Post by hewwo on Nov 13, 2011 14:44:07 GMT 2
Nimi Jalius Dimoterocha "Jali"
Laji Puolidemoni/Maagikko
Ikä 23 vuotta (30.10.1985)
Sukupuoli Mies
Pituus/Paino 166cm/55kg
Suuntautuminen Bi
Ulkonäkö ♥
Jalilla on polviin asti ylettyvät, suorat, valkoisesta hieman ajan myötä tummentuneet, vaaleat hiukset. Silmät ovat väriltään violetit; reunoilta tumman- ja keskeltä hieman vaaleammat. Jalin huulet ovat yleensä tummanpunaiseksi maalatut, mutta luonnollisesti huulet hakevat sitä normaalin punan sävyä. Silmät ovat yleensä maalatut, ja joskus Jalilta löytää myös hieman vaaleaa meikkiä, luomiväriä, joka yltää kulmakarvoihin asti. Tai, todellisuudessa Jali ajelee yleensä kulmakarvansa kokonaan pois, ja maalaa kulmansa pitkäksi kaareksi, hieman normaalia paikkaa ylemmäs, otsaan asti.
Jalin iho on aika lailla normaalin vaalea. Pojan vartalo on suoraan sanoen hintelä. Lihaksia tai mitään muuta ylimääräistä painoa nostavaa hän ei omista. Liian laihaksi häntä ei voi kutsua, sillä Jali on normaalin pojan painoinen, vaikka hän onkin mies. Jali tosin on ollut aina pienikokoinen. Muuten Jali on hyvin miehistynyt.
Jali pitää yleensä päällään tummansinistä frakkia, jossa on kolme eri väristä, suurta nappia. Housut ovat yleensä joko mustat tai violetit. Yleensä hän pitää pitkiä, tai polviin ylettyviä, suoria housuja. Aina ulkona ollessa Jali pitää pitkää, valkoista viittaa, joka on kiinnitetty ketjulla. Päässään pojalla on melkein aina valtava, valkoinen silinterihattu, jota ympäröi rusetilla oleva, tummansininen silkkinauha. Kengät näyttävät tanssikengiltä, ja ovat joko valkoiset, joissa on hieman mustaa kärjissä, tai erittäin tummat. Sukat ovat aina polviin yltävät, joissa väri vaihtelee aina.
Jali ei omista yhtäkään lävistystä, mutta omistaa pienet, tatuoidut, siivet selässään, jotka tosin, ikävä kyllä, eivät näy melkein koskaan. Jalilla on pieni, punertava syntymämerkki ristiselässään, joka muistuttaa pientä rastia.
Taidot Jali osaa käyttää hieman magiaa, sekä pystyy taikomaan itsensä jonnekin tiettyyn paikkaan, yleensä sisätiloihin. Mutta täydellistä teleporttausta hän ei ole oppinut, sillä jostain syystä hän onnistuu ilmestymään aina katosta. Seinillä kävelynkin hän taitaa. Tappelijaksi pojasta tuskin on. Hän tekee vain sitä, mikä on kivaa.
Luonne
Vaikka Jalilla on jo ikää yli kahdenkymmenen, hän käyttäytyy kuin kymmenvuotias. Aina kaikki on tehtävä toisinpäin kuin käsketään. Kaikesta huolimatta Jali on erittäin positiivinen persoona, jonka voi huomata jo helposti ulkoa päin. Mutta joskus pojan überaktiivisuus voi olla jo hieman ärsyttävääkin.
Jali ei osaa olla yksin. Se on todella vaikeaa hänelle. Jali yleensä hakeutuu seuraan kuin pieneksi takiaiseksi. Hänestä on tällöin vaikea päästä eroon. Poika puhuu myös paljon. Todella paljon. Mutta hänen suurin ihannepuheenaiheensa on sadut. Hän rakastaa kertoa satuja, sekä myös kuunnella niitä. Jali on ollut jo lapsesta asti kaikille pieni satuhahmo, ja siitä vanhetessaan hänestä on tullut satusetä isoine hattuineen.
Jali osaa pitää myös hyvää huolta terveydestään. Hän syö kohtuullisesti, ehkä jättää syömättä, jolloin saa kuulla valitusta siitä, kuinka hänellä on niin nälkä. Jos hän syö liikaa, voi todeta, että hän on sairas jollain tapaa. Hän liikkuu myös kohtuu paljon. Ja liika liikkuminen taas johtaa valitukseen. Ei ole varmaan päivääkään jolloin hän ei valittaisi...
