|
Post by vohveli on Jul 30, 2007 18:51:14 GMT 2
[Jes. Olen mahti keksimään näitä nimiä ^^' Mut juu, Toksi saa luvan tulla tänne] Nelijalkainen otus käveli polulla. Neljä jalkaa tuntuivat edelleen oudolta kävelymuodolta, mutta pakko kai siihenkin oli tottua. Tuo musta harmaa koira oli nimittäin ollut ihminen ennen kuolemaansa. Ihminen, joka ei pitänyt koirista. Ketju kilisi aina vasemman etutassun liikahtaessa eteenpäin. Ketjukin oli ärsyttävä, kun se rikkoi aina hiljaisuuden. Sitä olisi kumminkin ilman käsiä ja sormia vaikea saada pois. Kaipa siihen joku kova asekkin tarvittaisiin. Solae Domar katsahti hylättyjä taloja päin. Koirana ei edes nähnyt kaikkia värejä, joita oli ihmisenä nähnyt. Sen sijaan haju- ja kuuloaisti olivat terävöityneet. Naaras käännähti erästä taloa päin, kunnes pääsi sen kuistille. Ketju kilisi koiran väännellessä itsensä makaamaan siihen. Tuntui oudolta olla siinä ilkosen alasti, eikä se edes olisi paha juttu, näin koirana. Kaikki muukin tuntui oudolta. Karva, häntä, jalkapari lisää. Kaikkeen oli totuteltava, myös siihen ajatukseen, että Solae oli nyt oikeasti jo kuollut. Tämän tiedon se oli tiennyt jo pari kuukautta sitten, mutta nyt se oli tapahtunut. Nykyinen koira oli kokenut kauhean kivun tullessaan hirtetyksi. Onneksi sitä kokemusta ei tarvitsisi enää kokea, eikai täällä hirtettäisi viattomia? Tosiaan, Solae oli ollut myös viaton, ja sekös pänni aika hitosti. Koira vilkaisi hirttonarua kaulassaan. Onneksi ei ollut käsiä, joilla sitä voisi siirtää. Kumminkin koira uskoi, että sen alta ei paljastuisi mitään nättiä katsottavaa. [Öh... Totuttelen vasta ton kanssa pelaamiseen... Lyhyttä ja kökköä ja outoa ' ]
|
|
|
Post by R.I.P on Jul 30, 2007 19:08:40 GMT 2
[ Hyvin pelaat 8) Mutta minun kirjoituksiini pitää totutella, että niistä saa selvää. Okei? 8'D ]
"Täälläkö hänen pitäisi olla?" Kysyi elegantti miesääni tämän omistajan kävellessään kahden korston välissä. Hänen tumma katseensa kiersi ränsistyneestä talosta toiseen - etsien, hakien. "K-kyllä, sir", vastasi oikealla puolella kulkeva gorilla, jonka rujoja kasvoja peitti pitkä arpi, "m-mutta ei Teidän olisi tänne tarvinnut vaivautua. T-tiedät, ettei täällä ole turvallista, etenkään Teille." Arpinaamainen vilkaisi apua anovasti kollegaansa, joka vastasi katseeseen kauhusta kankeana. Edellä kulkeva mies pysähtyi kääntyen hitaasti katsomaan kahta jättiläistä, joita myös henkivartijoikseen nimitti. Tämä demoni oli tunnettu nimellä Luciano - tai siis hänen toinen muotonsa oli tunnettu sillä nimellä. Hän kykeni myös muuttumaan naiseksi, jonka muodossa yleensä kuljeskeli kaduilla ihmisten seassa, mutta oli nyt päättänyt tulla tälle vierailulle miehenä, jonka tiedettiin johtavan mafiaa. Henkivartijat kavahtivat työnantajansa katseen alla. Luciano katsoi heitä sen näköisenä, että voisi repiä heidän päänsä irti. Hänen suupielensä kuitenkin kaartuivat hymyyn - tyhjään hymyyn, joka ei helpottanut korstojen oloja ollenkaan. "Onhan minulla teidät turvaamassa selustani, eikö totta?" mafioso kysyi pelottavan hunajaisella äänellä, "Eikä täällä sitäpaitsi ole ketään paitsi-" Siinä samassa ketjujen kilahdus kaikui jostain lähistöltä. Pukugorillat vilkaisivat toisiaan ja astahtivat sitten pomonsa vierelle, "Älkää huoliko, me hoidamme tämän, sir!"
