|
|
Post by R.I.P on Aug 10, 2007 18:21:04 GMT 2
[ Offlineä ja Mew tänne 8) ]
Pääkadulla sitten riitti vilinää ja vilskettä tähän aikaan päivästä, kun eri muoteista tehdyt otukset aina ihmisistä kissoihin ja koiriin kiertelivät ostoksilla ja tapaamassa ystäviään. Tämä oli valitettavasti ruuhka-aika ja yleensä kadulla oli rauhallisempaa. Vaikka ihmisten elämää oli hauska seurata, oli vaarana törmätä vähän epämiellyttävämpään seuraan. Tätä kaikkea seurasi hieman syrjemmällä hieman keskivertoa pienempi nainen, jonka pitkät, vaaleat hiukset liehuivat pienoisesti ilmavirrassa. Nainen nojasi lyhtypylvääseen ja katseli aran näköisesti ympärilleen. Juuri äskettäin hän oli törmännyt herrasmieheen, joka yritti saada hänet houkuteltua syrjemmälle. Sitä ennen joku oli pudottanut kätensä hänen jalkojensa juureen. Niin normaalilta kuin tämä ihmisvirta näyttikin etäämmältä katsottuna, ei se sitä kuitenkaan ollut. Kaikki olivat tavalla tai toisella kuolleet tai manattu Elävien maailmassa.
Veronicaksi ristitty naisihminen puristi kankaisen käsilaukkunsa olkahihnaa miettien mihin tästä nyt lähtisi. Hän oli kierrellyt mielestään kauppoja jo ihan tarpeeksi, mutta ei jotenkin tuntenut oloaan valmiiksi lähtöön. Häntä ahdisti tällaisessa ryysiksessä. Kaiken lisäksi hän oli tuolla vain tönittävänä, kun väki puski eteenpäin. Kaiken lisäksi hänen jalkojaan särki ikävästi, mutta missään ei näkynyt istumapaikkaa. Niinpä hän päätti jäädä nojailemaan siihen lyhtypylvääseen ja tarkkailemaan ohikulkevia ihmisiä.
|
|
|
|
Post by mew on Aug 11, 2007 20:45:32 GMT 2
[[Coming!]] Leveällä pääkadulla tosiaan riittikin vilinää ja vilskettä. Jos jonkinmoiset henkilöt tönivät toisiaan ja yrittivät päästä toistensa ohitse ja mennä sinne ja tänne. Hulinaa oli siis aivan riittämiin. Victor-niminen, suoraansanoen laihaakin laihempi, pitkä miekkonen oli löytänyt hiljaiselta slummilta tiensä ihmisten ilmoille. Hämmentyneennäköisenä mies laski laukkunsa maahan ja avasi sen hiukkasen syrjemmässä. Laukusta paljastui pitkä, musta silkkiviitta sekä komea silinteri. Mustatukka napitti pitemmänpuoleisen takkinsa kiireesti, veti viitan päälleen ja painoi silinterin päähänsä, jolloin näytti suurinpiirtein tältä.Sitten vain laukku kiinni. Jännittyneenä Vic hiplaili kävelykeppiään ja lähti saapastelamaan eteenpäin. Eipä sitä kai ennen oltu tultu oleiltua näin suuren väkijoukon keskellä. Noin kymmenkunta metriä käveltyään huomasi laiheliini kuitenkin jonkun suuremmanpuoleisen naisihmisen, joka hiplaili avonaista kaula-aukkoaan ja katseli miekkosta viettelevästi. Vic tunsi olonsa hetkellisesti ahdistuneeksi, nopeautti kävelytahtiaan eikä ollut huomaavinaankaan kummallista naista. Rivakasti kävellessään ja hieman silinterinsä lieristä kiinni pidellen, näytti Vic kovinkin vaivaantuneelta. Hetken päästä kuitenkin pysähdyttiin, ja mies siirtyi taas kerran hieman syrjempään katselemaan ympärilleen. |
|
|
|
Post by R.I.P on Aug 12, 2007 13:59:45 GMT 2
Veronica katseli edelleen ympärilleen ennen kuin uskaltautui liikkeelle. Varovasti hän sukelsi ihmisvirtaan kulkien kuitenkin tämän reunamilla, varoen eksymästä joukon keskelle. Hän kuikuili arastellen olkansa yli toisiin ihmisiin tai näitä muistuttaviin olentoihin. Hrrh. Aivan hänen takanaan kulki mieskaksikko, jotka näyttivät selvästi ihmissusilta. Onneksi he eivät muuttuisi nyt. Tai toivottavasti...
