|
|
Post by langennut on Aug 1, 2007 14:55:45 GMT 2
//Offia, Saalistaja tänne.//
Farkas Qwant
Ihmismäinen olento kulki kivi tietä pitkin. Se maisteli suuhunsa jäänyttä veren makua. ' Se susi oli typerä.. mitäs alko mulle uhittelee..' Farkas, vamppyyri ajatteli makeasti, ja oli vähällä kompastua. Oli todella hämärää, ja Farkas ei tuntunut näkevän edes omia käsiään. Se oli jotenkin väsynyt, ja haukotteli koko ajan. Ehkä hämärä teki sen väsyneeksi, tai tuskinpa. Vampyyrithän pitivät hämärästä ja pimeästä. Tiellä oli vaikea kävellä, ja Farka sotti isoja harppauksia, osittain siksi, että matka taittuisi nopeammin. Ja osaksi siksi, että hänestä tuntui että häntä seurattiin.
|
|
|
|
Post by saalistaja on Aug 1, 2007 15:02:18 GMT 2
Hämärässä paikassa ei voinut erottaa tätä kulkijaa selvästi. Yönmusta susiolento asteli eteenpäin vailla päämäärää ja silmäili koko ajan jatkuvaa hämärää tylsistynyt vivahde katseessaan. Ihmissusi oli jo havainnut vamppyyrin, joka liikkui varsin äänekkäästi tämän korviin kuultuna, koska toisen jalat rapisivat vasten maata. Siispä tuo seurasi toista. Osittain sen takia, että pääsisi toisen johdatuksella pois täältä, osittain sen takia, että täällä hämärässä ei olettanut tapaavansa ketään. Itse naaras liikkui lähes äänettömästi, silmäillen normaalia tarkemmilla silmillään maata, väistellen pieniä kiviä, jotka voisivat pitää ääntä kaatuessaan tai muuta sellaista. Se oli kovinkin toimivaa ja hyödyllistä. Arethusa luimisti valkomerkkisiä korviaan ja loi punaisen katseensa eteenpäin, josta kuuluivat jonkin olennon kiihtyvät askeleet. Mikä lie siellä oli, ei ollut toista vielä havaittu näöltä, mutta kaksijalkainen kuitenkin. Olisiko lie sellainen vamppyyri, mikä oli nähty siellä hautausmaalla. Itsekseen Aret muisteli kohtaamistaan sen pojan kanssa ja hymyili vinosti. Se oli ollut ainoa, joka edes oli sanonut jotain kilttiä tälle.
|
|
|
|
Post by langennut on Aug 1, 2007 15:11:04 GMT 2
Farkas Qwant
Farkas pysähtyili vähän väliä ja jäi kuuntelemaan. ' Jos mä nyt muuttuisin lepakoksi, voisin kuulla onko siellä joku..' Poika ajatteli, mutta ei kuitenkaan tehnyt mitään. Hetken paikalla olon jälkeen vamppyyri jatkoi matkaansa. se ei sinänsä pelännyt, mutta sitä lievästi sanottuna ärytti, kun joku seurasi sitä. Lopulta poika pysähtyi varmaan viidennen kerran, kääntyi ympäri, ja tuijotti hämärään. Ei ketään. Tai ainakaan hänen silmänsä eivät erottaneet mitään. Poika potkaisi kiven edestään inne päin, ja jäi kuuntelemaan, kuinka kivi kolisi hämärään päin.
