Kaksi yksinäistä//online

[eterno]

Oli pimeää, mutta juuri ja juuri saattoi nähdä eteensä tai erottaa lähestyvän hahmon. Siihen aikaan ja sellaisella paikalla ei tosin kulkenut kuin harva. Muun muassa yksi eksynyt ruipelo. Raahaavin askelin joku laahusti tiiliseinän viertä pitkin, ottaen välillä tukea seinästä, meinatessaan horjahtaa. Hyvin heikon näköinen pojaksi luokiteltava olento. Tuo ei tiennyt enää kuka oli, mikä oli, tai missä oli. Nimensä tuo vain muisti, se oli Dai. Vähän niin kuin englantilaisella aksentilla lausuttu "die". Suurin osa hiuksista roikkui kasvoilla. Raskas hengitys kuului suun edessä olevan valkoisen kangasrätin takaa ja katse oli suunnattu maahan. Poika näytti siltä kuin olisi kävellyt kilometrikaupalla, eikä tuolla ollut edes päämäärää.

[akira]

Pimeää. Liian pimeää. Tärisevä hahmo käveli ripein askelin mahdollisimman lähellä seinää yrittäen päästä jonnekin missä olisi valoa. Jonnekin missä olisi turvallista. Nyyhkäistiin hiljaa. Tyttöä pelotti. Häntä pelotti todella paljon. Kauhu kuristi kurkkua kuin pikku hiljaa kiristyvä kaulapanta saaden mustatukkaisen nyyhkäisemään hiljaa. Vaikka pimeässä ei juurikaan nähnyt eteensä vilkuili hän ympärilleen kuin saaliseläin. Sandra säpsähti rajusti kuullessaan jossain lähellä rasahduksen. Joku oli lähellä.

Hän pysähtyi kuin seinään. Joku oli tulossa. Suoraan edestä päin kuului raskaista, raahaavia askeleita jotka lähestyivät Sandraa hetki hetkeltä. Raskas hengitys sai hänen niskakarvansa nousemaan pystyyn.
'Haluan pois täältä!' ajateltiin peloissaan ja yritettiin lähteä juoksemaan karkuun, mutta jalat eivät totelleet. Mustatukkainen ei edes tiennyt miten oli joutunut alueelle, mutta myöhäistä sitä enää oli miettiä.

Pelko löi tytöltä jalat alta aiheuttaen sen, että tämä putosi polvilleen maahan parahtaen. Silmät nipistettiin tiukasti kiinni ja kädet kiedottiin tärisevän ylävartalon ympärille. Ihme, että hän oli näinkin pitkälle selvinnyt näin pimeässä, mutta pelko oli ajanut hänet jatkamaan näin pitkään.
Mikä tahansa tai kuka tahansa tytön luokse saapuisikaan, tuo löytäisi vain tärisevän tummatukkaisen ja hieman säälittävän näköisen pelokkaan tytön.

[eterno]

Dain omien askeleiden lisäksi, kuolettavasta pimeydestä ja hiljaisuudesta kuului nyt toisetkin askeleet. Poika pysähtyi hetkeksi ja nosti vasemman kätensä tiiliseinää vasten, ottaen jälleen tukea siitä. Ranteesta roikkuvat käsiraudat kilahtivat kiveä vasten. Katse kohosi hitaasti maasta suorempaan, nähdäkseen näkyikö edessä päin joku. Dai erotti hyvin heikosti tumman pienen möykyn pimeydestä. Tuo kurtisti kulmaansa. Niin, pojallahan oli vain yksi silmä ja sitä oikeaa puolta ei onneksi sillä hetkellä näkynytkään hiusten alta.
Kävelyä jatkettiin. Tällä kertaa askeleet olivat jo ilmavammat, eivätkä niin laahaavat. Käsiraudat kilivät, pojan liu'uttaessa vasenta kättään rosoista seinää pitkin kävellessään. Hetki hetkeltä Dai erotti paremmin sen tumman möykyn ja se alkoi vähitellen näyttää jo ihmiseltä. Naisvartaloiselta. Tytöltä.
Vain parin metrin päässä Dai pysähtyi säpsähtäen ja otti askeleen taaksepäin. Kyllä, se oli tyttö. Harvinaisen kaunis sellainen.
Daita alkoi jo epäilyttää entistä enemmän tämä paikka. Se ei ollut kuin tuon kotimaa, mutta tuo ihmisolento ainakin vaikutti ihan nykyaikaiselta.

