|
|
Post by hewwo on Apr 18, 2008 20:00:12 GMT 2
Ave huokaisi. Eikö tuo tyttö vielä ymmärtänyt miten elää? Kuolisiko hän muka jonkun tuntemattoman puolesta?
Mies pyyhkäisi hiuksiaan naamaltansa ja käänsi katseensa suoraan Kerensaan. Hän katsoi tätä molemmilla silmillään, vaikka toisella hän ei nähnytkään.
"Minä tapan elääkseni. Vaikea se on saada tarvitsemansa ravinteet tappamatta. Enkä halua kuolla... Pelkään kuolemaa."
Ave muistutti pikkutyttöä, joka olisi saanut tietää sairastuvansa kuoleman tautiin. Mutta niinhän Ave tavallaan olikin. Aina jonkun olisi pakko kuolla, jos se ei olisi kukaan tuntematon, se olisi hän itse. Kuoleman tauti todellakin... Sitä ei voinut parantaa. Se tulisi olemaan hänellä loppuun asti, kunnes hän sitten luovuttaisi, ei jaksaisi taistella. Kuolisi.
"Ethän sinä tietenkään ymmärrä. Tuskin kukaan vielä vihaa sinua. Sinun on mahdollisuus saada paljon mukavaa seuraa. Sinun ei tarvitse tappaa elääksesi. Mutta minä olen jo tottunut tähän kaikkeen... Ja perkele jos sä et hommaa mulle hyvää verta äkkiä, saat niskoillesi tälläisen hauskan ruumiin!", Ave murahtaa. Häntä heikotti kovasti. Ja pelotti.
|
|
|
|
Post by huyana on Apr 19, 2008 13:32:16 GMT 2
Kerensan katse pysähtyi miehen oikeaan silmään. Tyttö ei sanonut mitään, vaan laski katseensa alas. Mikä tämä mies oli? Hän oli törmännyt jo monenmoiseen kummajaiseen ja Kerensa oli nyt varma, etteo tämäkään heppu ollut aivan tavallinen kaduntallaaja. Oliko Kerensa todella paikan ainoa ihminen? Kaikki muutko olisivat luonnonoikkuja? Tai entä jos Kerensakaan ei olisi enää täysin ihminen, mutta hän ei vain tiennyt sitä vielä?
Tyttö mietti miehen sanomaa aivot raksuttaen. Kulmat kurtussa tuo nosti katseensa uudestaan, uhmakkaasti, ylös.
"Oletko sinä vampyyri?" tyttö kysyi lyhyesti epäilyksistään. Tyttö ei tuntenut muita olentoja, jotka tarvitsisivat verta elääkseen. Ehkä tämä mies todella oli sellainen, vaikka se hullulta tuntuikin.
Tytön sydäntä kylmäsi nähdessään miehen kiihtyvän, mutta peitteli tuntemuksensa. Hän ei enää antaisi pelolle ylivaltaa, ei taatusti! Hän ottaisi selvää mikä tämä mies oli ja miksi hän tappoi viattomia. Ehkä Kerensa voisi auttaa.
|
|
|
|
Post by hewwo on Apr 19, 2008 20:30:12 GMT 2
Ave katsahti hetken muualle. Pieniä, maukkaan näköisiä, terveitä lapsia juoksenteli näiden ohi. Mies lipoi hieman huuliaan. Hän pystyi jo maistamaan lämpimän, makeasta tahriintuneen veren maun suussaan. Tytön kysyessä, oliko hän vampyyri, Ave katsoi suoraan tähän. Ehkä jopa pidemmällekin. Täysin kahliintuneella katseella.
"Kyllä.", Ave käänsi katseensa muualle. "Mutta onko sillä mitään väliä? En minä sitä halunnut. Haluaisin olla sellainen kuten sinä; ihminen."
Mies näytti niin nurkkaan ahdistetulta ja pelokkaalta. Hän tiesi, ettei pärjäisi tytölle enään millään. Hän pelkäsi että tyttö käyttäisi tilaisuutta hyväkseen ja hyökkäisi. Kostaisi sen, minkä Ave oli aijemmin tehnyt hänelle.
|
|
|
|
Post by huyana on Apr 19, 2008 20:49:33 GMT 2
Vaikka Kerensasta olikin alkanut tuntumaan, että miehen vampyyrius olisi ainoa selitys hänen käytökselleen, yllättyi tyttö silti kuullessaan toisen vahvistavan asian. Vampyyri. Mihin muuhun hän vielä tulisi törmäämään? Oliko hänen edes millään muotoa turvallista seisoa täällä vampyyrin seurana? Ainakin isän kertomissa tarinoissa vampyyrit olivat olleet poikkeuksetta pahoja.
