|
Post by mew on Dec 7, 2007 15:49:49 GMT 2
Vic rapsutteli niskaansa, räpelöi pitkän takkinsa nappeja, hytkytteli jalkaansa ja pureskeli huuliaan jännittyneenä. Ehkäpä tilanne tuntui vain hämmentävämmältä, kun toinen osapuoli olikin vastakkaista sukupuolta edustava. Helpompaa varmasti olisi ollut, jos tämä olisi ollut mies. Vaikka viehättävähän tuo nainen toki olikin, mutta kuitenkin... Hiljaisuus oli hetkosen aikaa äärimmäisen painostava, lukuun ottamatta tietynlaista tasaista hälinää sankan väkijoukon keskuudessa. Kumpikaan ei ollut keksiä sanottavaa, jolloin molempien, enemmän tai vähemmän omaperäisten näköisten ihmisten katseet liikuskelivat vaivautuneina maan ja taivaan välillä. Hetkosen päästä juuri tutuksi tulleen naisen katse kuitenkin kohtasi miehen tummat silmät. Tiivis katsekontakti. Yllättävän päättäväisenä ja hyväntuulisen kuuloisena nainen sitten mainitsi hienosta säästä. Victorin oli aluksi käsittämättömän vaikeaa osata reagoida tähän tokaisuun toivotulla tavalla. Pian hän kuitenkin rykäisi yrittäen kuulostaa miehekkäämmältä ja varmemmalta. "Mmm.." Hän aloitti. "Toki, oikein kaunishan.. Se.. on.." Miespolo yritti pitkittää lausettaan mahdollisimman paljon, sillä tiesi kuitenkin, että tämän lausahduksen jälkeen tulisi taas olemaan varsin hiljaista. Vic mietti hetken sanojaan, ja harkitsi sitten, mitähän voisi seuraavksi yrittää sepittää... Mutta tosiaan, eiväthän he olleet ehtineet esittäytä toisilleen lainkaan. Mielestään kovin rohkeana Victor avasi suunsa ja aloitti: "Eh, olen muuten Victor... Mu-mutta sano vain... Vic." Hetkosen hän pohti, olisiko kohteliasta ojentaa kätensä käteltäväksi, mutta tuli lopulta siihen tulokseen, että näissä olosuhteissa se voisi ehkä olla parempi jättää tekemättä. Niinpä miekkonen vain pinnisti tummille huulilleen kainon hymyn ja yritti varoen katsoa toista silmiin, ei kuitenkaan liian tungettelevasti.
|
|
|
Post by R.I.P on Dec 7, 2007 18:42:19 GMT 2
Noh, alku se oli kai se huonokin alku. Veronica tunsi jonkin raskaan kierähtävän pois painamasta sisuskalujaan, kun keskustelu alkoi pikku hiljaa rullata. Se rullasi nykien ja pakonomaisesti, mutta rullasi kuitenkin. Jos pystyttiin keskustelemaan, niin ehkä tuo noloakin nolompi tapaaminen painuisi unholaan. Ainakin toivottavasti. Tähän teoriaan hän kuitenkin tarrautui toiveikkaana ja katsoi Viciä nyökäten hitaasti tämän esiteltyä itsensä. "Vic... . .. tor. Minä olen öh.. öö.. Veronica, juuri niin. Veronica", hänen onnistui kakistella, kun oli ensin muistanut oman nimensä, "Voit kutsua minua... Noh, en nyt keksi m-mitään lempinimeä, eh." Veronica naurahti nolona ja hänen katseensa painui taas tantereeseen. Keskustelu uhkasi jälleen kuolla. Kai tässä piti nyt jotain uskaltautua sanomaan, mutta pää oli taas ihan tyhjä, joten mitään järkevää ei ainakaan voinut odottaa pääsevän ilmoille. Piakkoin, naisen katseensa siirtyi tutkailemaan Victoria hieman tarkemmin. Mies taisi olla tarkka ulkonäöstään, sillä ainakin tämä näytti pukeutuvan varsin hyvin. Itseasiassa erittäin hyvin, Veronica tuumasi silmäillessään miehen pään päällä keikkuvaa silinterihattua. Hän kohtasi toisen tumman katseen, kavahtaen tätä aluksi, mutta jäi sitten tapittamaan tätä takaisin mietteliäänä. Miten hän oli oikein voinut pelata Victoria vielä hetki sitten? Eihän tämä nyt loppujen lopuksi ollut läheskään niin pelottava, kuin hänen panikoiva mielensä oli yrittänyt ajatella. Itse asiassa, heppu oli varsin lupsakka tuttavuus, jos näin nyt sopi sanoa langanlaihasta ja mustiin pukeutuneesta hongankolistajasta, jota nainen joutui katsomaan niskat kenossa. Nainen yritti kuvitella Victorin jollekin pimeälle kujalle vaanimaan ihmisiä, mutta jostain syystä ajatus vain nauratti häntä, joten hänen täytyi laskea katseensa takaisin jalkoihinsa ja purra kieltään, ettei alkaisi nauraa.
