|
|
Post by mammutti on Jan 10, 2008 18:44:14 GMT 2
Cynder hymyili toisen vastaukselle leveästi ja laski päänsä maata vasten. Mukavan tuntuinen aamu tällä hetkellä, vaikka urosta väsyttikin vielä jonkun verran. Wiikunan häntä oli ollut lämmin kaveri yöllä ja se oli luonut pitkästä aikaa mukavan rentouttavan tunteen Pedontappajalle. Se melkein jopa muisti miltä tuntui olla oman lauman kanssa ja siitä oli pitkä aika.
Wiikunan alkaessa kysellä nousisiko Cynder ylös, tämä urahti jotain ja heilutti jalkaansa, saadakseen naaraan lopettamaan tökkimisen.
"Älä nyt, vielä vähän aikaa",
uros koitti kääntyä ympäri, mutta se ei päässyt edes selälleen tässä maastossa. Pehmeämmässä se olisi helposti kierähtänyt itsensä ympäri, mutta nyt vain oksat napsahtelivat poikki.
"Sinne minne kiinnostaa. Ei varsinaista kotiakaan ole, niin ei ole mitään paikkaa mihin palata",
Pedontappaja vastasi ja lipoi huuliaan, katsoen hymyillen Wiikunaa. Toinen näytti näin aamulla todella kauniilta. Saattoi johtua metsän kelmeästä valosta, joka sai naaraan sarven hohkamaan hieman.
"Menen sinne minne sinä menet, päivänsäde",
Cynder kiusoitteli ystäväänsä virnistäen.
|
|
|
|
Post by helo on Jan 11, 2008 17:30:36 GMT 2
"Ei kotia?"
Vastaus häkellytti Wiikunaa. Aivan liikaa. Se ei voinut kuin tuijottaa Cynderiä, aivan kuin ei olisi uskonut näkemäänsä. Aivan kuin toinen ei olisikaan se sama dinosaurus, mikä ennen.
"Sinä väität vaeltaneesi siis yli kolmekymmentä vuotta ympäri tätä maailmaa, jäämättä aloilleen? Tuota et usko itsekään. Ei kukaan, voi vaeltaa niin kauan yksin ja jäämättä paikoilleen. En tietenkään tarkoita jotain yhtä metsää, mutta edes jotain tiettyä aluetta. En ole koskaan tavannut, enkä koskaan tule tapaamaan sellaista kulkijaa, joka olisi kolmekymmentä vuotta vaeltanut jäämättä paikoilleen."
Jokin ajatuksessa sai Wiikunan värisemään. Moinen vaeltelu kieli vain siitä, ettei Cynder suostuisi jäämään paikoilleen, jos ei olisi niin tehnyt kolmenakymmenä edellisenäkään vuonna. Uroksen kiusoitteluun naaras ei vastannut mitenkään.
"Enpä usko. Minulla on koti ja paikka mihin palata. Jos todella olet sellainen kulkija, mikä väität olevasi, en usko, että viihdyt kovin kauaa tylsällä, pienellä suollani. Turha sinun parin päivän takia sinne saakka raahautua."
Wiikuna kuuli oman katkeran häivän äänessään. Kai se oli vain toivonut, että Cynder jäisi asumaan hänen kanssaan, edes suurinpiirtein samalle alueelle. Mutta nähtävästi toinen oli luotu vaeltamaan, ympäri maailmaa, paikoilleen jäämättä. Miten se kirpaisikaan sydäntä.
|
|
|
|
Post by mammutti on Jan 12, 2008 12:27:50 GMT 2
Cynder kurtisti kulmiaan naaraan selitykselle. Outo tunnekuohu humahti Wiikunan ylitse ja uros jäi miettimään, oliko se nähnyt vastaavia naaraan käytöksessä ennenkin.
"Hei, älä kisko johtopäätöksiä ilman todisteita",
Pedontappaja naurahti, mutta siinä oli närkästynyt sävy. Uros kohottautui vatsalleen ja oli valmiina nousemaan ylös, kun se vielä jatkoi.