Olenko yhä elossa? Ei en voi olla...

[akira]

Säpsähdettiin metallin kilahtaessa vasten kiveä. Järki huusi, että pitäisi juosta pakoon, mutta tyttö ei voinut liikkua senttiäkään. Hän yritti parhaansa mukaan muuttua pieneksi ja huomaamattomaksi mytyksi painautuen lähemmäs seinää.
"Älä.." inahdettiin hiljaa samalla, kun ensimmäinen pelon kyynel vierähti mustatukkaisen poskelle. Metallin kilisevä ääni sai Sandran haukkomaan henkeään. Mitä toinen aikoisi tehdä tytölle? Hän ei uskaltanut avata silmiään nähdäkseen kuka tätä kohti käveli. Askeleet eivät olleet enää raskaat, mutta silti tyttö erotti selvästi toisen askeleiden äänet.

'Olet säälittävä! Nouse ja juokse!' Sandra komensi itseään, mutta ei päässyt liikkeelle. Olisiko tuo hetki hänen viimeisensä, missä hän ikinä sattuikaan olemaan. Askeleet pysähtyivät. Miksi? Mustatukkainen veti nopeasti henkeä haudaten kasvot käsiinsä ollen yhä polvillaan maassa. Mustat hiukset valahtivat kasvojen suojaksi. Olisi haluttu huutaa ja kirkua, käskien vierasta painumaan niin kauas kuin vain mahdollista, mutta mitä enemmän hän sellaista ajatteli, sitä enemmän tyttöä pelotti.
Sandra nieleskeli itkuaan, mutta aina välillä tuo nyyhkäisi hiljaa. Hän olisi vain halunnut huutaa apua. Kuka tahansa olisi saanut tulla tämän luokse "pelastamaan" hänet pois siitä pimeästä paikasta jossa hän nyt oli.

[eterno]

Katse tutki tuota säälittävän näköistä ihmisolentoa. Sitten vilkaistiin ympäristöä nopeasti. Ei ollut mikään ihme, että sellaisesta paikasta löytäisi toisenkin eksyneen, vain pelokkaamman yksilön.
"Eh..Hei...Tuota... Kuka..kuka olet?", poika sai kysytyksi. Mitäpä muuta tuo olisi voinut sanoa täysin ventovieraalle. Hyvä että oli sentään löytänyt siitä slummista jonkun toisenkin.
Dai otti varovasti pari askelta lähemmäs ja otti vasemmalla kädellään tukea seinästä kumartuessaan hieman alemmas, nähdäkseen vähän tytön etuprofiilia.
"Onko kaikki kunnossa?", kysyttiin tyynesti. Tuskin niinkään kieroutunutta olentoa se kiinnosti, mutta oli tuosta uudesta neitosesta jotain selkoa saatava. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen, jonka Dai tuonpuoleisessa kohtasi.

[akira]

Toinenhan puhui. Äänestä pääteltiin, että paikalle saapunut oli miespuolinen henkilö. Mitä se toista kiinnosti kuka Sandra oli? Tyttö nyyhkäisi ja puristi kätensä nyrkkiin painaen otsansa käsiään vasten. Ehei, silmiä hän ei voinut avata pimeän takia. Hetki mietittiin uskallettiinko toiselle vastata mitään, mutta kuullessaan askeleiden lähestyvän häntä Sandra jähmettyi paikoilleen. tyttö ei kyennyt sanomaa sanaakaan. Viimeinen pisara oli se, kun vieras kyseli, että onko hänellä kaikki kunnossa.

