Kaksi yksinäistä//online

[akira]

Poika oli huomannut, ennemminkin kuullut tytön. Sandra liikahti pienesti taaksepäin nielaisten peloissaan. Mitä nyt tapahtuisi? Hyökkäisikö poika hänenkin kimppuunsa. Rauhallinen kuiskaus sai mustatukkaisen vinkaisemaan kuin nurkkaan ahdistettu hiiri. Ylimääräisiä äänähdyksiä hän oli kyllä onnistunut päästämään jo pitkin iltaa. Hitaasti kohottauduttiin huterille jaloille seisomaan tuijottaen koko ajan tiiviisti sinne missä oli viimeiseksi nähnyt toisen tytön.
"Älä tule lähemmäs. Pysy kaukana minusta!" yritettiin sanoa uhkaavasti vaikka Sandran ääni olikin heikko ja pelokas.

Hitaasti askel askeleelta peruutettiin kauemmas, mutta tuntiessaan - jälleen kerran - kylmän seinän selkäänsä vasten pelokas tyttö voihkaisi lannistuneen oloisena. Eikö hän ikinä pääsisi tuota verenhimoista nuorukaista karkuun?
"Pysy kaukana.." kuiskattiin viimein suorastaan anelevalla äänellä. Ehkä se saisi Dain lähtemään ja jättämään Sandran rauhaan. Toivottavasti. Oikea käsi kohosi pyyhkimään kyyneleitä poskilta.

[eterno]

Dai nousi hitaasti kuolleen tytön ruumiin päältä ja astui pari askelta lähemmäs Sandraa, mutta pysähtyi sitten nähdessään tytön kavahtavan yhä kauemmas hänestä. Dai katsoi rauhallisesti ja hieman surullisestikin tyttöön.
"Älä pelkää. Olen sinulle ihan vaaraton nyt..", poika sanoi mahdollisimman rauhoittavalla äänellä ja astui jälleen lähemmäs tyttöä. "..Olin aikaisemmin vain niin heikko. Ja ihan kuin hypnoosissa. En tajunnut itsekään enää mitään enkä tuntenut itseäni.. ennen kuin..", Dai jatkoi ja vilkaisi olkansa yli ruumista takanaan ja nielaisi. "..noh.. ennen kuin löysin sen sisälläni piilevän pedon... Mutta lupaan ja vannon etten tee sinulle mitään!", poika vakuutteli ja astui jälleen lähemmäs tyttöä.
Dai oli melkein varma, että selitykset menisivät läpi ja tuon ilmeestäkin kuvasti se toivo. "Uskothan minua?", kysyttiin vielä lopuksi vaisusti.

[akira]

Olkapäät värähtelivät hieman tytön täristessä pelokkaana seinää vasten nojaten. Kädet kiedottiin yläruumiin ympärille ja silmät suljettiin hetkeksi yrittäen häätää Dain äskeinen teko mielestä. Sandra nyyhkäisi hiljaa nytkähtäen pienesti eteenpäin. Hänen kuullessa pojan sanat mustatukkainen räväytti silmänsä auki ja käänsi katseensa lähestyvään poikaan.
"Ei askeltakaan!" huudahdettiin ensimmäiseksi pelokkaana ja suoristettiin toinen käsi eteenpäin kämmen kohti Daita kuin esteeksi. Toinen käsi puristettiin tiukkaan nyrkkiin. Koko hänen olemuksensa värisi, mutta silti yritettiin edes hetki esittää rohkeaa.

"Vaaraton? Niin sinä väität, mutta kun olet tarpeeksi lähellä hyökkäät kimppuuni ja tapat minut kuin tuon tytön", sanottiin ääni värähtäen. Tyttö ei uskoisi nuorukaista. Ei vaikka tälle maksettaisiin. Vihreillä silmillä tuijotettiin toista surullisesti ja pelokkaasti. 'Ole kiltti...' ajateltiin avuttomana.
"Älä lupaa... äläkä etenkään vanno mitään, mitä et voi pitää", kuiskattiin. Dai varmasti valehteli tytölle vain peitelläkseen sen, että aikoisi hyökätä, koska ei saanut tarpeeksi.
"En uskoisi sinua vaikka maksaisit siitä! Se mitä sinä teit.. Sinä.. sinä", mustatukkainen sanoi yrittäen etsiä sopivaa sanaa, joka kuvastaisi sitä mitä hän pojasta ajatteli.