Tämä mies ei kuitenkaan vaikuttanut pelottavalta, enää. Nyt toinen näytti vain pieneltä ja surkealta, todella laihaltakin. Kerensa teki oudon huomion miestä katsellessaan - toinen oli häntä paljon hauraamman näköinen.
"Mutta... Onko vampyyrien pakko tappaa saadakseen verta? Etkö pystyisi ottamaan vaikka vain vähän verta, niin että uhri jäisi henkiin? Tai juomaan vaikkapa eläinten verta?" Kerensa yritti ehdottaa, tuntien kuitenkin itsekin omat ehdotuksensa hieman kaukaa haetuiksi. Hän ei ollut koskaan ajatellut törmäävänsä oikeaan vampyyriin ja niinpä hän ei todellakaan tiennyt, voisivatko ne selvitä hengissä muuten kuin imemällä ihmisuhrinsa kuiviin.
"Etkö sinä olekaan aina ollut tuollainen, vampyyri?"
|
|
|
|
Post by hewwo on Apr 20, 2008 10:20:34 GMT 2
Ave katsahtaa tyttöön virnuillen. Hän piti näköjään Kerensaa hieman tyhmänä.
"Kyllä. Katso nyt tätä vartaloa! Kyllähän teidänlaistennekin pitää syödä jopa kolme, neljä kertaa päivässä. Minä syön vain öisin. Tarvitsen paljon verta elääkseni. Ja eläimen veri... Mitä sinä oikein luulet, tyttö pieni? Minä olin joskus ihminen. Et sinäkään eläisi eläimen verellä."
Eikö ihmiset todellakaan osaa perehtyä siihen, että heidä pienessä kehossaan on noin viisi litraa verta. Ja kuinka veriryhmä, tai veren laatu vaikuttaa. Ihmisvartalo tarvitsee paljon verta, ja vaikka Ave olikin vampyyri, niin ei kukaan voinut kieltää sitä, että hänellä oli ihmisvartalo. Pari desiä ei riittäisi koko päiväksi. Ei mitenkään. Melkein kaikki olennot tarvitsevat verta elääkseen.
Ennen kuolemaansa, Aven vartalo oli tyhjennetty kokonaan verestä. Luonnollisesti mies ei enää voisi saada verta, koska hän oli kuollut. Aven vartalo ei pystynyt enää tuottamaan verta. Veri vain oli ja meni. Sitten sitä piti hankkia lisää. Uudestaan ja uudestaan. Ja hänhän oli vampyyri, veri maistui hänelle mainiosti.
"Ei. Vielä eläessäni olin pelkkä ihminen. Pieni ja avuton ihminen. Minulle luvattiin, etten tuntisi enää nälkää. Ja se lupaus piti. Minut juotiin kuiviin, ja kuolin. Tänne tullessani huomasin olevani vampyyri."
Ave katsahti maahan. Aiempi ylemmyyden tunne oli kadonnut.
|
|
|
|
Post by huyana on Apr 20, 2008 15:37:54 GMT 2
Kerensa alkoi tuntea jo hitusen myötätuntoakin toista kohtaan, vaikka ei ollutkaan vielä unohtanut äskeistä välikohtausta. Mikäli mies puhui totta, oli hänen tarinansa varsin surullinen. Ajatella, että mies joutui tappamaan pysyäkseen itse hengissä! Sen täytyi olla kamalaa.
Tyttö risti kätensä, katsellen toista neuvottomana. Kerensalla oli yhä kylmä, mutta nyt hän ei enää ehtinyt ajatella asiaa. Hän tiesi ainoastaan olevansa vampyyrin seurassa, joka tarvitsi verta selviytyäkseen. Mies kuolisi, ellei saisi verta. Miehen selviytyminen vaatisi kuitenkin kuolonuhreja, mikä ei ollut alkuunkaan mukava ajatus. Etenkään kun Kerensa oli lähinnä tuota miestä.
"Voin yrittää auttaa sinua, mikäli lupaat olla tappamatta minua", Kerensa ehdotti ovelasti. Ei tytöllä tarkkaa suunnitelmaa ollut, miten hän pystyisi toista auttamaan, mutta eiköhän se selviäisi ajan kanssa.
