Hei, tää on hyvää! [Off]

[raato]

#Kojia siis tänne venttaillaan. :3#

Luonnonkaunis hetki.
Pilvinen iltapäivä sateisen aamun jälkeen. Harmaa taivasharso repeili siellä sun täällä ja kultainen taivaanpallo kimmelsi pilviverhon takaa. Joka paikka oli yhä märkä ja ilmassa tuoksui multainen maa ja kastemadot. Järven rantahiekka oli rankkasateesta rokonarpinen ja kaislat pudottelivat tyyneen vedenpintaan pisaroita pitkien päidensä päältä. Kauempana rannalla sorsapari laskeutui kohahtaen veteen, vetäen pitkän vesihunnun peräänsä. Lintu aloitteli varovaista lauluaan rantatiheikössä.
Muuten oli hiljaista.

Yhtäkkiä kaislikko kahahti ja ilman täytti veden loiske ja hätääntynyt kaakatus. Pesueellinen lintuja lehahti lentoon kurjenmiekkojen keskeltä pakoon jotain, mikä näytti punavalkoiselta myrskyltä. Tämä punavalkoinen myrsky tosin totteli nimeä Roope, eikä ollut lainkaan myrsky, vaan punavalkoiseen poolopuseroon sonnustautunut ilkikurinen demoni ankkajahdissa.

Roope oli ollut siinä toivossa, että linnunpoikaset olisivat vielä olleet lentokyvyttömiä ja suupalan kokoisia, mutta valitettavasti ne olivat kasvaneet nopeammin kuin Roope oli osannut arvella. Hitsi vieköön, ja hänen kun oli niin tehnyt mieli linnunpoikasia. Pettyneenä demoni lipoi ilmaa käärmeenkielellään, kohautti sitten olkiaan ja kömpi pois vedestä, löntystellen kömpelön näköisesti sorkkajaloillaan rantaheinikkoon. Siinä hän sitten kontallaan tonki heinikkoa ja nosteli multaa, etsien matoja ja muuta pientä suuhunpantavaa.

[Koji]

Here watashi tulen >D
--------------------------------

Järven lähistöllä liikuskeli hiljaa vihreän sävyisiin vaatteisiin sonnustautunut tyttö. Nopealla silmäyksellä tyttö olisi saattanut näyttää täysin normaalilta ihmiseltä, joka oli saapunut äskettäin Tuonpuoleiseen. Ilme oli nimittäin hiemän hämmentynyt ja järkyttynyt. Ja ulkonäöllisestikään ei täysin normaali ole, yksi musta siipi näkyi. Monet varmasti jäisivät ihmettelemään, että missä hitossa se toinen olisi? 'Ääh... Missä hitossa olen?' Koji ajatteli huokaisten hiljaa. Aluksi nyt kun herättiin hautausmaalla, tuntui että vain pilaa se olisi ollut. Tyypillinen piilokamera juttu. Mutta todellisuus oli kaukana siitä. Löytyisi nyt edes joku, joka kertoisi tästä ihme paikasta lisää. Ja kaikesta muusta.

Pian kuului kaakatusta, loisketta ja siipien iskuja. Hmm.. Olisikohan tuolla joku? Hän lähti juoksemaan lammelle päin ja pysähtyi juostuaan jonkin matkaa. Ehkä muutaman kymmenen metrin päässä näkyi joku. Toisen ulkonäkö kummastutti suuresti tyttöä, muttei mitään viitsinyt sanoa. Voisikohan kysyä neuvoa? Toivottavasti toinen ei olisi kovinkaan vihamielinen, miltä ehkä näytti.
"Ömm... Anteeksi jos häiritsen... Mutta, osaisitko kertoa, mikä ihmeen paikka tämä on?"

[raato]

Roope nuohosi ryntäisillään kosteassa ruohikossa ja veti keskittyneesti kastematoa esiin mullasta samalla, kun yritti pidellä isoa koppakuoriaista toisessa kädessään. Se oli hivenen hankalaa, mutta hän onnistui siinä jokseenkin hyvin ja pyörähti istualteen. Hän suikkasi koppakuoriaisen suuhunsa, nieli sen kokonaisena ja vähän kakoi, kun se ei halunnutkaan mennä kurkusta alas. Seuraavaksi hän olisi imaissut kastemadon parempiin suihin, mutta kuuli sitten puhetta ja kiepsahti äänen suuntaan.