"Kyllä minä jonnekin jäisin, jos vain löytäisin paikan",
se mutisi puoliääneen. Osittain tuo oli valhe, osittain totuus. Dinosaurus ei ollut löytänyt sellaista paikkaa, jossa ei olisi ihmisiä tai että se pystyisi elämään siellä. Toisaalta, uros ei ollut tahtonut jäädä aloilleen, koska kaipuu laumaan sai sen aina liikkeelle.
Pisin aika, jolloin Pedontappaja oli ollut aloillaan oli muutaman vuoden mittainen jakso, kun se liittyi pieneen dinosauruslaumaan. Pasuunasaurus olisi varmaan jäänyt elämään loppuelämäkseen laumaan, ellei se olisi ollut tyhmä ja haastanut laumanjohtajaa. Hävinneenä se potkittiin laumasta pois.
"Ei minua yksin vaeltamaan ole luotu."
|
|
|
|
Post by helo on Jan 17, 2008 21:24:34 GMT 2
Wiikunaa inhotti yksinolo, vailla päämäärää vaeltelu, kaikki sellainen, mikä oli sille niin vierasta. Tajutessaan Cynderin olevan sellainen, naaras ei voinut itselleen mitään, niin hämmentynyt se oli. Eivätkös dinosaurukset olleet laumaeläimiä?
"Löytäisit paikan? Salli minun nauraa. Jos et kolmessakymmenessä vuodessa ole paikkaa löytänyt, tuskin tulet sitä löytämään."
Mistä moinen tyytymättömyys? Mistä moiset sanat? Pelosta? Siitä, että Cynder lähtisi pois kiertelemään, eikä asettuisi aloilleen.
"Minulla on kuitenkin koti. Koti, josta en osaa lähteä. Koti, jonne olen jäänyt. Minun on päivä toisensa jälkeen palattava sinne. Tiedä sitten, minne sinä menet."
|
|
|
|
Post by mammutti on Jan 18, 2008 18:29:23 GMT 2
Cynder katsoi naarasta ihmeissään. Eikö hän vasta äsken sanonut, ettei toinen saisi tehdä hätäisiä johtopäätöksiä? Äh, ei tästä tänään taaskaan tulisi mitään, aikanaan nähtävästi.
"Mistä sinä sen tiedät? Minulla on ollut syyni vaeltaa, mutta minusta tuntuu, ettet sinä niistä välittäisi pätkääkään. Minä jään paikoilleni, kunhan tulee oikea hetki",
pasuunasaurus murahti ja nousi seisomaan. Huiskauttaen häntänsä laajalla kaaressa puolelta toiselle, se kääntyi kohtaamaan Wiikunan kokonaan.
"Kuten sanoin, en halua olla yksin",
se sanoi vakana.
"En tahdo jäädä hiljaiseen metsään tai eristyksissä olevalle suolle yksin. Mieluummin vaellan, vaikka ilman merkitystä ja tapaan muita olentoja."
Cynder lopetti puheensa ja katsahti muualle. Naaras palaisi takaisin suolle, hyppelisi mättäiden kautta turvalliselle saarelleen ja jäisi sinne. Yksin.
"...anteeksi."
|
|
|
|
Post by helo on Jan 19, 2008 11:56:51 GMT 2
Naaras säikähti Cynderin hermostumista. Se ei noussut ylös, mutta kompuroi kyyristyneenä taaksepäin, hätääntyneenä, aivan kuin olisi ollut pieni nurkkaan ajettu eläin. Se katsoi Cynderi ihmeissään ja pelkoa silmissään.
"Mistä minä voisin tietää sinun syysi vaeltaa, jos et aio kertoa minulle?"
yksisarvissaurus kuiskasi hiljaa, muttei tiennyt, kuuliko toinen. Toisen äänensävy ei kuitenkaan muuttunut. Cynder ei ehkä tajunnut mitä sanoillaan tarkoitti, mutta ne loukkasivat Wiikunaa. Ja pahasti.
