Post by Harza on Jun 15, 2009 17:01:43 GMT 2
Hautausmaalla oli hiljaista - mikä sinänsä ei ollut kovinkaan tavatonta, olihan paikka aika kuollut noin muutenkin. Vähän väliä tänne kutenkin ilmestyi pöllämystyneitä ihmis- ja eläinhahmoja ja variaatiot olivat suuret.
Eräskin liikemies puristi tiukasti mustaa salkkuaan rintaansa vasten ja ravasi pitkin askelin hyvin päämäärättömästi hautausmaata ristiin ja rastiin, aina välillä nostaen valahtaneita silmälasejaan.
Hautausmaan ylle oli laskeutumassa hämärä - se ei niin seurallinen hahmo, joka myöskin tuntui mutisevan itsekseen.
Hargelle tämä oli suurta hupia - viihdyttävää ajanviettettä sen kaikessa kattavuudessaan. Demoniuros vaihtoi istuma-asentoaan ja uroon häntä huiskahti kärsimättömästi. Kivi ei ehkä ollut mukavin istuin, mutta muutakaan ei ollut.
Liikemies oli jo hengastynyt, sen kuuli ja mies läheni löntystävin askelin etsien istumapaikkkaa. Harge höristi laiskasti korviaan. Pieni hymyn tapainen kiipesi hänen kasvoilleen ja valppaana demoni seurasi ilkeän laiskasti toisen ahdinkoa.
Ilmeisetsi raukka ei ollut ymmärtänyt kuolleensa ja saapuneensa Tuonpuoleiseen. Liikemies ei ollut myöskään huomannut demonin läsnäoloa.
Siksipä Harge odotti, virne kasvoillaan, istuen hiljaa siinä kivella ja ylimielisesti seuraten, miten toinen lopulta päätyisi kysymään neuvoa juuri hänen luokseen. Ja pian hengästynyt ja osittain pelokas liikemies äkkäsi kivellä istuvan mieshahmon ja pälyillen tätä olentoa hermostuneesti lähestyi häntä.
Liikemies seisahtui levottomasti aloilleen ja aloitti hieman änkyttämällä:
"Mi-missä on Londonstreet? Minulla on kiiretapaaminen esimiestiimin kanssa."
Hargen virne leveni asteen verran. Tästä alkoi hänen suuri hupinsa.
Demoni kumartui lähemmäs miestä ja kutsui tätä lähemmäs koukistamalla kynistä sormeaan.
Liikemies pälyili ympärilleen ja harppoi sitten lähemmäs.
"Kuule minulla on todella kiire, eikä oikein aikaa tällaiseen..."
Harge naurahti tummasti ja varoittamatta kahmaisi kourallaan miehen rintamuksesta kiinni ja veti aivan liki itseään.
"Täällä sinulla on kaikki aika. Usko pois, kuolleena on oikeastaan aika hauska elää, ellei juoksu katkea lyhyeen."
Mies tempoi itsensä irti, mutta oikeastaan Harge avasi nyrkkinsä ja äästi miehen horjahtamaan taaksepäin. Miehen salkut lensivät ja itse koko ukko heitti lähes kuperkeikan.
Nopeasti oli mies kammennut itsensä ylös ja lähti sudittaen karkuun.
Harge ratkesi röhöttävään nauruun ja heitti ivaa perään. Lopulta, saatuaan naurettua viimeisetkin hervottomat nauruntyrskähdykset, demoni pyyhkäisi kourallaan nenäänsä ja nousi venytellen ylös.
"Kaippa sitä täytyy lähteä perään, ettei tyyppi ihan eksy ja myöhästy tärkeästä tapaamisestaan", uroon ääni oli kaikkea muuta kun ystävällisen avulias ja silmät kiiluivat jo ahneina.
Eräskin liikemies puristi tiukasti mustaa salkkuaan rintaansa vasten ja ravasi pitkin askelin hyvin päämäärättömästi hautausmaata ristiin ja rastiin, aina välillä nostaen valahtaneita silmälasejaan.
Hautausmaan ylle oli laskeutumassa hämärä - se ei niin seurallinen hahmo, joka myöskin tuntui mutisevan itsekseen.
Hargelle tämä oli suurta hupia - viihdyttävää ajanviettettä sen kaikessa kattavuudessaan. Demoniuros vaihtoi istuma-asentoaan ja uroon häntä huiskahti kärsimättömästi. Kivi ei ehkä ollut mukavin istuin, mutta muutakaan ei ollut.
Liikemies oli jo hengastynyt, sen kuuli ja mies läheni löntystävin askelin etsien istumapaikkkaa. Harge höristi laiskasti korviaan. Pieni hymyn tapainen kiipesi hänen kasvoilleen ja valppaana demoni seurasi ilkeän laiskasti toisen ahdinkoa.
Ilmeisetsi raukka ei ollut ymmärtänyt kuolleensa ja saapuneensa Tuonpuoleiseen. Liikemies ei ollut myöskään huomannut demonin läsnäoloa.
Siksipä Harge odotti, virne kasvoillaan, istuen hiljaa siinä kivella ja ylimielisesti seuraten, miten toinen lopulta päätyisi kysymään neuvoa juuri hänen luokseen. Ja pian hengästynyt ja osittain pelokas liikemies äkkäsi kivellä istuvan mieshahmon ja pälyillen tätä olentoa hermostuneesti lähestyi häntä.
Liikemies seisahtui levottomasti aloilleen ja aloitti hieman änkyttämällä:
"Mi-missä on Londonstreet? Minulla on kiiretapaaminen esimiestiimin kanssa."
Hargen virne leveni asteen verran. Tästä alkoi hänen suuri hupinsa.
Demoni kumartui lähemmäs miestä ja kutsui tätä lähemmäs koukistamalla kynistä sormeaan.
Liikemies pälyili ympärilleen ja harppoi sitten lähemmäs.
"Kuule minulla on todella kiire, eikä oikein aikaa tällaiseen..."
Harge naurahti tummasti ja varoittamatta kahmaisi kourallaan miehen rintamuksesta kiinni ja veti aivan liki itseään.
"Täällä sinulla on kaikki aika. Usko pois, kuolleena on oikeastaan aika hauska elää, ellei juoksu katkea lyhyeen."
Mies tempoi itsensä irti, mutta oikeastaan Harge avasi nyrkkinsä ja äästi miehen horjahtamaan taaksepäin. Miehen salkut lensivät ja itse koko ukko heitti lähes kuperkeikan.
Nopeasti oli mies kammennut itsensä ylös ja lähti sudittaen karkuun.
Harge ratkesi röhöttävään nauruun ja heitti ivaa perään. Lopulta, saatuaan naurettua viimeisetkin hervottomat nauruntyrskähdykset, demoni pyyhkäisi kourallaan nenäänsä ja nousi venytellen ylös.
"Kaippa sitä täytyy lähteä perään, ettei tyyppi ihan eksy ja myöhästy tärkeästä tapaamisestaan", uroon ääni oli kaikkea muuta kun ystävällisen avulias ja silmät kiiluivat jo ahneina.