Sandra vinkaisi avaten vihdoin silmänsä. Tyttö suoristautui ja yritti nousta, mutta maan - tai minkä lie vetovoima oli liian suuri ja hän muksahti takaisin maahan. Nopeasti paruutettiin muutama sentti istualteen kauemmas toisesta. Pojan kasvoja ei nähty, hyväkyn hahmo erotettiin pimeässä. Nopeasti silmät suljettiin ja puraistiin alahuulta hermostuneena.
"Sandra", sanottiin viimein hiljaa ja hyvin pelokkaalla äänellä. Toiseen kysymykseen ei viitsitty edes vastata. Ei hän saisi selitettyä puoliakaan ennen kuin alkaisi parkua hysteerisesti.

"Ku..kuka olet?" kysyttiin ääni särähtäen. Missä toinen oli? Mitä hän tahtoi?

[eterno]

Poika kumartui varovasti vielä hivenen lähemmäs. Eihän tyttö tuota nähnyt, joten poika olisi voinut tulla melkein miten lähelle tahansa, mutta rajansa kullakin.
Poika ei edes valitettavasti hoksannut, että tässä olisi ollut apu nälkään ja heikkouteen. Muutenhan tuo olisi jo paljastanut itsensä, mutta kun ei Dai itsekään tiennyt olevansa vampyyri. Puolivampyyri. Naurettavaa sikäli, mutta eihän tuo ollut riisunut kangasrättiä suunsa edestä, että olisi voinut tarkastaa tilanteen ja oudon jomotuksen ikenissä, kulmahampaitten kohdalla.
Dai virnisti pienesti rättinsä takana ja laskeutui hitaastii kyykkyyn tytön vieressä, ottaen edelleen tukea seinästä.
"Sandra..", poika toisti hiljaa. "..Kaunis nimi... Minä olen Dai.", poika lausahti rauhallisen kuuloisesti.

[akira]

Toinen oli lähellä. Tyttö painautui tiiliseinää vasten nielaisten. Hän halusi pois. Kauas pois juuri tästä paikasta ja tästä hetkestä. Jos Sandra tietäisi millainen Daiksi esittäytynyt poika olisi oikeasti tyttö kai kapsahtaisi tuon kaulaan roikkumaan hakien turvallisuuden tunnetta, mutta näin ei tehty.
Miten toinen kykeni olemaan niin rauhallinen?
"Kiitos", kuiskattiin hiljaa samalla, kun kohotettiin oikea käsi siirtämään hieman pitkiä otsahiuksia. Toisesta haluttiin tietää, mutta samalla haluttiin päästä toisesta mahdollisimman kauas.

Hengähdettiin pienesti ja liikahdetiin sivulle. ...Aivan väärään suuntaan. Hän tunsi kaulansa osuvan jonkun paljasta ihoa vasten. Ilmeisesti poika oli lyhyt hihaisella liikenteessä. Sandra jähmettyi paikoilleen siihen samaiseen paikkaan missä oli tuntien toisen käsivarren kaunaalnsa vasten.
'Älä tapa minua..' mustatukkainen ajatteli peloissaan tuijottaen kauhuissaan pimeään juuri siihen suuntaan missä Dai oli.

[eterno]

Päätä kallisteltiin ja katsottiin tyttöä joka kulmasti. Kaunis tuo oli, sitä vastaan ei ollut mitään sanomista, vaikka ei pimeässä paljoa nähnytkään niin silti. Dai oli aikeissa ojentaa oikeaa kättään kohti noita mustia, pitkiä hiuksia, kunnes tunsi jonkin pysäyttävän kaikki liikkeensä.

Jokin sykähti pojan sisällä ja tuon hämmentynyt katse laskeutui hitaasti Sandran kasvoista tuon kalpeana hehkuvalle kaulalle, joka kosketti myös Dain vasenta kättä, jolla edelleen nojattiin seinään. Pelkkä tuijotus sai pojan jo kiristelemään hampaitaan. Myös silmäkulma nyki levottomasti otsaa ryppyyn.

