Salattu totuutemme [off]

[huyana]

Kerensa oli ymmällään. Hän oli ensimmäistä kertaa koko Tuonpuoleisessa viettämänsä ajan törmännyt paikkaan, jossa oli paljon väkeä. Tämähän oli tori! Tyttö asteli hieman varuillaan torin laidalta mitä eriskummallisemman näköisten tyyppien sekaan. kukaan ei kuitenkaan tuntunut kiinnittävän häneen huomiota - ehkä täällä oltiin totuttu pitkiin ja hämmästeleviin katseisiin. Kerensa huomasi nopeasti omien nahkavaatteidensa erottuvan räikeästi joukosta. Muilla oli kalliin näköisiä suoria housuja, jotka eivät näyttäneet olevan minkään eläimen nahkaa. Kerensa vaikutti muutenkin alkukantaisemmalta kuin muut - ehkä se johtui myös hänen paljaista jaloistaan. Maassa oli ohut lumipeite ja tyttö tunsi jalkojensa olevan paleltumispisteessä. Myytäisiinköhän täällä kenkiä?
Kerensa alkoi pujotella orvon oloisena kojujen väleissä, tuijotellen mitä omituisimpia tavaroita. Suurimman osan tarkoitusta ja nimeä hän ei tiennyt.
Pian hän osui kojulle, jossa vanha huivin taakse hautautunut nainen kauppasi kenkiä. Kengät näyttivät kalliilta ja eriskummallisilta ja kerensa muisti - hänellä ei ollut lantin lanttia. Millä hän maksaisi?

[hewwo]

Ave käveli omahyväinen virne kasvoillaan torin syrjämiä pitkin. Mihen päällä oli pitkä, musta, hupullinen viitta, joka jätti näkyviin vain virneessä olevan suun. Tori oli oivallinen paikka niinkin kierolle saalistajalle kuin hän oli, sillä siinä vilinässä kukaan ei heti huomaisi pienen lapsen katoamista. Nuoret lapset tosin kiersivät herran mahdollisimman kaukaa, mutta ihan pienet eivät ehkä osanneet tajutakaan minkäänlaista vaaraa. Sellaiset oli helppo houkutella luokseen. Piti vain keksiä jokin todella saastainen valhe, jolloin pikkuinen lähtisi ilomielin vieraan matkaan, sitten vain sujauttaa viittansa alle, tukkia suu ja tappaa. Niin yksinkertaista.
Ave oli jonkun taskusta onnistunut nappaamaan mukavan tuntuisen pussukan rahaa. Eihän shoppailuja voinut suorittaa ilman maksuvälineitä. Eihän? Mies marssi tutkien jokaista ohikiitävää kojua, muttei osannut oikein löytää mitään, mistä piti.
Pian Ave kuitenkin löysin jotain oikein mieluisaa. Koju, mistä löytyi mukavia kauneustarvikkeita, kuten; hiusharjoja, hiuskiinnikkeitä, koruja, kasvohoitoja... Kaikkea mistä hän piti. Upeasti ehostautunut, blondi myyjä katseli Avea ahdistavan tarkkaavaisesti.

Ave päätti kääntää katseensa muualle. Kojun toisella puolella oli toinen koju, jossa myytiin kenkiä. Miehen katse kiinnittyi siellä haahuilevaan tyttöön ja tämän vaatteisiin. Ihan tyylikkääthän ne olivat, mutta oli mies nähnyt arvokkaammankin näköisiä asuja. Tyttö näytti pieneltä ja sirolta. Joltain joka harrastaisi liikuntaa päivittäin. Mies tarkkaili tätä massasta erottuvaa tyttöä, arvioiden tämän vartaloa, ulkonäköä ja vaatteita. Ehkä hän oli varas? Notkea ja voimakas vartalo, näytti köyhältä... Ehkä tuo tyttö suunnitteli tuon kenkäkojun ryöstöä. Kohta hän varmaan nappaisi jostain pyssyn, ampuisi myyjän, nappaisi rahat ja pari hassua kenkää, juoksisi pakoon, eikä kukaan olisi kerennyt siinä ajassa vielä huomata mitään. Miestä nauratti oma mielikuvituksensa, jota hän ei edes omistanut.