|
|
|
|
Post by saalistaja on Aug 1, 2007 15:17:28 GMT 2
Valkomerkkiset korvat kääntyilivät eteenpäin toisen pysähdellessä kiivaaseen tahtiin. Ihmissusi pysähteli aina samaan aikaan ja jäi odottamaan toisen liikkumista. Ilmeisesti tuo oli jo havainnut seuraajansa, koska pysähteli niinkin usein. Naaras hymyili kuivasti itsekseen. Samassa kuului kolinaa. Yönmusta naaras onnistui väistämään kiven, joka poukkoili pitkin toisia kiviä kauemmas ja pysähtyi sitten vauhdin hiipuessa. Aret vilkaisi eteenpäin, mutta totesi, että kukaan ei liikkunut. Se kaksijalkainen siis oli potkaissut tuon kiven tahallaan. No, mitäpä tuosta. Olisihan se ärsyttävää, jos tietäisi jonkun seuraavan itseään, mutta ei näkisi tätä. Kuitenkaan Arethusa ei aikonut tulla esiin. Se halusi vain pois täältä, eikä se olisi helppoa, jos täällä ei olisi ketään toista.
|
|
|
|
Post by langennut on Aug 1, 2007 15:22:38 GMT 2
Farkas Qwant
Farkas naurahti ääneen. Vainoharhainen? Ehkäpä. Farkas ei kuitenkaan halunnu jatkaa näin. Se keskittyi hetken paikoillaan. Se tunsi kuinka siivet tulivat sen selkään, ja se pienetyi hyvin pieneen kokoon. Se sattui vähän, sillä hän muuntautui niin harvoin, mutta Farkas kyllä kesti tuon verran kipua. Se oli hetken maassa, ja räpisteli itseään. Maassa istui siis pieni, hedelmä lepakolta näyttävä lepakko, jolla oli kuitankin isot hampaat ja kooltaan pienempi. Farkas lähti lentoon. Se oli vaikeaa, ja hän lensi miten sattui. Hän lensi korkealla ilmassa vastakkaiseen suuntaan, mihin oli kävellyt, ja huusi korvia vihlovasti.
|
|
|
|
Post by saalistaja on Aug 1, 2007 15:43:13 GMT 2
Arethusa kuunteli tarkkaan ja istahti ajankulukseen kivikkoon. Hmh. Hetken päästä se kuuli korviaan luimistaen jonkin eläimen huutoa ja tyytyi tuijottaman sinne suuntaan, mistä ääni lähti. Saattoi olla se tyyppi demoni tai vamppyyri. Eivätkös vamppyyrit osanneet muuttua lepakoiksi? No, tuolla taisi juuri lentää sellainen. Ihmissusi tuhahti hiljaa itsekseen ja nousi seisomaan kahdelle jalalle. Sen punaiset silmät tiirasivat ylöspäin ja saattoivat erottaa pienen hahmon, joka lensi tuolla hämärässä. Naaras luimisti korviaan vasten niskaa ja kääntyi sitten kävelemään takaisin sinne, mistä oli tullutkin. Se nyt vielä puuttuisi, jos tuo eläin seuraisi. Aret vilkaisi ylöspäin ja huokaisi. Voisihan sitä seurata omia jälkiään, kai sitä sitten pääsisi pois, kun kerta tänne oli tullutkin.
|
|
|
|
Post by langennut on Aug 1, 2007 15:48:17 GMT 2
Farkas Qwant
Farkas näki nyt susimaisen olennon. Susi lähti kävelemään ja silloin Farkas huomasi: 'Ihmissusi!' Se lähti kiitämään alaspäin, ihan ihmissuden vierestä, ja lensi sen eteen. Farkas pysähtyi maahan, ja laittoi siipensä, miten lepakot niitä pitivät. se tuijotteli kahdella pienellä silmällään tuota otusta, joka näytti suurelta. Valtavalta. Farkas ei kuitenkaan tehnyt elettäkään, vaan jäi tuijottamaan. ' Jos se hyökkää tai vastaavaa, täytyy nopeasti muutua...' Farkas ajatteli, ja haukotteli. Sen tora hampaat vilahtivat. Mutat farkas vain tuijotteli maasta käsin.
|
|
|
|
Post by saalistaja on Aug 1, 2007 16:58:13 GMT 2
Ihmissusi pysähtyi, kun pieni lepakko lennähti sen eteen. Hmm. Taisi se sittenkin olla vamppyyri. Aret ei sanonut mitään, seisoi vain paikoillaan ja katsoi hiljaa verenpunaisilla silmillään pientä eläintä.