Hitaasti vasen käsi kääntyi niin, että pojan kämmen painui tytön kaulaa vasten. Dain silmät laajenivat. Tuo tunsi epätavallisen selvästi kaulavaltimon sykkeen ja lähes vaistomaisesti käsi hieman puristui tytön hennon kaulan ympärillä. Samalla oikea käsi hapuili hitaasti suun edessä olevaa kangasrättiä. Käsi tärisi, eikä syyttä. Tältä siis tuntui olla nääntymäisillään ja nähdä samalla ainut elinlähde, johon ei silti uskallettu käydä heti käsiksi.. Koska oltiin niin.. niin kokemattomia.

Dai ynähti hiljaa tuntiessaan putoavansa kyykystä polvilleen ja kumartuessaan saman liikkeen aikana lähemmäs Sandraa. Poikaa jännitti liikaa. Tuo kyllä tiesi mitä tuon olisi tullut tehdä, tuon sisin suorastaan huusi sitä, mutta ei vain uskaltanut. Vaikka kerta se olisi ensimmäinenkin.. jos Dai tekisi sen nyt. Tuo jäisi itse vielä henkiin.

[akira]

Pelko jähmetti tytön siihen paikkaan. Mitä toinen aikoisi? Sandra tuijotti pimeyteen silmät suurina värähtäen sitten tuntiessaan pojan käden painuvan kaulaansa vasten. Vasta kun käsi alkoi puristua hänen kaulansa ympärille mustatukkainen tajusi, että siitä ei hyvä seuraisi jos hän jäisi siihen paikkaan. Dai siirtyi lähemmäs. Poika oli nyt liian lähellä! Nopeasti tyttö tarrasi kaksin käsin nuorukaisen vasemmasta kädestä kiinni ja kiskaisi käden pois kaulaltaan lähtien nopeasti hivuttautumaan kauemmas. Tai ainakin tämä yritti.

Muutaman kerran yritettiin nousta ylös jotta olisi voitu juosta karkuun, mutta jalat eivät kantaneet.
"Pysy kaukana", kuiskattiin käheästi tuijottaen siihen suuntaan missä poika oli. Hänen ja Dain välimatka ei ollut suuri, joten poika kyllä saisi tytön hetkessä kiinni. Sandra haukkui itsensä tyhmäksi lähtiessään näin pimeälle kujalle. Hän kai kohtaisi pian loppunsa tässäkin maailmassa. Ehkä olisi ihan hyvä, että hän pääsisi pois. Ei tarvitsisi enää pelätä.

"Älä..." ynähdettiin hiljaa. Muutama kyynel vierähti hänen poskelleen saaden tytön näyttämään vielä säälittävämmältä. Hän pelkäsi. Pelkäsi todella.

[eterno]

Toinen perääntyi, mutta samalla tahdilla Dai tuli lähemmäs. Jano paistoi tuon silmästä entistä tulisempana. Verenjano. Poika ei edes itse enää tajunnut sitä. Tuo oli kuin eri ihminen. Ei. Ei tuo ollut enää ihminenkään. Ihmisellä oli kyllä viettelytaito, mutta ei niin vahva kuin vampyyrillä. Ihmisellä oli toisinaan myös halu tappaa, mutta ei niin vahva kuin nälkiintymisen partaalla olevalla pojalla nyt.

Pysy kaukana, toinen oli kuiskannut.

Ei, en voi pysyä. Tarvitsen jotain sinulta. Jotain millä tulen pitämään itseni hengissä.