[huyana]

Kerensa katseli kenkiä avuttomana. Hän paleltuisi taatusti hengiltä, jos viettäisi vielä päivänkin ilman kenkiä. Ihmeellistä, että hän oli toistaiseksi selviytynyt pelkällä kurkkukivulla ja nenän vuotamisella. Olihan hän toki kotonaan karaistunut sietämään kylmääkin ilmaa, mutta ei hänkään sentään kengättömänä ollut lumessa hyppinyt.
Tytön katse osui kauniisiin, mustiin kenkiin. Niissä oli pitkä, nahkainen varsi ja hieman korkoakin. Ne näyttivät arvokkailta ja hienostuneilta, vaikkakaan tyttö ei taatusti olisi niillä osannut edes kävellä. Lisäksi hän oli metsästäjä, eivätkä metsästäjän voineet käyttää moisia kopisevia ja korollisia kenkiä. Sen sijaan hänen tarkoitukseensa sopivammat kengät osuivat hänen katseeseensa kojun toiselta puolelta. Myyjä alkoi kuitenkin käydä epäluuloiseksi ja tiuskaisi jotain rahasta. Kerensa katsoi myyjää nyrpeänä, mutta lampsi vastentahtoisesti etäämmälle. Se oli selvä, hän paleltuisi kuoliaaksi tänne jonnekin, mikä vilisi kummallisia tyyppejä ja asioita.
Kerensa istahti penkille, vetäisten jalat kehoaan vasten. Tytön katse harhautui viitalliseen henkilöön, joka tutkaili erilaisia kauneudenhoitotuotteita myyvää kojua. Kukahan tuokin heppu oli ja mikä hänen tarinansa oli? Ainakaan hän ei kulkenut paljain jaloin, kuten Kerensa.
Tyttö huokaisi, painaen pään polviinsa. Onneksi ilma oli leuto, eikä tuullut.

[hewwo]

Äh, ei se varmaan olekaan varas... Ehkä se on joku kerjäläinen tai normaali köyhä. Ave pohdiskeli ja käänsi katseensa pois tuosta tytöstä, joka oli herättänyt hetkeksi hänen mielenkiintonsa.
Hyvin naiselliset piirteet omaava, silti omalla tavalla miehekäs, mies alkoi katsella hiuskiinnikkeitä. Yleensä hän sitoi pitkät hiuksensa joko normaalilla, mustalla kumilenksulla, tai sitten omilla hiuksillaan, kiinnittäen sitten siihen aidon, punaisen ruusun. Nyt hänen hiuksensa olivat auki. Mies uskoi, että oli unohtanut hiuslenksunsa ympäri Tuonpuoleisen katuja ja asuntoja. Paikkoja, joissa hän oli pummannut. Tai itse asiassa, hän oli tullut lupaa kysymättä asuntoon. Jos se ei ollut sopinut asunnon omistajalle, Ave tappoi tämän armotta.
Mies tarttui kiintoisan näköiseen hiuskiinnikkeeseen ja tutki sitä. Koristekuvioinen kuminauha, johon oli kiinnitettu punertava muoviruusu. Ruusun reunoissa oli pientä kimallusta, ja sen molemmin puolin lähti pieni pätkä mustaa "marmori" nauhaa, vaikka todellisuudessa tämä marmori olikin vain muovia. Pelkkää rihkamaa. Mutta tyylikäs se oli, sitä Ave ei voinut kieltää. Viereisessä laatikon tapaisessa oli aika lailla saman tapaisia hiuskiinnikkeitä, joissakin tosin oli ruusun tilalla rusetti.
Ave kääntyi myyjän puoleen ja kyseli niiden tavaroiden hintoja, tinkasi ja sai sitten sen hiuskiinnikkeen, jota oli aiemmin katsellut, hyvään hintaan.
Ave veti hupun pois päänsä päältä, veti hiukset hieman ylemmäs ja sitoi ne uuden hiuskiinnikkeen avulla. Hän oli tyytyväinen. Mies käveli penkin luo, jossa tyttö, jota hän oli aiemmin katsellut, istui.
"Päivää.", Ave sanoi hymyillen kohteliaasti.