Hetken aikaa epäröiden Kerensa tarjosi kättään, sopimuksen solmimisen merkiksi.
"Ymmärrän asemasi, enkä tunne vampyyrien tarpeita. Luulen kuitenkin tietäväni, miten saisit tarvitsemasi veren, tuota, tavallaan tappamatta ketään."
|
|
|
|
Post by hewwo on Apr 20, 2008 17:26:12 GMT 2
Kerensan ehdottaessa apua Ave virnisti.
"Ei mitään hätää. En minä sinua tapa. Jos todella autat minua."
Hän oli iloinen siitä, että joku haluaisi auttaa häntä. Harvoin niin kävi. Ave ei ollut hyvä sosiaalisissa tilanteissa. Hän pyrki puhumaan todella vähän. Ehkä hän oli ujo, tai sitten hän ei vain osannut.
"Se on sitten sovittu..."
Ave tarttuu Kerensan käteen ja puristaa sitä hennolla kädellään.
Aurinkoa ei enää miltei näkynyt. Tiet olivat hämärän peitossa. Taivas oli muuttumassa jo mustaksi verhoksi, jota valaisi vain pienet tähdet. Lämmin puna ei enää voinut lämmittää, sillä se oli muuttunut kylmän punaiseksi, suorastaan vaarallisen punaiseksi. Kuin varoitukseksi. Kuu oli melkein täysi... Vielä muutama päivä, niin täällä juoksentelisi hirmuisia ihmissusia. Torin kojut laittaisivat kiinni pian, sillä myyjät halusivat jo koteihinsa. Lämpimään turvaan. Joillakin olisi koti jossa asua... Kaikki eivät sellaista omistaneet. Pientä turvapaikkaa.
Ave pystyi hieman avaamaan takkiansa, sillä aurinko ei voisi kärventää miehen ihoa enää. Hän katsoi Kerensaa, otti sitten taskustaan sen rahamäärän, minkä oli aijemmin antamassa tytölle. Ojensi rahat sitten tälle.
"Siinä. Kannattaisi käydä nyt ostamassa hieman vaatteita, ennen kuin kojut menevät kiinni."
Ave hymyili erittäin kauniisti. Jos tyttö todellakin onnistuisi auttamaan Avea, hän olisi ansainnut rahat, sekä lämpimät vaatteet. Oli kurja katsella jo melkein sinertävää tyttöä, jota ei edes voinut syödä. Todella kurjaa.
|
|
|
|
Post by huyana on Apr 21, 2008 12:18:21 GMT 2
Kerensa naurahti huojentuneena kuullessaan miehen vastauksen. Tämähän meni hyvin! Enää hänen ei siis ainakaan ensisijaisesti tarvinnut pelätä olevansa uudelleen maata vasten painettuna, ainakaan jos hänen ideansa toimisi. Niin paljon oli nyt kiinni siitä, oliko hän käsittänyt oikein vampyyrien veren tarpeen. Tyttö ei halunnut nähdä miehen reaktiota, jos hän ehdottaisikin jotain todella mahdotonta.
"Oletko nyt aivan varma? Entä jos suunnitelmani ei toimikaan?" Tyttö kysyi mieheltä toisen ojentaessa rahojaan. Kerensa kuitenkin hymyili todella leveästi, perin kiitollisena. tarjouksesta. "Maksan kyllä takaisin", tyttö huikkasi, otti rahat kouraansa ja lähti kiireen vilkkaa kiertelemään kojujen luo. Nopeasti hän löysi kenkäkojun, jossa oli aiemmin käynyt.
Ne olivat yhä siellä! Kerensa laski nopeasti oikean määrän rahaa ja läimäisi ne tiskille, napaten saman tien mustat, pitkävartiset kengät mukaansa. Näissä kengissä ei ollut liiaksi korkoa, joten ehkä hän oppisi kävelemäänkin niillä. Ainakin ne näyttivät laadukkailta! Ja jostain syystä tyttö epäili, ettei hän tulisi paljoa enää metsästämään täällä, jolloin nämä kengät menisivät tytölle oikein hyvin.
Hetken kuluttua Kerensa palasi miehen luokse jalassaan upouudet kengät ja yllään pitkä, punainen takki.