Mutta Luciano huokaisi ja jatkoi kulkuaan. "S-sir! Mitä te nyt?" huudahti toinen miehistä. Siistiin pukuun pukeutunut pomo, käännähti kannoillaan ja naurahti kepeästi. "Ei huolta, etsikää te hänet ja tehkää kuten käskin. Minä käyn... tuolla noin", hän viittilöi äänen suuntaan. Korstot vilkaisivat toisiaan ja olivat aikeissa seurata johtajaansa, mutta tämä huusi "Menkää!" huitaisten kädellään kadun toisella puolella olevaa taloa kohti. Tätä käskyä he eivät enää uhmanneet vaan harppoivat pois paikalta. Luciano hymysi ja käveli rauhallisesti, kädet selän takana äänen suuntaan. Hän äkkäsi kuistilla makaavan koiran ja pysähtyi talon eteen tuijottamaan eläintä, pienoinen hymy huulillaan karehtien.
[ Öööö... ]
|
|
|
Post by vohveli on Jul 30, 2007 19:32:46 GMT 2
[ Ö_Ö Sää osaat pelata hianosti...]
Solea laski päänsä etutassujen varaan. Kummassakin oli kovat kahleet, jotka eivät tuntuneet kovin mukavilta pään alla. Näin ollen koira nosti taas päänsä, tarkkaillen ympäristöä. Värisokeus oli varmasti yksi inhottavimmista asioista koirana oloa. Onnistuisikohan edes kommunikointi ihmisten kanssa? Solea ei voinut ymärtää, miksi sen piti muuttua koiraksi. Pystyisiköhän käymään missään huvipaikoissa, jos täällä edes semmoisia olisi? Naaraan mietteet keskeytti puhe, jota se ymmärsi. Oliko mahdollista puhua ihmisten kanssa? Oikeastaan, eihän tuo Soleaa paljoakaan liikuttanut. Se ei enää haluaisi puhua kellekkään, ainakaan paljoa. Koira pälyili ympärilleen, silmiin osuivat kolme ihmistä, yksi vähän hienostuneemman näköinen, kaksi isoa köntystä. Kenties henkivartijoita? Solea päätti pysyä paikoillaan, eikai nuo välittäisi mistään piskistä paljoa, ainakin pukuun pukeutunut herra näytti siltä. Naaras tuhahti yksinään, elämä oli syvältä. Tai siis, mikä elämä tämä nyt olikaan. Koira kohensi vähän asentoaan, jälleen se kirottu ketju kilisi ja kalisi. Tasaisella ja kovalla puualustalla ei ollut mikään paras paikka maata, oikeastaan se tuntui oudolta. Ei ihmisenä kehdannut mennä mihinkään vain makaamaan. Nyt Solae nautti siitä, se jotenkin herätti vähemmän huomiota, kai.
