Hilpeää kuolleiden juhlaa!

[helo]

Oho, Wiikuna tajusi vasta nyt, että se itse oli mokannut. Herrasmies sen sijaan ilmoitti asiansa ystävällisesti ja Wiikuna antoikin miehelle takaisin hymyn ja anteeksipyynnöt. Nainen sen sijaan taisi saada jonkun raivokohtauksen, joten dinosaurus kavahti kauemmas. Se pälyili hermostuneena naista ja ihmispelko alkoi taas nousta pintaan.
"A-anteeksi, m-minä kai vain innostuin",
Wiikuna pahoitteli silmät selällään, vilkaistan Pedontappajaa kuin apua hakien.
"Olen hyvin pahoillani, tämä ei tule toistumaan."
Pois, äkkiä pois täältä, pois tuon huutavan naisen luota.

[mammutti]

Cynder hymyili, mutta sen ilme kylmettyi kuitenkin aika äkkiä, kun nainen alkoi rähisemään. Nähtävästi dinosaurukset olivat aiheuttaneet jonkinsortin kohtauksen tässä näin. Naaras tuntui hermostuvan ihmisnaisen kiukustumisesta. Pedontappaja päätti ottaa nyt tilanteen haltuunsa.
"Pahoittelen tapahtunutta. Me siirrymme muualle",
uros sanoi vakavana, sen ilme oli jäätynyt liikkumattomaksi, sellaiseksi kuin johtajauroksella piti olla.
"Jos asiaa pitää käsitellä vielä, tehkäämme se myöhemmin, juhlan jälkeen. Nimeni on Pedontappaja, löydätte minut kyllä",
pasuunasaurus sanoi miehelle, naisesta se ei välittänyt.
"Mennään",
uros sanoi pehmeästi ja nyökkäsi Tuulessasoivaa siirtymään muualle.

[R.I.P]

Miksi oli niin vaikeaa pitää yllä matalaa profiilia? Lucianon katse muuttui kylmäksi, kun hän katsoi raivoavaa naista, joka luultavasti pian iskisi salamaa jos tilanne vielä tästä sähköstyisi. Yhdellä nopealla käden liikkeellä hän oli tarttunut seuralaistaan tämän kauniista kaulasta, jota nyt varsin voimakkaasti puristi.
"Huomaatko ollenkaan miten epäkunnioittavasti itse käyttäydyt, mon fleur?" hän sähähti hampaidensa välistä yhdenkädenotettaan naisen kurkusta tiukentaen, "Jos minä sanon, että asia on loppuunkäsitelty, niin sinulla ei ole siihen nokan koputtamista! Minun pitäisi todellakin heittää sinut liekkeihin."
Puhuessaan hän piti äänensä pelottavan tyynenä, vaikka hänen silmänsä kielivät sisällä kiehuvasta raivosta, joka tosiaankin saattaisi koitua naisen kohtaloksi. Mies kuitenkin päästi irti Annabellasta, ettei tämä vallan tukehtuisi, vaikka olisikin helposti voinut katkaista tältä niskat. Hän tiesi kuitenkin, että tulisi katumaan sitä jälkeenpäin.
"Äläkä saarnaa minulle arvokkuudesta, sillä sitä minulla on enemmän kuin sinulla."

[Martsa]

Miehen käden siirtyessä hänen kaulalleen Annabella oman etunsa ymmärtäen hiljeni mutta loi silti Lucianoon mulkaisuja, jotka muistuttivat sanonnasta 'Jos katse voisi tappaa'. Ei Luci hänelle pahaa tekisi, ainakin hän toivoi niin, mutta ehkä ei nyt kuitenkaan kannattanut käydä leikkimään yhtään kenenkään hyvinvoinnilla, etenkään omallaan.
"Sinä määräät säännöt vain ja ainoastaan niin kauan kuin minä suostun siihen, chéri", nainen sähähti kavahtaessaan kauemmas miehen irroitettua otteensa ja nakellen niskojaan mielenosoituksellisesti.
"Jos sinä annat itseäsi alempien elämänmuotojen vain kävellä sinun ja oikeuksiesi ylitse ei sinulla ole mitään oikeutta arvostella minun tekemisiäni millään tavalla. Minun ei ole mikään pakko sietää sinua. Minä en tarvitse sinua."

