Post by Shiroi on Dec 25, 2010 23:19:22 GMT 2
Nimi: Silvia Wildcut
Ikä: 16 (13.7.)
Sukupuoli: Nainen
Laji: Ihminen / Epäluonnollisen kuoleman kokenut
Kansallisuus: Islantilainen
Horoskooppi: Rapu
Ulkonäkö: Silvialla on pitkät tummat hiukset, mitkä ylettyvät melkein vyötärölle asti. Hiuksissa on myös vivahde punertavaa sävyä, mikä saa ne näyttämään eloisilta. Hänen silmänsä ovat sykähdyttävän vihreät kalpeissa kasvoissa.
Päällään hänellä on sininen mekko, jossa on pisaramaisia kuvioita. Mekon hihat ovat oranssit. Hänellä on rusehtava vyö josta lähtee helminauhaa, mikä kiertää hänen lantion ympäri. Se on kummaltakin puolelta kiinni kahden rihman varassa. Mekko loppuu polvien paikkeille, jossa se on repaleinen.
Silvia on hieman alipainoinen ja ikäisekseen pidempi (167 cm). Tyttö on kevytrakenteinen, käyttäen jalkineinaan suurten sukkien päällä pitkävartisia vaaleita kenkiä.
"Joo. Kompastuin, kaaduin ja katkaisin niskani."
Luonne: Silvia on kasvatettu kuuliaiseksi ja myönteiseksi ihmiseksi, mutta isän auttavan käden ollessa liian kaukana on tyttö muuttanut luonnettaan sellaiseksi, kuin itse haluaa.
Tyttö on rehvakas ja ylimielinen epäluuloinen uusilla tapaamisilla, sillä hän on oppinut Tuonpuoleisesta löytyvän erilaisia hahmoja, jotka eivät enää paljoa muistuta Elävien maailman asukkeja. Hän kohtelee alussa jokaista epäkohteliaasti ja pitää itseään muiden yläpuolella.
Voimaa tytöltä ei paljoakaan löydy, mutta omaa tahtoa kylläkin. Silvia on myös melko peloton, eikä yleensä juokse kuin viimeisenä vaihtoehtona pakoon. Hän on opetellut mielistelemään toisia, jos tilanne sitä vaatii. Hänellä ei ole mitään omatunnontuskia valehdella toisille silmiään räpäyttämättä ja kietoa muita pikkusormensa ympärille.
Kauniin ulkokuoren alla piilottelee kylmä ihminen, jossa on hieman hyvyyttä. Kuitenkin Silvia pelkää näyttää tunteensa, sillä uskoo muiden silloin pystyvän satuttamaan häntä. Usein tyttö pitääkin tunteensa piilossa ja osoittaa ne omalaatuisella tavallaan olla välinpitämätön.
Hänellä on hyvä muisti, jonka avulla hän muistaa monien vuosienkin jälkeen mitä muut ovat tehneet hänelle. Neito ei kuitenkaan ole vaaraton, vaikka siltä näyttääkin.
Tärkeille ystävilleen hän on uskollinen, eikä valehtele noille (ainakaan usein).
Silvia osaa olla myös kiltti ja hyvätapainen, vaikka se ei hänen päällimmäisin piirteensä ole.
Menneisyys: Silvia syntyi heinäkuun sateisena päivänä varakkaaseen perheeseen esikoiseksi, eikä saanut kovinkaan rakastavaa kasvatusta. Hänet opetettiin lapsesta asti käyttäytymään hyvin ja malttamaan mielensä. Silvia halusi silloin olla hyvä isälleen ja lopetti leikkimisen kuusivuotiaana ja alkoi lukea kirjoja. Välillä tyttö kaipasi ulkona leikkiviä ystäviään ja olisi halunnut mennä heidän mukaansa, mutta hänen isänsä esti sen aina.
Hänen äitinsä työskenteli kotona aina ommellen uusia vaatteita joko miehelleen, itselleen tai Silvialle. Tyttö ei koskaan viitsinyt mainita äidilleen, että hänen vaatekaappinsa ovet eivät menneet enää kiinni äidin edellisistä tuotoksista ja kiitti aina kauniisti uudesta mekosta.
Nuorempana hän oli aina käyttänyt housuja ja kun isä oli tuonut hänelle ensimmäisen mekon, oli tyttö kieltäytynyt siitä. Hänen isänsä oli tiukka mies, eikä hän nytkään katsonut hyvällä tyttärensä kieltäytymistä ja antoi tuolle ympäri korvia.