[Örr... Lyhyt]
|
|
|
Post by R.I.P on Jul 30, 2007 19:56:53 GMT 2
[ Mikään lyhyt ole. Sopiva *ei tykkää himopitkistä*] Koira kohotti päätään, joten tämä oli siis hengissä. Tai noh.. niin hengissä kuin Tuonpuoleisessa nyt saattoi olla. Luciano kurtisti hieman kulmiaan. Tuossa koirassa oli jotain vikaa. Se käyttäytyi niin epäkoiramaisesti. Hmm... Hillitty hymy palasi hänen kasvoilleen kun hän asteli pitkin, liukuvin askelin pihatien poikki ja kumartui koiran puoleen pysytellen kuitenkin turvallisen välimatkan päässä. Ei sitä tiennyt, jos otus olisi vaikka hullu tai jotain. "Hyvää iltaa, arvon ystäväni", mies tervehti kohteliaan neutraalilla äänellä, "Kuinkas täällä voidaan?" Pukumiehen tummien silmien katse liukui eläimen kirsunpäästä hännänpäähän ja käpälien kahleista, kaulassa olevaan hirttonaruun. Jos hänen aavistuksensa pitivät paikkaansa - kuten ne yleensä pitivät - ei tämä karvaturri ollut aivan sitä miltä näytti. Talosta, johon kaksi korstoa olivat menneet, kuului huutoja ja kolinaa. Luciano kohotti katseensa ja vilkaisi siihen suuntaan, muikistaen paheksuvasti suutaan - miehet pitivät liikaa melua.
|
|
|
Post by vohveli on Jul 30, 2007 20:08:32 GMT 2
Koira tiesi inhoavansa jo nyt tuota niljakasta miestä. Se oli kuin... Kuin liero. Ihmisen liukuvat askeleet, hieno olemus. Kaikki tiesi semmoista inhottavaa ranskalaista naistenmielistelijää. Miehen seisahtuessa jonkin matkan päähän koirasta, Solaen naamalle pääsi mene-pois-inhottava-limanuljaska ilme. Ihminen aukaisi suunsa, ja mitkä inhottavat sanat sieltä pääsivätkään. 'Yök'naaras ajatteli. "Iltoja, ja voin ihan hyvin" Solea lausahti hyvin ilmeettömällä äänensävyllä, mutta koiran ilme oli tympääntynyt. Se oli valehdellut voinnistaan, mutta ei se varsinkaan tuollaiselle rupeaisi valittamaan harmeistaan, eikä kellekkään muullekkaan. Ei ihmisten tarvinnut tietää, miten muut voivat, pitäisivät itsestään huolta. Kolinan ja räminän kuultuaan naaras katsoi nopeasti äänen suuntaan. Miehen apinat olivat kadonneet, luultavasti tekivät jotakin. Solea vilkaisi miestä, sekin katsoi äänen suuntaan. Koira ei voinut aavistaakkaan, että miehen vartijat tekivät jotakin naaraan pään menoksi. [Arvelenko oikein? ]
|
|
|
Post by R.I.P on Jul 30, 2007 20:24:02 GMT 2
[ En tiedä D8 Tai tietystihän minä tiedän, koska olen yli-jumala (hohoho) muttenkerromitään. ]
Talosta ryntäsi ulos tumma hahmo, joka lähti pinkomaan toiseen suuntaan ja perässä rynni kaksi suurempikokoista roikaletta. Luciano huokaisi päätään pudistaen, kyllä ne asiat piti tehdä vaikeiksi. Hän koukisti toisen jalkansa tukien sen kuistin reunaan ja nojasi polveensa kääntyen näin koiran puoleen ja saaden itsensä hieman parempaan asentoon, kun ei tarvinnut kumarrella niin paljon. Hän naksautti paheksuvasti kieltään. "No, onpas neiti nyt vallan töykeällä päällä", hän moitti, "En kai keskeyttänyt mitään tärkeää?" Kauempaa kantautui kauhistuneita huutoja ja raivokkaita karjaisuja, mutta nyt mies ei vaivautunut kohottamaan katsettaan. Hän pitäisi miehilleen pienen puhuttelun siitä, kuinka asiat hoidettiin hiljaisesti. Pitkän ja tuskallisen puhuttelun, jos mahdollista.
Nyt hän kuitenkin kiinnitti huomionsa vain ja ainoastaan tähän koiraeläimeen, jota edelleen silmäili tutkailevasti. "Saanen udella nimeänne?"
|
|
|
Post by vohveli on Jul 30, 2007 20:33:48 GMT 2
[Voi hemmetti xD Mä repeilen täällä, enkä edes tiedä miks O.O Sun ukkos on varmaan huvittava?]
