Hys, älä hätkähdä...

[Snap]

# Jaah Jammu Julieniensa kanssa tänne kiitos ^^ #

Täysi, juustonkeltainen kuu kumotti Tuonpuoleisen sametinmustalla taivaalla kilpaa tähtien kanssa ja yö olisikin takuulla ollut hyvin valoisa, elleivät paksut ja suuret pilvilautat olisivat ahkeraan tahtiin purjehtineet taivaan poikki salvaten tuon vaalean valon laskeutumista Tuonpuoleisen ylle.

Skelton - nojaillessaan erään Pikkukaduilla sijaitsevan rakennuksen katolla olevaan vesisäiliötä vasten, kätkeytyen samalla läheisen kattoulokkeen heittämiin varjoihin - ei erityisemmin pitänyt näin pimeistä öistä, ei ollenkaan siinä tapauksessa jos sen aiheuttama huono näkyvyys oli suuri riskitekijä hänen toimeksiantonsa onnistumisessa. Mutta minkäs teit...? Valtaosa Tuonpuoleisen vampyyreistä liikkui ainoastaan yön laskeuduttua ja ainoastaan muutamaa poikkeusta heistä saattoi nähdä käpöttelemässä kadulla kirkkaassa päivänvalossa.
Ikäväksi onneksi tämä kaveri ei kuulunut tuohon alaryhmään.
Hän oli ennen tätä yötä tarkkaillut uhriaan etäältä, mikä oli kaikkein viisainta kun vastassa oli vampyyrin kaltainen olento. Ensinnäkin niiden kykyskaala oli hyvin laaja, joskaan se ei merkinnyt että jokainen yksilö osaisi kaikki Yön Lapsille tittelöidyt temput. Se oli jo itsessään hyvä syy etukäteen tarkkailuun ennen varsinaista iskua; jotta oppisi, mitä vastustaja osaisi, mitä ei ja suunnitella toimensa sen pohjalta. Sillä tällä työalalla oli hyväksi onnistua ensiyrityksellä, sillä toinen mahdollisuus olisi hyvin paljon vaikeampi saada, jos sen saisi ollenkaan.

Niinpä Skelton oli nyt muutaman yön uhrinsa seurailun jälkeen asettunut tällä pikku tähystyspaikalleen, josta saattoi nöhdä hyvin joka suuntaan tulematta kuitenkaan itse nähdyksi.
Kaikeksi onnekseen tyyppi, jonka tappamisesta hänelle oli maksettu, oli rutiininomainen heppu. Tällä oli vain pari metsästysreittiä, joita tämä aina käytti ja molemmat kulkivat tämän pisteen kautta. Pikkukadut taisivat tosiaan olla suosittua vampyyrien ruoka-aluetta, sillä niiden sokkeloissa jos missä parani yllättää uhrinsa...

[Jammu]

Ilta tosiaankin oli täydellinen. Ainakin vampyyrille ulkonaliikuskeluun. Taivas oli selvästi tummenemassa entistäkin enemmän ja sekös sai ainakin tämän vampyyriherran varsin hyvälle tuulelle. Ullakkoasunnon ikkuna aukesi ja samassa vampyyri löysikin jo jalkansa kivetykseltä. Hetkeksi mies jäi paikalleen tarkkailemaan oliko kukaan sattunut näkemään häntä. Selvästikin tämä katu oli jälleen kerran tyhjä ja vampyyri saattoikin lähteä matkaan hitain, lähes kuulumattomin askelin. Kädet lipuivat selän taakse herran liikkuessa rauhallisesti pieniä katuja pitkin. Vain muutama yön kulkija tuli matkalla vastaan, eikä Julien viitsinyt kertaakaan pysähtyä. Kohteliaan nyökkäyksen hän kyllä soi jokaiselle ohikulkijalle, herralla kun sattui löytymään käytöstavat.

Erään tien päässä Julien seisahtui paikalleen. Mies nuuhkaisi ilmaa hivenen aiempaa tarkemmin. Mies haistoi samaan aikaan jotain varsin miellyttävää ja jotain todella outoa. Miellyttävä tuoksu veti vampyyria tuolle kujalle, mutta jokin hieman arvellutti. Kerran selkänsä taakse vilkaistuaan mies päätti kuitenkin jatkaa tuolle kadulle. Kädet vain eivät enää olleet selän takana, vaan nyt ne kulkivat askelten mukana sivulle. Vampyyrin aistit olivat varsin tarkat ja pian se pysähtyikin paikalleen sulkien silmänsä. Jokin haisi kummalta, se oli varma. Ja jossain lähellä se oli. Haju sai vampyyrin suunpielen hivenen nousemaan inhosta. Kuinka joku saattoikin pilata niin kauniin veren tuoksun olemalla sen tiellä.

