|
|
Post by hewwo on Jul 22, 2009 3:44:00 GMT 2
//Koji-Chan ja Akapuppeli come hereee ~//
Emyr
Tywyll, pimeä, peitti jo kaupungin pieniä katuja, laskeutuen koko ajan laajemmalle ja laajemmalle alueelle. Yö valtasi taas kerran koko Tuonpuoleisen, ja yötä - yötä hallitsi kaikki yön olennot, niin sanotut pahat olennot.
Vaikka suurin osa olennoista pitivät yötä pahana ja päivää hyvänä, osa väestä osasi löytää myös hyvät puolet pahasta ja pahat puolet hyvästä.
Yö tarjosi pimeää verhoaan, mustaa aukkoaan, näkymätöntä polkuaan. Kaikki piilopaikkaa tarvitsevat saivat olla kiitollisia tästä yön mukana tulleesta pimeydestä, joka peitti kaiken alleen.
Päivä toi mukanaan iloa ja valoa. Valo antoi voimaa... Ilo tyytyväisyyttä.
Tänä yönä eräs pieni päivänsäteistä - eräs, jonka kuului elää päivisin - valvoi yötään näillä kapeilla kujlla. Hän halusi kuulua yön olentoihin.
Poika tuskin oli edes koulujaan päättänyt. Hän oli pieni, laiha ja ihan yksin. Mutta silti hän hymyili. Poika ojensi metallisen kätensä tarkasteltavakseen ja hymyili leveästi. Se toimi mahtavasti!
"Gwych...!" Poika kuiskasi itselleen omalla kielellään. Mahtavaa!
Hän oli muutama päivä sitten saanut cyborgikätensä valmiiksi. Monta tuskaista päivää siihen oli mennyt, mutta nyt kaikki se tuska oli palkittu uudella kädellä. Paremmalla kädellä! Vielä siinä oli hieman saatöä, mutta pohjatyö oli valmista. Kivulian kohta oli ohitse. Sitä ei tarvinnut enää koskaan tehdä uudestaan. Ja nyt... Hänen ei tarvinnut enää pelätä liittymästä "pimeälle puolelle". Hänhän oli kuin ne muut. Hän ei ollut enään heikko.
Poika, Emyr, ei malttanut odottaa milloin hän pääsisi kokeilemaan uutta kättään käytännössä... Emyr ei omistanut perhettä, ei ystäviä, hänellä ei ollut mitään menetettävää. Hänen mielestä hänen elämänsä oli täydellistä...
|
|
|
|
Post by Koji on Jul 22, 2009 12:09:52 GMT 2
Yksi noista pimeyden olennoista asteli eteenpäin kadulla. Mies oli hyvin kalpea, suorastaan kalman kalpea komeine kasvojeneen. Hänellä oli punaiset hiukset, sekä silmät. Hän oli se yksi pelätyimmistä pimeyden olennoista, jota oltiin varmasti vuosikaudet pelätty. Eli siis vampyyri. Vampyyri, jota pelättiin vain oman lajinsa takia. Ja se oli hyvinkin inhottavaa, mutta oli toki niitäkin, jotka eivät vihanneet vampyyreja. Oikeastaan hänen kaikki kaverinsa ja ystävänsä olivat ihmisiä tai jotain muita. Ainuttakaan toista vampyyria ei varsinaisesti tuntenut.
Aka oli tullut esiin piilostaan etsimään saalistettavaa, kun tänään oli se yö milloin tarvitsi verta. Mies oli tosin jo käynyt juomassa ja taas hän tunsi hieman huonoa omatuntoa tappamisesta. Jos voisi elää kunnolla eläimen verellä niin Aka tekisi niin, mutta eläimen veri ei mitään auttanut.
Hän huokaisi ja katsoi eteenpäin pimeyteen, pimeälle kadulle. Pian hahmotti jonkun pojan hahmon siellä, Emyrin. Aka mietti, että mitä tuollainen pikkuinenpoika nyt näin myöhään liikkuu ulkona. Punapää lähti kävelemään poikaa kohti ja pysähtyi vähän matkan päässä tästä. Hän ei vielä huomannut toisen cyporgikättä.
"Mitä teet tähän aikaan ulkona?" vampyyri kysyi.
|
|
|
|
Post by hewwo on Jul 22, 2009 15:20:22 GMT 2
Emyr laski kätensä alas ja katsoi pitkään tulijaa. Pieni, suloinen hymy nousi pojan huulille.
"Yritän säätää aikaeroo kohalleen."
Emyr naurahti ja nousi ylös katsoen hieman masentuneena miestä. Hän oli niin pitkä... Emyr ei uskonut, että vanhenisi enään kun oli jo kuollut.
Poika katseli miehen ulkonäköä päästä varpaisiin ja takaisin. Fampir? Mies näytti kovasti vampyyriltä... Aikoikohan tuo vampyyri syödä hänet? Emyr ei kuitenkaan uskonut siihen mahdollisuuteen. Emyr tappaisi tuon turhan ukkelin jos tämä yritti jotain...
