Pedon silmin ~offline~

[helo]

Mustan metsän suojissa kulki illanpimetessä eräs dinosaurus naaras. Päätä riiputtaen ja silmät tyhjinä tuijottaen se tallasi eteenpäin välittämättä metsän synkkyydestä tai kauempana kuuluvista ihmissusien ulvomisista. Harvoin ihmissudet olivat häntä koskaan ahdistelleet, mutta hän ei halunnut ajatella nyt petoja yhtään. Hän tiesi varsin hyvin yhden pedon, joka tunki mieleen jatkuvasti. Siinä oli yhtäaikaa jotain niin luotaantyöntäävä ja puoleensavetävää, että Wiikuna oli ihan sekaisin. Se tunsi värisevänsä pelkästä ajatuksesta ja yritti tyhjentää mielensä, keskittyen oksien rapinaan ja iltaisen metsän ääniin.

Eikä se voinut olla koko ajan ajattelematta sitä aikaa, kun se itsekin oli ollut peto.

[mammutti]

Hiljainen tuulensointi hyväili kevyesti uroksen kaulaa. Cynder oli laskeutunut makuulle risujen keskelle, eikä se jaksanut välittää, vaikka ne raapivatkin hieman vatsanpohjaa. Pedontappaja nimittäin oli keskittynyt aivan muualle.
Se odotti.

Tuttu tuoksu oli kaivertanut sen kuonoa jo muutaman päivän ja jalanjälkiä salaa seuraten uros oli -tietämättä tasan tarkkaan itsekään miksi- seurannut naarasta pitkin Tuonpuoleista. Pysyen aina tarpeeksi kaukana, ettei sitä pystyisi huomaamaan, uros oli toivonut löytävänsä vastauksen omiin kysymyksiinsä. Erityisesti painavimpaan, miksi?

Pedontappaja oli pysähtynyt, koska oli varomattomasti hiipinyt liian lähelle ja toivoi pysähtymällä saavansa taas tarpeeksi välimatkaa.

[helo]

Tuuli oli ollut leuto, mutta äkkiä se yltyi pieneksi puuskaksi. Se puhalsi Wiikunan sulkia ja nyki niitä, aivan kuin olisi halunnut avittaa niitä lentämään, niinkuin linnulla. Tuulenpuuska laantui äkkiä, mutta oli tehnyt jo tehtävänsä. Naaras tunsi tutun tuoksun kuonossaan.
"Cynder",
sen ääni värähti.
"Miksi sinä teet tämän minulle?"

[mammutti]

Uros tunsi viiman puhaltavan sen selän ylitse, nostattaen kylmät väreet tanssimaan sen iholle. Cynder tuhahti itselleen, mutta sitten se keskittyi taas olemaan hiljaa ja odottamaan.

Pedontappaja nosti päätään hieman. Ihan kuin se olisi kuullut Wiikunan puhuvan. Hassua, ei naaras yleensä puhunut mitään yksin ollessaan tai ainakaan uros ei ollut kuullut sen puhuvan mitään. Tosin, miksi kukaan puhuisi yksin? Dinosaurus puraisi poskeaan. Naaras oli juuri sopivan kaukana, ettei sen puhetta kuullut. Jos se nyt edes puhui. Pasuunasaurus taisi olla vain hyvin vainoharhainen naaraan suhteen.

Olihan siitä vaikka kuinka kauan aikaa, kun he viimeksi olivat kunnolla jutelleet. Cynderinä ja Wiikunana nimittäin.

[helo]

Naaras odotti vastausta, jota ei tullut, joten se kääntyi kiukusta kihisten ympäri ja käveli taaksepäin haistellen ilmaa. Sopivan iso ja hyväksi piilopaikaksi huomattu pensaikko osui dinosauruksen silmiin liiankin pistävänä. Se tuimensi katsettaan ja urahti hiljaa, tyytymättömänä, kunnes käveli pensaan luokse ja työnsi päänsä oksien läpi.
"Kysyin että miksi sinä teet tämän minulle",
Wiikuna kailotti pasuunasauruksen korvaan, eikä voinut pienelle virneelle mitään, joka kuitenkin kuoli miltei heti pois.
"Mikä sinua vaivaa? Ensin et halua nähdä minua, mutta sitten jahtaat minua salaa kuin joku... murhaaja! Emmekö me muka voi olla niin kuin ennen? Jos minun pärstäni ei kiinnosta, ei sinun kuitenkaan tarvitse minua varjostaa, vai mitä? Joten, herra taitaa olla selitystä vailla."
Naaras tuhahti ja nosti päänsä ylös, leuka uhmakkaasti pystyssä. Hänellehän ei pelleltäisi.
"Minä en muuta halua, kuin että voisimme olla ystäviä niin kuin ennen. Ja sinä haluat saada mahahaavan ryömimällä kivikkojen ja pensaiden läpi?"
Ehkä hieman lempeämpikin letkautus loppuun sai toiveikkaan hymynkareen Wiikunan huulille. Ollaan niin kuin ennenkin ja annetaan menneiden olla. Mikä syy meidän on olla näin.