Hänen edessään oli otus, jota hän ensin luuli ihmisnaaraaksi, mutta joutui sitten muuttamaan käsitystään, kun näki tämän selästä sojottavan siiven. Naaras otus kyllä oli selkeästi, mutta ihmisillä ei ollut siipiä. Hän kallistui istualtaan toiseen suuntaan, yrittäen nähdä toisenkin siiven, mutta sitä ei koskaan tullut vastaan. Jopas nyt.
Ai niin, naarashan oli tainnut kysyä jotain.

Roope katsoi hätäisesti taakseen. Juu, siinä se järvi edelleen oli.
"Jäwveltä näyttää. Miten niin, oletko fokea?" Hän tuumasi ja imaisi kastemadon lurpsahtaen suuhunsa, ennen kuin nousi ylös, puisteli tamineensa ja jäi tapittamaan toista.

[Koji]

Hehee... Todella hauskaa.
"Kyllä minä näen että tuo on järvi, mutta tarkoitin tätä paikkaa kokonaisuudessaan. Ei varmaan mikään normaali ole." tyttö sanoi. Hmph. Ei hän nyt sokea ollut, toinen ei vain ymmärtänyt kysymystä. Käytöskin oli outo. Taisi syödä ötököitä... Hui helvata. No, ei muutenkaan normaalilta tosiaan näyttänyt. Varmaan demoni kai..? Eihän tälläinen siipikään nyt normaali ollut.
Äh... Tulisiko tästä edes mitään. Vähän epäilyttää. Ensimmäinen kenet nyt täällä tapaa on tuollainen outo demoninkaltainen. Paranormaaleihin asioihin kun oli jo uskonut ennen kuolemaansakkin. Niin nyt usko vielä vahvistui, mutta joihinkin heikkeni.
"Ja kuka muuten olet?" Koji kysyi, taas.

[raato]

Jos Roopen suu ei olisi jo venynyt äärimmilleen syöksyhampaiden takia, hän olisi virnistänyt voitonriemuisesti. Hah! Olisihan hänen pitänyt tajuta, naaras oli siis uusi tulokas, vasta saapunut. Roope levitti kätensä kuin paraskin turistiopas ja lausui kuuluvalla, joskin sylkisellä äänellä:
"Tewvetuloa Tuonpuoleifeen! Ikävä kewtoa tämä näin, mutta finä, yftäväifeni, olet potkaiffut tyhjää", demoni hehkutti kuin asia olisi ollut isokin riemu. Itse asiassa hänelle se olikin, tytöstä ei niinkään väliä. Niinpä hän joutui hieman perumaan sanojaan. "Tai anteekfi, minä valehtelin. Fe oli itfe afiaffa aika haufka kewtoa. Ja oikeaftaan valehtelin taaf, en ole pahoillani fiitä, että valehtelin."
Roope pyyhkäisi sylkeä suupieleltään - syöksyhampaiden venyttäessä huulia jatkuvasti hän tuppasi kuolaamaan innostuessaan puhumaan. Lisäksi hän sylki aina, kun yritti lausua ässää.
"Minua faat kutfua Woopeksi, jof tawve vaatii. Olen tuhoajademoni ja pyftyn tekemään näin!"
Yleensä Roope ei lesottanut voimillaan heti ensitapaamisella, mutta kun oli kyse uudesta sielusta, hänen teki mieli vähän esitellä, miten mahtavan henkilön kanssa he juttua väänsivät. Niinpä Roope järjesti pienen taidonnäytteen ja piirsi sormillaan tuliringin ilmaan. Sitten hän käsillään ohjaten, mutta lieskoja koskettamatta kiepautti ringin vauhtiin ja linkosi sitten kiekon kaislikkoon. Kaislikko syttyi pihahtaen, mutta sammui samalla hetkellä, kun liekit koskettivat vettä. Päälle päätteeksi Roope myhäili tyytyväisenä ja pyyhkäisi jälleen kuolavanan suupielestään.

