|
|
Post by helo on Jan 26, 2008 12:37:37 GMT 2
Wiikuna naurahti hiljaa.
"Et tiedä? Mikset? Mitä vaikeaa päättämisessä on? Ei sinulla ole kuin kaksi suuntaa."
Dinosaurus kallisti päätänsä. Hymy pysyi sen huulilla.
"Kuten minullakin."
|
|
|
|
Post by mammutti on Jan 29, 2008 19:43:38 GMT 2
Cynder katsoi naarasta hitaasti ja jokin liikahti sen sisällä. Se tunsi, kuinka veri kulki pitkin sen kehoa, se tunsi sydämenlyöntinsä ja jokaisen osan itsessään.
"Wiikuna?"
Uros kysyi äkkiä.
"Saanko jäädä asumaan suollesi? Ihan kokeiluksi ja jos et sitten jaksakkaan minun rutiinejani, niin..."
|
|
|
|
Post by helo on Jan 29, 2008 20:22:33 GMT 2
"Ei se ole mikään minun suoni",
Wiikuna naurahti.
"Enkä minä halua kahlita sinua. Mikäli sinä haluat vaeltaa, saat vaeltaa. Sitä minä vain halusin sanoa, että ehkä minun... pitäisi lähteä mukaasi."
Kevyt, kokeileva, kysyvä hymy.
|
|
|
|
Post by mammutti on Jan 29, 2008 21:21:55 GMT 2
Cynderin hengitys pysähtyi hetkeksi. Sydän löi yhden lyönnin tyhjää. Sähköiset signaalit kulkivat pitkin kehoa, käskien liikkumaan, mutta mitään ei tapahtunut. Wiikunan sanat uppoutuivat syvälle.
"...mukaani? Siis..."
Uros katsoi toista hiljaa, mutta sitten sen kuonolle nousi hymy. Eikä mikä tahansa hymy. Pitkästä aikaa sen huulille kääntyi hymy, joka oli aidoimmillaan.
"...tottakai."
Uros sanoi ja sen keho melkein hytkyi jännitystä. Cynder voisi näyttää Wiikunalle kaiken. Kaiken! Ja he pääsisivät kulkemaan yhdessä. Vain he kaksi.
|
|
|
|
Post by helo on Jan 30, 2008 21:26:08 GMT 2
Wiikuna tunsi hymyilevänsä itsekin, kun Cynderkin hymyili. Jotenkin se tunsi itsensä äkkiä hirveän kevyeksi ja onnelliseksi.
"En minä kyllä tiedä mitään vaeltamisesta",
dinosaurus sitten jatkoi.
"Oikeastaan mitään. Kauan sitten ikinä vaelletaan? Päiviä vai vuosia? Entä kuinka kauas? Entä jäädäänkö sitä sitten ikinä yhteen paikkaan pitemmäksi aikaa? Kuten vaikka suolleni tai jonnekin?"
Wiikuna ei oikein tarkoittanut kysymyksillään mitään. Se vain heitteli kysymyksiä keveästi, puhui puhumisen riemusta.
Riemusta siitä, että näki edessään jotain niin ihanaa, minkä oli jo pelännyt kadottaneen.
|
|
|
|
Post by mammutti on Feb 3, 2008 13:47:05 GMT 2
Cynder heilutti häntäänsä ja naurahti pienesti.
"Ei vaeltaminen ole vaikeaa. Siinä säännöt luodaan itse. Liikumme niin kauan kuin jaksamme tai haluamme ja menemme sinne minne tahdomme",
uros selitti näitä "perussääntöjä" innostuneesti ja huiskaisi jalallaan ilmaa, kuin koittaen piirtää kuvioita siihen.
"Näin aluksi voimme jäädä suollesi, kunnes olemme valmiita lähtemään liikkeelle",
Cynder hymyili ja sulki silmänsä, koska se oli niin iloinen.
|
|
|
|
Post by helo on Feb 4, 2008 17:33:58 GMT 2
Hymähtäen sitten vain vastaukseksi Cynderin sanoihin, naaras katseli ympärille levittäytyvää synkkää maisemaa.
"Jaahas. Tänne on kai sitten turha jäädä, koska minulla ainakin on hirveä nälkä. Kuolleita ja kuivia oksia on vähän turha napsia",
naaras naurahti ja hypähti parilla ketterällä loikalla liikkeelle. Se räpytteli sulkiaan innoissaan.
"Noh, tuletko?"
|
|
|
|
Post by mammutti on Feb 4, 2008 18:59:32 GMT 2
Cynder hymyili leveästi ja nyökkäsi. "Tottakai", se vastasi ja tallusti toisen perään. [Mitenniinolilyhytjailmantunnettakirjoitettu,minustaseolierittäinkauniistikuvattuluoksetuleminen.  ] |
|
|
|
Post by helo on Feb 7, 2008 9:25:55 GMT 2
# Tosi söpö  Tuosta hyvästä saat mennä tekemään töpön jonnekin >) *evillaugh* # |
|
|
|
Post by mammutti on Feb 7, 2008 17:09:14 GMT 2
# ARGH. XD #
|
|
]
Tuosta hyvästä saat mennä tekemään töpön jonnekin >) *evillaugh* #