|
|
Post by hewwo on Sept 15, 2008 14:26:05 GMT 2
Jali sulki oven perässään huolellisesti ja lähti kävelemään hymyillen vampyyrin perään portaita ylöspäin.
Jali pyysi vampyyriä pysähtymään portaiden päähän, sillä ne loppuivat. Jali tuli miehen viereen ja avasi luukun katolle, ja astui ylös.
Katolla oli kodintapainen kohta. Se oli ikään kuin syventymä katossa. Reunat ympäröivät katto tilaa. Se oli kuin huone, jossa ei ollut muuta kattoa kuin taivas.
Se oli sisustettu joillakin rähjäisillä kirjoilla, kasalla, joka esitti sänkyä, pienillä ruokapurkeilla ja ihmeellisillä esineillä.
"Mm.. Tämä on tämänhetkinen asuntoni. Toivottavasti viihdyt."
Jali esitteli asuntonsa Akalle ja hyppäsi sitten sängyllensä säteilevästi hymyillen.
|
|
|
|
Post by Koji on Sept 15, 2008 18:39:41 GMT 2
Aka pysähtyi toisen pyytäessä. Ei hän oikein olisi edes voinut matkaansa jatkaa, kun portaat loppuivat. Kun toinen oli avannut luukun ja mennyt katolle, Aka seurasi perässä. Yläpuolella näkyi kaunis ja kirkas taivas. Tätä taivasta hän on aina katsonut, päivällä ei oikein edes voi. Kohtaloksi se on, kerran jo tavallaan koettu. Hän toivoi, ettei Jali kysysi miten hän on tänne joutunut. Hän ei halunnut kertoa sitä, tai tavallaan. Ei halunnut muistaa sitä, Ei halunnut muistaa eika ajatella.
"Miksen viihtyisi?" Aka kysyi katsahtaen pienesti hymyillen Jaliin.
"Onhan tämä parempi kuin ei mitään." hän jatkoi pian.
|
|
|
|
Post by hewwo on Sept 16, 2008 15:22:28 GMT 2
Jali naurahti toisen lausahdukselle ja taputti sitten sänkyänsä.
"Tule tänne."
Hän hymyili kauniisti. Hän oli iloinen seurasta. Todella iloinen. Yleensä hän joutui olemaan yksin. Mutta tuskimpa toinen halusi olla enää parin tunnin jälkeen siinä. Ei kukaan jaksanut Jalin yli-innokasta olemusta. Aina hänet työnnettiin pois. Jali oli aina ollut ongelmalapsi. Ehkä hän ei vain jaksannut olla paikalla ja kuunnella, mutta muuten hän oli hellyyttävä ja kiltti lapsi. Hieman levoton. Mutta se kuului luonteeseen.
"Mitä haluaisit tehdä?"
|
|
|
|
Post by Koji on Sept 16, 2008 16:30:33 GMT 2
Aka meni istumaan Jalin viereen. Olisi ihanaa jos olisi edes jonkinmoinen koti. Hänellä ei ollut mitään, ei yhtikäs mitään. Pelkästään oma itsensä, jos edes sekään kokonaan. Kaksipersoonainen kun oli, niin tuntui kun jakaisi ihan vieraan kanssa saman ruumiin.
"En tiedä, minulle se on aika sama." vampyyri sanoi. Ei nyt oikein yleensä tehty mitään erikoista, yksin kun oltiin ja ihmismäisten olentojen kanssa ei aina oikein voi olla. Kaikkea kummallista väkeä sitten täällä on... Dinosauruksiakin. Tämä paikka on siis yhteydessä kaikkiin aikoihin.
"Muuten, mitä kaikkea tiedät tästä paikasta?"
hän kysyi.
|
|
|
|
Post by hewwo on Sept 16, 2008 16:39:17 GMT 2
Jali kääntyy vampyyriin päin.
"No kyllä sä jotain haluat tehä. Tosin ei täällä ole paljoa tekemistä, mutta mä voin ehkä järjestää jos haluut?"
Hän katseli vampyyria joka suunnasta. Hänen mielestään toinen ei vaikuttanut kovin vampyyriltä. Toinen oli niin kiva.
"Haha, mä en tiedä tästä paikasta muuta kuin että täällä on tosi siistiä ja täällä on kaikki mahdollista."
Jali hymyili haaveileva ilme kasvoillaan ja sulki silmänsä.
"Mutta mä en hirveästi välitäkään tietää, menisi kaikki maku tästäkin elämästä..."