Hänen isänsä kuului NATOn ja usein tuo viettikin pitkiä päiviä työnsä ohessa. Silvia oli oppinut sen, että jos hän pysyisi tarpeeksi kaukana isästään, niin hänen isällänsäkään ei olisi mitään asiaa hänelle ja näin hän pysyisi poissa isänsä rankaisevan käden alta.
Kerran kuitenkin tapahtui Grimsson'n ja Wildcut'n päämiehien kohtaaminen, jotka sopivat sukujen yhdistymisestä, sopimuksesta, jonka mukaan heidän täysi-ikäiset perillisensä menisivät naimisiin keskenään.
Pakkopukeutuminen mekkoihin ei enää tuntunut niin kamalalta Silvia kun lähti kouluun. Koulussa hän menestyi aluksi hyvin, mutta kaikissa aineissa ei Silvia jaksanut keskittyä ja hänet jouduttiinkin poistamaan luokasta joko tuntien häiritsemisen takia tai nukkumisen.
Koulussa tyttö uskalsi olla oma itsensä, eikä aikaakaan kun Silvia sai uuden vahvan roolin koulussa. Hän oleskeli usein muutaman tytön kanssa koulun pihamaalla, ja kuten opettajat olivat todenneet toisilleen: oli varakkaan suvun ainoa perillinen joutunut huonoon seuraan, eikä siitä seuraisi hyvää. Silvia oli kaunis nuori neiti, joka tarvitsi oman tasoisia ystäviä, eikä ketä tahansa naapurinliisaa. Olihan koulussa kyllä toinenkin suurempi jengi. Siihen kuului poikia. Silvia kyllä muisti hyvin kuinka jengiä johti vaaleatukkainen poika, mutta mitään suurempia välittämättä hän päätti jättää toisen rauhaan. Toisinaan Silvian olisi tehnyt mieli aloittaa sanaharkka pojan kanssa.
Hän oli kolmetoistavuotias (muutamaa kuukautta vaille 14), kun hänen isänsä pyysi tyttärensä heidän autoonsa, jossa odotti toinenkin mies, herra Grimsson, jonka kanssa isä oli jo monena iltana jutellut lasillisen ääressä. Hänen isänsä ajoi auton Silvian koulun pihamaalle, jossa herra Grimsson viittoi poikansa kyytiin.
Silvia tunnisti pojan valkeasta tukasta helposti. Toinen oli hänen kanssaan samalla luokalla. Tyttö katsahti poikaa nopeasti, kunnes käänsi katseensa edessä istuvien suvun päämiesten puoleen, herra Grimsson'iin ja omaan isäänsä.
Miehet alkoivat puhella työasioitaan herra Wildcut'n ajaessa autoa. Lopulta miehet muistivat miksi olivat ottaneet lapset mukaansa ja kertoivat noille pöyhistellen ja hymyillen toisilleen kahden suvun yhdistymisen tärkeydestä heidän yhteisen tulevaisuuden kannalta. Pian myös paljastui se, että Silvian pitäisi täysi-ikäisenä mennä naimisiin herra Grimsson'n pojan kanssa, jonka piti olla kaikista maailman ikävimmistä asioista juuri hänen vierellään istuva Eiríkur.
"Hyvä tyttäreni, tässä on sinun sulhasesi, etkö edes tervehtisi häntä?"
-Hra Wildcut
Silvia ei tietenkään malttanut kieltään ja sanoi suoraan ja lyhyesti oman mielipiteensä miesten päätöksestä. Tyttö ei nähnyt isänsä kasvoja, mutta arvasi jo paljon ennen auton hiljentämistä että saisi tuntea nahoissaan isänsä vihan. Naisilta ei ollut sopivaa kertoa omia mielipiteitään, etenkään niin avoimesti ja harkitsemattomasti kuin Silvia oli tehnyt.
Wildcut veti tytön autosta, laittaen oven kiinni ja huusi Silvialle. Se ei todellakaan kuvastanut isän rakkautta tai ollut sovintopuhetta äskeisestä kommentista. Silvia sai samalla myös korvapuusti, mikä ei ollut todellakaan hellä, tuntui enemmänkin siltä, että häneltä olisi revitty korva.
Autossa oli kireä tunnelma ja kesti jonkin aikaa, ennen kuin isät alkoivat taas puhumaan. Takapenkki taas oli hiljainen, kuin hautausmaa.