Poika pitää onnellisista lopuista, saduissa ja muutenkin. Vaikka hänelle ei suotukaan sitä. Jali ei kuitenkaan marttyyri ole, vaikka uhrautuukin monesti muiden puolesta. Joten lyhyesti voi sanoa, että hän käyttäytyy lapsellisen äitimäisesti.
Demonipuolen Jali on osannut pitää poissa itsestään hyvin onnistuneesti, joten siksi demoni Jalin käyttäytymisestä ei tiedetä muuta kuin se on täysin Jalin vastakohta.
Menneisyys
Jali syntyi Halloweenin aikoihin syrjäiseen perheeseen. Hän oli perheen kolmas lapsi. Hänellä oli rakastava äiti ja isä. Mutta eräänä päivänä, isän tullessa kotiin töistä, löysi hän 2-vuotiaan Jali poikansa verisenä, hänen rakkaan vaimonsa ruumiin vierestä. Poika todettiin pahan riivaamaksi, sekä samalla perheettömäksi. Pienen pojan perhe oli hyljännyt hänet. Pientä lasta ei tietenkään voi jättää kuolemaan, mutta näin he tekivät. Eihän lapsi ollut normaali. Sietäisi kuolla. Hänet jätettiin alastomana kylmään talveen. Pojan onneksi eräs mies sattui kulkemaan lapsen ohi, ottaen tämän lämpimiin hoiviinsa.
Poika varttui 10-vuotiaaksi miehen kasvattamana, kunnes hänet heitettiin pihalle. Oli siinä kestämistä... Jali kiersi monen perheen, lastenkodin ja opettajan luona, mutta hänet vain todettiin toivottamaksi tapaukseksi. Kukaan ei jaksanut juosta sen ylivilkkaan pienen pojan perässä. 16 vuotta täyttäessään häntä ei sitten huolittu minnekään. Jali alkoi tapailla sadunhaluisia pieniä lapsia, ja kertoi heille satuja, ja muutenkin oli heidän ystävänään. Kerrankin hän oli löytänyt perheensä. Siksi hän sitä kutsui, koska hänellä oli vihdoinkin joku, joka ei kääntänyt hänelle selkäänsä.
Elämänsä aikana Jalilla ei ollut pienintäkään romanssia. Joten hän sitten oli ja näköjään pysyi täysin neitsyytenä. 16-19 vuoden iässä hän kyllä haikaili muiden poikien ja tyttöjen perään, mutta vastarakkautta hän ei koskaan saanut. Ehkä hänet huomattiin, mutta kukaan ei välittänyt. Hänellä oli ainoastaan ne lapset. Mutta nehän olivat lapsia.
20 vuoden iässä hän palasi takaisin sille miehelle, joka oli hänet turvaan ottanut, opettanut häntä ja antanut elämän. Mies otti Jalin ilomielin vastaan, sillä luuli pojan jo aikuistuneen. Mitä vielä. Sama penikka se yhä oli. Mies opetti sitten Jalia taikomaan, lukemaan ja laskemaan. Kyllähän poika osasi jos viitsi, ei hän niin tyhmä oikeasti ollutkaan, kuin antoi luulla. Parin vuoden kuluttua tämä mies kertoi Jalille sen, että hänet oli jätetty kylmään maailmaan yksin. Jali ei tietenkään pitänyt siitä, ja vaati saada tietää ketkä hänen vanhempansa ovat, kuten yleensä suurin osa adoptoiduista/orvoista lapsista halusivat. Pian hän saikin tietää mistä hän oli kotoisin, mutta Jali ei vielä aavistanut, kuinka paha hänen isänsä saattaisi olla.
Jali palasi entiseen kotiinsa, sinne missä oli syntynytkin. Se olisi hänen viimeinen tekonsa. Hän näki isänsä, joka ei oikein riemastunut tästä pikavisiitistä. Joten, kuten arvata saattaa, isä kosti pojalleen hänen vaimonsa, Jalin äidin, kuoleman. Tappamalla hänet. Ettei jälkiä jäisi, hän tukehdutti pojan tuosta noin vain, kädellään. Asetti peukalon ja etusormen pojan nenälle ja kämmenensä tämän suun eteen. Lopuksi hän puristi vapaalla kädellään Jalin kaulaa, henkitorven kohdalta. Jali ei mahtanut mitään, ja lopuksi hän vaipui ikiuneen. Kohti Tuonpuoleista.
Muuta
Jalin lempiväri on valkoinen ja violetti. Jali pelkää monia pelottavia asioita, kuten hirviöitä ja vampyyrejä. Hänen henkinen ikänsä on 12 vuotta. Halutessaan Jali onnistuu kuitenkin käyttäytymään melkein aikuisen miehen tavoin.
