In Nightmare (Hewwo)

[Koji]

Nuori, hintelä ja takkutukkainen poika asteli pitkin hämäriä katuja. Hän oli ikäistään lyhyempi ja näytti ehkä juuri ja juuri 10 vuotta vanhalta, mutta oli oikeasti vanhempi. Mutta minkäs mahtaa sille, mitä Tuonpuoleinen tekee kuollessaan. Zahur oli hurjan hintelä, kun ei oikein saanut syödäkseen. Yleensä etsi ruokaa jostain ja nykyään harvemmin varasti. Sehän oli pahaa syntiä, mistä ei olisi hyötyä, kun kuollaan täällä.
Oli yksi valopilkku täällä pimeydessä missä ollaan kuljettu jo päiviä. Hän oli jokin aika sitten saanut uudet vaatteet, kun oli auttanut erästä miestä parissa asiassa. Tosin farkut ja valkoinen t-paita olivat jo hieman repaleisia, kun ihmissudeksi muuttuessa ei vaatteet ihan ehjinä pysy. Ja vähän verisiäkin.
Za piti parhaansa mukaan selustaansa silmällä. Hän ei tahtonut tähän aikaan törmätä kehenkään ilkeään heppuun. Täällä ulkonäkö petti helposti. Kilteimmän näköinen tyyppi saattoi olla ilkeä ja tappaja.

Zahur katsoi taivaalle. Aurinko oli alkanut mennä mailleen ja pimeys laskeutua. Pitäisi löytää joku yöpymis paikka täältä. Mutta... Missä täällä olisi, joku tarpeeksi hyvässä kunnossa oleva talo ja joka ei olisi kenenkään? Poika voisi nukkua vaikka kivilattialla, jos ei muuta vaihtoehtoa olisi.
Hän aivasti hiljaa. Hänellä oli kylmä.

[hewwo]

Suuren puun varjoissa seisoi hieman muita jykevämpi talo. Talon maalaus oli rapistunut monesta kohtaa olemattomiin, paljastaen altaan tiiliseinämän. Talo oli kaksikerroksinen. Ikkunat oli laudoitettu, kuten monissa muissakin alueen taloissa. Kauemmas ei ehkä näkynyt varjojen lomasta, että talon ovi oli auki. Rikkinäinen, ehkä yhdellä saranalla roikkuva, kahvansa kadottanut lautaovi.
Terassilla, oven vieressä istui tumma hahmo harjaten hartaasti hiuksiaan. Hahmon pystyi nähdä liikkuvan, mutta ääntäkään ei kuulunut.

Kaukaa katsottuna voisi luulla hahmoa naiseksi; hiusten harjaus, ohuet kädet, muodokas vyötärö... Mutta kun lähemmäksi pääsi... "Muodokas vyötärö" oli vain niin luiseva, että kylkiluut ja lantioluu kyllä pääsi esille. Vatsa oli painunut kuopalle ja kylkiluut kaartuivat kauniisti muodostaen ikään kuin naisen ampiaisvyötärön. Pitkät, mustat lainehtivat hiukset valuivat silkkisinä valkoisen kauluspaidan päälle, mustat housut eivät edes erottuneet tummasta alustasta. Punainen silmä vilkkui yksikseen varjon pimeydessä.
Mies harjasi hiuksiaan tutkiskellen maastoa. Iltapala ei ollut lainkaan maittava, jokin vanha akka... Veri maistui jo kuivuneelta ja paksulta. Oksetti... Pilaantunutta ruokaa!
Mutta mies oli jo pitkään selvästi näkevinään liikettä muiden talojen luona. Jotain tuoretta tuoksui ilmassa. Tuoretta, mutta... Mies ei ollut ihan varma tästä uudesta tuoksusta. Hänen olisi päästävä lähemmäs uhriaan, sillä tämä tuoksu ei ollut ihan tavallisen, tuoreen ihmislapsen.