"Lupaan kyllä maksaa sinulle takaisin, mitä pikimmiten! Kiitoksia, nyt en ainakaan palellu ehkä ihan saman tien", Kerensa virnisti ja hautasi kätensä takin taskuihin. Myöhemmin hän hankkisi myös housut ja paidan, mutta ei tänään. Nyt hänen oli vuoro esittää ideansa miehelle.
"Niin tuota...", epävarmuus valtasi Kerensan. "Ajattelin, että jos käyttäisit sellaisten ihmisten verta, jotka meinaavat jo muutenkin kuolla pian, tai heillä ei ole enää mitään elämäniloa. Tiedätkös, kävisit esimerkiksi parantajalla - kai täällä parantajia on? - vilkaisemassa salaa vakavasti sairaiden ihmisten listaa. Sitten voisit saada heidän verensä, parhaimmillaan voisit lievittää heidän kivuliasta kuolemaansa. Tietysti sinun pitäisi katsoa, ettei heillä ole mitään tarttuvaa tautia, tai sellaista... Ja eikös parantajien luona ole yleensä ylimääräistä verta verenhukkatapauksia varten?" Tyttö selitti nopeasti, katsoen miestä kysyvästi.
|
|
|
|
Post by hewwo on Apr 21, 2008 19:23:35 GMT 2
Ave hymyili tytölle tämän sanovan maksavansa takaisin.
"Ei tarvitse.", hän vain tokaisi ja jäi penkin luo odottamaan. Tytön ollessa ostoksilla Ave kaivoi taskustaan kauniisti koristellun, pienen taskupeilin. Torin valaisevat lamput haijastuivat peiliin, peilistä pienet valonsäteet sinkoilivat ympäriinsä. Peilin kuva piti todellisuudessa sisällään vain sitä kaunista maisemaa, mutta mies pytyi näkemään itsensä sellaisena, kuin hän oli ollut vielä eläessään. Miehen kauniisti kullanruskeana kiiltävä iho, mustat, pitkät hiukset, jotka kihartuivat kauniisti tämän selkää vasten, sekä ruusunpunaiset huulet. Kauniit, mereä kuvastavat, sinivihreänä hohtavat silmät, joista toinen oli jo hieman vaalentunut olemattomaksi. Kauniit, lapsenomaiset kasvojen piirteet. Kaiken kruunasi valloittava, niin paljon kertova, sekä myös niin salaperäisen kaunis hymy.
Ave hymyili. Vaikka hän ei ehkä koskaan onnistuisi saavuttamaan unelmaansa, ei eläessään, eikä kuolleena, hän voisi silti hymyillä muistoille. Niille hyville, jotka olisivat ikuisia.
Kerensan tullessa ostosiltaan, Ave käänsi hymyilevän katseensa tyttöä kohti ja laittoi pelin takaisin taskuunsa.
"Oho, onpa kyllä näyttävän upeat vaatteet!" Ave virnisti. "Ei sinun täydy todellakaan maksaa takaisin, minä luotan sinuun."
Mies kuunteli kuuliaasti Kerensan ideaa. Ei kuulostanut järin herkkuaterialta, mutta juuri tällä hetkellä Avelle kelpaisi ihan mikä vain.
"Kyllä se on ihan hyvä idea... Kunhan sitä vain saa nopeasti ja vaivatta. Kun siis, katsos, en voi elää huomista pidemmälle ehkä, jos en saa sitä tänä yönä. Mutta sinähän hommaat sitä minulle, eikö niin?"
Ave katsoo tähän erittäin pyytävästi.
|
|
|
|
Post by huyana on Apr 28, 2008 20:33:04 GMT 2
Kerensa virnisti ja pyörähti vielä ympäri takin helmat hulmuten. Hänellä menisi hetken aikaa totutella näihin vaatteisiin, mutta ihan kivaltahan ne näyttivät. Kukaan ei ainakaan voinut olla huomaamatta tyttöä, lienikö se sitten hyvä vai huono asia.
Kerensan hymy hyytyi kuullessaan miehen sanat. Kuolisi...? Mutta eihän se kävisi! Ei niin voisi tapahtua, toivottavasti. Kerensa tunsi valtaisan epävarmuuden kiirivän hänen kehoonsa. Hän oli saattanut järjestää tälle miehelle kuoleman kieltäytymällä tuomasta hänelle lasta...
"Huomista pidemmälle...?" Kerensa toisti hiljaisena kaikuna, laskien katseensa maahan. Nyt hänen olisi parasta keksiä jotain tehokasta ja pian!