[huyana]

Kerensa hieroi kämmenillä sääriään, jotta ne olisivat lämmenneet edes hieman hankauksesta. Ehkä hänen olisi syytä ostaa lämpimämmät vaatteetkin. Housut voisivat olla hyvät. Isä tosin olisi pitänyt sitä täysin sopimattomana tytölle, mutte ei Kerensa pitkää hametta halunnut. Sellaisellahan oli äärettömän huono liikkuakin! Niin, housut hän siis hankkisi - vielä joskus kun keksisi tavan maksaa. Eihän hän edes tiennyt millä täällä maksettiin - vaihtotavaroilla, oravannahoilla, uudemmanaikaisilla metallikolikoilla vai kenties jollain aivan muulla.
Tyttö nosti katseensa ylös katsoakseen, millä ihmiset maksaisivat ostoksensa. Tyttö tyytyi seuraamaan jälleen kasvonsa hupulla peittänyttä henkilö, joka katseli kauneudenhoitotuotteita. Pian henkilö ostikin kauniin hiuslenkin ja maksoi ilmeisesti kolikoilla. Kerensa harmistui - niitä hänellä ei ainakaan ollut.
Yllätyksekseen hiuslenkin ostanut henkilö riisui huppunsa ja kiinnitti pitkät, kiiltävän mustat hiuksensa niillä. Hetken ajan Kerensa luuli toista naiseksi, kunnes toinen kääntyi. Mies, joka lähti askeltamaan häntä kohti! Kerensa ajatteli sekunnin murto-osan juoksevansa karkuun, kunnes tajusi, ettei siinä olisi ollut mitään järkeä. Niinpä tyttö seurasi katseellaan toista, kunnes mies istahti hänen viereensä. Miehen ainoa näkyvä silmä oli punainen ja kerensa tuijottikin sitä häikäilemättömän uteliaana.
"Hei?" Tyttö vastasi, pohtien millä asioilla mies liikkui. tytölle kuitenkin juolahti jotain mieleen ja hän päätti kysyä siitä välittömästi: "Millä rahalla täällä maksetaan ostokset? Tavallisilla kolikoillako? Mistä niitä saa?" Kerensa räpäytti tummia silmäripsiään.

[hewwo]

Ave hymyili kauniisti, koska tyttö ei lähtenytkään kiljuen karkuun, joka olisi voinut olla ihan mahdollinen vaihtoehto. Tyttö näytti kylmistyneeltä, ja sitä hän varmasti olikin; eihän hänellä ollut edes kenkiä! Ja hamekin vielä päällä...
Naurahtaa ensin tytön kysymykselle, mutta huomaa sitten tämän ilmeestä, että hän oli tosissaan. Vakavoituu hieman, mutta hymyilee vähän huvittunnesti.
"Rahalla kyllä. Ihan normaaleilla kolikoilla...", Ave ottaa taskustaan kolikon ja näyttää sitä tytölle. "... Tälläisillä."
Ave virnistää tytölle ja laittaa kolikkonsa takaisin taskuun.
"Ja luuletteko, että niitä vain jaellaan jossain tienvarrella? Vai mitä tarkoitatte sanalla saada?".
Mies katseli tätä hieman kiusoittelevasti.

Pieniä lapsia juoksenteli pitkin toria, välillä kaataen joitain hyllyjä ja saaden vihaisia kommentteja myyjiltä. Mutta tokihan heidät päästettiin ilman rangaistusta. Hehän olivat vain pieniä lapsia. Jotkut hihittelivät karkkikojuilla, imeskellen limaisia tikkukaramelleja ja mässäten kaikkea sokerista, seurauksena sokerihumala. Tällöin lapset olivat vielä enemmän sekaisin, kun heidän vereensä oli imeytynyt se sokerimäärä... Niin, veri olisi makeaa. Lapset kikattavat, kiljuvat, valittavat, mankuvat, juoksevat, rikkovat... Miksi kaikki rakastavat näitä pieniä tuholaisia? Mutta rankaisevat vain joitain pikkutekijöitä. Vaikka lapset ovat isompi paha! Ave ei todellakaan ymmärtänyt sitä. Niistä penskoista ei ollut paljoa hyötyä. Mutta eivät ne ihan hyödyttömiä olleet; niistä pystyi tekemään orjia, ne toisivat tyydytystä pedofiileille ja... Ja kaikkea tarpeellista.

Ave käänsi katseensa pois lapsista, joita oli jo hetken verran onnistunut katselemaan. Hän katsoi tyttöä, joka kohta paleltuisi kuoliaaksi. Ihan varmasti, noissa vaatteissa, herran jumala!
"Haluaisitteko tienata hieman rahaa?", Ave kysyi tältä viekkaan, mutta luotettavan näköisenä.