Suhteet
Aka-Chi: Hyvä ystävä/Rakastettu
Laji Puolidemoni/Maagikko
Ikä 23 vuotta (30.10.1985)
Sukupuoli Mies
Pituus/Paino 166cm/55kg
Suuntautuminen Bi
Ulkonäkö ♥
Jalilla on polviin asti ylettyvät, suorat, valkoisesta hieman ajan myötä tummentuneet, vaaleat hiukset. Silmät ovat väriltään violetit; reunoilta tumman- ja keskeltä hieman vaaleammat. Jalin huulet ovat yleensä tummanpunaiseksi maalatut, mutta luonnollisesti huulet hakevat sitä normaalin punan sävyä. Silmät ovat yleensä maalatut, ja joskus Jalilta löytää myös hieman vaaleaa meikkiä, luomiväriä, joka yltää kulmakarvoihin asti. Tai, todellisuudessa Jali ajelee yleensä kulmakarvansa kokonaan pois, ja maalaa kulmansa pitkäksi kaareksi, hieman normaalia paikkaa ylemmäs, otsaan asti.
Jalin iho on aika lailla normaalin vaalea. Pojan vartalo on suoraan sanoen hintelä. Lihaksia tai mitään muuta ylimääräistä painoa nostavaa hän ei omista. Liian laihaksi häntä ei voi kutsua, sillä Jali on normaalin pojan painoinen, vaikka hän onkin mies. Jali tosin on ollut aina pienikokoinen. Muuten Jali on hyvin miehistynyt.
Jali pitää yleensä päällään tummansinistä frakkia, jossa on kolme eri väristä, suurta nappia. Housut ovat yleensä joko mustat tai violetit. Yleensä hän pitää pitkiä, tai polviin ylettyviä, suoria housuja. Aina ulkona ollessa Jali pitää pitkää, valkoista viittaa, joka on kiinnitetty ketjulla. Päässään pojalla on melkein aina valtava, valkoinen silinterihattu, jota ympäröi rusetilla oleva, tummansininen silkkinauha. Kengät näyttävät tanssikengiltä, ja ovat joko valkoiset, joissa on hieman mustaa kärjissä, tai erittäin tummat. Sukat ovat aina polviin yltävät, joissa väri vaihtelee aina.
Jali ei omista yhtäkään lävistystä, mutta omistaa pienet, tatuoidut, siivet selässään, jotka tosin, ikävä kyllä, eivät näy melkein koskaan. Jalilla on pieni, punertava syntymämerkki ristiselässään, joka muistuttaa pientä rastia.
Taidot Jali osaa käyttää hieman magiaa, sekä pystyy taikomaan itsensä jonnekin tiettyyn paikkaan, yleensä sisätiloihin. Mutta täydellistä teleporttausta hän ei ole oppinut, sillä jostain syystä hän onnistuu ilmestymään aina katosta. Seinillä kävelynkin hän taitaa. Tappelijaksi pojasta tuskin on. Hän tekee vain sitä, mikä on kivaa.
Luonne
Vaikka Jalilla on jo ikää yli kahdenkymmenen, hän käyttäytyy kuin kymmenvuotias. Aina kaikki on tehtävä toisinpäin kuin käsketään. Kaikesta huolimatta Jali on erittäin positiivinen persoona, jonka voi huomata jo helposti ulkoa päin. Mutta joskus pojan überaktiivisuus voi olla jo hieman ärsyttävääkin.
Jali ei osaa olla yksin. Se on todella vaikeaa hänelle. Jali yleensä hakeutuu seuraan kuin pieneksi takiaiseksi. Hänestä on tällöin vaikea päästä eroon. Poika puhuu myös paljon. Todella paljon. Mutta hänen suurin ihannepuheenaiheensa on sadut. Hän rakastaa kertoa satuja, sekä myös kuunnella niitä. Jali on ollut jo lapsesta asti kaikille pieni satuhahmo, ja siitä vanhetessaan hänestä on tullut satusetä isoine hattuineen.
Jali osaa pitää myös hyvää huolta terveydestään. Hän syö kohtuullisesti, ehkä jättää syömättä, jolloin saa kuulla valitusta siitä, kuinka hänellä on niin nälkä. Jos hän syö liikaa, voi todeta, että hän on sairas jollain tapaa. Hän liikkuu myös kohtuu paljon. Ja liika liikkuminen taas johtaa valitukseen. Ei ole varmaan päivääkään jolloin hän ei valittaisi...
Poika pitää onnellisista lopuista, saduissa ja muutenkin. Vaikka hänelle ei suotukaan sitä. Jali ei kuitenkaan marttyyri ole, vaikka uhrautuukin monesti muiden puolesta. Joten lyhyesti voi sanoa, että hän käyttäytyy lapsellisen äitimäisesti.