[Koji]

Jaahas... Tuonpuoleinen. Tälläinen paikka siis olikin olemassa, ja päädyttiin tänne kun kuoltiin. Muistissa on kuitenkin pieni rako siinä kohtaa, perkelen tie ja auto. Suojatietä siinä ylitettiin, ja mokoma tuli päin. Mutta tosiaan... Ollaan siis kuoltu. Se asia on varmennettu, se hautakivi silloin siis oli oikeasti oma. Ja paljon muitakin hautoja siellä oli. "Tuonpuoleinen siis.. Osaatko kertoa yhtään enempää?"
Olisi nyt mukava tietää paikasta missä asuu enemmän. Ettei aivan tollo sitten oltaisi. "Okei. Minä olen taas Koji." hän esittäytyi vuorostaan. Tuhoojademoni toinen oli, arvelut meni oikein. Demoni mikä demoni. Ohoo... Toisen temppu oli aika vakuuttava. Tuli oli kiehtova elementti, ainakin Kojista. Itse hän hallitsi vähän vettä, jonka oli vahingossa tajunnut. Kun oltiin vahingossa tehty pieni temppu... Harmi kun ei todella hyvin hallittu vettä.
"Vau, aikas hieno temppu." hän sanoi pienesti hymyillen.

[raato]

Roope heilautti kätensä rennosti niskan taakse ja naksautti päätään sivulle kehujen tullessa. Hän tiesi olevansa kerta kaikkiaan mahtava, mutta aina oli yhtä mukava, kun muutkin huomasivat sen. Hän otti rennomman asennon ja keikautti painonsa toisen jalan varaan, katsellen Kojia pitkään päästä varpaisiin. Hän yritti päätellä, mikä otus tämä oikeastaan oli, tyytyen lopulta tuumaamaan, että sekasikiö, mikä sekasikiö. Niitähän ne useimmat asukit tuonelassa tuppasivat olemaan. Pari kertaa Roope huiskautti paksua liskomaista häntäänsä ja lipoi ilmaa käärmeenkielellään. Sitten hän yhtäkkiä kohautti olkiaan ja tiputtautui taas istumaan jalat ristissä.
"Ei fiinä ole enempää kewtomifta", demoni tuumasi vastaten lopulta Kojin kysymykseen. "Enkä minä fitä paitfi ole mikään infotifki."
Roope kellahti selälleen. Ei häntä huvittanut toiselle luennoida kuolemanjälkeisestä elämästä, etenkään, kun hän itse ei ollut koskaan kuollut. Hän oli syntynyt Tuonpuoleiseen ja elänyt siellä sytytellen kissoja tuleen ja sitoen tölkkejä koirien häntiin. Nyt hän nosti jalkansa ilmaan, katsellen sorkkiaan. Tylsäääääääää. Pitäisi keksiä jotain tekemistä. Niinpä hän pyörähti kyljelleen ja sitä kautta selälleen, jääden sitten pää takakenossa katselemaan Kojia. Naaraksi, jolla oli musta siipi ja violetti tukka, tämä oli tähän mennessä osoittautunut jokseenkin mälsäki. Demoni kaivoi nenäänsä ja tuhahti sitten äänekkäästi.
"Vai mitä finä haluaifit tietää?"
Niinpä niin, olihan kysymyksiinkin vastaaminen aina parempaa kuin ei mitään, ja vastailemalla tuoreesti kuolleen kysymyksiin, pääsisi Roope mukavasti esittelemään tietämystään.

[Koji]

Anteeksi pieni jumitus T___T Viikonlopun olin mökillä ja olen muutaman päivän flunssassa ollut, eli ei kunnol ole inspannu.
-----------------------------------

Koji katsahti järvelle. Nyt sitten tosiaan oltiin kuoltu, se ei edes tuntunut oikein miltään. Tai. Ainakaan ei muistettu. Ei mitään kliseistä, valoa tullut mistään tai jokea näkynyt. Herättiin vain siinä haudan luonna, hyvin outoa. Voisi sitten etsiä jostain jonkun, joka kunnolla voisi selitellä. Kun tuo toinen ei näemmä paljoa tiennyt, tai sitten... Jotain?
"En tiedä. Jotain, jotain nyt vaikka siitä, että minkälaiset säännöt täällä on ja niin edelleen. Etten heti tee jotain tyhmää." hän sanoi ja käänsi katseensa takaisin Roopeen. Muutenkin kun osattiin itsensä nolaaminen, niin ei olisi kivaa samalla lakia rikkoa. Tai jos täällä edes sellainen on, ja minkähänlainen se rangaistus sitten olisi? Hirtto tuomio ei varmaan ihan nyt käy, tai... Ei Koji tiennyt voisiko täällä nyt kuolla. Aika hukassa oltiin.