|
|
|
Post by mew on Dec 8, 2007 11:40:20 GMT 2
Kyllähän tämä tästä lähti etenemään hieman rennommin... Victorin sydän alkoi vähitellen lyödä aina hitaammin ja hitaammin. Jostakin syystä miehen oli kuitenkin päästettävä ilmoille hentoinen naurahdus. Ehkäpä vain siksi, että hermostuneisuuden lauetessa oli äärerrömän vaikean tuntuista osata säilyttää pokkansa ja pysyä viileänä. Vic pyyhkäisi otsaansa ja hengitti kerran oikein syvään saaden sen kuulostamaan lähinnä huokaukselta. Hän liikautti pitkän mustan saapikkaan peittämää jalkaansa katukiveyksellä aavistuksen verran kärsimättömänä, nosti sitten sen verran katsettaan, että näki Veronican kasvot ja hymyili pienesti. "Veronica... Se on... Oikein nätti nimi...", Vic tokaisi yrittäen vaikuttaa oikein kohteliaalta, rauhalliselta ja korrektisti käyttäytyvältä. Hän puhalsi kasvoilleen valahtanutta hiussuortuvaa hieman sivumpaan. Tosin se valahti hänen silmiensä eteen melkein hetki uudestaan... Victor vilkuili hieman ympäröivää väkijoukkoa ja erikoisen näköisiä henkilöitä. Kukaan ei enää tuijottanut häneen ja Veronicaan päin, vaan kaikki olivat lähinnä keskittyneet omaan rynnimiseensä, ohitteluunsa ja tönimiseensä. Se oli hyvä juttu se...
|
|
|
Post by R.I.P on Dec 9, 2007 10:09:10 GMT 2
Hm? Mille Victor oikein naurahti? Naisen ensimmäinen ajatus oli, että tämä nauroi hänelle, mutta torjui pian koko ajatuksen, sillä miekkonen taisi osoittaa huvittuneisuuttaan tälle tilanteelle. Pakko se oli myöntää, että tapaus oli kyllä varsin huvittavanlainen ja ahdistuneisuuden kaikottua, alkoi häntä pakostakin hymyilyttää. "Oh.. K-kiitos", Veronica kiitti hämmästellen toisen kohteliaisuutta hänen nimeään kohtaan. Hän tunsi, kuinka hänen poskiaan alkoi kuumottaa, mutta yritti parhaansa mukaan sivuuttaa tämän asian, ettei hän muuttuisi kasvoiltaan niin punaiseksi, että olisi vaikeasti erotettavissa tomaatista. Hän ei vain voinut mitään sille, että hänestä tuntui siltä, kuin Victor olisi yrittänyt hakkailla häntä, tai siis - kuten nykypäivinä taidettiin sanoa - flirttailla hänelle. Eh, ehkä asia ei ollut näin. Ehkä toinen yritti vain olla kohtelias. Mitäköhän tässä nyt sanoisi? "Lienee hieman vaarallista lähteä tähän aikaan kaupungille, kun on tällainen ruuhka", nainen totesi lopulta irvistäen, "On tässä sentään se hyvä puoli, että saattaa törmätä uusiin tuttavuuksiin."
