukalot roikkumaan jälleen rennosti housujensa reunoille. Katse tutki edelleen tytön kasvoja. Tällä kertaa kaiken sen pelon seassa näkyi häivähdys vihaa.

[akira]

Hermostunut naurahdus karkasi tytön huulilta ja tämä käännähti ympäri astellen vähän matkan päähän. Hän ei vain voinut uskoa Daita. Poikahan oli.. tappanut toisen tytön nälän... veren himon takia. Oikea käsi kohosi sivelemään kurkkua siitä kohtaa mihin tummatukkainen melkein hetki sitten oli iskenyt hampaansa, mukamas. Esittänyt vain ennen kuin painanut suudelman Sandran huulille.
Tyttö nieleskeli, jälleen kerran, itkuaan. Häntä raivostutti toisen käytös. Dain sanat kalvoivat hänen sisintään vaikka niillä ei päältä päin näyttänyt olevan merkitystä.

"Todista se", kuiskattiin äkkiä hiljaa, mutta ei vielä käännytty katsomaan puolivampyyria vaan tuijotettiin edessä olevaa seinää. Silmät painuivat hetkeksi kiinni hänen miettiessä, mitä erilaisia vaihtoehtoja oikein olisi joilla poika voisi todistaa tälle puhuvansa totta.
"Todista minulle, että minulla ei ole pelättävää kanssasi", Sandra kuiskasi ja käännähti Dain suuntaan jääden katsomaan pojan ääriviivoja pimeässä. Hän kaipasi todisteita joita nuorukainen tuskin pystyi tälle antamaan ellei Dai osannut olla viekas.

[eterno]

Todista se?

Toisen lausahdus tuli kuin nyrkin isku vatsaan, kuvainnollisesti.
Dai mietti hetken millä vaarattomuutensa todistaisi, mutta ei juuri keksinyt enää äskeistä parempaa selitystä. Sanat eivät siis enää siinä auttaisi.

Dai seurasi katseellaan tyttöä. Poika kurtisti kulmiaan, kallisti hieman päätään ja kysyi hetken hiljaisuuden päästä hämillään, ”Haluat.. minun todistavan jotain, mihin et itsekään usko?”
Dai tuhahti kopeasti ja käänsi katseensa muualle. Tuo puri alahuultaan, miettien hetken seuraavaa lausettaan, kunnes sanoikin sen ääneen,”Vaikka todistaisin sen sinulle, sinun pitäisi todistaa se myös itsellesi. Vain yksi ei riitä.” Dai myhäili itsekseen. Viekas tuo tarpeen tullen osasi olla. Tässäkin asiassa, vaikka ei tuolla ollut sillä hetkellä mitään syytä enää taka-ajatuksiin.
Poika nosti vasemman kätensä housujensa reunuksilta ja ojensi sen pitkälle eteenpäin kohti tyttöä.
”No? Luotatko minuun?”

[akira]

Toinen oli viekas, joten pisteet siitä. Olisi haluttu väittää vastaan nuorukaisen sanoille, sillä eihän hänen itsensä olisi tarvinnut mitään todistaa vaan juuri Dain olisi pitänyt todistaa oma luotettavuutensa. Tavallaan toinen oli oikeassa. Sandran pitäisi todistaa asia myös itselleen, jotta hän pääsisi näkymättömän muurin yli.

Haluaisiko hän päästä samalle puolelle muuria kuin Dai?

Ojennettua kättä tuijotettiin epäilevästi. Entä jos tämä olisi juoni? Tyttö hätisti negatiiviset ajatukset mielestään, pakottaen itsensä ryhdistäytymään samalla. Ei se nyt niin kamalaa olisi jos pitäisi pojan käteen tarttua... eihän?
Hitaasti astuttiin askel eteenpäin kohti tummatukkaista ja tämän ojennettua kättä. Dain kättä tuijotettiin epäilevästi, mutta pikku hiljaa siirryttiin lähemmäs. Tyttö pysähtyi metrin päähän katsoen pelokkaana puolivampyyrin ojennettua kättä.