"Jos nyt olisi täysikuu, kannattaisi olla vähän varovaisempi", naaras totesi kovinkin hennolla äänellä, mikä ei sopinut ollenkaan sen rajun ulkomuodon kanssa. Arethusa ei hymyillyt, sen kasvot olivat ilmeettömät, kun se istahti maahan. Valkomerkkinen ihmissusi luimisti korviaan hitaasti. Siitä oli tullut peräti puheliaampi kuin aikaisemmin, aloitti jo nyt keskustelun. Hmh, no sen voisi korjata myöhemmin. Se odotti, mitä toinen tekisi pitäen viiltävän katseensa koko ajan oman tapansa mukaan toisessa.
|
|
|
|
Post by langennut on Aug 1, 2007 17:09:08 GMT 2
Farkas Qwant
Farka soli lepakko hahmossa, aj kun se kuuli toisen sanat, kallisteli se päätään. Toisen istuutuessa, päätti Farkas ottaa oikean mutonsa. Se keskittyi hetkeksi, ja tunsi ensin kasvavansa, ja sitten siipien katoavan, ja myös karva peitteen ympäriltään. Pian hän istuikin siinä ihmis hahmossaan, kyykyssä itse asiassa ja tuijotteli toista. "Ihmissusi? Miksikäs sinua pitäisi pelätä?" Farkas sanoi, mutta ei epäystävällisesti, vaan pikemminkin uteliaasti. Hän haukotteli vielä kerran, ja tuijotteli toisen punaisia silmiä. Omituinen tyyppi.
|
|
|
|
Post by saalistaja on Aug 1, 2007 17:19:14 GMT 2
Naaras kohotti hämmästyneenä toista kulmaansa. Tuo ei pelännyt ihmissutta kuuhurmoksessa? No jo oli. Hmph, oman henkensä takia kannattaisi pelätä.
"Tämän takia", ihmissusi sähähti hiljaa, nousi samalla hetkellä ylös ja syöksähti kohti sen edessä kykkivää Farkasia. Terävät hampaat kalahtivat yhteen sentin päässä toisen naamasta. Arethusa vetäytyi pois ja istahti takaisin samalle paikalle.
"Itsesi takia, vamppyyri", se tokaisi silmäillen toisen reaktiota. Jotkut pelkäsivät, jotkut eivät ja ne jälkimmäiset olivat aika .. no, itsetuhoisia.
|
|
|
|
Post by langennut on Aug 1, 2007 17:23:26 GMT 2
Farkas Qwant
Farkas hätkähti rajusti, mutta puhkesi hulluun nauruun sen jälkeen. Hän nojasi päätään käteensä. Lopulta Farkas avasi suunsa: "Tuolla kaduilla vastaan tuli juuri ihmissusi. Yksi puraisu, ja siitä tulee vamppyyri-ihmissusi. Veri maistuu kuule hyvältä" Farkas sanoi ilkeäll äänellä. Hän tiesi hyvin, että hänen tapaamansa eläin oli tavallinen susi, mutta miksikäs hän sen tuolle kertoisi. Farkas istuskeli siinä, ja katseli ylös päin. Alkoi olla todella myöhä.
|
|
|
|
Post by saalistaja on Aug 1, 2007 17:33:09 GMT 2
Ihmissusi silmäili halveksuva sävi punaisissa silmissään vamppyyriä, joka rupesi ilkeilemään.
"Miksi välittäisin, millään ei ole enää väliä minulle", naaras sanoi välinpitämättömästi.