Naaras tutkaili tuota ihmisen muodossa olevaa lieroa. Taas kuului kolinaa, ja tällä kertaa myös huutoja. Koira kääntyi taas katsomaan ääniä päin. Se ei kerennyt nähdä pinkovia ihmisiä. 'Mitä helevettiä siellä touhutaan?' koira ajatteli toisen naksauttaessa kieltään, mutta kääntyi katsomaan miestä vasta tämän lopettaessa. "Et keskeyttänyt, ja olen pahoillani äänensävystäni." Solea sanoi niin rasittuneena ja tympääntyneenä tuohon mieheen. Äänensävy ei ollut muuttunut yhtään sen iloisemmaksi, tai vihaisemmaksi. Se vain pysyi sinä samana. Koira vilkuili jälleen suuntaan, mistä ääniä oli tullut, mutta mies keskeytti taas. "Solea" naaras tokaisi, yhä katsoen äänien suuntaan, tuon lieron henkivartijat tekivät varmasti jotain... Solea vilkaisi mieheen. ...Jotain, mikä ei ollut kauhean laillista. Jotenkin se vai tuntui siltä.
|
|
|
Post by R.I.P on Jul 30, 2007 21:03:10 GMT 2
Huudot eivät vain ottaneet loppuakseen. Mikä ihme voi kestää näin kauan? tuumasi Luciano hieman huolestuneena - tai lähinnä ärsyyntyneenä, mutta se oli kai hänen tapansa huolestua - muttei antanut sen näkyä ulospäin. Hän katsoi koiraa mielessään kiroten. Perhanan elukat ja niiden kuudennet aistit. Tosin, kuka tahansa ääliökin osasi päätellä, että mitään mukavaa ei tuolla ollut tekeillä. Mies otti toisella kädellä hellästi koiran leuasta kiinni ja käänsi tämän katseen itseensä - eipäs nyt katsota sinne suuntaan~ "Noh, Solea. Miltä tuntuu kulkea neljällä jalalla? Mahtaa olla varsin uusi kokemus sinulle, vai mitä?" mies kysäisi tavoitellen ääneensä ystävällistä sävyä. Tulos oli toki ystävällinen, mutta kierolla tavalla sellainen, kuten olettaa saattoi. Hän ei nyt oikein jaksanut keskittyä esitykseensä, kun tyypit sähläsivät taustalla. Ja tämän Solean huomio piti pitää muualla, ettei tarvitsisi ryhtä vallan likaisiin toimiin.
|
|
|
Post by vohveli on Aug 3, 2007 16:46:20 GMT 2
[Err... >.< Muista oman hurtan nimee. Son siis Solae eikä Solea xP ]
Koiran korvat olivat höröllä, ääniä päin. Tuntui oudolta, kun korvat höröttivät pystyssä, eikä se edes ollut tyhmän näköistä. Lisäksi niitä pystyi liikuttelemaan vähän joka suuntaan. Naaras tunsi tuon lieron sormet leuassaan, ne kääntivät Solaen pään katsomaan päin miestä. 'Liian lähellä' koira ajatteli. Sen olisi tehnyt mieli murista, paljastaa hampaat, kuten elokuvissa ne koirat tekivät. Koirat olivat edelleen Solaen mielestä jotain kauheaa, ne haisivat, räksyttivät, tappoivat. Niin, ne tappoivat naaraan rakkaan kissan. Kiusallisen ystävällinen sävy tiedusteli jälleen. Narttu ei oikein tiennyt, pitäisikö valhedella, vai puhua totta. Kai sitä pääsisi helpommalla, kun ei tarvitsisi änkyttää ja kierrellä ja kaarrella. "Kyllä on, ihan siedettävää touhua" Solae sanoi, koittaen saada ääneensä jotain sävyä, jotta ukko lähtisi, mutta lausahdus oli yhtä ilmeetön kuin ennenkin.