No, jos sitä elämäksi voi sanoa. Jali ei ollut varma. Mutta tavallaanhan hän eli, mutta kuolleena.
|
|
|
|
Post by Koji on Sept 16, 2008 16:55:08 GMT 2
"En tiedä mitä. Olen viettänyt niin paljon aikaa yksin, etten oikein tiedä." Aka sanoi.
Toinen ei siis paljoa tiennyt, ei hänkään itse. Olisi kyllä mukavaa tietää enemmän, kun täällä varmaan vuosia vielä tulee vietettyä täällä. "Niin toisaalta... Mutta olisi kivaa nyt tietää edes jotain..." hän sanoi.
Hitto... Päänsärky vain koveni koko ajan. Tuntui myös kuin silmissä olisi sumentunut. 'Ei.. Ei nyt...' Aka ajatteli ja sulki silmänsä pidellen toisella kädellä päätään. Hän oli vähän aikaa hiljaa ja liikkumatta. Pian Akan silmät avautuivat, ja ne vaikuttivat erilaisilta. Koko muu olemus myös oli muuttunut paljon. Jotenkin itsevarmemmaksi ja, vahvemmaksi? Pupilli oli myös hävinnyt silmistä, eli nyt ne olivat kokonaan punaiset. Hän nousi seisomaan, muttei nyt vilkaissutkaan Jaliin.
|
|
|
|
Post by hewwo on Sept 16, 2008 17:03:46 GMT 2
Jali katsoi toista huolestuneena.
"Oletko sä okei?"
Poika ei tiedä mitä tehdä vaan katsoo toista hieman peloissaan kunnes toinen avasi silmänsä.
Ihan eri henkilö kuin äsken.
"Akaa..?"
Jali siirtyi hieman kauemmas peloissaan.
Yleensä Jali oli iloinen, mutta lapsen tavoin hän myös osasi pelätä kun tapahtui jotain pelottavaa. Etukäteen poika ei osannut pelätä eikä epäillä. Hän luotti vahvasti jokaiseen sanaan. Vaikka hän olikin jo kahdenkymmenen, hän omasi vielä lapsen luonteen.
Jali ei silti kyennyt irroittamaan katsettaan toisesta. Hän oli huolissaan toisesta.
"Aka!"
Ehkä toinen vain kusetti. Aika huono vitsi kylläkin... Jali oli oikeasti peloissaan.
|
|
|
|
Post by Koji on Sept 16, 2008 17:10:41 GMT 2
Aka katsahti Jaliin. Ilme hänen naamallaan oli jotenkin kylmä...
"Mitä nyt?" hän kysyi välinpitämättömästi. Hän oli todellakin erilanen toisessa persoonassan. Sellainen, minkälainen hänestä olisi haluttu tulevan. Ei sellainen ystävällinen ja kohtelias nössö. Vaan välinpitämätön ja kova.
Aka ei olisi nyt enään jaksanut istua tuon lapsellinen kakaran seurassa. Mutta tästä saattaisi tulla hauskaa... Tosiaan. Toinen ei pakosti tajunnut kaksipersoonallisuutta... Mutta se tekikin tästä juuri hauskaa.
|
|
|
|
Post by hewwo on Sept 16, 2008 17:15:15 GMT 2
Jali säikähti kun toinen puhui.
"Öh.. Mikä sulla on? Sä kuulostat jotenkin erilaiselta..."
Jali katsoi toiseen vino hymy naamallaan.
Poika oli aika varma ettei toinen ollut nyt oma itsensä. Hän oli ihan erilainen kun Jali tapasi hänet. Mutta ehkä se kuului hänen luonteeseensa.
Jali veti jalkoja lähellensä ja pureskeli huuliaan. Hän ei tiennyt mitä tehdä. Mitä jos toinen hyökkäisi ja söisi toisen. Mitä jos.. Mitä jos... Toinenhan oli kuitenkin vampyyri. Jos toinen hyökkäisi, eikä Jalilla ollut muita vaihtoehtoja, hän olisi valmis hyppäämään katolta, vaikkei kyllä tiennyt minne se johtaakaan. Hän ei ollut koskaan ennen hypännyt sieltä.
|
|
|
|
Post by Koji on Sept 16, 2008 17:26:49 GMT 2
"Miten niin erilaiselta?" Aka kysyi ärsyttävästi virnistäen.