"Olet murhaaja", hän sähähti. Kyynel vierähti Sandran poskelle. Tyttö halusi pois siitä tilanteesta mahdollisimman nopasti.

[eterno]

Tytön jyrkkä suhtautuminen Dain selityksiin sai pojan kiristelemään hampaitaan. Toinen ei selvästikään ollut uskonut sanaakaan pojan selityksistä ja sekös poikaa ärsytti. Tuo oli aina onnistunut manipuloimaan kaikki ja pakottanut muut katsomaan tekojaan läpi sormien, mutta tälle tapaukselle se ei toiminutkaan niin helposti, vaikka Dai uskoi osassa selitystään olevan perääkin.
Sandran sanat olivat kieltämättä järisyttävää kuultavaa Dain omissakin korvissa, vaikka tottahan se kaikki oli. Tulevaisuudessa Dain olisi vain opittava siihen julmaan kohtaloon ja tappamaan ihmisiä elääkseen. Se oli vampyyrin tehtävä ja siitä ei päässyt mihinkään.

Poika muuttui yhä kireämmäksi mitä enemmän tuo kuuli ja ajatteli toisen sanoja. Kädet puristuivat nyrkkiin, suupieli nyki levottomasti ja kulmat kiristyivät. Oikeastaan koko kroppa jännittyi, ihan kuin pojalla olisi ollut enemmänkin pidättelemistä itsessään, ettei olisi hyökännyt tuon ihmistytön kimppuun ja raadellut tuota kuoliaaksi. Lähellä se tosin oli. Varsinkin siinä vaiheessa, kun Dai kuuli sen viimeisen sanan, murhaaja.
Se oli viimeinen pisara. Julma Dai oli, mutta ei missään tapauksessa ottaisi murhaajan nimeä kuultavaksi korvilleen. Mikä tahansa muu.
Dai kirjaimellisesti syöksähti aivan Sandran eteen ja raatelemisen sijaan tarttui tuota vasemmalla kädellään kurkusta ja puristi. Käsirautojen kylmä metalli painoi samalla tytön herkkää ihoa vasten. Pojan vasemman silmän katse ei ollut enää niin hämmentyneen surumielinen. Nyt se oli jäätävän kylmä ja uhkaava. Koko pojan olemuksesta huokui tuota kylmyyttä.
"Haluatko että imen sinun veresi seuraavaksi? Tuo oli nimittäin ensimmäinen ja viimeinen kerta kun sanot minua murhaajaksi! Voin olla julma paskiainen, mutta murhaajan nimeä en ota. Olen vampyyri ja muuksi en muutu!", Dai sähisi hampaittensa välistä aivan tytön kasvojen lähietäisyydeltä.
Vaikka poika oli muuten massaltaan hyvin pieni muihin verrattuna tuo pystyi vihastuessaan ottamaan hyvinkin suuren muodon vain eleillään ja alistamisellaan.

[akira]

Oli liian pimeää jotta hän olisi nähnyt kuinka Dai jännittyi jokaisen tytön sanan jälkeen, mutta hän kyllä tajusi, että viimeiset sanat olivat suuri virhe. Tukahdutettu älähdys karkasi mustatukkaisen kurkusta Dain syöksähtäessä tuon eteen ja tarttuessa hänen kurkustaan kiinni. Tuntiessaan puristuksen kurkkunsa ympärillä ja kylmän metallin vasten kaulaansa tyttö parahti tarttuen molemmilla käsillään nuorukaisen ranteesta kiinni, mutta ei saanut toisen otetta irtoamaan. Tummatukkaisen sähistessä vihaisena asiansa Sandran kasvojen läheisyydessä tyttö tuijotti kauhuissaan pojan kasvoja. Kasvojen oikeaa puolta ei näkynyt pitkän otsatukan takaa, mutta tyttö näki vasemmasta silmästä, että poika oli tosissaan sanojensa suhteen.