[helo]

Wiikuna ei oikein tiennyt mitä tehdä, joten Cynderin otettua ohjat käsiinsä, naaras kääntyi ympäri, pitäen häntänsä tällä kertaa kurissa ja lähti seuraamaan toista dinosaurusta. Juhlatunnelma tuntui laatuneen ja Wiikunalla oli masentunut mieli siitä, että se oli taas pilannut kaiken.
"Minä sähläsin taas",
naaras mutisi puoliääneen syyllisyyttä huokuen, tietämättä kuuliko Cynder vaiko ei.

[mammutti]

Pasuunasaurus käveli rauhallisesti ja koitti olla välittämättä ihmisten uteliaista katseista. Naaras käveli sen perässä tottelevaisesti, joten kyllä uros toisen sanat kuuli, vaikka ihmiset mölysivätkin vähän matkan päässä.
"Et sinä sählännyt. Kukaan ei loukkaantunut. Se oli vain hullu vahinko",
pasuunasaurus sanoi leppoisammalla äänensävyllä mitä äsken ja vilkaisi vielä taakseen. Mies ja nainen näyttivät käyvän keskustelua. Mikäli asiaa vielä setvittäisiin, saattaisi Pedontappaja taas saada niskaansa pari mukavaa demonikaveria. Noh, parempimmin ne demonit uroksen niskaan mahtuivat kuin naaraan.
"Kokko saa tältä illalta riittää. Mennäänkö kysymään, jos saataisiin jostain vaikka Yöpuuterihattarat?"
Pasuunasaurus koitti piristää Tuulessasoivaa, joka soimasi itseään tapahtuneesta.

[R.I.P]

Mies hymyili tietäväistä hymyä naurahtaen sitten päätään pudistellen.
"Pero mi bella rosa, et todellakaan taida ymmärtää tämänhetkistä tilannettasi."
Hän astahti lähemmäs Annabellaa. Se siitä matalasta profiilista. Osa juhlijoista oli jäänyt seuraamaan tilannetta hieman syrjemmältä, nyt kun matelijat olivat poistuneet.
"Sinä tarvitset enemmän minua, kuin minä sinua. Sinusta on nykyisin enemmän haittaa kuin hyötyä. Jos jatkat tuota rataa, huomaat pian tutkivasi, onko kuoleman jälkeisen elämän jälkeen pelkkä kuolema vai vielä elämää."
Sanojensa painostukseksi hän antoi kätensä kulkea naisen posken kautta sipaisemaan tämän kaulaa siltä seutuvilta, missä eräs erittäin tärkeä valtimo sattui tykyttämään. Sitten hän katseli ympärilleen muina miehinä ja jäi tutkailemaan kojuja.
"Oh, tuolla myydään toffeeomenia. Tekeekö mieli makeaa, sucre"

[Martsa]

"Suuria sanoja, oikein somaa, mutta tekojen laita onkin sitten yleensä vähän toinen. Älä välitä, se tuntuu olevan teillä miehillä yleinen ongelma joten et ole yksin", Annabella kivahti välittämättä muista paikallaolijoista, joista osan elämä oli ilmeisesti niin tylsää, että muiden riitelyn seuraaminen syrjästä toi siihen jonkinlaista sisältöä. Oli miten oli, tämä oli nyt paljon ajankohtaisempaa.
"Jos sinä oikeasti tahtoisit päästä minusta eroon, sinä olisit tehnyt sen jo aikoja sitten, joten sinun on turha yrittää uhkailla minua", neitokainen jatkoi hieman matalampaan sävyyn ja oli taas raivokohtauksen partaalla Lucianon ollessa kuin ei olisikaan. Tämä EI jäisi tähän.
"Mutta jos sinä aiot olla tuollainen ja leikkiä ettei tätä tapahtunutkaan, niin kaikessa rauhassa vain. Saat leikkiä leikkejäsi omassa ylhäisessä yksinäisyydessäsi, niin kuin aina siellä pilvenpiirtäjässäsikin. Lamentable."

[helo]

"Selvä",
Wiikuna nyökkäsi ja yritti hymyä. Eipä hänellä menisi kauan palata juhlatunnelmaan, joten se lähti seuraamaan Cynderiä, jättäen kokon liekit taaksensa.