Toinen pelkäsi ihan selvästi, sen huomasi helposti. Sokea mummokin huomaisi sen. Mutta tästä tulee tosiaan hauskaa, pitkästä aikaa pääsee huvittelemaan kunnolla. Heh.
"Miksi olet noin hermostunut - Jali?" vampyyri kysyi ja katsoi hetken Jalia syvälle silmiin.
Mitenhän toinen nyt suhtautuu? Varmaan eri tavalla. Hyvä vain.
|
|
|
|
Post by hewwo on Sept 16, 2008 17:47:59 GMT 2
"Sinä.. Eh. Sä oot siis ihan okei?"
Jali katsoo tätä yhä.
"Minäkö? Minä vain olin huolissani sinusta..."
Jali kääntää vihdoin katseen poispäin. Hän ei pystynyt katsomaan toista enää. Se tuntui pahalta.
Jali yritti rauhoittua ja alkoi leikkiä sormillaan. Hän yrittää samalla keksiä mitä tehdä. Pitäisikö luottaa toiseen ja uskoa, että toinen oli vielä se sama henkilö, vai sitten nakata toinen ulos... Ei, ei Jali ollu sellaista tyyppiä joka pyytää ensin jonkun kotiinsa ja nakkaa saman tien ulos.
"Onko sulla nälkä?"
Hän keksii äkkiä ja katsahtaa toiseen nopeasti.
|
|
|
|
Post by Koji on Sept 16, 2008 18:08:02 GMT 2
"Tietenkin olen." Aka sanoi. Toinen ei varmaan halunnut uskoa mitään pahaa hänestä. Liian hyvätahtoinen. "Ei sinun tarvitse huolehtia minusta, huolehdi vain omista asioistasi." hän tuhahti loppuun. Tavallaan söpöä, kun toinen on tuollainen. Huolehtiva ja muuten... Hyi hitto sittenkin. Ällöttää tuollaiset. Rakkaus ennen kaikkea ja muut tuollaiset löpinät. Roskaa perkele.
"Ei ole nälkä ollut vähään aikaa. Mitä iloa muka on syödä, jos se ei auta mitään?" Aka naurahti. Vampyyrin tarvitsi vain juoda verta pysyäkseen elossa, ei muuta tarvinnut.
"Mutta... Jano kyllä on useasti..." hän sanoi pienesti virnistäen.
|
|
|
|
Post by hewwo on Sept 16, 2008 18:13:40 GMT 2
Jali punastui hieman. Hän oli ihan unohtanut etteivät vampyyrit ole aina kovin nälkäisiä.
Toisen ilmaistessa olevansa janoinen Jali säpsähti. Hän ei sanonut mitään. Mulkoili vain toista silmät laajentuneina.
Jali ei halunnut kuolla jo nyt, kun vasta oli saanut tuntea taas elävänsä.
Poika pysyi hiljaa ja katsoi peittoaan vetäen sitä samalla hieman jalkojensa päälle. Hän oli aivan avuton.
Tämä oli sitä Jalin tuuria. Aina hän joutui huonoon seuraan. Aina kaikki johdattivat hänet ansaan. Aina hänen hyväuskoisuutta käytettiin hyväksi. Miksi aina?
|
|
|
|
Post by Koji on Sept 16, 2008 18:34:54 GMT 2
Aka naurahti ilkeästi pari kertaa, toinehan meni pelosta mykäksi. Hän katseli Jalia ilkeästi. Mitähän sitten keksisi, että voisi enemmän härnätä ja pelotella toista...
"En kuitenkaan tiedä haluanko liata hampaitani tuolaisen verellä." hän sanoi mahdollisimman loukkaavasti.
Ja ei nyt oikeastaan edes ollut jano, mutta eihän janoon tarvinnyt juoda.
|
|
|
|
Post by hewwo on Sept 16, 2008 18:50:36 GMT 2
Tollaisen. Tuollaisen! Jali ei kestänyt. Hän pomppasi ylös.
"Mikä itse olet? Tuollainen säälittävä tappaja!"
Jali ei tarkoittanut sitä. Itekin hän oli tappanut äitinsä, mutta hän oli ollut vasta yksi vuotias. Mutta siltikin hän sai perheensä vihan niskaansa.
Jali tuhahti ja astui vähän taaemmas. Hän tiesi ettei saanut tulistua. Hän oli demoni. Silloin oli vaikea pidätellä tekojaan. Jos hän päästäisi demonipuolensa vapaaksi, toisesta ei jäisi mitään jäljelle.
Jali yritti hengitellä rauhallisesti.
|
|