[raato]

#Mittees tuosta. Meitilläki vähän jummannut tässä ties mistä syystä. ^^'#

Koji teki tyhmän tempun kysellessään neuvoja Roopelta. Kukaan ei nimittäin ollut luvannut, että demoninrimpiläinen vastaisi kysymyksiin totuudenmukaisesti. Juuri nytkin tämä mietti mehukasta tapaa, jolla yrittää jekuttaa toista.
"Aaa, fääntöjä, no niitä täällä on", Roope sanoi ja kierähti seisomaan, paitaansa multa- ja ruohotahroista pudistellen.
"Enfinnäkin", hän sanoi ja nosti yhden neljästä sormestaan pystyyn. "Enfikfi finun pitää ottaa paitafi poif ja tanffia tuoffa jäwven wannalla ja hymiftä, niin Pääjehut tietävät, että olet faapunut. Ne ei muuten tiedä fitä."
Hetken Roope oli hiljaa ja rapsutti nenänsyrjäänsä.
"Niin, ja fitten finun pitää mennä potkaifemaan femmoifta muftaa leijuvaa, tofi pelottavan näköiftä olentoa, Vawtijaa, fääreen. Eiköhän fe fiinä ollut."
Demoni kaiveli viattoman näköisenä korvaansa ja tuumaili, että Kojin täytyi olla aika sinisilmäinen, jos tuo menisi läpi. Niin, ja samalla hän mietti, että jos tyttö tosiaan menisi järven rannalle kekkuloimaan, hän voisi tyrkätä tämän jorpakkoon noin niin kuin pisteenä iin päälle. Oi että, hän tunsi olonsa nerokkaaksi.

[Koji]

Millaisiahan sääntöjä? Kai toinen kohta kertoo.
Eh..? Ei nyt tuo voi pitää paikkansa! Ei nyt niin kukaan voi tehdä. Hän ei ainakaan aikonut. Ei todellakaan.
"En varmana tee niin. Olkoot se vaikka mikä helvetin sääntö, en tee niin! On minullakin kunniani. Ja he sitten saavat tulla yrittämään pakottaa minua tekemään niin, jos se on tärkeää." Koji tuhahti ja katsahti Roopeen. Tuo ei edes oikeastaan todelta kuullostanut, jos nyt rehellisesti sanotaan.

[raato]

Äääh, tyttöhän oli fiksumpi kuin miltä näytti. Tai noh, oikeastaan tämä ei näyttänyt erityisen tyhmältä, muttei kyllä miltään neropatiltakaan. Kaipa se siinä välissä sitten oli normaali, mutta Roopesta normaali oli aina jokseenkin mälsä juttu, joten hän päätti, että Koji näytti tyhmältä.
"Nnooo", demoni venytteli sanojaan ja lompsahteli lähemmäs Kojia, kunnes oli ihan tämän naaman edessä, ja tunki kasvonsa niin lähelle, että voisi jo sanoa hänen varastavan toisen henkilökohtaista hengitysilmaa. "Pääjehut ei pakota. Jof finä et tee, mitä ne käfkee, finulle tulee aika piffifet paikat."
Järkyttävää finaaliaan varten Roope levitti eriparisilmänsä ja heilutteli sormiaan ilmassa maagisesti.
"Pääjehut voi tappaa tapetun!"
Järkytyskerroin olisi saattanut olla parempi, ellei Roope olisi siinä vaiheessa noteerannut, että Kojilla olikin vain yksi siipi. Tämä epämääräisyys piti selvittää heti eikä viidestoista päivä.
"Miffä finun toinen fiipefi on?"
Ja niin Roope unohti, että hänen piti pelotella Kojia. Demoni kiersi nopeasti tytön taakse sörkkimään tämän selkää ja siipeä.

