Susia molemmat [Fuji] off

[Koji]

Pieni pelokkaan näköinen poika istui pienessä kippurassa erään talon vierellä. Vaatteet olivat repalaisemmat taas ja hieman kuivunutta verta oli jäänyt niihin. Ei toki pojan omaa verta, ehei. Vaan jonkun viattoman, joka oli jäänyt ihmissuden uhriksi. Zahur ei muistanut yhtään viime yöstä, joka oli ollut täysikuu. Ja tiesi siitä, että se oli taas tapahtunut. Hänestä oli muutunut se mitä itse pelkäsi. Za pelkäsi kaikkia vampyyreja, ihmissusia, demoneita... Ja nyt pelkäsi itseään, kun sai ihmissudelta pureman. Melkein kaikki pahimmat pelot olivat käyneet toteen. Za oli aina pelännyt kuolemaa, kun tiesi ettei varmaan saisi rauhaa sielulleen ja joutuisi kadotukseen. Kyn Zahan uskoi, että Anubis sitten punnitsisi hänen sydämmensä kuolemansa jälkeen ja tänne tulo oli järkytys. Mutta Zahur oliki päättänyt koittaa parantaa tapansa, että kun kuolisi täällä saisi sen rauhan.
Oikeastaan Tuonpuoleisessa elo oli kokonaan hankalaa pojalle. Täällä kaikki oli niin erilaista, kuin Egyoptissä. Talvellakin melkein jäädyttiin kuoliaaksi. Poika painoi päänsä polviaan vasten. Vielä, kun ei ollut ainuttakaan ystävää. Täällä nimittäin oltiin ihan yksin.

[Hiswa]

Suurikokoinen tummanruskea susi jolkotteli pitkin hiekkaista tietä. Sen korvat olivat valppaina ympäristön äänille, ja silmät rekisteröivät pienimmänkin epäilyttävän liikkeen. Suussa se kantoi hieman repalaista farkkushortsi paria.
Jacques oli joutunut, (harmikseen) muuttumaan susimuotoonsa, sillä hän ei ollut löytänyt mistään ruokaa tai suojaa. Huolimatta siitä että nuorukaisen ruumiinlämpö oli niin korkea ettei kylmä ilma häntä haitannut, hän oli huomannut miten helpompaa susimuodossa oli elää. Ei tarvinnut kuin metsästää jotain metsästä ja syödä se, ilman paistamista.
Normaalisti ajatus raa'an lihan syömisestä olisi kuvottanut Jakea, mutta muututtuaan susimuotoon ja kokeiltuaan metsästystä, tuo oli löytänyt siitä outoa rauhoitusta. Saaliin perässä juokseminen, ja juokseminen ylipäätänsä, oli nuorukaisen yllätykseksi ollut sen verran mukavaa että toinen ei ollut vielä syömisen jälkeen muuttunut ihmiseksi.
Ja miksi olisikaan? Ei hän tarvinnut ihmiskehoaan, kun ei hänen ystävänsä olleet siinä kirotussa paikassa, mihin hänet oli jonkun suuremman voiman avulla siirretty. Ja kaiken lisäksi suden aistit saivat hänet tuntemaan itsensä turvallisemmaksi, silmät näkivät pimeässä paremmin ja korvat kuulivat pienemmänkin äänen.

Nuorukainen pysähtyi äkisti. Oikealla puolella polkua, muutaman metrin päässä, hän näki hylätyn ja ränsistyneen talonrämän. Uteliaisuus vei hänen susipuolestaankin voiton, ja tuo jolkotteli kohti talon ovea. Hän oli juuri kerennyt nousta kuistille nuuhkimaan ilmaa, kun hänen eläimelliset vaistonsa iskivät kovaa ja hän pudotti housut lattialle.
Jokin, jokin oli niin lähellä että urossuden niskakarvat nousivat pystyyn, ja tuon rauhallinen ilme muuttui hampaat paljastavaksi irvistykseksi. Uros repäisi housut lattialta ja peruutti hitaasti pois kuistin luolta. Ihmisen verta, tuon kaikki aistit huusivat niin kovaa että ihminen suden sisällä joutui ravistelemaan itseään jottei hän ottaisi jalkojaan alle ja juoksisi henkensä edestä.
Jake ravisteli itseään henkisesti, yritti ottaa rauhallisesti henkeä suun kautta, mutta ällöttävä tuoksu tunki sen sieraimiin siitä välittämättä. 'Älä höpsi', tuo ajatteli itselleen ja pudotti housut kostealle nurmelle. Sitten se vielä kerran ravisteli päätään, ja otti korvat luimussa hitaita askelia kohti epämiellyttävän tuoksun lähdettä. Jake pääsi talon reunalle asti, kun se huomasi metrin päässä nuoren pojan repalaisissa vaatteissa. Vaatteissa jotka tuoksuivat verelle.
Nuorukainen nuuhkaisi ilmaa vielä kerran, ja huomasi myös jotain muuta. Poika haisi uhkaavalta, niin uhkaavalta että Jaken jokainen suden aisti pakotti uroksen korvat luimistumaan täysin niskaan, ja tuon asento muuttui uteliaasta puolustavaksi kyyryksi.

