"Hei, pikku kala" [ Online ]

[R.I.P]

"On varsin imartelevaa", Veronica sanoi hypähtäen seuraavalle kivelle karkuun, "että pidät minua aurinkonasi."
Inhottavaa, kun ei tiennyt, oliko Juliuksen käytös äärimmäisen ärsyttävää vai suloista. Tätä enempää pohtimatta, hän hypähti vielä seuraavalle kivelle.
"Olisi kuitenkin viisainta pysyä kaukana, sillä kai olet kuullut tarinan pojasta, joka lensi liian lähelle aurinkoa?"

[raato]

Veronican sanat pysäyttivät Juliuksen hetkeksi, mutta hän päätti olla ajattelematta asiaa sen kummemmin.
"Olen", Julius sanoi ja pomppasi Veronican perään. "Idiootti poltti siipensä, putosi mereen ja hukkui. Mutta aa, minä en ole idiootti. Bee, minulla ei ole siipiä. Cee, täällä ei ole merta."
Tyylikkäästi Julius päätti olla mainitsematta, että järvi oli ja oli siihen itse asiassa ollut parikin kertaa mulahtanut. Sivuseikkoja, sivuseikkoja.

[R.I.P]

Tälläpä kertaa Veronica ei karannut. Seisoi vain siinä aloillaan, kun Julius hyppäsi sille samalle kivelle. Niin ihana ja huomaavainen ihminen kuin nainen yleensä oli, halusi hän nyt saada jotenkin tuon piinaavan nuorukaisen pois kimpustaan. Niinpä hän ojensi kätensä tönäisten toista rintaan, jotta tämä kaatuisi veteen.

[raato]

Se tuli yllätyksenä. Vaikka parimetrinen hujoppi olikin, hänet oli varsin helppo tönäistä nurin, laiha kun oli. Kaatuessaan taaksepäin kuin hidastetussa filmissä, tuli Julius ajatelleeksi, että oli oikeastaan kerjännyt tätä, mutta ketutti se silti. Ja molskista vain, niin hän mulahti järveen jo kolmannen kerran aivan liian lyhyen ajan sisällä.

[R.I.P]

Kuullessaan iloisen loiskahduksen ja saatuaan roiskeet päälleen, Veronica kääntyi katsomaan Juliusta, joka oli taas vedessä pärskimässä. Onneksi vesi oli tällä kertaa matalampaa, eikä hukkumisen vaaraa ollut.
"Sinähän näytät pitävän uimisesta", nainen tokaisi peittäen virnistyksen kätensä taakse. Hän kuitenkin kyykistyi ja tarjosi kättään auttaakseen toisen taas pystyyn.

[raato]

"No en yhtä paljon kuin sinä!"
Julius sihahti hampaidensa takaa, tarrasi Veronicaa kädestä ja kiskaisi tämän seurakseen veteen. Suoraan itsensä päälle, tarkalleen ottaen. Hän ei ollut tullut lainkaan ajatelleeksi, että muuallekin voisi sihdata.

[R.I.P]

Ennen kuin Veronica ehti tajutakaan, plätsähti hänkin suinpäin veteen. Mutta olipas pohja omituisen tuntunen. Se oli niin kovin.. eläväinen ja... Oho. Hän jähmettyi silkasta järkytyksestä kun tunsi käsissään Juliuksen ihon ja sen alta törröttävät kylkiluut. Hän vetäisi siinä vahingossa vettäkin henkeensä, ennen kuin onnistui pyristelemään jonkinlaiseen pystyasentoon, vaikka olikin tosin edelleen hajareisin miekkosen päällä.
"AAAH! SIKA! SINÄ SAASTAINEN SIKA!"
Huudahti nainen yskimisen ja pärskimisen lomasta.

[raato]

Juliuksella oli hauskaa. Hänellä ei ollut pitkään aikaan, moniin vuosiin, ollut näin hauskaa. Ei hän sitä ilkeyttään, tai noh, ehkä seassa oli vähän ilkeyttäkin, mutta enimmäkseen se vain johtui siitä, että Veronican käytös oli hänestä niin omituista ja tähän aikaan ja paikkaan kuulumatonta, että siitä ei voinut olla tekemättä pilaa.
"Minäkö saastainen? Sinähän se jo toistamiseen istut minun päälläni, vaikka ei olla tunnettu edes paria tuntia!"