Dai kumartui vielä lähemmäs. Samalla oikea käsi laski hitaasti vaalean kangasriepaleen tummien huulten edestä, laskien sen roikkumaan kaulalle. Alahuuli värähti kevyesti. Jokin pedon alku jo suorastaan vaati saada verta. Tuoretta, lämmintä verta.
Vasen käsi kohotettiin tytön kasvojen korkeudelle. Kevyt, nälkäinen hymy kohosi pojan huulille tuon kuullessa hiljaisen ynähdyksen tytön täyteläisiltä huulilta. Katse oli silti edelleen suunnattu tiiviisti vaaleaan virheettömään kaulaan. Vasen käsi laskeutui tytön poskelle rauhoittavasti.

"Ainut millä pysyn elossa..", hiljainen kuiskaus kuului pojan huulilta.

[akira]

Mitä kauemmas tyttö meni sitä lähemmäs Dai tuli. Kylmän kiven osuessa vasten tytön selkää tuo hengähti peloissaan. Pimeässä erotettiin juuri ja juuri toisen ääriviivat, sekä valkoinen liina joka nuorukaisen suun edessä oli. Tyttö ynähti tuntiessaan käden laskeutuvan poskeaan vasten.
'Ainut millä pysyt elossa?' mietittiin ja vinkaistiin pelokkaana. Ajatus siitä mitä toinen tekisi hänelle pelotti todella.
"Ei", tyttö sanoi ja työnsi pojan kauemmas itsestään siirtyen sitten pois tuon läheltä.

'Äkkiä pois!' hän ajatteli siirtyen pois tuon läheltä yrittäen nousta muutaman kerran. Kun tyttö viimein pääsi ylös tuo lähti juoksemaan pois niin nopeasti kuin pystyi. Tämä pujotteli pimeässä yrittäen eksyttää toisen perästään. Häntä pelotti. Todella paljon.
Äkkiä kulman takaa tytön eteen ilmestyi nuori mustatukkainen tyttö.
"Juokse", Sandra yritti huutaa, mutta sai vain epämääräisen vinkaisun karkaamaan huuliltaan. Vieras tyttö ei ehtinyt väistää häntä vaan kaksikko törmäsi toisiaan päin aiheuttaen sen, että Sandra lensi pienen matkan päähän paiskautuen vasten kylmää kivetystä.

[eterno]

Niin lähellä. Pojan suu avautui hitaasti, samalla kun tuo hivuttautui edelleen lähemmäs eliksiiriä, joka tytön suonissa virtasi, kunnes.. jokin keskeytti sen täydellisen hetken. Pettyneesti ynähtäen, Dai tunsi kuinka toinen työnsi tuon nopeasti kauemmas. Eihän poika ollut tähän osannut varautua, eikä ollut siis pistänyt vastaankaan, ennen kuin oli liian myöhäistä.

Sandra oli lähtenyt juoksemaan kauemmas ja Dai oli päässyt vaivoin ylös kadulta. Tuo katsoi hetken kulmiensa alta ja raskaasti hengittäen tytön perään, ennen kuin lähti hitaasti kävelemään samaiseen suuntaan johon toinen oli paennut juosten.
Häviäminen. Sitä Dai vihasi, eikä siis omassa tapauksessaan milloinkaan suvaitsisi. Ei edes, vaikka heikkous kalvoi tuon kehon jokaista kolkkaa.
Ärtyisästi murahtaen poika kiihdytti juoksuun. Tuo kompuroi välillä, mutta ei antanut sen estää takaa-ajoaan. Käsiraudat kilisivät Dain juostessa ja kylmä viima löi vasten tuon paljasta vatsaa. Ihme, että yleensä Dai jaksoi juosta niin vähissä voimissa niin kovaa.
Vaikka saalis yrittikin eksyttää saalistajansa, Dai tunsi vahvasti tytön tuoksun ja seurasi sitä kuin hypnoosissa. Hulluus paistoi jo silmästä, mitä lähemmäs Dai pääsi.