# Poistummekin tästä nyt ainakin hetkeksi, ehkä tulemme takaisin jossain kohdassa 8) #

[mammutti]

"Ei kun, nyt minä tiedän. Käydään katsomassa sitä kurpitsavuorta",
uros intoutuikin äkkiä ja lähti vaeltamaan tietäväisen oloisesti kohti päämääräänsä. Taas satunnaiset lapset juoksivat dinosauruksien vierellä, yksi yritti jopa tarttua pasuunasaurusta hännästä, mutta metallit estivät kunnon otteen. Cynder tallusti kokon luota kauemmas.

#Adjööö~ for now. ^_^#

[R.I.P]

"Ah, mutta tiedät, kuinka nautin seurastasi aina silloin, kun osaat käyttäytyä ihmisiksi. Se lienee se lieventävä asianhaara, joka on pitänyt sinut tähän asti hengissä. Älä pilaa sitä."
Naiset, olivat aina pilaamassa niitä hyviä hetkiä. Luciano muikisti suutaan Annabellan sanoille, muttei jaksanut muuten elehtiä, sillä hän alkoi toden teolla kyllästyä koko tapaukseen. Vetää herneen nenään ihan pienestä ja syytää pian solvauksia suuntaan jos toiseenkin. ...Pitäisiköhän sitä vaihtaa miehiin?
"Jos minä olen mielestäsi säälittävä, mitä sitten teet edelleen siinä, mi bella?"
Mies hymysi demonista hymyään.
Että hän kaipasikin pikku pilvitorniaan.

[Martsa]

"Kun joutuu kuluttamaan aikaansa tällaisessa loukossa ja tällaisessa seurassa ei kuolema tunnu niinkään pahalta vaihtoehdolta", Annabella tuhahti edelleen loukkaantuneen kuuloisena, mutta tämän äänestä oli kuitenkin taittunut se kaikkein terävin särmä. Tämä oli edelleen äärimmäisen räjähdysaltis, mutta pystyisi hyvällä tuurilla silti hillitsemään itsensä. Ehkä. Mahdollisesti.
"Minä sentään tiedän miltä vaikutan ja hyväksyn sen, mutta rohkenen epäillä, ettet sinä itse ole laisinkaan niin tietoinen siitä miltä oma käytöksesi vaikuttaa ulospäin ja miten se vaikuttaa sinuun ja muihin kuin pitäisi", Anna totesi sitten kepeästi virnistäen hienoisesti.
"Kai se on sitten niin, että edes sinä et voi osata kaikkea."

[R.I.P]

"Käyttäydyinpä minä miten tahansa, saan aina haluamani, joten en jaksa välittää, millaisen vaikutelman itsestäni annan. Eikä minun tarvitsekaan moiseen tuhlata aikaa. Voisin kyllä suositella sitä sinulle."
Lucianolla ei ollut mitään ongelmaa itsensä hillitsemisessä. Hän oli viileä kuin viilipytty ja pysyisi sellaisena sanoisi nainen mitä tahansa. Nämä typerät ihmiset eivät saisi saada selville, että suuri mafioso tallasi tavan kansan keskuudessa.
"En voikaan, tiedän sen. En ole mikään vallan humaluttama ideut. Jos en jotain osaa, laitan jonkun muun tekemään sen puolestani."

[Martsa]

"Kuinka perin hurmaavaa. Vielä hurmaavampaa se olisi jos se olisi puoliksikaan totta", Annabella totesi hieman ylimielisesti silmiään pyöräyttäen ja poimi taskustaan puuterirasian, jonka sisäkannessa olevasta pelistä tarkitsi ulkonäkönsä.
"Laitapa siis joku muu pitämään sinulle seuraa, sillä minä en aio viipyä täällä enää sen kauempaa. Olisi kai pitänyt vain alunperinkin jättää tulematta", nainen hymähti pudottaen puuterirasian takaisin taskuunsa ja kumartui koskettamaan Lucianon molempia poskia huulillaan höyhenenkevyesti.
"Hauskaa pyhäinpäivän aattoa", Anna kuiskasi vienosti hymyillen ennen kuin kääntyi kannoillaan ja oli yhdessä mustan viitan ja vaaleiden hiuksien hulmahduksessa kadonnut takaisin juhlijajoukon vilinään.

[Eli veks tämäkin. Kiitos oli kivaa hih. ]

[R.I.P]

Luciano katsoi naisen perään huokaisten sitten raskaasti.
Naiset....
Hän katsoi vielä kokkoa, jonka kipinät kohosivat kohti taivaita, ennen kuin katosi itsekin väkijoukkoon.

[ kiitos kaikille! ]