Sen punaiset silmät tuijottivat läpitunkevasti suoraan Farkasin silmiin. Sehän ei pelännyt. Sillä ei ollut väliä, vaikka siitä tulisi mikälie vamppyyri-ihmissusi, sitä ei paljoa kiinnostanut joutuisiko se juomaan ihmisten verta, koska se teki sitä jo nytkin. Arethusa ei lopettanut pistävää tuijotustaan. Toinen taisi olla jotenkin mielipuoli? Naaras silmäili mitään selviä tunteita näyttämättä vamppyyriä.
|
|
|
|
Post by langennut on Aug 1, 2007 17:40:24 GMT 2
Farkas Qwant
Farkas hymyili. Se hymyili tahallaan niin, että sen kulmahampaat näkyivät. Se katseli vielä länteen, suoraan horisonttiin. Hämäryydestä huolimatta aurinko laskisi. Hämäryydestä huolimatta kuukin tulisi joskus. "Aurinko taitaa laskea pian." Farkas sanoi maireasti. Sen tahto halusi nähdä, mitä tapahtuisi täyden kuun aikaan. Se ei voinut vastustaa uteliaisuutta, että saisi olla paikalla. "Ja, eihän siinä mitään pahaa tosiaankaan ole jos on vampyyri. Saa imeä varta jos huvittaa, ja muutakin mukavaa. Ei siinä mitään pahaa ole.." Farkas sanoi tasaisella äänellä, katsoen nyt kuin toisen lävitse.
|
|
|
|
Post by saalistaja on Aug 1, 2007 17:51:21 GMT 2
Ihmissusi mulkaisi horisonttiin kylmästi. Sitten punaiset silmät kääntyivät taas Farkasin puoleen.
"En usko, että tänään on täysikuu", naaras vastasi toisen maireuksiin virnistäen toispuoleisen kylmästi. Niin, täysikuuhan oli ollut vasta pari päivää sitten, joten pyydän anteeksi herra vamppyyri, mutta et saa nähdä minua kuuhurmoksessa, vaikka haluaisit. Etkä varmaan haluaisi enää sen jälkeen, kun täysikuu nousisi. Mutta niin ei tulisi käymään tänään. Ontto naurahdus kajahti ilottomasti hämärässä.
"Niin, eihän se ole yhtään pahakaan olla ihmissusi, saa juosta täysikuun aikaan tuoreen veren halussa ja tappaa kaikki, jotka tulevat vastaan. Hmm, ehkä sinä haluaisit olla ihmissusi, ehkä voisin tehdä sinusta ihmissuden", Arethusa hymyili mielipuolisen vinosti tahallaan ja ojentautui lähemmäs vamppyyriä. Vain yksi puraisu ja toinen saattaisi muuttua ihmissudeksi, vain yksi puraisi riittäisi. Mutta yleensä se piti tehdä kuuhurmoksessa, mutta eihän sillä varmaan ollut väliä, jos sen tekisi nyt, olihan Aret jämähtänyt susihahmoonsa.
|
|
|
|
Post by langennut on Aug 1, 2007 18:11:41 GMT 2
Farkas Qwant
Farkas suoristautui parempaan asentoon, mutta istui yhä. "Voi miten tylsää..." se sanoi, eikä valehdellut. Sen mielenkiinto hävisi, kunnes toinen alkoi puhua ihmissusista. Farkas tuijotti toista sivusilmällä. "Voi, kuinka nyt pelottaa.." Se sanoi lopuksi, ilkeällä ja kylmällä äänellä. Farkas käänsi katseensa pois päin. " Ja mikäs ihmissusi sinäkin olet, kun sutena vain liikut? En ole nähnyt tuollaista karvapalloa koskaan.." Farkas sanoi, toiseen katsomatta. Farkasilla oli kauhea himo imeä verta. Edes jokin pieni eläin. Sen katse poukkoili etsien jotain vastaavaa, mutta hämärässä ei nähnyt mitään. farkas huokaisi.
|
|