[huyana]

Kerensa katseli kolikkoa tarkoin, suorastaan ahneen näköisenä. Viivytellen tyttö nosti katseensa takaisin mieheen, toisen laittaessa kolikon takaisin taskuunsa. Kerensa ei pahastunut miehen nälväisystä, vaan kohotti hieman päätään ja loihti kepeän hymyn kasvoilleen. "En vielä tunne Tuonpuoleisen tapoja, joten ajattelin varmistaa asian."
Kerensa yritti peitellä palelemistaan ja koetti olla tärisemättä, mutta tytön sinertävät huulet ja kananlihalla oleva iho paljastivat kyllä karusti asioiden oikean laidan. Onneksi kevät oli mitä ilmeisemmin jo saapumassa ja lämpimämmät kelit tuloillaan - kylmyys ei kestäisi enää kauaa.
Kerensa oli juuri aikeissa kysyä työnteosta ja rahan ansaitsemisesta, kunnes mies ehtikin ensin. Tyttö näytti heti valpastuvan ja tuli vahingossa jopa laskeneeksi kätensä miehen reidelle, kunnes siirsi sen vähin äänin penkille.
"Riippuu miten", Kerensa vastasi reippaasti, mutta ehdottomasti kiinnostuneena.

[hewwo]

Ave virnuili mieliss„„n. Kerensan kosketusta h„n ei ollut edes huomaavinansakaan. H„n kaivoi taskustaan kourallisen kiilt„vi„ kolikoita. Niill„ saisi parit keng„t sek„ useammat vaatekappaleetkin. Ja viel„ jotain ylim„„r„ist„. Miehen virnistys n„ytti pelottavan omahyv„iselt„. H„n l„hestyi Kerensaa, laittoi k„tens„ tyt”n jalkojen yli, laskien sen penkille, laski rahat toisella k„dell„„n tyt”n k„teen ja kuiskasi t„m„n korvaan.
"Haluan yhden, pienen, vaalean, alle kymmenvuotiaan poikalapsen... Tuo se minulle, niin olet rahasi ansainnut."
Ave tuijotti todella l„helt„ punaiksi sotkeutuneella silm„ll„„n suoraan tyt”n silmiin.

Tori oli t„ynn„ pieni„ lapsia. Hymyilevi„, nauravia... Jotkut juoksivat karkuun vihaisia myyji„, k„det t„ynn„ pient„ tavaraa. Vaikka ilta alkoikin laskeutua torille, aurinkoinen meininki ei laantunut. Katulyhdyt valaisivat koko torin. Kojut olisivat auki iltaan asti. Auringonlaskuun asti... Taivas punersi kauniisti, valaisten viel„ hennosti joitain paikkoja.

[huyana]

Kerensa nojautui vaistomaisesti taaksepäin miehen kumartuessa hänen eteensä. Tyttö kallisti päänsä mahdollisimman kauas toisen kasvoista, kasvoiltansa inhoa huokuen. Rahat tuntuivat raskaina hänen kourassaan, houkuttelevilta. Kuullessaan miehen sanat Kerensa kuitenkin työntyi pois penkiltä, hypäten loskaiseen maahan. Tyttö läimäytti rahat takaisin miehelle, jääden seisomaan kädet puuskassa tuon eteen.
"Vai että lapsen! Ja mitä sinä sille tekisit, söisit vai jotain vielä oahempaa? Luuletko todella, että kaipaisin niin kipeästi rahaa, että tekisin jotain niin julmaa jolle kulle?" Tyttö katseli toista uhmakkaasti suoraan silmiin, vailla pienoistakaan pelon häivää - Kerensa olikin tunnettu tyhmänrohkeudestaan.
"Mikä sinä edes olet?"

[hewwo]

Katsoo hetken hiljaa Kerensan ly”ty„ rahat takaisin, mutta repe„„ pian uhkaavaan nauruun.
"Miten s„„litt„v„ tapaus! Mit„ yksi m”ly„v„ penikka sinulle muka merkitsee? Ja onhan h„n jo valmiiksi kuollut! Ja miksi s”isin h„net? Luuletko ett„ olen jokin hirvi”, vai?"
Ave naureskelee viel„ hetken. Pudistaa p„„t„ns„ ja tulee tyt”n taakse tarraten t„m„n k„sist„ kiinni.
"Min„ olen mies, jolle ei sanota ei."