"Oletko sä... Vampyyri?"
Emyr kuiskasi toiselle ja näytti todella pieneltä ja eksyneeltä. Mutta silti jokin voima pojassa sai näyttämään hänet vihaiselta ja väsyneeltä. Emyr oli vain täynnä vihaa. Ja tällä hetkellä hän tosiaan oli väsynyt aikaero totuttelun vuoksi. Tai siis, hän pyrki elämään vain öisin. Hän oli niin kyllästynyt katselemaan päivisin kuolleiden iloisia naamoja...
|
|
|
|
Post by Koji on Jul 22, 2009 20:52:08 GMT 2
Hmh? Aikaeroa. Mitä toinen oikein tarkoitti sillä. Yöneläjältä ei niinkään näyttänyt. Ihminenhän poika oli. Hassua, että edes uskalsi olla tähän aikaan ulkona. Oli niitä pahojakin vampyyreja ja poika olisi hyvin helppo saalis joillekkin.
Aka yllättyi ehkä hieman, kun toinen tiesi, että hän oli vampyyri. Turha asiaa sitten siis peitellä.
"Kyllä olen." mies myönsi.
"Mutta ei tarvitse pelätä, kävin jo juomassa." hän naurahti ja hymyili hieman.
Vasta sitten hän huomasi Emyrin toisen käden, cyporgikäden. Ei poika ihan ihminen ollutkaan. Toisaalta poika näytti pieneltä ja eksyneeltä täällä, mutta jotenkin samaanaikaan vahvalta ja ei-niin eksyneeltä. Kumma poika...
|
|
|
|
Post by hewwo on Jul 22, 2009 23:35:37 GMT 2
Emyr hymyili miehelle tyytyväisenä. Sepä kiva... Ei tarvinnut tuhlata voimiaan kehenkään turhaan vamppyyriin tänä iltana.
"Just just. Sepä kiva."
Poika nosti kyborgikätensä taas ylös.
"Eikö olekin hieno...?"
Emyr virnisti ja liikutti metallisia sormiaan. Ne liikkuivat sulavasti... Vasta öljytyt. Poika ihaili vielä hetken kättänsä katsoen sitten vampyyriä hymyillen.
"Mä olen Emyr. Kyborgi, jos huomasit..."
Emyr naurahti ilkeästi ja kiersi sitten Akan kerran ympäri.
"Entäs kukas sä olet?"
Poika tökkäisi Akan kylkeä normaalilla kädellään. "Ei sulla sattuis oleen jotain kattoa pään päälle? Kaduilla on ikävä nukkua..." Emyr kysyi aika töykeästi ja nojautui selkä edellä seinää päin, kuin myyden itseään. Katsoen toista viattoman näköisenä.
|
|
|
|
Post by Koji on Jul 22, 2009 23:54:34 GMT 2
Aka hymyili hieman. Ihan mukavaa, kun toinen ei pelännyt. Aika rohkea poika oli.
Hän katsoi nyt tarkemmin kyborgikättä. Aika hieno kyllä oli. Hyvin myös rakennettu, jos poika pystyi liikuttelemaan sormiakin. "On todella upea, kuka sen teki?" vampyyri kysyi. Ei hän nyt tiennyt, että Emyr itse oli sen tehnyt.
"Huomaan." punapää hymähti. Hän katsahti olkansa yli poikaan, kun tämä kiersi hänet. Oliko hän jotenkin erikoinen?
"Olen Aka." vampyyri esittäytyi ja jatkoi: "Hauska tavata Emyr."
"Valitettavasti ei ole." Aka vastasi. Kyllä hän oli aikonut jonkun kodin hankkia. Mutta olihan tässä ainakin yksi paikka minne voisi mennä melkein milloin vain. Yleensä on aina etsinyt jostain vain pedin itselleen, kadulla ei nukkuminen käy. Auringon takia.
"Eikö sinulla ole yhtään viileä, kun ei tämä yö kamalankaan lämmin ole." Aka kysyi ja toisella oli vielä vähän vaatettakin.
|
|
|
|
Post by hewwo on Aug 10, 2009 14:34:08 GMT 2
Emyr virnisti iloisena, toisen kehuessa luomusta. Ihan normaalisti, niin kuin lasten kuului tehdäkin. "Minä! Minä tein sen. Ilman apua, yhdellä kädellä..."
Emyr hymyili tyytyväisenä itseensä ja mulkoili vampyyriä viekkaasti.
Emyr huokaisi pettyneenä, kun ei löytynytkään helposti yöpaikkaa. Olisi kiva päästä nukkumaan ilman kipua, rauhallisesti, pitkään... Hän ei edes muistanut milloin oli viimeksi nukkunut kunnolla.
Emyr naurahti Akan valittaen jotain kylmyydestä ja vähäpukeutumisesta.