Nainen pohti edelleen mielessään, miksi oli ylipäätään lähtenyt tähän hullunmyllyyn, kun olisi voinut tulla joku toinen päivä tai käydä vaikka torilla. Eipä hän oikein mitään ollut löytänyt. Itseasiassa hän oli löytänyt vain kauniin, puisen kamman, johon oli ihastunut ja päättänyt ostaa sen. Hän yritti kurotella katsoakseen ihmisten yli tähystääkseen istumapaikkaa. Mitään ei näkynyt.
Kirottua, kun piti olla niin lyhyt.
Yhtäkkiä nainen näki silmäkulmassaan tumman hahmon, joka ilmaantui hänen taakseen. Tyyppi tönäisi hänet sivuun syöksyen ihmismassan ohitse. Veronica ei kuitenkaan onnistunut säilyttämään tasapainoaan vaan horjahti ja kaatui kirkaisten pian tantereeseen. Hän mutisi pari valittua sanaa ja oli kömpimässä pystyyn kun tajusi kaatuneensa silinteripäisen ja pitkähkön miehen jalkojen juureen.
Oho.
|
|
|
|
Post by mew on Aug 12, 2007 14:27:16 GMT 2
Mitäpä tässä nyt seisoskeltaisiin ja vain ympärilleen pälyiltäisiin. Eteenpäinhän sitä oli ihmisvirran mukana jatkettava, jos minnekkään oli tarkoitus päästä. Viciä kuitenkin tavattomasti ahdisti tämä väenpaljous. Kirjavampaa joukkiota saisi totisesti hakea, ja lauan, mutta pitikö kaikkien olla niin epäkohteliaita? Ajateltiin vain omia etujaan ja haluttiin mennä ja jyrätä aivan täysillä. Kummaa porukkaa, tosiaan. Kai sitä nyt aikaa vielä oli?
Victor heräsi mietteistään, kun yllättäen huomasi lyhyehkön naisen kaatuneen aivan jalkojen juureen. "Hupsista", hän sanoi ja piti katseensa neidissä. Hämillään mies yritti auttaa naikkosen pystyyn. "Eh, kunnossa?" kuului kohtelias kysymys. Tapojahan toki oli.
Roteva, tanakampi mies töytäisi ohikulkiessaan Viciä kuin tahallaan, vaikkei niin ollutkaan. Tulitikkua muistuttava mies horjahti hieman, ja samalla silinteri valahti hänen silmilleen. Hämmentynyt Vic korjasi päähineensä asentoa nopeasti, ja yritti hymyillä. Yh, mikä tungos.
|
|
|
|
Post by R.I.P on Aug 12, 2007 14:45:01 GMT 2
Yhyhyhy.
Veronica pääsi jaloilleen miehen avulla. Onneksi oli sentään ihmisiä, jotka ojensivat auttavan kätensä, vaikka tämä olisikin varsin luiseva. Hän ei kuitenkaan oikein osannut arvostaa tätä apua, sillä oli jälleen joutunut jonkin laiseen paniikinomaiseen tilaan, mikä otti aina vallan, kun hän joutui sosiaaliseen kontaktiin jonkun ihmisen kanssa.
"K-k-kiitos", nainen sai kakistettua suustaan päästyään jaloilleen, mutta vaivoin. Hänen katseensa painui maahan ja hän rupesi puistelemaan likaa valkeasta mekostaan. Hän ei uskaltautunut kohottamaan katsettaan miekkoseen.
"Niin ja anteeksi kun noin... kompuroin", Veronica vikisi peläten, mitä mies nyt aikoisi tehdä. Hän voisi tietysti paeta paikalta, mutta oli aivan liian hämmentynyt moiseen. Hän näpräsi taas hiuksiaan, kuten teki aina. Liike oli tullut jo relfeksin omaiseksi, eikä sille oikein voinut enää mitään.