Varjoalueet levi„v„t nuollen kaduilla hulmuavien olentojen jalkoja. Sy”den pieni„ kujia t„ysin h„m„r„n peittoon. Taivas on kauniin punainen. Verenpunainen.
Mies katsoo Kerensaan hullun lailla, kuin varoittaen; uskallakin pist„„ vastaan... Ave seisoo tyt”n takana, painaen t„m„n k„si„ selk„„ vasten. Varma ote. Miehen k„det olivat kylm„t, joten ne tuskin edesauttoivat Kerensan oloa. Joka puolelta puhkui kylm„„ ilmaa. Vain punertunut taivas piti mielen l„mpim„n„.

[huyana]

[Ä-näppäin ei taida suostua yhteistyöhön? ]

Valmiiksi kuollut... Juuri kun Kerensa oli ollut valmis lyömään tuota röyhkeää miestä, hän pysähtyi nuo sanat kuullessaan. Ei hän ollut koskaan ajatellut asiaa siltä kantilta. He kaikki olivat... kuolleita. Oliko tuo mies sittenkin oikeassa? Olisiko kuolleiden elämällä enää mitään merkitystä? Voisivatko he kuolla uudestaan täällä, vai eläisivätkö he täällä loputtomiin? Kerensalla oli kuitenkin periaatteensa ja moraaliset arvot, joita hän ei ollut vielä valmis hylkäämään. Tytön luonne ei kuitenkaan antanut periksi kääntyä miehen mukana, kun toinen siirtyi hänen taakseen. Tehköön mitä tehköön, tappakoon hänet vaikka siihen paikkaan! Vain raukka hyökkäisi takaapäin.
Kerensa ei voinut kuitenkaan kiistää, etteikö hän tuntenut syvää ahdistusta miehen tarttuessa napakasti hänen käsivarsiinsa. Jos Kerensan iho oli viileä, niin tämä mies oli suorastaan hyytävä. Tyttö joutui hetken aikaa kamppailemaan itsensä kanssa, jotta sai suunsa auki. Tyttö alkoi viimein tuntea tervettä pelkoa, hän taisi tosissaan olla pulassa. Vaikka heidän ympärillään kulki yhtenään väkeä, he eivät kiinnittäneet heihin kahteen mitään huomiota. Kerensa oli varma, ettei kukaan olisi kiinnittänyt mitään huomiota hänen katoamiseensaan.
"Olet läpeesi paha..." Kerensa sihahti lopulta hampaidensa välistä, täysin jännittyneenä.
"Päästä minusta irti", tyttö vaati jämäkästi.

[hewwo]

[Ei näkojään. Mutta nyt pitäisi toimia.]

Paha... Ave näytti ja vaikutti järkyttyneeltä. Ei, hän ei ollut paha. Hän ei ollut halunnut olla koskaan paha. Hän oli vain pahaluonteinen... Hän eli verellä, eikä voinut saada sitä muuten kuin tappamalla. Hän oli kuin eläin; saalistajaeläin. Ihmiset olivat kuin pikkueläimiä, riistaa. Kukaan ei saisi haukkua häntä pahaksi.
Ave veti tytön maahan ja asetti jalkansa tämän päälle.
"Sinä kurja... Ihminen."
Mies katsoi tätä erittäin murhaavasti. Hän oli todella loukkaantunut.
"Et edes tiedä mitä puhut, tyttöseni. Et todellakaan tiedä. Minä en ole paha!"
Mies nosti jalkansa Kerensan päältä ja ojentaa kätensä. Hän oli aivan veren puutteessa. Hän ei ollut enää vahvimmillaan, eikä ehkä pystyisi saalistamaan. Hänen piti saada verta... Se tunne oli sama kuin ihmisellä, joka ei ole saanut syödä eikä juoda koko päivänä.
"Minä tarvitsen sen lapsen. Saat vaikka kuun taivaalta, kunhan tuot sen. Tällä on elettävä rankasti. Tapa tai tule tapetuksi."
Mies sanoo tytölle yhä käsi ojennettuna.

Hirviömäisiä humalaisia alkaa pikkuhiljaa liikkua pitkin katuja. Niitä oli vielä vähän, mutta illan myötä niitä tulisi enemmän. Juhlimaan ehkä. Ehkä ryöstämään. Kukaan ei koskaan tietäisi, mitä toisen päässä oikeasti liikkui. Tuskimpa kukaan edes koskaan saisi tietää. Jotkut veivät synkimmätkin salaisuutensa hautaan asti, tuonpuoleiseen, helvettiin, taivaaseen... Minne ikinä joutuivatkaan. He pitivät vain totuuden salassa.

