"Hei, pikku kala" [ Online ]

[raato]

Halaus oli varsin tehokas. Ei niin, että se olisi maagisesti auttanut, vaan pikemminkin siksi, että noh, Juliusta ei oltu pahemmin halittu viime aikoina. Vielä vähemmän naisten toimesta. Niin, että yllätys oli melkoinen. Hetken aikaa Julius vielä kesti sitä, mutta sitten alkoi ahdistamaan.
"Tuota... Voisitko mitenkään ottaa takapakkia? Sellaiset parikymmentä metriä riittänee", hän tuumasi pää yhä turpeessa kiinni, sillä häntä ei erityisemmin huvittanut näyttää toiselle, että oli punastunut hiusrajaa myöten.

[R.I.P]

"...toki."
Veronica mumisi, horjahtaen pystyyn ja astahtaen onnistuneesti askeleen taaemmas, kun silmissä sitten pimeni ja hän kopsahti tantereeseen iloisesti kuin männynkäpy.

[raato]

Ensin Julius ei ajatellut nousta maasta lainkaan, mutta kun maa kumahti kuin jokin iso olisi siihen pudonnut, hän käänsi hieman päätään ja säikähti aika lahjakkaasti nähdessään Veronican ketarat ojossa pitkin piennarta.
"Hei!"
Julius könysi pystyyn ja otti pari kankeaa askelta lukua ottavan Veronican luokse. Varovasti hän läpsäytti naista poskelle luisella kädellään.
"Mikä tuli?"

[R.I.P]

Tadadada daaaa. Tadada daaaaaa. TAAAA da da ada adadadad ddaaaaa.
Eli toisin sanoen, Veronican päässä soi nyt väliaikamusiikki, eikä hän oikein kyennyt vastaamaan tai muutenkaan reagoimaan Juliuksen kommunikointiyrityksiin.

[raato]

Suoraan sanoen Juliuksella ei ollut nyt yhtään kivaa. Hän ei tiennyt yhtään, mikä Veronicalle oli yhtäkkiä tullut, miksi ja miten tätä voisi auttaa. Tilanne muistutti ilkeästi oman siskon kuolemasta vuosia takaperin. Julius ei kuitenkaan antanut itsensä hermostua ja päätti kokeilla vanhaa tuttua, "kasvoille vettä" -tekniikkaa. Sen tehdäkseen hän joutui ottamaan puseron pois päältään, mutta eipä tuo juuri haitannut. Tuskin Veronica säpsähtäisi, jos näkisikin parikymmentä mustelmaa lisää. Julius kääri paidan rotanhännälle ja puristi sen kuivaksi Veronican kasvoille. Jos ei siitä olisi hyötyä, niin ainakin se oli hauskaa.

[R.I.P]

Taada daada tadaaaaada-täh?
Nainen räväytti silmänsä auki ja pomppasi istumaan painuen kuitenkin takaisin makuuasentoon, kun silmissä alkoi taas pimetä. Öh? Täh? Mitä tapahtui? Hän räpytteli vettä silmistään hieman hämmästyneen näköisenä. Vettä? Mitäs ihmettä? Oliko alkanut satamaan? Nainen tähyili ympärilleen ja yhytti pitkän luisevan hahmon, johon tarkensi katsettaan. Julius - ja ilman paitaa. Rääkäisten kuin pesukarhu, joka sai kaktuksen takamukseensa, hän kierähti vatsalleen ja peitti silmät käsillään. Älä katso, älä katso.

[raato]

Julius oli kyllä odottanut jonkinlaista inhoreaktiota, olihan hän sentään niin laiha, että kylkiluita olisi voinut käyttää pyykkilautana ja mustelmia oli enemmän kuin mustepullossa, mutta tuo oli oikeastaan jo aika loukkaavaa. Juliuksen ilme valahti tylsistyneeksi ja koko olemus huokui loukattua arvokkuutta.
"No voi kiitos. Sinäkin olet oikein kaunis", hän tuhahti sarkastisesti. Ei hän erityisen loukkaantunut ollut, olihan tähän ehditty jo tottua. Paitaa hän ei kuitenkaan kiusallaankaan laittanut takaisin ylleen.