|
|
|
Post by R.I.P on Aug 3, 2007 19:51:43 GMT 2
Äänet voimistuivat, mutta loppuivat sitten kuin seinään. Luciano vilkaisi siihen suuntaan toinen suupieli aavistuksen verran ylöspäin kaartuen. Homma taisi viimein olla hoidossa. ...Ellei hänen miehensä olleet typeryksinä menneet kupsahtamaan. Hän päätti rikkoa hiljaisuuden, ettei tuo typerä rakki rupeaisi kyselemään tyhmiä. "Mutta etkö kaipaa takaisin alkuperäiseen muotoosi?" mies kysäisi hymy vain leveten. Hän voisi toki tarjota Solealle tämän omaa kehoa takaisin, mutta miksi ihmeessä hän niin tekisi? Tuskin tuosta letukasta olisi hänelle mitään hyötyä - ehkä enemmän haittaa. Eikä tuo epäluuloinen piski varmaan suostuisi hänen kanssaan tekemään sopimusta. Voi harmi, minkä koiran tämä maailma pian menettääkään..
|
|
|
Post by vohveli on Aug 3, 2007 20:00:45 GMT 2
[*kiljuu* T-tuo mies pitää pidättää Ò.Ó *rutistaa hauvveliaan*]
Äänet vain kovenivat, vaikkei Solae välittänyt, mitä tapahtui, mutta mielenkiinto oli herännyt. Tuo mies oli varmasti sen takana. Koira koitti nähdä jotain, mutta ei. Kohta äänet loppuivat, kuin seinään. Naaras koitti kurkistella entistä enemmän, vaikkeivat silmät sinne ikinä ylettäisi siitä. 'Mitä ***tua siellä tapahtui?' narttu ajatteli miehen puhetessa puhumaan, iljettävä hymy kasvoillaan. Koira ei jaksanut edelleenkään valehdella, pitäisi puhua liikaa. Sitäpaitsi tuon lieron kysymyksiin piti vastata, toinen halusi jotakin. Vaan mitä? "Joo" Solae lausahti, painaessaan päänsä jälleen tassujensa päälle.
[Lyhyt]
|
|
|
Post by R.I.P on Aug 3, 2007 20:12:58 GMT 2
[ Ei! D8< *rääkyy ja rutistaa mussuaan* ] Mies vilkaisi samaan suuntaan kulmiaan kurtistaen. 'Missä he viipyvät?'Kääntäen katseensa takaisin koiraan, hän tuumasi, mikä olisi helpoin tapa pitää tämän huomio muualla. Hän voisi teoriassa tehdä sopimuksen tämän kanssa, muttei voinut rikkoa sitä, ettei kävisi huonosti. Ärrh. "Etkö haluaisi palata takaisin entiseen?" Luciano kysyi kulmiaan kohottaen. Mikä ihme niillä paskoilla nyt siellä kesti? Mitä idiootteja hän olikaan rinnalleen palkannut... [ Täällä myös ' ]
|
|
|
Post by vohveli on Aug 3, 2007 20:29:54 GMT 2
Koira nosti päänsä, kahleet olivat kovat. Sen korvat yrittivät erottaa vielä ääniä, vaan ei. Sen sijaan mies jälleen kyseli, haluaisiko Solae olla ihminen. Tottakai se halusi! Naarasta alkoi tosiaan pänniä tuo mies, mitäköhän ne sen turvamiehetkin olivat tekemässä? Eikö mies pelännyt, että hurja koira käy kimppuun? Naaras virnisti mielessään, mutta ilme pysyi tylynä. "Joo" se lausahti, toisen kerran. Pitikö toistella samoja kysymyksiä? Pitikö kysellä ollenkaan, ei tuota ihmistä edes kiinnostanut varmastikkaan. Se vain halusi kuluttaa aikaansa, varmaan. 'Jos se odottaa, että gorillat tulee sieltä hämärä hommista?' Solae arveli, että juuri ne miehet olivat päästelleet tuolla niitä ääniä.