"Ei.. älä.." hän kuiskasi haukkoen samalla henkeään. Tytöstä tuntui, että hän pyörtyisi minä hetkenä hyvänsä ellei Dai pian irroittaisi. Äkkiä hän purskahti lohduttomaan itkuun sulkien samalla silmänsä. Yritettiin kiemurrella toisen otteesta irti, mutta poika oli paljon vahvempi.
"Ole kiltti.." kähistiin itkuisella äänellä puristaen Dain rannetta kaksin käsin.
"Päästä... päästä minut", vinkaistiin viimein avuttomana itkien yhä lohduttomasti henkeään haukkoen.

[eterno]

Dai katsoi Sandran kasvoja. Tyttö pelkäsi. Nyt sen huomasi todella. Tuo itki ja anoi armoa. Yhä pojan kasvoilla tosin näkyi se kylmä katse. Dai ei halunnut antaa armoa toiselle. Häntä ei loukattaisi montaa kertaa.
Dai huomasi, että toinen ei saanut juuri henkeä, joten vastahakoisesti ja samalla ärtyisästi murahtaen poika hellitti hieman otettaan tytön kaulasta, mutta ei irrottanut kokonaan vaan siirsi kätensä Sandran kaulan toiselle puolelle.

Ole kiltti, toinen oli kuiskannut.
Hmm? Voiko vampyyri olla kiltti? Puolivampyyri joka on entisessä elämässään tehnyt kaikkea pahaa ja jopa itselleen ottanut sitä pahuutta suosiolla vastaan. Saman opetuksen Dai aikoi nyt antaa Sandrallekin. Olihan tyttökin varmasti kokenut pahuutta ennen kuolemaansa, mutta tämä oli erilaista.
Tämä oli viettelevää, likaista pahuutta.

"Ei. En ole", poika vastasi petollisesti sähähtäen samalla kun suu avautui pelottavaan irvistykseen jossa kulmahampaatkin näkyivät. Tehtiin sellainen nopea liike, että oltaisiin voitu iskeä hampaat tuohon virheettömään kaulaan, mutta tehtiinkin sitten paluuliike ja painettiin huulet rajusti noille vikiseville huulille ja samalla laiha vartalo painettiin tytön tärisevään vartaloon kiinni.

[akira]

Käden hellittäessä kurkun ympärillä tyttö yskäisi ja kumartui hieman eteenpäin hieraisten kaulaansa. Hän ei edes tajunnut, että Dain käsi oli yhä hänen kaulallaan, mutta nyt korvan alapuolella. Kyyneleet valuivat työn poskilla pudoten sitten hänen paidalleen. Kyyneleet eivät tulisi ikinä loppumaan. Tummatukkaisen pojan sanat olivat kuin nyrkin isku vatsaan. Henkäistiin pelokkaana nähdessä toisen pelottavan irvistyksen jossa kulmahampaat näkyivät selvästi. Suu avautui kirkaisua varten, mutta ennen kuin Sandra ehti ääntäkään päästämään hän tunsi Dain huulien painautuvan rajusti hänen huuliaan vasten.

Ynähdettiin säikähtäneenä ja tuijotettiin tummatukkaisen kasvoja. Samalla hän kohotti kätensä vasten pojan rintakehää, mutta pelon takia hänellä ei ollut voimia työntää toista kauemmas itsestään. Sandrasta alkoi tuntua kuin maa kieppuisi tämän ympärillä ja sen takia kädet kietaistiin Dain niskan taakse refleksin omaisesti jottei olisi tipahdettu maahan polvilleen.
Päätä yritettiin kääntää pois päin jotta päästäisiin irti suudelmasta, mutta siinä tyttö ei onnistunut järkytyksen ja pelon takia. Hän nyyhkäisi hiljaa alkaen pikku hiljaa rauhoittumaan. Nyyhkiminen muuttui vaitonaiseksi nikotteluksi, mutta kyyneleet eivät loppuneet vielä.

[eterno]

Tyttöä ei suudeltu juurikaan kunnolla, vaikka annettiin vähän esimakua millaista se Dain kanssa voisi olla. Entisessä elämässä oltiin opittu myös kunnon rakastajaksi niin miesten kuin naistenkin kanssa, vaikka irstailua sekin oli suurimmaksi osaksi.
Hieman säädytöntä touhua teini-ikäiseltä, neh? Tai sitten ei. Daista se oli ihan normaalia. Elävässä elämässä siitä oli saanut rahaa. Tuonpuoleisessa sitä vastoin.. noh, ehkä enemmän vain tyydytystä kuolleelle sielulle.