#Tauko. #

[R.I.P]

[ Ja jatkuu ]

Aivan liikaa p-p-paljasta pintaa.
Hetken ihmeteltyään toisen vastausta, alkoi Veronicalle pikku hiljaa valjeta, miksi Julius kuulosti niin loukkaantuneelta. Voihan nokka! Ei hänen ollut tarkoitus loukata toista. Nopeasti hän käännähti ympäri vääntäytyen istuma-asentoon ja kohotti katseensa toiseen. Kuitenkin ikävä epäilys siitä, että joku tulisi kohta ja laittaisi hänet häpeäpuuhun, jos hän katsoisi yhtään pidempään. Niinpä katse valahti varsin nopeasti toisen kenkiin. Hienot kengäthän ne olivat.
"Siis.. En minä sitä.. Siis.. Voisitko... Voisitko laittaa paidan takaisin? Se.... häiritsee.... en haluaisi.. tiedäthän..."

[raato]

Julius kuunteli toisen änkytystä kulma koholla, tylsä ilme kasvoillaan, mutta kun hän vihdoin ymmärsi, mistä oli kyse, hän repesi hersyvään ja vahingoniloiseen nauruun.
"Aijaa! Ai sinä olet niitä siveyden sipuleita!"
Hetken Julius oli jo aikeissa kiltisti laittaa paidan takaisin päälleen, mutta tulikin toisiin aatoksiin. Ihan vain kiusallaan.
"Entäs jos en laitakaan?"
Ilme oli juuri niin ärsyttävä ja ääni niin pikkumainen kuin vain ikinä voi kuvitella.

[R.I.P]

Mitä siveyden sipuleita?
Veronica peitti toisella kädellään silmänsä ja huokaisi raskaasti, kun toinen puhui taas sillä nerokkan piikittelevällä äänellä.
"Julius.. Pyydän."

[raato]

"Ainahan pyytää saa", Julius totesi, tiputti paidan kädestään ja mietti, ottaisiko vielä housutkin pois.
Ehkei sentään.

[R.I.P]

"Ei sitten."
Tokaisi Veronica nousten ylös - välttäen tietysti visusti katsomasta Juliusta - ja hypähti taas vedessä oleville kivelle, jolle kyyristyi taas hapuilemaan jotain kasveja, joita nyt käsiin osui. Levää täällä kivien pinnalla näemmä riitti. Vesiherne tosin olisi ollut sekin kiva...
Ja puolialastonta miehenraatoa ei ollut. Ei etenkään sellaista, joka seisoi hänen takanaan. Ehei.

[raato]

Ehei, Veronica ei pääsisi tästä niin helpolla. Julius tarjoaisi hänelle shokkihoitoa ainakin niin kauan kuin naisen reaktioista saisi revittyä sairasta huumoria. Levein, liioitellun normaalein askelin Julius pompautteli itsensä rantakivikolle Veronican seuraksi. Paitaansa hän ei vaivautunut ottamaan mukaan ollenkaan. Hän istahti Veronican viereen, liian lähelle kuin olisi ollut tarvis, ihan vain kiusallaan.

[R.I.P]

Voi hiivatti. Juliuksen siihen tunkiessa, tunsi kasvojansa jälleen kuumottavan. Äkkiä, ettei toinen vain näkisi tätä, hän hypähti seuraavalle kivelle läsäyttäen poimimansa levät tyypin naamalle.
"Lakkaa ahdistelemasta minua!"
Nainen älähti. Teki kyllä niin mieli vilkaista...

[raato]

Julius vain riemastui lisää huomatessaan Veronican punastuvan, eikä edes naamaan lässähtänyt levämöykky hillinnyt hänen intoaan, päinvastoin.
"Mitä? En minä ahdistele, minähän vain.. otan aurinkoa!"
Sanat olisivat kenties olleet uskottavammat, ellei Julius olisi noussut ja seurannut Veronicaa, ahtautuen taas lähelle, sillä huomasi sen ahdistavan toista.