|
|
|
Post by R.I.P on Aug 3, 2007 20:51:23 GMT 2
[ OHO! XD Tyhmä minä. Toistin saman kysymyksen eri muodossa. Oho oho. Kuvitellaan toisin. Kuvitellaan toisin *hokee* ]
"Takaisin omaan ruumiinsa palanneiden iloisia kasvoja on niin ilo katsella", vijhaisi Luciano huokaisten, katse mukamas jossakin tyhjyydessä, vaikka tähyili siihen suuntaan, josta äänet olivat kuuluneet. Tummia hahmoja oli ilmaantunut kulman takaa - kolme kaikenkaikkiaan. Hän pyyhki äkkiä mielestään ne ällöttävät muistikuvat niistä onnellisista hymyistä, joita oli joutunut näkemään 'autettuaan' joitakin säälittäviä olentoja saamaan kehonsa takaisin. Hyväntekeväisyys oli luusereille - siksi hän ei koskaan sitä tehnyt.
Kun tummat silhuetit tulivat lähemmäs, saattoi erottaa, että kaksi isompaa raahasi välissään kolmatta, joka näytti hieman vetelältä. 'Ne idiootit...' Luci kirosi mielessään, kun hänen henkivartijansa ronttasivat mukanaan sitä, joka olisi pitänyt vain tumpata hengettömänä johonkin roskikseen. Ohimoaan hieroen hän murahti ja nousi sitten ylös kun kuuli askelten äänten tarpeeksi läheltä. "Anteeksi. Minun täytyy hoitaa eräs asia", pahoitteli mies koiralle noustessaan ylös. Hän suoristi housunsa ja asteli pihatietä pitkin rämälle portinrähjälle, jolle miehet olivat jo ehtineet. "Tässä hän on pomo", sanoi arpinaamainen roikale pudottaessaan kannattelemansa ruhon maahan. Tantereeseen tömähdettyään tämä verinen ruumis päästi heikon älähdyksen, mikä paljasti tämän olevan yhä hengissä. Luciano vilkaisi silmät viiruina ensin maassa makaavaa miestä, sitten omia palkkasotureitaan ja katsahti vielä kuistilla odottavaan koiraan, ennen kuin huokaisi ja sanoi hiljaa miehilleen, "Mitä te torvelot tuotte hänet tänne?" Köriläät vilkaisivat toisiaan ennen kuin toinen uskalsi vastata "N-no kun ajateltiin, että te haluaisitte ehkä-" "Hiljaa!" ärähti Luciano yskäisten sitten, "Olette te kyllä aika..."
|
|
|
Post by vohveli on Aug 3, 2007 21:06:50 GMT 2
[x') Mä jo ajattelinkin...]
Solae kohotti toista kulmaansa miehen kertoessaan omaan ruumiiseen palanneista. 'Wtf?' koira ajatteli. Oliko tuo inhottava ihminen jonkin sortin taikuri? Koira avasi suunsa puhuakseen, mutta laittoi sen sitten kiinni. Ei, ei sittenkään. Gorillat palasivat, vaikkakin niitä oli yksi lisää. Naaras tutkaili tarkemmin, miehethän raahasivat yhtä. Mistäköhän he olivat sen hankkineet. Koira ei vastannut mitään miehen sanoille. Se halusi vain kuunnella heidän keskustelun. Narttu kuunteli tarkkaavaisesti. Ruumin läjähti maahan, eikä koira kuullut sen önähdystä. Pystyikö siis täälläkin kuolemaan? Liero mies oli äkämystynyt kovin vartijoilleen. Mikäköhän tuossa tappamisessakin oli pointtina? Eipä tuo Solaeta kiinnostanut, mutta silti. Hänkin oli joutunut kuolemaan, vaikka oli täysin viaton. Koira murahti hiljaa.
|
|