[mammutti]

Jos joku olisi voinut pysäyttää ajan ja jäädä tuijottamaan uroksen ilmettä, kun Wiikuna äkkiä rääkäisikin sen korvaan, olisi katsoja varmasti kuollut nauruun. Cynder oli niin uppoutunut omiin, syviin ajatuksiinsa, kun naaras sitten säikäytti sen, että Pedontappajalta meni hetkeksi pasmat ihan sekaisin.

Ensinnäkin, uros koitti hypätä seisomaan, mutta jalat eivät kantaneet ja se rojahti takaisin makuulle, järkyttynyt katse jäi seuraamaan Wiikunan selostusta, josta yli puolet meni ohitse. Kun naaras viimein lopetti puhumisen, Cynder pudisti päätään ja sai aukaistua suunsa jonkin sortin vastaukseen.

"E- en minä ole sinua seurannut. Ainakaan viimeiseen muutamaan päivään, tässäkin olin... olin...",
Uroksen sanat tarttuivat kurkkuun kiinni, se oli hyvin hämillään siitä, että naaras olikin äkkiä huomannut sen. Pieni virnistys levisi sen kuonolle, kun se koitti peitellä väijymistään.
"... lepäilemässä."

[helo]

"Juuri näin. Ja minä olen iso raatelijasaurus joka päättää syödä sinut suihinsa!"
Lausuessaan ääneen raatelijasauruksen, Wiikuna vavahti. Se ei voinut olla ajattelematta aikaa, jolloin se todellakin oli ollut raatelijasaurus. Ja kenties yhä sisimässä olikin.
"Mutta niin, et vastannut sanoihini mitenkään",
naaras jatkoi hätäisesti, sivuuttaen ensimmäiset sanansa.

[mammutti]

"Minä vain... halusin selvittää ajatuksiani",
uros selvitti kurkkuaan ja nousi vaivalloisesti ylös. Katse hiipi naaraan olemusta pitkin tämän silmiin ja Cynder katsoi vetoavasti niihin.
"En minä tarkoittanut mitään pahaa."

[helo]

Naaras tuhahti hiljaa ja käänsi katseensa pois.
"No, hyvähän se sitten. Kaikki okei nyt? Joten, mitä aiot tehdä tästä eteenpäin? En muuten tiedä sinusta mitään, mitä olet tehnyt kaikki nämä vuodet. En edes tiedä missä päin maailmaa sinä asut."
Yksisarvissaurus hymähti ja käänsi katseensa taivaalle. Yö oli pimeimmillään ja hämärä tuntui muuttuvan Wiikunan pään sisällä painavaksi väsymykseksi, joka väistämättä alkoi painaa silmäluomia alaspäin.
"Mutta mitä jos jatkaisimme tästä aamulla? Minua ainakin väsyttää hirveästi."
Hetkellinen jännitys ja sen äkillinen purkautuminen saivat Wiikunan tuntemaan olonsa kaksikertaa väsyneemmäksi, mitä yleensä.

[mammutti]

Uros katsoi naarasta, kun tämä ehdotti makuullekäyntiä. Cynder katsahti taivaalle, sitä ei vielä väsyttänyt, olihan se tottunut valvomaan yöt ja nukkumaan päivät. Nykyään se yritti saada normaalia eläimen unirytmiä kiinni, mutta siihen menisi vielä aikaa.

"Juu, minulle sopii. Vastaan sitten aamulla kysymyksiin",
Pedontappaja nyökkäsi.

[helo]

Wiikuna hymähti Cynderin sanoille ja kiilasi toisen ohitse, etsien sopivaa paikkaa pensaikkojen ja aluskasvillisuuden seasta. Sopivan löydettyään, naaras haukotteli ja venytteli ja käpertyi kerälle, nukahtaen miltei samantien.