Dai vei oikean vapaan kätensä tytön niskalle, hieroi tuon niskavilloja hieman, kunnes tarttui niistä napakasti kiinni ettei tyttö voisi liikuttaa päätään. Suudelmasta irrottauduttiin ja suoristauduttiin ryhdikkääksi sekä katsottiin arvioivasti ja ylempiarvoisesti tytön kasvoja ja kaulaa. Vaikka Dai oli saanut itsensä kylläiseksi, mutta tuo yhä himoitsi verta ja tulisi aina himoitsemaankin. Ikuinen verenjano. Poika nielaisi. Tuo todella halusi lisää. Ja Sandralta oli vielä se ankarin oppitunti kokematta.

Dai virnisti viekkaasti itsekseen ja naurahti hiljaa. Tuo kurottautui Sandran kasvojen oikealle puolelle, että pojan huulet melkein koskettivat tytön korvan lehteä.
"Oppituntisi tältä illalta ei ole vielä ohi, prinsessa. Siis ensimmäinen kysymys, pelataanko rehellistä.. vai huijarin peliä?", kuiskattiin viileästi Sandran korvaan ja nuuhkaistiin tuon pitkiä tummia hiuksia.
Kyllä vain, maksu oli kallis, jos Dain kanssa leikitteli, vielä kalliimpi jos pilkkasi, vielä kalliimpi jos sanoi murhaajaksi. Elämä oli vain peliä ja tätä peliä pelattiin täysillä.

[akira]

Kylmät väreet kulkeutuivat hänen selkärankaansa pitkin pojan hieroessa tytön niskavilloja. Kädet puristuivat nyrkkiin Dain niskan takana, mutta Sandra ei ehtinyt tekemään mitään nuorukaisen tarttuessa hänen niskavilloistaan napakasti. Dai irroittautui suudelmasta ja tuijotti tyttöä arvioivasti.
Sandra puraisi alahuultaan estäen minkäänlaista ääntä pääsemästä kurkustaan. Hän ei enää itkisi vaikka häntä pelottikin. Pitäisi oppia olemaan vahva. Se tulisi olemaan vaikeaa.

Henkäys karkasi mustatukkaisen huulilta Dain kuiskatessa tämän korvaan huulet melkein hipoen hänen korvalehteään. Silmät rävähtivät säikähtäneenä auki ja tujotettiin hetki pimeään kauhistuneena.
"Kumpi olisi pahempi?" kysyttiin mahdollisimman rauhallisesti ja vilkaistiin tummatukkaista nuorukaista silmäkulmasta. Hetken tyttö kuitenkin mietti, että kumpi olisi hänen mielestään parempi.
"Otan riskin... pelataan huijarin peliä", kuiskattiin viimein hiljaa niin lähellä pojan korvaa kuin vain pystyttiin toisen pitäessä hänen niskavilloistaan kiinni. Tätä Sandra tulisi katumaan varmaan lopun... kuoleman jälkeisen elämänsä.

[eterno]

Huijarin peliä
Dai naurahti matalasti, yhä kurottautuneenan tytön korvan juuressa. Tästä Dai tulisi varmasti nauttimaan. Huijari melkein ammatiltaan, huijari alusta alkaen. Niin, sitä Dai oli.
"Hyvä valinta... koska tässä pelissä ei ole sääntöjä..", poika kuiskasi ja tottahan tuon sanat olivat. Pelattiin vain sattuman varaisesti. Vain Sandran eleet vaikuttivat pelin kulkuun ja sen mukaan Dai myös kohteli tuota.

Peli siis aloitettiin hyvin erikoisella tavalla mitä poika itsekään ei olisi ehkä uskonut tekevänsä. Tuo irrotti siis otteensa tytöstä ja astui askeleen sivulle, pimeyteen, että pojasta jäi jälleen näkyville vain ääriviivat. Dai oli kuitenkin asettunut siihen kohdalle jossa pystyi hyvin estämään Sandran pakenemisen kokonaan tästä hiirenloukosta, jos toinen sitä yrittäisi. Pakeneminen ei siis suinkaan kuulunut pelin, ja erityisesti sen pääoppitunnin juoneen.
Nyt vain odotettiin tytön seuraavaa liikettä. Joko kavahdus, lähestyminen, tai jotain siitä väliltä. Se ei ollut Dain päätettävissä, mutta jatko olisi.