"Olisikohan täällä jossain sairaalaa? Jos saisimme ujutettua itsemme teho-osaston puolelle, kuolemaa tekevien pariin... Ei kai se sitten olisi moraalisesti niin hirveän väärin, jos potilas kuolisi kuitenkin pian, vai mitä?" Tyttö ei näyttänyt lainkaan varmemmalta, kuin kuulostikaan.
"Ai niin, olen muuten Kerensa."
|
|
|
|
Post by hewwo on Apr 28, 2008 21:45:01 GMT 2
Ave katseli Kerensaa hymyillen. Mukavaa että joku osasi olla iloinen. Hän katsoi tyttöä hieman hölmistyneenä, kun tämä kertoi ideastaan. Johan meni monimutkaiseksi.
"Hei, kuules... Kyllähän se käy, mutta aika vaikeaksi menee. Minä tapan päivittäin pari ihmistä, joten ihanan ystävällinen ajattelutyylisi on tässä tapauksessa turhaa."
Ave kohottaa hieman kulmiaan ja sitten huokaisee. Ehkä hän kuolisi. Ei ihmisten päätä saisi kuitenkaan käännettyä tappamaan omiaan. Ainakaan noin suloisia ja kilttejä. Ei mitenkään.
Tummat, mustana heijastuvat pilvet alkoivat hiljalleen peittämään taivasta, ja pienet ja hennot sadepisarat täyttivät koko taivaan. Kostea ilma tuntui hyvältä. Ihmiset ympärillä alkoivat kaivaa sateenvarjoa esiin, tai juoksivat lähimpään sateensuojaan. Jotkut taas jäivät nauttimaan pisaroiden kosketuksesta. Pienet lapset keksivät yhä uusia leikkejä. Vanhemmat yrittivät huudella lapsiaan suojaan, ettei heidän vaatteensa kastuisi, mutta lapset eivät aina jaksaneet totella. Sateessa olisi mukavempaa kuin suojassa kyhjöttäminen.
|
|
|
|
Post by huyana on Apr 30, 2008 20:44:21 GMT 2
Kerensaa kuvotti ajatuskin, että hän vietti aikaansa murhaajan kanssa. Mies vaikutti kuitenkin kaikilta muilta osin miellyttävältä, ellei nyt hetki sitten tapahtunutta maahan litistämis-kohtausta otettu huomioon. Vaikka järjellä ajateltuna yhden vampyyrin murha oli pienempi paha kuin useamman viattoman osapuolen, niin ei Kerensa toivonut sitä tälle miehelle. Toinen oli kokenut julman kohtalon, eikä ollut omasta tahdostaan sellainen, mikä oli. Kerensa ei ollut valmis ottamaan oikeastaan kenenkään kuolemaa vastuullensa, mutta tänään hänen lieni pakko.
"Eh, niin... Ymmärrän kyllä, ettet sinä halunnut vampyyriksi, mutta tappaminen on silti väärin. Mielestäni me voisimme kokeilla sitä sairaalaa. Pidetään kiirettä!" Tyttö läpsäytti käsiänsä yhteen ja ojensi kätensä miehelle.
[Hej voisiko tämän pelin siirtää nyt sairaalan puolelle, vai? 8)]
|
|
|
|
Post by hewwo on May 1, 2008 9:52:12 GMT 2
// juu. Jos sinä tekisit taas sen töpön sitten sinne? Tämän minun viestini jälkeen. :3 //
Kevyet sadepisarat muuttuivat hieman raskaammiksi, ja torin alue alkoi tyhjentyä. Kaikki kojut olivat jo sulkeneet ja baarit ympärillä taas toivottivat puolestaan torilla olleita olentoja sisään. Lämpimään ja kuivaan.
Ave katsahti tyttöön hieman vinosti hymyillen.
"Tiedän että tappaminen on väärin. Mutta se on ainut keino elää."
Mies piti päätään kädellänsä ja huohotti raskaasti. Nälkä vaivasi häntä, ja se heikotti. Pieni huimauskohtaus olisi kohta ohitse, mutta vielä hän ei voinut nousta. Hänen kehonsa ei entanut.
Hetken hän vielä kitui paikallaan, mutta lopuksi hiumaus alkoi taas hälventyä. Ave katsoi Kerensaan hymyillen reippaasti ja tarttui tytön käteen ja toivoi tämän auttavan hänet liikkeelle.
"Lähdetään."
|
|