'Pitää pystyä luottamaan...'

Hyvin hitaasti Sandra kohotti oikean kätensä ja ojensi sen kohti Dain kättä. Hetkeksi käsi pysähtyi pojan käden päälle ennen kuin tyttö laski kätensä tummatukkaisen kädelle. Värähdys kulkeutui hänen koko kehonsa lävitse, mutta silti tyttö uskaltautui ottamaan muutaman pienen askeleen lähemmäs Daita, katsoen tarkasti tuon kasvoja.

[eterno]

Toinen epäröi, joten Daikin joutui odottelemaan hetken. Kärsivällisyys ei ollut tuon vahvimpia puolia, mutta tyynenä oli silti pysyttävä. Loppujen lopuksi se vielä palkittaisiin… Toivottavasti.
Poika hymyili tyytyväisenä ajatuksissaan kun Sandra vihdoin uskalsi laskea kätensä tuon kädelle. Hymyäkään ei silti näytetty ulospäin vaan pysyttiin yhtä haudan vakavina tuijottaen toisen kasvoja. Dain vasen käsi puristui varovasti tytön käden ympärille, että tuo sai kevyen otteen siitä. Dain olisi tehnyt mieli voihkaista. Sandran käsi tuntui niin lämpimältä. Paljon lämpimämpi kuin hänen omansa.

Seuraavaksi, Dai tekisi jotain Sandralle, jotain ehkä hyvin odottamatonta. Tuo veti kevyesti tytön kädestä itseään kohti samaan aikaan kun Sandra uskalsi itse ottaa askeleita poikaa kohti, mutta ei pakottavasti. Vain parin askeleen päässä, Dai irrotti otteensa tytön kädestä, astui ne pari askelta ihan tuon eteen ja kietoi kätensä tuon ympärille, sulkien tytön kevyeen hellään halaukseensa.
”Kiitos.. Kiitos, että uskalsit luottaa minuun.”, poika kuiskasi. Tuon ääni värähti hieman, mutta poika teki sen tarkoituksella, vaikka se oikeastaan kuulostikin aika aidolta.
Tuo ei liikuttanut käsiään Sandran ympäriltä eikä koko muutakaan kehoaan. Poika ei halunnut pelästyttää tyttöä enää enempää. Antaa vain vähän turvallisuuden tunnetta, kerrankin… vaikka sehän jäisi sitten vain arvelun varaan, oliko sekään aitoa.

[akira]

Toisen puristaessa kädellään tytön kättä, Sandra värähti, mutta ei vetänyt kättään pois. Ei se tuntunutkaan niin kamalalta mitä tyttö luuli.. Dain käsi oli kuitenkin kylmä. Toisin kuin hänen oma kätensä pojan käsi oli niin kylmä. Astuttiin lähemmäs nuorukaista tämän vetäessä kevyesti tyttöä lähemmäs itseään, mutta ei pakottavalla tavalla. Kulmat kohosivat kysyvästi tummatukkaisen irroittaessa otteensa yllättäen Sandran kädestä. Miksi toinen näin teki?

Ennen kuin mustatukkainen tajusi mitä tapahtui, hän tunsi laihojen käsien kiertyvän ruumiinsa ympärille hellään halaukseen. Aivan kuin poika olisi yrittänyt antaa tälle turvallisuuden tunnetta. Dain sanat kuullessaan hän henkäisi hiljaa ja vilkaisi poikaa silmäkulmastaan. Puolivampyyrin sanoja ei olisi pitänyt uskoa, mutta haluttiin edes pienen hetken ajan tuntea turvaa tällä pimeässä ja kylmässä paikassa.
Varovasti tyttö kietoi omat kätensä Dain hoikan ruumiin ympärille painaen päänsä vasten tuon olkapäätä. Aivan sama mitä seuraavaksi tulisi tapahtumaan kunhan Sandra saisi edes pienen hetken olla jonkun turvallisessa syleilyssä.