Tuo astui vielä askeleen taaemmas ja jatkoi, "..Mutta tämä on kuin kissaa ja hiirtä. Tässä tapauksessa sinä olet hiiri." Poika myhäili itsekseen. Tämä voisi olla kieltämättä todella hauskaakin jos sen oikein ymmärsi.. Vampyyrille.

[akira]

'Ei sääntöjä?' mietittiin pojan kuiskauksen jälkeen. Eli mitä tahansa voisi sattua minkä tahansa asian takia? Sitäkö Dai tarkoitti sanoillaan? Sandra nielaisi ja jähmettyi paikoilleen tuntiessaan otteen irtoavan niskastaan. Tuijotettiin suoraan eteenpäin odottaen jotain.. Jotain, mutta Dain siirtyessä sivummalle hän ei tiennyt mitä tehdä. Pakoreittiä ei ollut joten oli pysyttävä siinä vaikka ei olisi haluttukaan.

'... kuin kissaa ja hiirtä. Tässä tapauksessa sinä olet hiiri', nuorukaisen sanat iskeytyivät tytön tajuntaan saaden tämän melkein parkaisemaan, mutta viime hetkellä tyttö sai estettyä itseään. Mustatukkaisen hengitys oli tiheentynyt tapahtuneen aikana. Hän suorastaan huohotti raskaasti. Aivan kuin olisi juossut monta kymmentä kilometriä.
Hitaasti katse kääntyi pojan suuntaan ja tyttö kohotti käden kurkulleen. Hitaasti tuo astui askeleen kauemmas Daista tuijottaen tuota silmät suurina. Sandra raotti huuliaan sanoakseen jotain, mutta ääni takertui kurkkuun.

'Tästä ei tule mitään.'

[eterno]

Tytön eleitä ja liikkeitä seurattiin kokoajan tarkasti. "Puhuminenkin on edelleen sallittua.. Oikeastaan mikä tahansa, muista se.", Dai muistutti ja virnisti itsekseen. Oikean käden peukalo nostettiin roikkumaan rennosti housujen reunalle ja vasenta kättä heilutettiin kevyesti jalkaa vasten, käsiraudat kilisten. Selvästikkin poika odotti kärsimättömästi omaa vuoroaan kun pääsisi leikkimään tuolla raukalla. Tyttö se oli, mutta ei se estänyt Daita toimimasta miten lystäsi. Ylpeys toki säilytettiin. Eihän naispuolista kohdeltaisi yhtä rajusti kuin miestä. Jokin hienovaraisuus sentään.

"Miksi niin vakavana? Älä pelkää, mitään pahempaa ei tapahdu jos toimit.. mutta älä anna saalistajasi odottaa liian pitkään. Se voi koitua...", poika aloitti viekkaasti myhäillen ja astui sitten yhden äkkipikaisen askeleen Sandraa kohti saadakseen tuohon vähän liikettä. "..Kohtalokkaaksi.", Dai jatkoi ja nuolaisi huuliaan.
Verenjano vaivasi yhä ja kyllä poika tulisi varmasti maistamaan tuonkin ihmisen verta vielä tänä yönä. Ennen sitä, Sandraa ei päästettäisi mihinkään...

[akira]

"Niin sinusta kaikki on sallittua, mutta minä taasen en halua hampaitasi kurkkuuni kiinni", mumahdettiin hiljaa ja ristittiin kädet puskaan. Hän ei todellakaan aikoisi liikkua. Ei vaikka... maksettaisiin. Toista tuijotettiin epäilevästi pelokkain silmin. Tyttö siirsi äkkiä hiukset selkänsä takaa oikean olkapään yli huokaisten hiljaa.
'Helvetti', manailtiin ja puhahdettiin hiljaa Dain heilutellessa vasenta kättään jalkaansa vasten.