[Koji]

Zahur ei ollut havainnut ollenkaan Avea, joka oli jonkun matkan päässä. Ehkä joku vanhempi ihmisusi olisi haistanut vampyyrin tai joku tarkkanäköinen nähdä. Muttei hän. Hän ei osannut pitää selustaansa ihan niin tarkkana. Hän ei edes tiennyt kamalan paljoa mitään Tuonpuoleisesta. Vain sen mitä oli itse vähän kuullut kadulla ja nähnyt, tai kokenut. Paha oli, kun ei osannut edes lukea. Ehkä joku voisi opettaa? Mutta kuka olisi tarpeeksi ystävällinen siihen? Ei täällä kovinkaan montaa sellaista ole. Monet ajattelevat vain itseään. Eikä muita.
No täällä pitikin elää yksin ja olla vahva, että selviää. Se olikin hyvin tuttua pojalle. Niin hän oli elänyt jo kauan.

Zahur alkoi olla jo lähellä taloa missä Ave oli.
Hän katseli ympärilleen ja huomasi tämän. Ihme kyllä luullen tätä naiseksi. Tummat silmät katsoivat tätä ehkä hieman uteliaana. Miksi noin kaunis henkilö olisi täällä hylätyssä paikassa? Niin, ei Zahur myöskään laittanut merkille, että Avella oli aika kalpea iho. Ei hän vampyyreja osannut erottaa normaaleista ihmisistä.

[hewwo]

//Tuo loppu tekstistäsi kuuluu luultavasti siihen toiseen peliimme? //

Ave nuuhki ilmaa ja katseli kun saalis käveli kuin suoraan tarjottimelle. Tuoksu vahvistui... Mutta tuoksu ei ollut ollenkaan niin miellyttävä mitä mies oli luullut. Ei, tuoksu ei ollut puhtaan, tuoreen veren. Harmi. Ave huokaisi ja hymyili kauniisti pienelle pojalle.
"Iltaa."
Vampyyri tervehti sitten matalalla äänensävyllään ja nousi seisomaan. Vasta kammatut, mustat hiukset valahtivat kauniisti miehen olkapäille, jatkaen matkaansa kiemurrellen hieman alemmas, vapaana liehuen. Hän laski harjan terassin kaiteelle ja nosti kamman viereltä punaisen silkkinauhan sitoen sillä hiuksensa löysälle poninhännälle.
Ave ei oikein tiennyt mitä tekisi pojan kanssa, kun poika ei ollut kovin herkullisen tuoksuinenkaan. Mutta ulkonäöltään poika oli oikein suloinen... Ja kun tulija nyt siinä oli, niin tottakai hänen kanssaan pitäisi hieman leikitellä....
Mies peitti virneensä varjojen suojiin, ettei vain säikyttäisi poikaa tiehensä.
"Aika hyvässä kunnossa pysynyt talo, vai mitä?"
Ave sitten sanoi ja käveli terassin reunalle nojaten varovasti kaiteeseen.

[Koji]

Joo, anteeksi D:
En tiedä miten se siihen joutui o___o
---------------------------

Zahur jäi vielä ihastelemaan Avea. Tällä oli hänestä kauniit hiukset, niin suorat ja sileät. Hänellä itsellään oli vain takkuinen hiuspehko, jota enään tuskin saisi kunnolla harjattua kunnolla. Tosin, eipä sitä ole edes kokeiltu pitkään aikaan. Mutta takkuiset hiuset tekivät Zasta jotenkin söpön näköisen, ja vielä kun hänellä oli suuret ja viettomat silmät. Päällisin puolin hän näyttikin suloiselta pikkupojalta. Todellisuus oli toinen. Hänhän muuttui aina kerran kuussa verenhimoiseksi tappajaksi.
"I-iltaa." Zahur sanoi mahdollisimman kohteliaasti. Hän tahtoi antaa hyvän vaikutelman itsestään Avelle, ettei tämä pitäisi häntä, vain nääntyneenä, likaisena kadun kasvatilta. Vaikka lähes totta se oli. Nääntynyt kuvasi asiaa parhaiten. Pitkään aikaan taas ei Zahur ollut päässyt syömään kunnolla. Poika tuli varavaisesti hieman lähemmäs ja katsoi taloa. Paljon hienommalta se näytti, kun muut talot sen rinnalla. "Niin on..." Za totesi. Hänelle ei ollut mitään väliä, että missä kunnossa asumispaikka oli. Kunhan olisi katto paikallaan. Poika pystyi nukkumaan lähes missä vain, ettei mitään ylellisyyttä, jota kutsutaan sängyksi tarvinnut olla.