"Kiitos nyt noista sanoista. Enhän minä olekaan tehnyt muuta kuin ollut eristyksissä olevalla suolla kolmekymmentä vuotta. Sinä et nyt halua ymmärtää, mitä minä tarkoitan. Jos todella luulet, etten ole mitään muuta tehnyt kuin kulkenut yksin ympyrää suolla, niin..."
Mutta äkkiä ei ollutkaan sanoja. Oli vain kylmä tuuli ja painava hiljaisuus, jota Wiikuna ei ymmärtänyt. Miten kaikki saattoi mennä näin väärin? Cynder oli äkkiä niin kylmä ja kova ja vahva ja uljas yksinäinen kulkija, joka oli luotu johtamaan laumaansa, jonka löytäisi. Wiikuna ei ollut mitään. Pieni ja pelokas rääpäle, joka ei voinut kuin kyyristellä peläten toista.
Vaikka hänen olisi pitänyt olla se peto.
|
|
|
|
Post by mammutti on Jan 20, 2008 14:18:56 GMT 2
Cynder katsoi toista, kun tämä perääntyi. Outo hämmentynyt tunne valtasi uroksen, eikä se suostunut uskomaan, että naaras muka pelkäisi sitä. Murahtaen itsekseen, pasuunasaurus kyllä kuuli toisen sanat, mutta ei välittänyt niistä, sillä sekään ei ollut aivan varma miksi se oli vaeltanut niin kauan. Lauman etsiminen oli ollut aina syynä, mutta oliko se todellakin ollut niin tärkeää Pedontappajalle? Saada puolustettava lauma, joka pyöri aina jaloissa ja pelkäsi jokaista ärisevää vihollista.
"Ei se ole se lauma, vaan ne jotka ovat siinä laumassa..."
Uros äkkiä ymmärsi ja pudisti pienesti päätään.
Wiikunan sanat jäivät kurkkuun ja naaras koitti purkaa omia tunteitaan ulos. Uros vilkaisi sivusilmällä toista ja tunsi olonsa äkkiä hieman syylliseksi.
"En minä tarkoittanut..."
Pedontappaja urahti, muttei painanut päätänsä alas. Se aikoi pysyä vahvana.
"Äh, minä vaelsin ympäriinsä, syistä jotka ovat itsellenikin haaleita. En väitä, että sinä et olisi tehnyt mitään muuta kuin ollut siellä suolla. Minä en tiedä mitä sinä olet tehnyt kaikkena tänä aikana. Sinä tiedät, että minä olen vaeltanut, kierrellyt, koittanut etsiä..."
Pedontappaja hiljeni äkkiä. Puhetulva oli ollut aivan liikaa. Uros puri hampaitaan yhteen. Se ei tiennyt mitä Wiikuna oli tehnyt tänä aikana, mutta se äkkiä ymmärsi mitä itse oli etsinyt.
#Mahdollisimman sekava viesti...#
|
|
|
|
Post by helo on Jan 21, 2008 16:11:53 GMT 2
Wiikuna oli hiljaa Cynderin sanojen jälkeen. Se ei olisi ehkä uskaltanut kysyä, mutta sanat tulivat itsestään, eikä se voinut niille mitään. Yhtäkkiä ne olivat vain ilmassa Cynderin kuultavina.
"Koittanut etsiä mitä?"
yksisarvissaurus kuiskasi hiljaa. Laumaa? Kotia? Turvaa? ...Jotakuta? Wiikuna ei ehkä halunnut kuulla.
Tai sitten halusi.
# Reagointi varaa 8) Joomoi. #
|
|
|
|
Post by mammutti on Jan 21, 2008 17:54:48 GMT 2
Cynder nielaisi pienesti ja vilkaisi naarasta sivusilmällä. Kääntäen päänsä pois, Pedontappaja koitti piilottaa hämmennyksen nostamaa lämmöntunnetta poskilla.
"En mitään, unohda."
Uros käveli toisen ohitse, koittaen olla mahdollisimman normaali.
"Mitä sinä olet tehnyt kaikkena tänä aikana?"