[mammutti]

Cynder katsoi toisen perään ja painoi päätänsä hieman alemmas. Hymähdys ei tuntunut mukavalta, mutta minkäs sille voi. Naaraalla oli jonkinlainen oikeus siihen. Uros nielaisi, katsoessaan toisen vaipuvan miltei heti uneen ja sekin koitti painautua risukkoa vasten nukkumaan. Uni vain ei aluksi meinannut tulla, mutta pyörittyään hetken ja antaen vapauden ajatuksille, Pedontappaja vaipui jonkinsorttiseen ajatuksettomaan, tyhjään tilaan. Ei sitä uneksi voinut kutsua, mutta nukkuihan toinen silti.

[helo]

Wiikuna pyörähti ympäri aamuyöllä niin, että pudotti häntänsä epämääräisesti Cynderin kaulalle. Se tuhisi hiljaa ja kääntyi jälleen, tällä kertaa vahingossa hieman potkaisten toisen jalkaa. Aamuauringon säteet herättivät naaraan helposti ja se maiskutteli huuliaan ja siristeli silmiään. Musta metsä näytti yhä aavemaiselta, vaikka aurinko paistoikin. Sen valo nimittäin muuttui metsässä kelmeäksi ja toivottomaksi, mutta Wiikuna tunsi vain riemua. Kammetessaan itsensä makuuasentoon niin, että sai päänsä pystyyn, se kääntyi katsomaan Cynderiä, joka ainakin luultavasti vielä nukkui. Lämmin hymy kävi Wiikunan huulilla. Kuinka hän oli toista kaivannutkaan, muttei uskaltanut nyt kuitenkaan mitään tehdä. Miten olisi pieni sovinnonpusu?
...Heihei, mikä tuo oli olevinaan.

# Menee vähän lujaa x) Eikös siinä Spyrossa se pääpaha ole joku Cynder niminen XD ? #

[mammutti]

#*reps* Toi viesti on kyl ihana~ xD Ja nyt muistin miksi sitä spyroa ei olisi saanut antaa lainaan... *viheltelee* XDDD Kauhea minä. Tosin, jos saan spoilata... Saanhan? Ei ole iso, taisi tulla jo takakannessa selville.#

Aamuyöllä Cynder kyllä tunsi jonkin mäiskähtävän kaulalleen ja raottaen hieman silmiään, uros sai osuman jalasta omaan nilkkaansa. Murahtaen jotain epämääräistä ja kietaisten Wiikunan hännän lämpimämmin ympärilleen, Pedontappaja vaipui uneen uudestaan.
Cynder oli aina pitänyt aamunsarastuksesta, sillä se yleensä muistutti sitä siitä, että viime yö oltiin selvitty hengissä. Tämä tuli entisestä elämästä ja lauman elossa pitämisestä aina mieleen.
Raottaen varovaisesti silmiään, uros huomasi Wiikunan olevan hereillä.
"Huomenta",
sana pääsi vaivalloisesti lipsahtamaan uroksen huulilta kaiken maiskuttelun ja pitkän haukotuksen jälkeen.

[helo]

"Huomenta vaan sinullekin",
Wiikuna tervehti Cynderiä erikoisen pirteästi ja jaksoi heilauttaa pitkää häntäänsäkin pari kertaa. Liiallinen hännänheilutus kävisi aika kohtalokkaaksi Cynderille, joten Wiikuna päätti lopettaa sen. Vaivalloisesti se kampesi itsensä pystyyn, kallistui eteenpäin ja venytteli pitkään ja nautinnollisesti. Sen tuli ikävä suon pehmeitä turvemätäksiä ja sammalia, petiä, johon pystyi vaipumaan mukavasti nukkumaan. Ylösnouseminen oli aina hankalaa, mutta silloinhan oli hyvä syy vain jäädä nukkumaan pitemmäksi aikaa. Nyt se oli nukkunut suojassa, mutta kylmää ja harmaata maata vasten. Joten, ei ihme, että kylkeä kolotti.

Saatuaan itsensä jonkinlaiseen hyväksyttävään kuntoon, naaras kääntyi jälleen katsomaan maassa vielä makaavaa urosta.
"Entä sinä sitten?"
dinosaurus uteli ja kumartui hieman lähemmäs.
"Aiotko nukkua siinä koko päivän?"
yksisarvissaurus jatkoi ilkikurisesti ja tönäisi toista kylkeen päällään. Ylös nyt, aamu on jo pitkällä.
"Mikäli aiot pääsä siitä ylös, saat luvan kertoa minulle, mitä aiot tehdä tästä eteenpäin. Tai siis, mihin olet nyt menossa."
Nälkäkin oli. Aamupala-aika, joten yritäs nyt Cynder päästä ylös.