Varoen hän uskaltautui vilkaisemaan pikaisesti langanlaihaa miekkosta. Olikohan toinen vampyyri?
Iiks.
|
|
|
|
Post by mew on Aug 12, 2007 17:29:01 GMT 2
Huh huh.
Vic oli saanut autettua naisen jaloilleen. Tämä tosin näytti olevan todella hermostunut. Panikoiva. Itse asiassa Victor oli itsekin sellainen kovin usein, mutta nyt kun seura ei tuntunut uhkaavalta, onnistui rauhoittuminen hiukan paremmin. Mies oli tavannut vasta naispuoleisia henkilöitä, mutta eihän se lainkaan haitannut.
Nainen kiitteli kauniisti, vaikkakin epävarmasti. "E-ei kestä kiittää..." Vic kakaisi. Voi ei, ei saanut änkyttää, ei saanut. Nielaisu.
Nainen myös pahoitteli kovasti kaatumistaan. "Ei se mitään", sanoi miekkonen sitten. Jokin syyhän siinäkin oli sanoa jotain. Lyhkäinen nainen pudisteli tomuja valkeasta mekostaan. "Eh, tarvitsetko apua..?" Vic kysäisi ja tarjoutui puhdistamaan leninkiä.
Toivottavasti nyt ei vaikutettu liian muodollisilta. Jännitti. Laiha mies sipaisi hiussuortuvan pois silmiensä edestä ja puri huultaan. Kieli siirtyi poskeen. Nämä pienet eleet kertoivat jännittyneisyydestä, jos niitä oikein osasi tulkita, mikä tosin ei olisi lainkaan vaikeaa. Pienempiä eleitä voisi olla vaikeampi lukea...
|
|
|
|
Post by R.I.P on Aug 13, 2007 17:43:36 GMT 2
[ Jostain syystä sain niin pahat kaksimieliset ajatukset joistakin kohdista viestiä, että itken 8'D Anteeksi. Olen hysteerinen. ]
Hui!
Veronica katsahti säikähtäneen näköisenä miestä perääntyen askeleen verran.
"E-ei tarvitse. Kyllä tämä tästä",
hän änkytti puistellen mekkoaan nyt entistä tarmokkaammin. Lika pois pois pois lika. Hän ei voinut edes kuvitella, että tikku-ukko koskisi häneen. Ei siinä mitään, mutta.. hän oli.. mies. Mutta mitä jos toinen yritti jotain? Nainen oli liian ahdistunut katsoakseen tätä silmiin huomatakseen tämän hermostuneisuudesta kielivät eleet.
Ihan varmana mies oli joku vampyyri tai murhaaja tai jopa jotain paljon pahempaa! Nopeasti Veronica vilkaisi Victoria, mutta katse painui oitis maahan ja omiin paljaisiin jalkoihin.
"Anteeksi häiriöstä", hän sanoi hiljaa ja perääntyi pari askelta, koska ei uskaltanut kääntää toiselle selkäänsä. Siinä samassa joku töytäisi häntä kyynärpäällään ja koska Veronica nyt ei ollut mikään hirveän kookas yksilö, hän lennähti eteenpäin ja tällä kertaa ei kaatunut maahan vaan... Noh, langanlaihan miekkosen päälle.
[ Njähääh ]
|
|
|
|
Post by mew on Aug 14, 2007 14:19:58 GMT 2
[ Eh, aijjaa..? Ei kyllä ollut tarkoitus kirjoitella mitenkään rivoja viestejä... :'> ]
Puuh, kuinkakohan sitä tässä nyt käyttäydyttäisiin. Veronica oli todella hermostunut. Hermostuneempi kuin laiha mies. Aivan kuin naikkonen epäilisi Vicistä jotakin. Miestä puistatti ajatuskin.
No, Veronica pahoitteli 'häiriötään' ja lähti perääntymään selkä edellä. 'Mitähän tuo nyt...?' Victor tuumi. Toisella oli ihme tapa poistua... "Ei haittaa ollenkaan." mies sanoi kainosti.