Silvian ja Eiríkurin oli määrä tavata joka toinen viikko ja hänet jätettiin Grimsson'en talon eteen, josta tyttö löysikin itse ovelle. Eiríkurin ja hänen hiljaisuutensa kesti ensimmäisen viikon, mutta pian he saattoivat vaihtaa muutamia sanoja keskenään. Ystäviä heistä ei tainnut koskaan tulla, sillä tunteet näyttivät eri suuntiin.
Vuodet vaihtuivat, mutta tunteet eivät muuttuneet paljoakaan.
Silvia kuuli Eiríkun kuolleen tulipalossa, jossa myös tuon veli menehtyi. Kyllähän Silvia sitä suri, mutta osasi myös olla iloinen siitä, ettei joutuisi naimisiin Eirínkun kanssa. Tietenkin Silvia teeskenteli olevansa ylidramaattinen pojan kuolemasta ja sanoi tarvitsevansa omaa rauhaa. Hän oli alkanut tehdä iltaisin kävelyretkiä läheiseen metsään, jossa sai kävellä monia tunteja, että pääsisi sen toiselle puolelle.
Lähellä oli kivikkoinen rinne, joka vietti jyrkästi alas pieneen lampeen. Silvia oli oppinut laskeutumaan rinteen varovasti ja usein kävikin vain liottamassa jalkojaan lammen viileässä vedessä.
Eräänä iltana oli kuitenkin tullut aikaisin pimeää, eikä Silvia nähnyt kunnolla eteensä, vaan yritti laskeutua varovasti rinnettä alas. Hänen pahaksi onnekseen jalkojen alle osui irtokiviä, jotka lähtivät vierimään alas, vieden Silvian mukanaan. Hän ei saanut vauhtiaan pysähtymään ja vieri ruhjoutuen kivikkoista mäkeä alemmas. Hänen niskansa katkesi ja Silvian elämä päättyi siihen. Ruumis päätyi lammen rantaan.
Aamusella hänen ruumiinsa löydettiin kalpeana ja kuolleena. Tämä oli toinen synkkä hetki Grimsson ja Wildcut'n suvun päällä.
Silvia heräsi Tuonpuoleisessa. Paikka ei liiemmin näyttänyt Taivaalta, saati sitten Helvetiltä. Tyttö katseli paikkaa jonkin aikaa typertyneenä ja yritti sopeutua siihen, mikä onnistui aika huonosti luonteen ollessa suojeleva ja kylmä ulkopuolisille.
Fanart
Ikä: 16 (13.7.)
Sukupuoli: Nainen
Laji: Ihminen / Epäluonnollisen kuoleman kokenut
Kansallisuus: Islantilainen
Horoskooppi: Rapu
Ulkonäkö: Silvialla on pitkät tummat hiukset, mitkä ylettyvät melkein vyötärölle asti. Hiuksissa on myös vivahde punertavaa sävyä, mikä saa ne näyttämään eloisilta. Hänen silmänsä ovat sykähdyttävän vihreät kalpeissa kasvoissa.
Päällään hänellä on sininen mekko, jossa on pisaramaisia kuvioita. Mekon hihat ovat oranssit. Hänellä on rusehtava vyö josta lähtee helminauhaa, mikä kiertää hänen lantion ympäri. Se on kummaltakin puolelta kiinni kahden rihman varassa. Mekko loppuu polvien paikkeille, jossa se on repaleinen.
Silvia on hieman alipainoinen ja ikäisekseen pidempi (167 cm). Tyttö on kevytrakenteinen, käyttäen jalkineinaan suurten sukkien päällä pitkävartisia vaaleita kenkiä.
"Joo. Kompastuin, kaaduin ja katkaisin niskani."
Luonne: Silvia on kasvatettu kuuliaiseksi ja myönteiseksi ihmiseksi, mutta isän auttavan käden ollessa liian kaukana on tyttö muuttanut luonnettaan sellaiseksi, kuin itse haluaa.
Tyttö on rehvakas ja ylimielinen epäluuloinen uusilla tapaamisilla, sillä hän on oppinut Tuonpuoleisesta löytyvän erilaisia hahmoja, jotka eivät enää paljoa muistuta Elävien maailman asukkeja. Hän kohtelee alussa jokaista epäkohteliaasti ja pitää itseään muiden yläpuolella.
Voimaa tytöltä ei paljoakaan löydy, mutta omaa tahtoa kylläkin. Silvia on myös melko peloton, eikä yleensä juokse kuin viimeisenä vaihtoehtona pakoon. Hän on opetellut mielistelemään toisia, jos tilanne sitä vaatii. Hänellä ei ole mitään omatunnontuskia valehdella toisille silmiään räpäyttämättä ja kietoa muita pikkusormensa ympärille.