|
|
|
Post by mew on Jun 8, 2008 9:21:20 GMT 2
Vic pureskeli ja räpelteli hetken kuivaa alahuultaan miettiessään seuraavaa repliikkiään. Tajutessaan sen kuitenkin näyttävän ääliömäiseltä, herra kiskaisi molemmat kätensä pitkän takkinsa taskuihin ja vilkuili hieman punastellen Veronicaa pitkän silinterinsä lierin alta. Ujo hymähdys. Ahdistava hiljaisuus ei saisi taas laskeutua... Näin ei kuitenkaan käynyt. Luojan kiitos sille, että Vero oli keksinyt jotain sanottavaa... "Juu, kyllähän se taitaa hieman olla... Kaikki hämärät tyypit nurkkien takana... ja muut", Vic sopersi, "Mutta niin, onhan tässä hyviäkin puolia..." Hetkeksi taas hiljennyttyään Victor tajusi, mitä Veronica ehkä viimeisimmällä tokaisullaan oli meinannut. Olikohan hän tarkoittanut sitä henkilökohtaisesti..? Turvaamattomalle selustalle luodun, muutaman hermostuneen vilkaisun jälkeen miekkonen päätti kiinnittää huomionsa Veronican valkoisiin, pitkinä hulmuaviin hiuksiin. "Oikein kaunis tukka sinulla", Vic sitten tokaisi sen kummempia miettimättä. Huoh, kuinkahan totaalisesti tässä oikein olikaan tarkoitus itsensä nolata..? Ystävällinen hymy hongankolistajamme huulilla alkoi jälleen muuttua hermostuneeksi hampaiden kiristelyksi.
[[Jej, mömmöä...]]
|
|
|
Post by R.I.P on Jul 6, 2008 20:01:40 GMT 2
[ Näiden suhde luonnistuu XD Molemmat tuppisuita. Ja molemmat pelaajista ah-niin-aktiivisia. *ysk* ]
"No täällä nyt tuntuu kaikki tyypit hämäriltä ja suurin osa piilottelee nurkkien takana," Veronica totesi tuhahtaen. Hän alkoi jo hetkellisesti tuntea olonsa hieman rennommaksi, kun tajusi, että äskeisestä lauseesta saattoi ottaa nokkiinsa, "Öh... Siis melkein kaikki." Tosiasia oli, että kyllä se Victorkin oli vaikuttanut lievästi epäilyttävältä, mutta sitä tuskin tarvitsi herralle paljastaa. Ei sitä kylläkään koskaan voinut tietää, jos tämä olikin oikeasti joku hirveä perverssi kieroilija, joka vain odotti oikeaa hetkeä hyökätä.
"K-kiitos", Veronica alkoi taas uhkaavasti punastua ja räpelsi vaistomaisesti yhtä valkeaa hiussuortuvaa, "Kukaan ei ole tainnut... ennen kehua näitä..." Nainen naurahti pienoisesti. Hän rakasti hiuksiaan, jumaloi niitä suorastaan. Hän tunsi kieltämättä olonsa hieman hassuksi, kun joku kerrankin kehui niitä, vaikka se kehu tulikin hieman kömpelösti. Tämä hetki ei kuitenkaan ollut Veronican mielessä kaukana siitä, että Victorin kaltainen herrasmies katsoisi häneen sipaisten hiussuortuvan pois hänen kasvojensa edestä ja sanoisi jotain yltiöpäisen romanttista hänen hiuksistaan - ja tietysti taustalla loistaisi täysikuu. Tämä mielikuva sai pakostakin Veronican sydämen sykähtämään epätavallisella tavalla. Hänen hoikat sormensa kieputtivat hiussuortuvaa toistensa ympärille nyt entistä kiivaammin, melkeinpä maanisen näköisesti. Hän kohotti katseensa Victoriin, mutta kohdatessaan miehen silinterinlierin alta takaisin katsovat silmät, hän laski katseen välittömästi takaisin jalkoihinsa. Victorin tumma katse sai pakostakin veren kohisemaan suonissa. "Huh... an...anteeksi...." Veronica sopersi ja lysähti nojaamaan selkäänsä seinää vasten, jotta pysyisi pystyssä. Häntä nimittäin oli alkanut huimata. Hämmentyneenä hän pureksi peukalonkynttään ja yritti olla vilkuilematta Victoriin.