Vic oli itsekin juuri aikeissa jatkaa matkaansa, kun... No, yllättäen tunsi kaatuvansa maahan selälleen juuri äsken lähes paikalta poistuneen naisen painosta. Hämmennys oli melkoinen. Siinä nuo sitten olivat, eh, liki toisiaan. Maassa...
Victor katsoi päällään olevaa naista silmät selällään. "Err, a-an-ant-t-teeksi, mut-mut-mutta..." miekkonen änkytti saatuaan voimaa avata suunsa. Ohikulkevat ihmiset katselivat maassa olevaa kaksikkoa vähän kummissaan. 'Voivoivoi...' ehti Vic ajatella nopeasti.
[ Lähes hupaisaa ]
|
|
|
|
Post by R.I.P on Aug 14, 2007 14:53:29 GMT 2
[ Vicin reaktio on ihana 8'D Voivoivoivoi ]
Miksi pienempiä aina tönittiin? Ja miksi hänet tönäistiin aina näin... ikäviin tilanteisiin?
Kesti sekunti tai pari ennen kuin tieto nykyisestä olinpaikasta pääsi Veronican aivoihin asti ja vielä pikku hetkonen, kun paniikissa oleva mieli käsitteli viestin. Miekkonen. Alla. Hän. Päällä. Kontakti. Hyvin intiimi kontakti.
"NJAAAH!" hän kiljaisi hypähtäen ja osittain peruuttaen ihmetavoin pois toisen päältä. Naama punaisena hän korjasi helmansa asentoa, kun se meinasi nousta korviin.
"A-a-anteeks-i m-m-mi-minä..." Nainen yritti kakistella jonkinlaista selitystä tälle hämmentävän pelottavalle tapahtumalle, muttei oikein pystynyt itsekään käsittämään, mitä oli tapahtunut. Hänen päässään pyöri nyt ajatus siitä, että mies oli varmasti raivoissaan ja... ja... aikoi ehkä tehdä jotain harkitsematonta.
|
|
|
|
Post by mew on Aug 14, 2007 18:08:43 GMT 2
[ Ja Veronica taitaa panikoida itsensä hengiltä! Kiva, kun jompikumpi puhuu, niin kirjoitamme jotenkin f-g-h-y-t-f-h-g-f-r-d-r-d-g-t... >8'D ]
"Umh", pääsi Vicin suusta. Voi hyvätavaton, tilanne oli paljon hämmentävämpi, kuin mihin mies oli tottunut. Hän ei ollut ikinä ollut läheskään näin intiimeissä kosketuksissa vastakkaista sukupuolta edustavan yksilön kanssa ..
Onneksi nopeareaktioisempi nainen pompsahti miehen päältä pois äänekkäästi huutaen, ennen kuin toinen ehti tajutakkaan. Phew...
Vic kompuroi maasta kovin hämillään. Sen näki jo kaukaa. Veronica änkytti sekavaa anteeksipyyntöä. Siihen oli vaikeaa vastata, mutta yritys oli kova: "No, si-siis... E-eeihän t-tu-tuo nnyt mi-mitään..." Punastelua. Voimakasta punastelua. Mies pyyhki kädellään hionnutta otsaansa. Noloa. Kovin noloa. Ohikulkeva pikkulapsi oli jäänyt tuijottamaan silmät pyöreinä noita kahta maassamaanneita henkilöitä, kunnes tämän äiti oli kiskonut lapsosen mukanaaan ja kadonnut väkijoukkoon.
'Mitenköhän nyt pitäisi toimia...' Vic mietti. "Se-sellaista... sattuu..?" hän viimein tokaisi.