[huyana]

Kerensa haukkoi järkyttyneenä henkeään menettäessään tasapainonsa mihen painostuksen alla. tyttö kaatui kipeästi maahan ja ennen kuin hän ehti reagoida millään tavalla, oli toinen painanut polvensa hänen rintaansa vasten. Hän oli kiikissä.
Kerensa tuijotti miestä silmät selällään, liian shokissa osatakseen puolustautua. Tyttö kuunteli toisen sanat suorastaan lamaantuneina, kunnes heräsi taas toimimaan.
"Vain pahat tekevät tällaista mitä sinä teet! Hyvät eivät tapa ketään, eivätkä edes uhkaile sillä!" Kerensan hämmennys oli muuttumassa jälleen raivoksi. Kerran kun hänet oli ahdistettu nurkkaan, ei ollut muuta pakotietä kuin hyökkäys.
"Miksi se edes on sinulle niin tärkeää? Saatko jotain nautintoa kun tapat lapsia, niinkö? Taidat nauttia tästäkin? Paha sinä olet, todella paha!" Kerensa ei todellakaan ollut tainut koskaan kuulla itsesuojeluvaistosta.
Kauhukseen Kerensa huomasi, ettei kukaan auttaisi häntä. Mies voisi tappaa hänet tähän paikkaan, eikä kukaan välittäisi mitään.

[hewwo]

Ave katsoi tähän hetken ja auttoi tytön sitten todella herrasmiesmäisesti ylös.
"Minulla on hyvä syy tappaa...", Ave sanoi hieman rauhoittuen. Hän laittoi kätensä tämän olkapäälle ja hymyili.
"Sinua ei siis kiinnosta uudet, hienot vaatteet? ..."
Mies alkoi hieman horjua. Hän ei ollut syönyt mitään koko päivänä. Odottanut vain iltaa, jolloin pääsisi saalistamaan, mutta viime ateriasta oli jo liian pitkä aika. Auringonvalossa kulkeminenkin oli jo heikentänyt häntä. Hän janosi vain verta... Pari tilkkaa lapsen verta tekisi ihmeitä. Jos Ave vain saisi jonkun hommaamaan hänelle sitä, hän pystyisi itse saalistamaan loput.
Ave istuutui penkille painaen kasvonsa käsiinsä. Eleellään hän pyysi tyttöä istumaan viereensä.

Aluksi niin kiero, julma, itserakas peto, oli nyt vain säälittävä, heikko ja pieni. Normaalisti hän sai itsensä näyttämään suurelta, mutta hän oli vain pieni... Mieshän ei koskaan voinut kasvaa 170cm:ä pidemmäksi eläessään. Hänen sairautensa oli estänyt sen, huono ruoka, paha maailma. Hän oli työskennellyt melkein syömättä koko ajan. Koko elämänsä ajan. Kunnes hän kuoli. Niin, nälkään, verenpuutteeseen. Se selittäisi hänen nälkiintyneen, mutta lihaksikkaan ja maidonvalkoisen vartalonsa. Kuollessaan ihminen, Tuonpuoleisessa vampyyri. Hän ei ollut koskaan sitä halunnut, mutta kohtalo päätti sen hänen puolestaan.

[huyana]

Kerensan valtasi suuri hämmennys ja epätietoisuuden tunne. Eikö... eikö mies aikonutkaan tappaa häntä? Tyttö nousi ylös, perääntyen kuitenkin vielä varmuuden vuoksi muutaman askeleen taaksepäin, pitäen katseensa miehessä. Jos tämä olisikin vain jokin temppu? Tyttö pudisteli pikaisesti vaatteensa.
"Nyt en taida aivan ymmärtää..." Kerensa toi lopulta hämmennyksensä ilmi, katsellen nyt loukkaantuneen näköisenä toista. Ei hän sietänyt tällaista kohtelua! Ensin tyttö sai pelätä henkensä puolesta ja sitten oltiin taas kavereita, niinkö? Vai pitikö tämä mies häntä todella niin typeränä?
Mies kuitenkin vaikutti luovuttaneen täysin Kerensan suhteen lysähtäessään voipuneen oloisena penkille. Kun mies ei hyökännytkään uudestaan tytön kimppuun, eikä mitään muutamaan kamalaa tapahtunut, Kerensa lopulta hiippaili hyvin epäluuloisesti seisomaan miestä vastapäätä. Toisen viereen hän ei enää taatusti istuisi.
"Mikä on mielestäsi hyvä syy tappaa?" Kerensa kysyi lopulta uteliaisuuden vietyä vallan.