[eterno]

Dai sai taas odotella hetken, ennen kuin Sandra vastasi tuon halaukseen, mutta Dai ymmärsi sen jo paremmin. Oli poikakin sisimmässään ollut aika epävarma yrittäessään päästä näin lähelle Sandraa. Siitä oli pitempi aika kun tuo oli ollut fyysisesti saatika sitten henkisesti näin lähellä jota kuta, joten se oli saanut Dainkin jäätymään täysin.
"Olen.. Olen oikeasti ollut vain niin yksinäinen. Entisessä elämässä... ja täälläkin.", poika jatkoi hiljaa. Tuon silmät olivat suljettuina ja kulma kevyesti kurtussa, mutta tuntiessaan toisen nostavan kätensä hennon vartalonsa ympärille, poika räväytti silmänsä auki ja katsoi syvälle pimeyteen.
Pitkä hiljaisuus kohosi heidän ylleen, samalla kun pojan huulet nousivat viekkaaseen hymyyn. Ei mitään taka-ajatuksia edelleenkään.. vaikka mistä sitä tietää. Ei koko juonta yhdellä kertaa paljastettu...

Dai pyyhki viekkaan ilmeen kasvoiltaan ja suoristautui, nostaen samalla kätensä tytön olkapäille. He olivat pitäneet toisiaan halauksessa jo tovin ja nyt Dai halusi vaihteeksi nähdä tytön kasvotkin. Tuo työnsi toista aavistuksen verran kauemmas itsestään ja katsoi tuota tutkivasti syvälle silmiin.

[akira]

Yksinäinen. Miten klassinen sana se olikaan. Sana, jolla miehet hurmasivat naisia ollessaan epätoivoisia. Ehkä Dai oli ollut yksinäinen, mutta Sandra ei voinut olla asiasta täysin varma. Sanat saattoivat olla vain yksi keino vietellä tyttöä tai.. tai ehkä nuorukainen oli oikeasti ollut yksinäinen entisessä elämässään ja täällä.. Tyttö pysyi liikkumattomana paikoillaan, mutta tuntiessaan mustatukkaisen suoristautuvan ja laskevan kätensä hänen olkapäilleen, tyttö irroitti otteensa pojasta astahtaen pienen askeleen kauemmas pojan työntäessä tätä hieman pois päin.

"Dai.." Sandra aloitti hiljaa, mutta hiljeni sitten. Ei, tyttö ei jaksanut enää syytellä poikaa. Piti vain leikkiä juonessa mukana ja yrittää olla ovelampi kuin toinen jotta tästä yöstä edes selviäisi hengissä. Toisen piirteitä tutkittiin pimeässä ja hitaasti oikea käsi kohotettiin toisen vasempaa poskea vasten. Ei tyttö edes nähnyt pimeässä, että Dain kasvot olivat puoliksi syöpyneet.
"En tiedä mitä..." kuiskattiin. Lause jäi kuitenkin kesken. Turha Sandran olisi mitään yrittää selittää. Miten puolivampyyri voisi ymmärtää?

[eterno]

Outoa kyllä, tytöltä seurasi tällä kertaa hieman positiivista vastakaikua Daille. Sandran käsi pojan poskella tuntui lämpimältä ja hyvältä, kun sisältään Dai tuntui vain niin tyhjältä ja tunnottomalta. Dai kiitti onneaan, että tytön käsi oli osunut sille pojan kauniimmalle ja sileämmälle puolelle, kuin siihen oikealle puolelle, joka oli hapon polttama ja karhea.
Tämähän alkaa toimia. , poika ehti ajatella, samalla kun hyvin pieni virne kohosi tuon suupieleen.
"Niin?", tuo kuiskasi hiljaa samalla kun ojentui hitaasti ja hieman päätään kallistaen lähemmäs tytön kasvoja, suudellakseen tuota uudelleen.
Tilanne oli jo niin kliseinen, että jossei oltaisi oltu puolivampyyri, tämä hetki ei varmastikaan olisi edennyt edes näin pitkälle. Oli vampyyrina olossa toisaalta omat hyvätkin puolensa.