"Jahaa? Onhan mulla sentään paita päällä. Ja luuletko että mua kiinnostaa jos ilma on vähän viileetä kun olen tässä monta päivää kärsinyt kovasta kivusta, jota sinäkään et ole välttämättä kokenut."
Emyr nousee ja tulee ihan kiinni toiseen. "Etsi mulle yöpaikka tai sä saat toimia mun käden testikappaleena."
|
|
|
|
Post by Koji on Aug 10, 2009 19:19:48 GMT 2
Aka nyökkäsi hymyillen. Aika taitavaa, jos ihan itse teki. Hänellä itsellään ei riittäisi taitoa siihen. "Olet sitten hyvin taitava." vampyyri tokaisi. Punahiuksinen ei ollut ollenkaan hyvä missään rakentamisessa, mutta magiassa ihan hyvä kyllä.
"Kyllä tiedän aika hyvinkin kovasta kivusta. Kuolemani ei ollut mikään kivuton..." hän sanoi. Ei tosiaankaan... Ei ole mukava tunne, kun kaadetaan happoa suuhun. Äskeisestä päätellen tosin poikakin oli kokenut aika kovaa kipua.
Hän yllättyi hieman käskystä. Ei kovinkaan usein ihan tuollaiset kakarat ole pomotelleet.
"Katsotaan nyt... Kyllä taatusti joku yöpaikka löytyy."
|
|
|
|
Post by hewwo on Sept 4, 2009 8:42:49 GMT 2
Poika virnisti vampyyrille. Hyvä että toinen tiesi jotain kovasta kivusta... Emyr oli kitunut kuollessaan, ja sekä kuoleman jälkeenkin.
"Katsotaan... Pyh. Sä joko löydät mulle yöpaikan tai kuolet. Uudestaan. Revin raajasi irti yksitellen..."
Emyr hymyili suloisesti ja lähti kävelemään. "Etsi, poika, etsi!"
Kyborgi luotti voimiinsa täysin. Uudi käsi oli vihdoinkin valmis. Enää hänen ei tarvinnut vain uhota, vaan hän pystyi uhoamaan ja toteuttamaan uhkauksensakin. Olisi kyllä niin kiva päästä kiduttamaan jotakuta... Mutta jos nyt tuo vampyyriukkeli tekisi hommansa kunnolla, Emyrin täytyi tyytyä lykkäämään suunnitelmiansa.
|
|
|
|
Post by Koji on Sept 4, 2009 22:38:18 GMT 2
Jotenkin huvittavaa, kun pikkupoika uhkailee vampyyria XD
----------------------------
Aka on kärsinyt osan älämästään, enemmän henkisesti. Henkinen kipu on pahempaa, kuin fyysinen. Fyysistä voi jopa kestääkkin yksin, muttei henkistä. Onneksi ei olla enään yksin. Toivottavasti ei koskaan.
Vampyyri yllättyi hieman Emyrin uhkailusta. Kyllä hän ihan voisi sen yrittää etsiä, jos nätistikkin pyydettäisi. Ehkä kaupungin reunamilta löytäisi jonkun paremman yöpymispaikan... Tai ainakin sellaisen missä ei asu ketään, koska turhaan hän ei rupea tappamaan.
"Hyvä on, yritän." Punapää huokaisi ja lähti kävelemään.
|
|
|
|
Post by hewwo on Oct 3, 2009 13:00:15 GMT 2
//Jes, inspiraationi palasi ~//
Emyr tuhahteli ärtyneenä. Huimasi. Hänen täytyi kyllä myöntää, että hän tarvitsisi paljon lepoa... Oli ärsyttävää olla vielä näinkin heikko.
"Yrität? Toivon kyllä ihan vain sinun takiasi, että yrityksesi on yleensä tuottavaa."
Emyr lähti hoipperoimaan toisen perään. Maailma pyöri yhtä karuselli hänen ympärillään. Mutta piti vain jaksaa vielä hetki. Hänenkin täytyi yrittää - nimittäin piilottamaan väsymyksensä. Pieni häpeän puna nousi korostamaan pojan kalpeita, pisamaisia poskipäitä. Ketä vain hävettäisi tälläinen heikkous, poika ajatteli.
Emyr seurasi punapäätä yrittäen kävellä täysin suorassa, mutta välillä hänen jalkansa notkahtelivat saaden Emyrin horjahtamaan, mutta poika piti huolen siitä että ei kaatunut ihan maahan saakka.
Kun vihdoinkin saavuttiin talolle Emyr pysähtyi ja katsoi kun vampyyri avasi oven. Vihdoinkin...
"Kelpaa." Emyr huokaisi ja hoiperteli sisään taloon hieman iloisemman näköisenä.
"Hyvin tehty.. Näkemiin." Emyr mutisi väsyneenä ja kömpi sängyntapaiseen makaamaan vetäen joitain lakanoita päälleen.
|
|