Demonipuolen Jali on osannut pitää poissa itsestään hyvin onnistuneesti, joten siksi demoni Jalin käyttäytymisestä ei tiedetä muuta kuin se on täysin Jalin vastakohta.
Menneisyys
Jali syntyi Halloweenin aikoihin syrjäiseen perheeseen. Hän oli perheen kolmas lapsi. Hänellä oli rakastava äiti ja isä. Mutta eräänä päivänä, isän tullessa kotiin töistä, löysi hän 2-vuotiaan Jali poikansa verisenä, hänen rakkaan vaimonsa ruumiin vierestä. Poika todettiin pahan riivaamaksi, sekä samalla perheettömäksi. Pienen pojan perhe oli hyljännyt hänet. Pientä lasta ei tietenkään voi jättää kuolemaan, mutta näin he tekivät. Eihän lapsi ollut normaali. Sietäisi kuolla. Hänet jätettiin alastomana kylmään talveen. Pojan onneksi eräs mies sattui kulkemaan lapsen ohi, ottaen tämän lämpimiin hoiviinsa.
Poika varttui 10-vuotiaaksi miehen kasvattamana, kunnes hänet heitettiin pihalle. Oli siinä kestämistä... Jali kiersi monen perheen, lastenkodin ja opettajan luona, mutta hänet vain todettiin toivottamaksi tapaukseksi. Kukaan ei jaksanut juosta sen ylivilkkaan pienen pojan perässä. 16 vuotta täyttäessään häntä ei sitten huolittu minnekään. Jali alkoi tapailla sadunhaluisia pieniä lapsia, ja kertoi heille satuja, ja muutenkin oli heidän ystävänään. Kerrankin hän oli löytänyt perheensä. Siksi hän sitä kutsui, koska hänellä oli vihdoinkin joku, joka ei kääntänyt hänelle selkäänsä.
Elämänsä aikana Jalilla ei ollut pienintäkään romanssia. Joten hän sitten oli ja näköjään pysyi täysin neitsyytenä. 16-19 vuoden iässä hän kyllä haikaili muiden poikien ja tyttöjen perään, mutta vastarakkautta hän ei koskaan saanut. Ehkä hänet huomattiin, mutta kukaan ei välittänyt. Hänellä oli ainoastaan ne lapset. Mutta nehän olivat lapsia.
20 vuoden iässä hän palasi takaisin sille miehelle, joka oli hänet turvaan ottanut, opettanut häntä ja antanut elämän. Mies otti Jalin ilomielin vastaan, sillä luuli pojan jo aikuistuneen. Mitä vielä. Sama penikka se yhä oli. Mies opetti sitten Jalia taikomaan, lukemaan ja laskemaan. Kyllähän poika osasi jos viitsi, ei hän niin tyhmä oikeasti ollutkaan, kuin antoi luulla. Parin vuoden kuluttua tämä mies kertoi Jalille sen, että hänet oli jätetty kylmään maailmaan yksin. Jali ei tietenkään pitänyt siitä, ja vaati saada tietää ketkä hänen vanhempansa ovat, kuten yleensä suurin osa adoptoiduista/orvoista lapsista halusivat. Pian hän saikin tietää mistä hän oli kotoisin, mutta Jali ei vielä aavistanut, kuinka paha hänen isänsä saattaisi olla.
Jali palasi entiseen kotiinsa, sinne missä oli syntynytkin. Se olisi hänen viimeinen tekonsa. Hän näki isänsä, joka ei oikein riemastunut tästä pikavisiitistä. Joten, kuten arvata saattaa, isä kosti pojalleen hänen vaimonsa, Jalin äidin, kuoleman. Tappamalla hänet. Ettei jälkiä jäisi, hän tukehdutti pojan tuosta noin vain, kädellään. Asetti peukalon ja etusormen pojan nenälle ja kämmenensä tämän suun eteen. Lopuksi hän puristi vapaalla kädellään Jalin kaulaa, henkitorven kohdalta. Jali ei mahtanut mitään, ja lopuksi hän vaipui ikiuneen. Kohti Tuonpuoleista.
Muuta
Jalin lempiväri on valkoinen ja violetti. Jali pelkää monia pelottavia asioita, kuten hirviöitä ja vampyyrejä. Hänen henkinen ikänsä on 12 vuotta. Halutessaan Jali onnistuu kuitenkin käyttäytymään melkein aikuisen miehen tavoin.
Suhteet
Aka-Chi: Hyvä ystävä/Rakastettu