"Mieti itsesi minun tilalleni!" huudahdettiin äkisti mulkaisten toista. Katseessa saattoi erottaa jopa vihaa. Kuunneltiin toisen viimeiset sanat hätkähtäen. Dain astahtaessa nopeasti kohti Sandraa tyttö vinkaisi ja astui askeleen taaksepäin.
"Mitä iloa sinulle tästä seuraa?" kysyttiin hiljaa puristaen kädet nyrkkiin. Tuijotettiin pojan silmiin vihaisena vaikka mieli olisi tehnyt lähteä juoksemaan pelosta kirkuen. Hän ei oikeasti ollut niin rohkea miltä näytti, mutta tällä tavoin yritettiin edes vähän saada toista lopettamaan. Vaikka se olisikin vikatikki.
"Hemmetti, saisit minun puolestani lähteä niin kauas kuin vain voit. En todellakaan ole muuttanut mieltäni sen suhteen mitä aikaisemmin sanoin", kuiskattiin.
"Olet kamala.. olet.. sadistinen.. olet..." lueteltiin uhmakkaasti, mutta viimeinen sana takertui kurkkuun. Tyttö kuitenkin uskoi, että Dai tiesi mitä tämä aikoisi sanoa.

Murhaaja!

[eterno]

Kyllä, noita uhmakkaita sanoja Dai oli tavallaan odottanutkin. Tuo piti siitä, että kumppaniltakin löytyi luonnetta.. tietyissä määrin ja oli varsin selvillä siitä, ettei ollut tehnyt Sandraan mitenkään positiivista vaikutusta tappaessaan viattoman nuoren tytön.
Tytön uhmatessa poikaa jälleen jyrkillä sanoillaan, tuo lähti hitaasti ja lutkamaisen keinuvasti lähestymään toista, ojentaen samalla hitaasti vasemman kätensä kohti tyttöä.

"..Sadistinen..julma.. lutkamainen.. prostituoitu.. Olikohan vielä jotain? Entäs se yksi sana? Mikä se olikaan?", poika jatkoi kasvoillaan kokoajan pieni petollinen virne. Tuo melkein odotti, että tyttö olisi sanonut taas sen Dain mieltä järisyttävän sanan jolloin poika olisi saanut itsensä taas niin täyteen vihaa, että olisi voinut tapahtua mitä vain, mutta sitä ei kuulunutkaan. Ehkä Sandra oli oppinut jotain ensimmäisestä kerrasta.

Tytön viereen päästyään, Dai kosketti kevyesti tuon hiuksia, mutta ei muuten tarrannut tyttöön mitenkään. Katsoi tuota vain taas hyvin arvokkaasti ja tutkiskeli tuon piirteitä pimeässä. Ehkä nyt olisi oikea aika käyttää sitä vampyyreille olennaista vetovoimaa. Dai toivoi, että se tuon tapauksessa toimisi yhtä helposti, vaikka olikin vain puolivampyyri.

[akira]

Jokaista toisen liikettä tyttö seurasi tarkasti. Arvioide. Askeltakaan ei otettu taakse tai sivulle.. ei etenkään eteenpäin. Nopeasti hän vilkaisi Dain ojentamaa kättä. Mitä poika halusi hänen tekevän? Ottavan tätä kädestä kiinni? Hah! Sandra olisi kuollut toistamiseen ennen kuin hän ottaisi puolivampyyria kädestä kiinni.
"Mieti sitä", vastattiin hiljaa tummatukkaisen kysymykseen. Sen verran oli opittu, että ei enää lämäytetty murhaaja sanaa ilmoille Dain kuullen. Nopeasti vilkaistiin lähestyvän hahmon kättä ennen kuin kiinnitettiin huomio tuon kasvoihin.

Vaikka Dain kosketys oli kevyt, lähes olematon, tunsi Sandra sen silti todella selvästi ja kuin automaattisesti hän kohotti kätensä ja huitaisi pojan käden kauemmas itsestään astahtaen samalla kauemmas tuosta.
"Pysy kaukana", sähähdettiin. Mustatukkainen otti vielä muutaman nopean askeleen taaksepäin paetakseen tilanteesta mahdollisimman nopeasti. Kädet puristuivat nyrkkiin samalla, kun pysähdyttiin muutaman metrin päähän. Alahuultaan hän puraisi hermostuneena ynähtäen sitten kysyvästi.

Varovasti nuolaistiin huulia ja tunnettiin pieni rautainen vivahde suussa. Sandran silmät laajenivat pienesti ja tämä vinkaisi säikähtäneenä. Tytön alahuuleen oli tullut haava.