Kauniin ulkokuoren alla piilottelee kylmä ihminen, jossa on hieman hyvyyttä. Kuitenkin Silvia pelkää näyttää tunteensa, sillä uskoo muiden silloin pystyvän satuttamaan häntä. Usein tyttö pitääkin tunteensa piilossa ja osoittaa ne omalaatuisella tavallaan olla välinpitämätön.
Hänellä on hyvä muisti, jonka avulla hän muistaa monien vuosienkin jälkeen mitä muut ovat tehneet hänelle. Neito ei kuitenkaan ole vaaraton, vaikka siltä näyttääkin.
Tärkeille ystävilleen hän on uskollinen, eikä valehtele noille (ainakaan usein).
Silvia osaa olla myös kiltti ja hyvätapainen, vaikka se ei hänen päällimmäisin piirteensä ole.
Menneisyys: Silvia syntyi heinäkuun sateisena päivänä varakkaaseen perheeseen esikoiseksi, eikä saanut kovinkaan rakastavaa kasvatusta. Hänet opetettiin lapsesta asti käyttäytymään hyvin ja malttamaan mielensä. Silvia halusi silloin olla hyvä isälleen ja lopetti leikkimisen kuusivuotiaana ja alkoi lukea kirjoja. Välillä tyttö kaipasi ulkona leikkiviä ystäviään ja olisi halunnut mennä heidän mukaansa, mutta hänen isänsä esti sen aina.
Hänen äitinsä työskenteli kotona aina ommellen uusia vaatteita joko miehelleen, itselleen tai Silvialle. Tyttö ei koskaan viitsinyt mainita äidilleen, että hänen vaatekaappinsa ovet eivät menneet enää kiinni äidin edellisistä tuotoksista ja kiitti aina kauniisti uudesta mekosta.
Nuorempana hän oli aina käyttänyt housuja ja kun isä oli tuonut hänelle ensimmäisen mekon, oli tyttö kieltäytynyt siitä. Hänen isänsä oli tiukka mies, eikä hän nytkään katsonut hyvällä tyttärensä kieltäytymistä ja antoi tuolle ympäri korvia.
Hänen isänsä kuului NATOn ja usein tuo viettikin pitkiä päiviä työnsä ohessa. Silvia oli oppinut sen, että jos hän pysyisi tarpeeksi kaukana isästään, niin hänen isällänsäkään ei olisi mitään asiaa hänelle ja näin hän pysyisi poissa isänsä rankaisevan käden alta.
Kerran kuitenkin tapahtui Grimsson'n ja Wildcut'n päämiehien kohtaaminen, jotka sopivat sukujen yhdistymisestä, sopimuksesta, jonka mukaan heidän täysi-ikäiset perillisensä menisivät naimisiin keskenään.
Pakkopukeutuminen mekkoihin ei enää tuntunut niin kamalalta Silvia kun lähti kouluun. Koulussa hän menestyi aluksi hyvin, mutta kaikissa aineissa ei Silvia jaksanut keskittyä ja hänet jouduttiinkin poistamaan luokasta joko tuntien häiritsemisen takia tai nukkumisen.
Koulussa tyttö uskalsi olla oma itsensä, eikä aikaakaan kun Silvia sai uuden vahvan roolin koulussa. Hän oleskeli usein muutaman tytön kanssa koulun pihamaalla, ja kuten opettajat olivat todenneet toisilleen: oli varakkaan suvun ainoa perillinen joutunut huonoon seuraan, eikä siitä seuraisi hyvää. Silvia oli kaunis nuori neiti, joka tarvitsi oman tasoisia ystäviä, eikä ketä tahansa naapurinliisaa. Olihan koulussa kyllä toinenkin suurempi jengi. Siihen kuului poikia. Silvia kyllä muisti hyvin kuinka jengiä johti vaaleatukkainen poika, mutta mitään suurempia välittämättä hän päätti jättää toisen rauhaan. Toisinaan Silvian olisi tehnyt mieli aloittaa sanaharkka pojan kanssa.
Hän oli kolmetoistavuotias (muutamaa kuukautta vaille 14), kun hänen isänsä pyysi tyttärensä heidän autoonsa, jossa odotti toinenkin mies, herra Grimsson, jonka kanssa isä oli jo monena iltana jutellut lasillisen ääressä. Hänen isänsä ajoi auton Silvian koulun pihamaalle, jossa herra Grimsson viittoi poikansa kyytiin.