"Asutteko te siinä?" Za kysyi.
Hän toisaalta olisi tahtonut tietää, että miltä se näytti sisältä. Oliko se yhtä hieno vai hienompi? Muttei tietenkään poika kehdannut kysyä, ei missään nimessä.
"Kuka muuten olette?"

[hewwo]

//joo, ei mitään. :DD varmaan johtu siitä ku vastasit aika samaan aikaan noihin molempiin peleihin ja sitten vielä lisäsit tuon tekstin jälkeenpäin ~//

Vampyyri tutkiskeli pojan ulkomuotoa vielä pitkään. Ja tuoksua... Hän ei vain millän oikein tajunnut mikä se haju oli. Veren haju, tottakai, mutta minkä laatuisen veren?
"... Ai että asunko? Ei.. Enpä taida. Asun aina siellä täällä, joten tämä on luultavasti vain majapaikka täksi yöksi."
Ave hymyili oikein viehättävästi toiselle ja käveli sitten ovelle.
"Näytät siltä että sinäkin olisit majapaikkaa vailla. Kelpaako tämä? Täällä on monta huonetta, hieman pölyisiä, yläkerran lattia on paikoittain laho, sohva näyttää olevan nakerettu täyteen reikiä ja lakanat ovat vihreitä."
Mies virnisti ja astui sitten sisälle. "Ai niin, täällä ei ole sitten valoja."

Talon tapetit olivat riekaleina, katossa näkyi reikiä, joka paikassa oli pölyistä ja likaista. Paikka haisi ummehtuneelle... Portaat yläkertaan olivat kiveä, hieman reunoista rapistuneet, mutta varmasti pysyivät kasassa. Alakerrassa oli yksi pieni huone, jossa oli yksi isohko sänky. Patja oli pysynyt yllättävän hyvässä kunnossa, sillä se oli täysin jouseton. Jostain pehmeästä materiaalista - luultavasti eläimen villasta - paksu kangas päällä. Sängyn päällä oli kauniisti koristeltu kassi.
Ave istui sängyn päälle ja otti kassin syliinsä. Se oli mitä luultavammin Aven matkakassi.

[Koji]

Luultavasti.
-----------------------------

Zahur nyökkäsi. Hän tahtoisi itselleen majapaikan edes joksikin yöksi, kun yöt olivat alkaneet viiletä talven tehdessä tulojojaan. Ja nuori egyptiläinen ei ollut tottunut niin kylmään ja meinasi jäätyä ulos. Kesälläkään öisin ei aina ollut lämmintä. Hän nukkui lähes joka yö ulkona ellei ole päässyt livahtamaan johonkin rakennukseen lämpimään. Harvemmin kumminkaan mitään luksusta sai kokea.
Poika nyökkäsi. Ainakin toisella oli paikka missä yöpyä.
Zahur katsoi yllättyneenä Avea. Saisiko hän jopa viettää yönsä tuolla? Ei moni ole tälläistä tilaisuutta tarjonnutkaan. Poika ilahtuikin suuresti asiasta.
"K-kelpaa kyllä." hän sanoi ja kipitti myös ovelle. "Kiitoksia kovasti." Za kiitti.
Zahur astui Aven jälkeen sisään ja katseli ympärilleen. "Ei se haittaa." hän sanoi. Ei Za edes ollut tottunut mihinkään valoihin sisätiloissa. Ennen yhtä päivää hän ei edes tiennyt mitä ne olivat, mutta eräs mukava vanha nainen oli selittänut hänelle.
Vaikka paikka olikin ränsistynyt ja hieman huonokuntoinen. Niin ei se haitannut poikaa ollenkaan. Hänestä tämä oli enemmän kuin tarpeeksi. Tarpeeksi hyvä hänelle.