Voi hyvätavaton, 'sellaista sattuu'. Kyllä, jokapäivähän sellaista sattuu... Varsinkin kaikkein vilkkaimmilla pääkadulla sellaista sattuu joka tunti. Mies töytäisee vanhingossa vieraan naisen toisen miehen päälle. Tavanoimaistakin tavanomaisempaa...
|
|
|
|
Post by R.I.P on Aug 14, 2007 18:53:26 GMT 2
[ XD Ne kommunikoivat. Minusta myös tuntuu, että tuo naamanpunastelu liittyy jotenkin heidän kommunikointijärjestelmäänsä. ]
Osa ohikulkijoista, jotka olivat äsken nähneet tyypit päällekäin makaamassa, hymyilivät varsin tietäväisen näköisinä kurkkiessaan olkansa ylitse. Me kyllä tiedämme, mitä te kaksi puuhaatte, ne katseet kertoivat. Veronica tuijotti käsiään ja yritti sivuuttaa sen tuntemuksen, että häntä katsottiin. Hitaasti hän uskaltautui kohottaa päätään nähdäkseen miekkosen, joka tämäkin muuten talkelteli varsin pahasti sanoissaan. Mitä tämä merkitsi? Oliko mies hermostunut tämän tilanteen kiusallisuuden takia - mikä tietysti oli se järkevämpi vaihtoehto, jota nainen ei tässä tilanteessa saattanut missään nimessä hyväksyä - vai oliko hän tuollainen jonkin aivan muun syyn takia? Jonkin... Aivan muun.
Ei, tuo tyyppi ei voinut pitää tästä tilanteesta sillä tavalla. Tuo tyyppi ei voinut olla sairas sarjamurhaaja, joka aikoisi tappaa hänet tässä ja nyt, koska oli vain sattunut törmäämään tähän.
Sellaista sattuu? Sattuu?!?! Veronica tuijotti silmät lautasen kokoisina Victoria monttu auki.
Hän olisi niin vainaa.
|
|
|
|
Post by mew on Aug 16, 2007 15:27:56 GMT 2
Vic hiplaili hiuksiaan ja takkinsan nappeja ja viittaansa ja kaikkea. Voi kun osasi olla hävettävä olo! Miksi nyt ne immeiset noin kattoo. Valkoinen mies oli muuttunut punaiseksi kuin tomaatti. Voe voe tätä elämmää...
Victor yskäisi. Kai sitä nyt jo olisi pitäisi sanoa jotakin muuta. Eihän sitä kuitenkaan ehditty, kun mies huomasi Veronican tuijottavan itseään järkyttyneempääkin järkyttyneemmännäköisenä. Silmät kuin myllynkivet ja suu kaksi kertaa niin suuri.
"Mi-mitä..?" Victor kysyi hämmästyneenä huomattuaan naisen pelokkaan ilmeen. Miten se nyt noin... "Sa-sanoinko jotain hu-hullusti...?" mies takelteli. Hän ei nyt oikein ymmärtänyt tilannetta, eikä myöskään voinut olla ajattelematta tapahtunutta.
|
|
|
|
Post by R.I.P on Aug 18, 2007 7:52:16 GMT 2
"Mit-? Ei, e-et ollenkaan!"
Huudahti Veronica säikähtäneenä miekkosen yhtäkkistä kysymystä ja pyöritteli villisti päätään. Hänen sydämensä pamppaili hullunlailla ja hän melkein jo tunsi, kuinka veri kohisi hänen suonissaan ja etenkin aivoissaan, sillä hän yritti edelleenkin epätoivoisesti päättää, oliko toinen mielipuoli vai ei. Kätkeytyikö tämän sanomien lauseiden taakse jokin perverssi piiloviesti, jonka mies itse vain ymmärsi? Vai oliko mies vain yksinkertaisesti yhtä järkyttynyt kuin hän? Nainen vilkaisi ympärilleen. Tuskin tikku mitään yrittäisi, vaikka mieli miten tekisi, sillä väkeä oli liikaa. Silminnäkijöitä oli paljon. Tuonpuoleisen väki tuppasi kuitenkin olemaan vähän turhan välinpitämätöntä. Tulisiko joku apuun, jos hän kiljuisi kuin syötävä? Siinä ihmisiä katsellessaan, Veronica tajusi että suurinosa ohikulkijoista katsoi heitä huvittuneen näköisenä. Ai niin... hän oli edelleenkin polvillaan kylmällä katukivetyksellä. Nopeasti hän pomppasi jaloilleen vähintäänkin yhtä punaisena kuin miekkonen.