[Koji]

Zahur ei vielä mitenkään huomannut Jakea ja jatkoi vain mietiskelyään. Onneksi ilmat olivat muuttuneet lämpimämmiksi koko ajan. Za oli siitä hyvin onnellinen, kun lähes tulkoon kuumiin keleihin on tottunut. Sen takia talvi oli aivan kamala. Olisipa paikka mitä sanoa kodiksi tai joksikin sellaiseksi. Voisi vaikka koittaa täältä löytää hyvän asuinpaikan... Kunhan olisi edes jonkinmoinen katto pään päällä. Ja saisi sateensuojan ja paikan missä nukkua, muttei täällä uskalla nukkua, kun mikä tahansa hirviö saattaa tulla. Ja ei nyt tälläinen alipainoinen poika nyt mitenkään pysty puolustamaan sitten itseään, kun ihmissudekiskin muututaan vain kerran kuussa. Ja sekin on kamalaa, kun tuntuu että koko keho olisi tulessa. Koko keho paloi ja kun tuska oli ohitse niin ei enään voitu hillitä metsästysviettiään.
Ja seuraavaksi sitten herättiin verisenä aamuna. Za pelkäsi sitä puolta itsessään. Pelkäsi sitä, että jos saisi ystävän niin tappaisi tämän sitten vahingossa. Tai hävittäisi rakkaimman aarteensa. Ankh ristin minkä sai siltä yhdeltä mieheltä, joka otti Zan hoiviinsa. Poika puristi ristiä käteensä. Hän ei kestäisi jos se häviäisi.

Zahurin heräsi ajatuksistaan, kun kuuli läheltä vihaista murinaa. Hän nosti päänsä polvistaan ja vilkuili ympärilleen. Katse osui pelottavan näköiseen suteen. Hädissään hän nousi ja perääntyi muutman askeleen kauemmas.
Mitä nyt oltiin tehty? Miksi susi murisi hänelle? Hänhän ei tehnyt sile mitään. Za pysyi ihan hiljaa ja melkein liikkumattomanakin. Hyvä, että edes hengitti, kun hengitys oli melkein salpautunut. Miksi kävi aina näin...

[Hiswa]

Suden silmät, joista paistoi oudonlainen inhimillisyys, tutkivat ahnaasti pojan hahmoa. Tuo näytti olevan täysin peloissaan, mutta entäs jos se oli vain esittämistä? Matalaa murinaa kaikui uroksen rintakehästä, ja tuon kynnet raapivat maata uhkaavasti.
Jake siristi silmiään ja tuijotti epäilevästi poikaa joka nyt otti muutaman askeleen taaksepäin. 'Selvästi peloissaan, näyttää avuttomalta rääpäleeltä', tuo yritti rauhoitella susimuotoaan ja saikin itsensä perääntymään hieman ja lopettamaan tuon omiin korviinsakin pelkoa herättävän matalan murinan. Uros nuuhkaisi vielä kerran ilmaa yrittäen rauhoittaa aistejaan. Mikä ihme toisessa oli niin pahasti vialla? Sehän oli vain joku poika, mitä uhkaa hänessä muka oli?
Tummanruskea susi puri hampaansa yhteen ja yritti laittaa naamalleen mahdollisimman rauhoittavan ilmeen, kuitenkin hieman epäonnistuen kun suden vasen huuli uhkasi kaartua paljastaen terävät hampaat. Jake pudisteli hieman päätään, ja sitten taas keskittyi muutaman metrin päässä olevaan poikaan.
Ulkopuoliselle joka ei tiennyt asiasta mitään, susi saattoi vaikuttaa hyvin oudolta. Ensin tulee kuin hulluna murisemaan ja sitten perääntyy.
Jake otti vielä muutaman askeleen taaksepäin, ja vastoin kaikkia vaistojaan, istui alas yrittäen rentoutua. Tuon korvat nousivat melkein pystyyn, ja tuon lävistävä katse porautui suoraan pojan silmiin, kuin odottaen puhetta.

[Koji]

Zahur ei tiennyt miten pitäisi suhtautua tuohon murisevaan ja uhkaavaan suteen. Pitäisikö tässä nyt juosta pakoon. Ehkä olisi jotkut mahdollisuudet, koska oltiin aika nopeita, mutta sudethan myös olivat, vai olivatko? Mutta ei hän haluaisi kuollakkaan suden kynsissä, kun itse oli myös osaksi susi. Tavallaan puoliksi, mutta muututtiin vain kerran kuussa. Poika yllättyikin, kun susi rupesi hieman perääntymään. Ja kuin kamppailisi jotenkin itsnensä kanssa...
Miksiköhän se edes murisi hänelle? Miten tälläinen nälkiitynyt poika muka voisi olla mitenkään uhkaavan näköinen. Vai haistoikohan tuo susi sitten hänessä ihmissuden veren ja murisi siksi. Hän toivoikin niin paljon, että voisi olla jälleen ihan normaali ihminen, ettei tarvitsisi muuttua. Tai osaisipa edes hallita susimuotoaan, mutta se on niin pirun hankalaa. Za katseli varovaisesti Jakea, joka kävi istumaan. Mitä tämä nyt odotti? Katseen porautuessa Za käänsi katseensa nopeasti muualle. Hän ei pitänyt paljoa siitä, että häntä katsottiin suoraan silmiin. Se ahdisti. Pelkonsa takia taas ei pystynyt sanomaan mitään. Kumminkin poika päätti rohkaista mielensä ja aloitti hieman värisevällä äänellä: "R-rauhoitu... En tahdo sinulle pahaa." ehkä susi rauhoittuisi, jos hän rauhoittelisi sitä ja koittaisi olla itsekkin rauhallinen. "Jos olen reviirilläsi v-voin kyllä lähteä..." hän jatkoi ja peruutti varovaisesti pari askelta.

[Koji]

Vedän Zahurin pois, kun jumittaa liikaa
-----------------------