[ Mömmömpää 8'D ]
|
|
|
Post by mew on Jul 7, 2008 12:33:55 GMT 2
[ Kyllä xD ]
Victor nyökytteli Veronican lauseiden edetessä, sai jopa hymyiltyäkin aika-ajoin. "Niin... Melkein kaikki", mies toisti naikkosen tokaisua syvään hengitellen. Kevyt tuuli kulki viileänä hiukan harventuneen väkijoukon seassa, saaden Veronican kauniitakin kauniimmat hiukset hulmahtelemaan hieman. Hiljaisena Vic ihaili niitä, katsoi, kuinka ne lainehtelivat heikossa, itäisessä tuulessa, ja kuinka niiden ohuehkot, punertavat latvat kiiletelivät laskevassa auringossa, joka vain korosti niiden kaunista sävyä. Rauhallinen huokaisu pääsi aristokraattia muistuttavan miehen huulilta. "Ihme", hän tokaisi sitten, "...Siis, ettei niitä ole enne kehuttu, Oikeasti." Imarteleva hymy aiheutti syvähkön kuopan Vicin lontolla olevaan poskeen. "Niissä on varmasti kova hoitaminen." Älyttyään taas tarkastella Veronican kasvoja, hän huomasi tämän olevan jälleen varsin hermostuneen oloinen. Kun hennon puoleinen nainen lysäytti selkänsä seinää vasten, Victor ei voinut olla ottamatta nopeaa -joskin hieman haparoivaa- askelta tätä kohti. "Oletko kunnossa..?" mies kysyi huolestuneisuuden kuultaessa äänestään.
[Lyhyttä taas vaihteeksi... :x]
|
|
|
Post by R.I.P on Jul 15, 2008 16:09:13 GMT 2
Veronica katsahti varovasti Victoriin ja punastui entisestään nähdessään tämän hymyn. Hän ei oikein osannut päättää, oliko hymy kolkko vai suloinen noilla lommoposkisilla kasvoilla. "Et kuule uskokaan", hän naurahti hieman epävarmasti, "Näin pitkät hiukset... noh.. niiden kanssa joutuu välillä vaikeuksiin." Veronican mieleen tuli lukuisia kertoja, joissa hän oli jäänyt kiinni hiuksistaan milloin puskaan, milloin ovenväliin. Ihmiset repivät häntä hiuksista kiinnittääkseen hänen huomionsa. Kerran eräs juopunut mies yritti niistää nenäänsä niihin. Pelkkä muisto siitä ukonrähjästä sai kylmät väreet kulkemaan pitkin naisen selkäpiitä.
Victorin astahtaessa lähemmäs, Veronica loittoni tästä refleksinomaisesti kauemmas, mutta katui sitä samantien. Mies tarkoitti vain hyvää ja oli ilmeisesti huolissaan. Moinen perääntyminen saattoi tuntua loukkaavalta tämän mielestä. Hän ei kuitenkaan enää viitsinyt palata äskeiselle sijoilleen, sillä.. noh. Sillä taas oli omat pikku merkityksensä. "O-olen minä", Veronica sanoi huitaisten vähättelevästi ilmaa kädellään, "Heikottaa vain hieman. Verensokeri kenties alhaalla?" Hän naurahti jälleen ja yskähti sitten kohentaen asentoaan. Hän vilkaisi ympärilleen yrittäen kuumeisesti kehittää nerokasta puheenaiheenvaihtoa.
[ Pitkää tai lyhyttä, ei väliä 8) ]
|
|