|
|
|
|
Post by mew on Dec 6, 2007 19:48:33 GMT 2
Kysyvästi Vic kohotti hieman toista kulmakarvaansa tarkkaillessaan vaalean naisen panikointia. Hikipisaroita kertyi yhä enemmän kalpean nuoren miehen valkealle otsalle, josta ne sitten pikkuhiljaa valuivat ohimoiden kautta poskille. Samalla Vic tunsi, kuinka yllättävän kylmältä tuntuva hiki valui lähes norona hänen pitkää selkäänsä pitkin. Hän vain oli äärimmäisen ahdistunut pelkästä väkijoukon paljuodesta, johon ei ollut lainkaan tottunut, saati sitten tästä tilanteesta, jossa ei lainkaan tiennyt, mitä olisi pitänyt sanoa. Toisaalta miekkosesta kuitenkin tuntui melko lohduttavalta ja hieman rauhoittavalta, että päällensä kaatunut nainen hermoili hyvin paljon itsekin.
Naikkonen pompsahti seisaalleen katukiveykseltä kuin vieterin ponkaisemana. Vicky sai kuitenkin katsoa häntä edelleen hieman alaviistoon. Mies pyyhkäisi otsaansa. Jännitys meinasi alkaa laueta, jolloin Vic ei lainkaan tiennyt, purskahtaako hillitsemättömään nauruun, kääntyäkö kannoillaan ja juosta karkuun, vai jäädäkö vain paikalle ja yrittää jatkaa epätoivoista selittämistä... Viimeinen vaihtoehto taisi kuitenkin tuntua miekkosemme mielestä parhaimmalta, sillä hänessä ei ollut havaittavissa elettäkään. Pariin otteeseen hän kuitenkin meinasi avata suunsa sanoakseen jotakin epäselvä, mutta sulki sen sitten samantien. Ei, ei tällaista oltu ennen koettu... Mitenhän tässä nyt...
|
|
|
|
Post by R.I.P on Dec 7, 2007 10:56:09 GMT 2
Veronica vilkuili vaivautuneena ympärilleen huultaan purren. Mitä tässä nyt sanoisi? Vai sanoisiko mitään? Hänen teki todellakin mieli häipyä paikalta, mutta katseltevaan ohitse virtaavaa ihmismassaa, hän muutti mieltään. Väen tönittämäksi meneminen houkutteli vielä vähemmän. Tämä oli suhteellisen turvallinen kohta, joten tässä olisi hyvä pysyä. Mutta kun...
Naisen katse lipui hitaasti silinteripäiseen mieheen. Jos hän jäisi tähän, hän päätyisi pakostakin sosiaaliseen tilanteeseen tämän tyypin kanssa. Oli epäkohteliasta vain seistä siinä hiljaa sanomatta mitään, etenkin noin nolon tapahtuman jälkeen. Vaikka se ikävää olikin, Veronican täytyi keksiä jotain sanottavaa, ellei miekkonen sitä tekisi. Hänen kätensä siirtyivät jälleen hipelöimään pitkiä valkeita hiuksia. Hän ei uskaltanut katsoa Victoria silmiin, vaan hänen katseensa pysähtyi viimeistään tämän paidan kauluksen kohdille.
Keksi jotain sanottavaa. Keksi nyt!
Valitettavasti, Veronican päässä suhisi pelkkä tyhjyys, eikä mitään läheskään fiksun kuuloista tullut hänen mieleensä. Hän katseli jälleen ympärilleen, katse kohosi taivaalle. Silloin välähti. Tai noh, tämä oli ensimmäinen ajatus, joka hänen päähänsä pälkähti, joten sen järkevyyttä ei tässä tilanteessa saanut kyseenalaistaa, vaikka olisikin pitänyt. Veronica kääntyi katsomaan Victoria oudon päättäväisenä.
"Kaunis sää, eikö totta?"
Hän hihkaisi iloisesti. Öh... . . .. tuo ei ollutkaan mikään maailman paras keskustelun aloitus, mutta.. . . öh... Katse painui taas maahan.
Äh.
|
|