[Koji]

Koji ei aikonut tosiaankaan tehdä niin, kuin toinen oli sanonut. Ei missään nimessä. Se olisi yksi viimeisimmistä teoista, jota ei tehtäisi vaikka itse Jumala, jos sellaista edes on pakottaisi. Ei vaikka millä uhattaisi. Hän yllättyi hieman, kun Roope tuli aivan eteensä. Mokoma pervo... Ei nyt noin lähelle tarvitsisi tulla.
"Eikö kaikki ole hyvin jos he eivät pakota?" Koji kysyi ja koitti tönäistä Roopea hieman kauemmas. Ahdistavaa tuollainen. Tappaa tapettu..? Jaa... Ihan sama, kuitenkin kuoltaisi joskus tai sitten vain toinen pelleilee tai jotain.
Nyt Roope näköjään kysyi vuorostaa. Yksi siipi... "Mistä hitosta minä sen voin tietää? Kun heräsin se oli selässäni." hän tuhahti.
Kylmät väreet nousivat tytön selkää pitkin, toisen hiplatessa hänen selkäänä ja siipeään. Tyttö kääntyi Roopeen päin ja kysyi: "Hei, onko ihan pakko hiplata? Etkö ole ennen tyttöä nähnyt..."

[raato]

Roope ei ollut koskaan nähnyt sulkasiipeä näin läheltä. Hänellä oli enemmän kokemusta nahkasiivistä, niitä hän oli kyllä nähnyt ihan tarpeeksi ihastellessaan omia - omasta mielestään - komeita kädenjatkeitaan. Mutta sulkasiivet olivat hänelle yhä jokseenkin arvoitus. Miten tällaisilla edes lennettiin. Noh, Koji ei varmaan lennellyt mitenkään, kyllä Roopekin sen verran tiesi, ettei yhdellä siivellä pitkälle lennelty.
"Ai anteekfi", Roope sanoi lopulta ja tökkäisi Kojin siipeä vielä viimeisen kerran, ennen kuin pasteerasi tämän ohitse, jalkojaan korkealle nostellen. Hänen silmissään oli ilkikurinen pilke ja hän olisi varmasti jälleen hymyillyt ilkikurisesti, ellei hänen suunsa olisi jo valmiiksi äärimmilleen levinnyt. "En tiennyt, että olet naawaf. Luulin, että kaikki naawaat ovat nättejä."
Loukkauksen päätteeksi Roope näytti Kojille vielä haarakasta käärmeenkieltään ja sihisi ilkeästi.

[Koji]

Koji mutisi jotain ei se mitään, tai jotain sen kaltaista. Hän vilkaisi vielä nopeasti Roopeen ja sitten taas järveen. Mokoma saisi oppia käytöstapoja. Ei taida tuntea niitä, tai sitten kaikki vain on täällä erilaista. Tuuli puhalsi mukaavasti kasvoja päin. Tyttö siirsi pari hius suortuvaa pois silmiensä edestä korvan taakse.
Koji siirsi murhaavan katseen Roopeen, kuullessaan tämän loukkauksen. Jos vain katse tappaisi niin...
"Pidätkö minua pilkkana?" tyttö kysyi, vaikka olikin aika varma vastauksesta. Se selittäisi sen mitä toinen aiemmin oli sanonut, niistä säännöistä. Toisaalta tekisi mieli vain antaa turpiin tuolle sihisijälle. Muttei kuitenkaan viitsitty, osasihan tuo tulta hallita ja muutenkin saattaisi olla voimakkaampi.

[raato]

"No en fuinkaan!" Roope kiekaisi aivan liian kovaan ääneen ja venytellen ollakseen vakuuttava. Vaikka ei hän vakuuttava edes yrittänyt olla. "Enhän minä nyt ikinä pitäifi ketään pilkkana, minähän olen demoni. Eivät demonit ikinä pidä toifia pilkkana." Riesa demoniksi jatkoi venytellen sanojaan, silmiään pyöritellen ja jalkojaan heilutellen. Välissä hän vielä vilkaisi Kojia sellainen pilke silmäkulmassaan, ettei sitä vilpittömäksi luonnehtisi edes sokea enkeli. Hän kyllä kiusaisi Kojia niin pitkään, kuin se osoittautuisi hedelmälliseksi hommaksi. Tähän mennessä se tosin ei kamalan kannattavaa tai hauskaa ollut ollut. Itsehillintä oli takapuolesta, näin ainakin Roopen mielestä. Hänellä itsellään sitä ei tietenkään ollut tippaakaan, nytkin hän käänsi Kojille selkänsä ja keskittyi hetkeksi nyppimään kömpelösti ruohoa varpaillaan. Ei kyllä mitenkään menestyksekkäästi, sillä sorkat olivat tällaiseen toimitukseen varsin kehno varuste.