Tämä koitti vaihtaa puheenaihetta. Nämä alintajuntaiset sekoilut eivät olleet sen mielestä enää kivoja. Etenkin jos kyseessä oli noin selvä juttu, oli niin noloa, ettei uros itse ollut sitä ymmärtänyt 30 vuoden aikana.
#Reagointia, juu-u. Uuuuu~#
|
|
|
|
Post by helo on Jan 21, 2008 21:23:04 GMT 2
"Syönyt ja nukkunut. Leikkinyt, tutustunut muihin dinosauruksiin, ystävystynyt, pitänyt hauskaa. Itkenyt ja surrut, vihannut, pelännyt, paennut, nauranut. Elänyt. Mitä kummallista minä nyt olisin muka tehnyt? Ihan normaalia elämää olen elänyt. Ja ollut ihan tyytyväinen."
Wiikuna hieman hämmentyi kysymystä, mutta oli kiitollinen, että Cynder oli rauhallisempi. Toinen heiluminen oli jo alkanut pelottamaan, joten hyvä kun pystyttiin jatkamaan keskustelua hieman rauhallisemmin.
|
|
|
|
Post by mammutti on Jan 22, 2008 14:58:58 GMT 2
Cynder nyökkäsi ymmärtäen. Puhaltaen ilmoja pihalle jonkinsortin huokauksella, se katsoi Wiikunaa leppoisasti.
"On ihanaa päättää itse mitä tekee, eikö niin?"
Uros nyökytteli itselleen. Ollen hetken hiljaa, uros heilautti häntäänsä hieman epävarmasti.
"En siis saa tulla käymään suollesi enää? Kun vaeltelen hieman liikaa..."
|
|
|
|
Post by helo on Jan 22, 2008 21:23:18 GMT 2
Nyt juttu meni yli Wiikunan ymmäryksen.
"Ihanaa tehdä mitä haluaa? Et saa tulla käymään, koska vaeltelet liikaa? Hei hei, hetkinen nyt. En ihan pysynyt kärryillä. Mitä sinä tarkoitit? Kahlitsen vapauttasi vai?"
Yksisarvissaurus kallisti päätänsä. Mikäköhän Cynderin sanoista oikein oli mennyt ohi?
"Siis täh?"
|
|
|
|
Post by mammutti on Jan 23, 2008 16:38:10 GMT 2
"Ei, ei! Et sinä mitään kahlitse. Totesin vain, että on ihanaa päättää mitä tekee, kun silloin joskus me emme sitä saaneet tehdä",
Cynder pudisti päätään ja hetken kuluttua hymyili.
"Siis, kysyin hieman kierosti, että saanko tulla suollesi. Siis nyt ja myöhemmin. Useasti. Niin kuin... Tiedät mitä tarkoitan. Tai sitten et, mutta sitä minä tarkoitan",
Pedontappaja takelteli hieman ja käänsi päätänsä hieman nolosti poispäin. Ai että sen piti nyt takellella!
|
|
|
|
Post by helo on Jan 24, 2008 22:03:23 GMT 2
"Häh?"
Wiikuna ei vieläkään ymmärtänyt.
"Tulla suolleni? Silloin tällöin? Huomenna, tänään, viidenkymmenen vuoden kuluttua? En ymmärrä sinua nyt. Mitä oikein tarkoitat?"
Dinosaurus kallisti päätään.
"Tarkoitatko... että aiot jatkaa vaeltelua?"
# Ihihi, kiva pelata Wiikunalla~<3 #
|
|
|
|
Post by mammutti on Jan 25, 2008 7:26:41 GMT 2
Cynder meni hiljaiseksi. Se katsoi maata ja mietti vakavana.
"Minä en tiedä",
Pedontappaja lopulta myönsi ja kurtisti kulmiaan. (Mitä se ei hirveän hyvin voinut tehdä, olihan sillä vieläkin ne metallilaatat päässä.)
"Yleensä vastaisin, että kyllä, aion jatkaa vaeltelua, mutta nyt..."
Pasuunasaurus mutisi ja puri poskeaan.
"En tiedä."
|
|