Vain vähän matkan päässä, pimeydestä erottui kaksi naisen hahmoa. Toinen makasi kauempana maassa ja toinen oli päässyt juuri jaloilleen. Siinä mielentilassa ei ehditty paikantaa kumpi oli Sandra, mutta sen jaloillaan olevan nuoren mustahiuksisen tytön päälle Dai syöksähti ja sen enempiä miettimättä upotti pitkät kulmahampaansa tuon kaulavaltimoon.

Se viaton nuori tyttö ei valitettavasti ollut Sandra, vaikka nauttien Dai joi tämän nuoremmankin verta. Se vaikutti olevan jopa Daitakin nuorempi. Olisiko ollut 15-vuoden iässä ja vaikka Dai joi ensimmäistä kertaa verta, se maistui yllättävän hyvälle ja palautti heti nuorukaisen voimat.
Tyttö sätki hetken pojan alla, joka istui tai melkein makasi tuon vatsan päällä, kunnes elo alkoi sammua nuoresta ruumiista kokonaan.

[akira]

Ähkäistiin hiljaa ja yritettiin nousta. Rintakehään ja kyynerpäihin sattui. Polviin sattui. Joka paikkaa tulisi särkemään seuraavana päivänä. Hetken aikaa hän pysyi paikoillaan ennen kuin yritti nousta ylös.
Ilman halki kiitävä nuoren tytön kirkaisu sai Sandran kuitenkin jähmettymään paikoilleen. Hän oli aikonut nousta polvilleen, mutta niskavillat pystyyn nostattava kirkaisu sai tytön painautumaan takaisin maata vasten makaamaan. Silmät puristettiin tiukasti kiinni ja kädet nostettiin pään päälle suojaksi.
'Hän tappaa minut. Hän tulee ja tappaa minut niin kuin tuon tytön!' mustatukkainen ajatteli pelokkaana. Hetken kuluttua hän kuuli jotain. Aivan kuin.. Aivan kuin joku joisi jotakin.

Silmät avattiin ja varovasti kohottauduttiin hieman ylös maasta niin, että saatettiin kääntää katse sinne missä tyttö ja Dai ehkä saattoivat olla. Nuori tyttö oli kuollut. Sandra kierähti nopeasti selälleen henkäisten pelokkaana.
'Pois.. pois täältä', ääni kuiskasi hänen päänsä sisällä. Varovasti tyttö yritti lähteä peruuttamaan kauemmas, mutta ilmeisesti tämä painoi kädellään jonkun oksan katki, sillä tyttö kuuli oikealta puoleltaan rasahduksen. Salaman nopeasti jähmetyttiin paikoilleen muutaman metrin päähän Daista ja kuolleesta tytöstä. Mistä Sandra sitä tiesi oliko tyttö elossa? Tai että oliko tuo pimeydessä piileskelevä henkilö Dai.

[eterno]

Nuori tyttö oli juotu melkein kuiviin asti ja Dain olo tuntui mitä parhaimmalta sillä hetkellä. Hyvin täyteläinen ja voimakas tunne. Tyttö sitä vastoin.. Noh, se oli jo pelkkä kuiva ruumis pojan alla.
Jostain kuului rasahdus. Dain katse kääntyi äänen suuntaan. Nyt poika kykeni ajattelemaan jo vähän järkevämminkin, joten arveli juuri sen aikaisemmin kohtaamansa tytön olevan jossain tuolla pimeydessä, josta erottui jälleen vain ääriviivat. Poika kohottautui hitaasti kumarasta asennostaan suorempaan, istuen edelleen kuolleen tytön vatsan päällä, katse suunnattuna pimeyteen.
"Sandra..?", kuiskattiin rauhallisesti ja kurtistettiin hieman kulmaa. Dai nosti vasemman kätensä ja pyyhkäisi kämmenellään suupieliään ja leukaansa, johon oli jäänyt verta pojan mässäillessä. Dai katsoi kättään lähietäisyydeltä. Poika ei voinut uskoa, että oli juuri tappanut jonkun. Tuo oli kyllä entisessä elämässään tehnyt kaikkea likaista ja lainvastaista, mutta ei koskaan tappanut...