[R.I.P]

Veronicalla taas ei ollut yhtään hauskaa. Hän tuijotti Juliusta silmät suurina hetken, pomppasi sitten ylös ja kirosi hiljaa tuon ärsyttävän kakaran. Ketterästi hän kapusi taas kivelle ja hyppelehti sille suurelle kivelle, joka oli kauimpana rannasta. Siihen hän sitten istahti ja halasi jalkojaan.
Typerä, typerä Julius.

[raato]

Julius vain vuoroin hihitteli, vuoroin veti vettä henkeen. Lopulta hän sai itsensä ylös, puisteli hetken vettä kengistään ja seurasi sitten Veronicaa itsepintaisesti kuin emäntäänsä tykästynyt koiranpentu. Kaikki muut koiranpennun ominaisuudet Juliuksesta sitten puuttuivatkin.
"No kas kummaa, et kai sinä vain mökötä?"
Julius kysyi kuin mitään ei olisi tapahtunut ja kaarsi pitkän ja mustelmaisen vartensa Veronican ylitse, katsoen häntä ilkikurisesti.

[R.I.P]

Veronica alkoi jo rauhoittua, kun yhtäkkiä pitkä varjo kaarsi hänen ylitseen. Joo haista-.
"Häivy."
Hän tokaisi ja ojensi kätensä tökätäkseen toista silmään.

[raato]

"Enkä!"
Julius naurahti kuin pahainen kakara, mikä hän itse asiassa yhä enenevässä määrin alkoi olla, ja väisti Veronican kättä.
"Tämä on vapaa maa, saan olla missä huvittaa" hän sanoi ja hän teki sitten jotain, mitä voisi tosiaan sanoa herhiläispesän härnäämiseksi. Hän uskaltautui, ihan vain uskaltamisen takia, tökkäisemään Veronicaa rintaan. Ei nyt ihan suoraan utareeseen, mutta sinne päin kuitenkin. Se ei todellakaan ollut jotain, mitä Julius teki joka päivä, mutta Veronican asenne suorastaan kerjäsi tulla härnätyksi mitä rankimmalla kädellä.

[R.I.P]

Tök.
Naisen sydän jätti lyönnin jos toisenkin välistä. Mmmmmmmmmitä tuo saastainen skunkki oli juuri tehnyt? Hitaasti hän kääntyi katsomaan virnuilevaa tikku-ukkoa. Hänen silmissään saattoi jo nähdä roihuavat lieskat, kun hän tarrasi Juliusta kurkusta kaksin käsin ja nykäisi tämän lähemmäs niin, että oli melkein nenä vasten tämän nenää.
"Nyt sinä, poika, lopetat tuon leikkisi, tai saat tulla koemaistamaan kaikki rohtoni. Ja sanon, ettei se ole mieluisaa hommaa."
Veronica puhui hampaitaan yhteen puristaen, ettei vain rupeaisi huutaa, kiljumaan ja riehumaan. Hän ei ollut aikoihin tuntenut oloaan näin vihaiseksi.

[raato]

Julius oli arvannut, että Veronica riehaantuisi, niinpä tämäkään ei tullut mitenkään erityisen suurena yllätyksenä. Itse asiassa hänestä oli mukava nähdä Veronica vähän sähäkämpänä, löytyihän naisesta sisuakin! Uhkausta hän ei tosin ottanut tosissaan, eikä hänen omahyväinen virneensäkään kaventunut millilläkään.
"No oletpas sinä herkkä!"
Julius oikein kerjäämällä kerjäsi verta nenästään.

[R.I.P]

Grr.
"Testikohde numero yksi!" kuulutti Veronica kiskaisten tyypin mukanaan kun kumartui veden ylle ja nappasi vedestä sattumanvaraisesti jonkun kasvin. Ensimmäinen joka käteen osui, oli aika limaisen oloinen kasvi, jonka lehtiä koristi limainen levä. Tämän hän tunki armoitta Julius-paran suuhun.