Silvia tunnisti pojan valkeasta tukasta helposti. Toinen oli hänen kanssaan samalla luokalla. Tyttö katsahti poikaa nopeasti, kunnes käänsi katseensa edessä istuvien suvun päämiesten puoleen, herra Grimsson'iin ja omaan isäänsä.
Miehet alkoivat puhella työasioitaan herra Wildcut'n ajaessa autoa. Lopulta miehet muistivat miksi olivat ottaneet lapset mukaansa ja kertoivat noille pöyhistellen ja hymyillen toisilleen kahden suvun yhdistymisen tärkeydestä heidän yhteisen tulevaisuuden kannalta. Pian myös paljastui se, että Silvian pitäisi täysi-ikäisenä mennä naimisiin herra Grimsson'n pojan kanssa, jonka piti olla kaikista maailman ikävimmistä asioista juuri hänen vierellään istuva Eiríkur.
"Hyvä tyttäreni, tässä on sinun sulhasesi, etkö edes tervehtisi häntä?"
-Hra Wildcut
Silvia ei tietenkään malttanut kieltään ja sanoi suoraan ja lyhyesti oman mielipiteensä miesten päätöksestä. Tyttö ei nähnyt isänsä kasvoja, mutta arvasi jo paljon ennen auton hiljentämistä että saisi tuntea nahoissaan isänsä vihan. Naisilta ei ollut sopivaa kertoa omia mielipiteitään, etenkään niin avoimesti ja harkitsemattomasti kuin Silvia oli tehnyt.
Wildcut veti tytön autosta, laittaen oven kiinni ja huusi Silvialle. Se ei todellakaan kuvastanut isän rakkautta tai ollut sovintopuhetta äskeisestä kommentista. Silvia sai samalla myös korvapuusti, mikä ei ollut todellakaan hellä, tuntui enemmänkin siltä, että häneltä olisi revitty korva.
Autossa oli kireä tunnelma ja kesti jonkin aikaa, ennen kuin isät alkoivat taas puhumaan. Takapenkki taas oli hiljainen, kuin hautausmaa.
Silvian ja Eiríkurin oli määrä tavata joka toinen viikko ja hänet jätettiin Grimsson'en talon eteen, josta tyttö löysikin itse ovelle. Eiríkurin ja hänen hiljaisuutensa kesti ensimmäisen viikon, mutta pian he saattoivat vaihtaa muutamia sanoja keskenään. Ystäviä heistä ei tainnut koskaan tulla, sillä tunteet näyttivät eri suuntiin.
Vuodet vaihtuivat, mutta tunteet eivät muuttuneet paljoakaan.
Silvia kuuli Eiríkun kuolleen tulipalossa, jossa myös tuon veli menehtyi. Kyllähän Silvia sitä suri, mutta osasi myös olla iloinen siitä, ettei joutuisi naimisiin Eirínkun kanssa. Tietenkin Silvia teeskenteli olevansa ylidramaattinen pojan kuolemasta ja sanoi tarvitsevansa omaa rauhaa. Hän oli alkanut tehdä iltaisin kävelyretkiä läheiseen metsään, jossa sai kävellä monia tunteja, että pääsisi sen toiselle puolelle.
Lähellä oli kivikkoinen rinne, joka vietti jyrkästi alas pieneen lampeen. Silvia oli oppinut laskeutumaan rinteen varovasti ja usein kävikin vain liottamassa jalkojaan lammen viileässä vedessä.
Eräänä iltana oli kuitenkin tullut aikaisin pimeää, eikä Silvia nähnyt kunnolla eteensä, vaan yritti laskeutua varovasti rinnettä alas. Hänen pahaksi onnekseen jalkojen alle osui irtokiviä, jotka lähtivät vierimään alas, vieden Silvian mukanaan. Hän ei saanut vauhtiaan pysähtymään ja vieri ruhjoutuen kivikkoista mäkeä alemmas. Hänen niskansa katkesi ja Silvian elämä päättyi siihen. Ruumis päätyi lammen rantaan.
Aamusella hänen ruumiinsa löydettiin kalpeana ja kuolleena. Tämä oli toinen synkkä hetki Grimsson ja Wildcut'n suvun päällä.
Silvia heräsi Tuonpuoleisessa. Paikka ei liiemmin näyttänyt Taivaalta, saati sitten Helvetiltä. Tyttö katseli paikkaa jonkin aikaa typertyneenä ja yritti sopeutua siihen, mikä onnistui aika huonosti luonteen ollessa suojeleva ja kylmä ulkopuolisille.
Fanart