//Hope you can get something out of this :'>

[Snap]

# Why, of course I can make something up, don't you worry ^^ #

Yö vain synkkeni synkkenemistään ja vieno tuuli ylitti kattoa ja tarttui Skeltonin huiviin, jonka toinen oli kietonut tiukasti kaulansa ympärille. Silmäkuopat tarkkailivat keskittyneesti ympäristöä, kunnes viimein havaitsivat liikettä katutasolta, kun pitkä hahmo astui esiin varjoista.
Skelto siirsi heti painonsa molemmille jaloilleen ja hänen huomionsa kiinnittyi tulijaan kokonaan.
Yksityiskohtien etsiminen olisi nyt turhaa puuhaa, kiitos pimeyden, joten Skelton joutui käyttämään laaja-alaisimpia käsitteitä yrittäessään arvioida, oliko kyseessä hänen maalitaulunsa vai joku paikalle sattunut ohikulkia (niitäkin nimittäin oli paikalle tupsahtanut).
Pituus ja ruumiinrakenne ainakin täsmäsivät... Skeltoi uskoi myös erottavansa hyvin pitkät hiukset, jotka olivat heiluneet tulijan perässä, ennen kuin tämä oli äkisti pysähtynyt.
..Aijai,äkillinen pysähtyminen oli aina paha juttu, sillä se hyvin useassa tapauksessa merkitsi sitä, että toinen oli aavistanut jotain olevan pielessä. Tähän mennessä kukaan "ohikulkija" ei ollut vielä seiahtunut hänen kohdallaan, joten sekin laittoi hieman ajattelemaan...
Skelton teki päätöksen - parempi pelata varman päälle kuin surra myöhemmin menetettyä tilaisuutta.

Jo valmiiksi ladattu Colt kohosi ja sen piippu tähtäsi tuohon kadulle seisahtuneen hahmon rinakehään (helpoin alue osua tässä pimeydessä ja tältä etäisyydeltä). Hänellä ei ollut tietoa aiheuttaisivatko aseen lippaassa olevat pyhällä vedellä täytetyt, räjähtävät hopeakärkiset luodit kuolettavaa vahinkoa vain kuuluiko tuo tyyppi klassikkoluokkaan, jonka sai hengiltä vain ja ainoastaan vaarnalla, mutta oli kummin tahansa, takuulla osuma tekisi edes jollain tapaa kipeää.
Ja ajatuksenahan oli ensin varmistaa toisen pakenemiskyvyttömyys ennen kuin siirryttiin itse asiaan.
Eagle laukesi ja sen laukaus kajahti läpi hiljaisen yön - ja sitä seurasi nopeasti kaksi muuta, aseen piipun osoittaessa niillä noilla kerroilla hivenen alemmas luurankoveikon tähdätessä kohti toisen jalkoja.

# ..ja ihan tiedoksi, Skeltonille ei ole suinkaan maksettu Julien päästä xD Hahmosi nyt vain sattui väärään paikkaan väärään aikaan - erehtyminen on inhimillistä säkkipimeässä >#

[Jammu]

Julienin nenä nyrpistyi entisestään, sillä tuuli jostain syystä tuntui tuovan tuota löyhkää yhä vain lähemmäs. Sepä suloista, juuri kun mies oli kuvitellut pääsevänsä jatkamaan matkaansa. Vampyyrin oli pakko avata silmänsä nähdäkseen mistä kummasta moinen haju oikein leijaili. Vaikka vampyyri näki erinoimaisesti pimeässä, niin ei tuo tuntunut saavan kunnon otetta siihen mitä katsoi. Mies tiesi tasan mihin kohtaan katsoa, mutta vain epämääräiset varjot osuivat silmään. Oh jesus, Julien ei pitänyt tällaisesta lainkaan.
Vampyyrin korvat ehtivät rekisteröidä varsin epämukavan ja epämielyttävältä kuulostavan äänen varjosta. Julien ei pitänyt aseista ja hivenen sähähtäen se lehähti muutaman metrin vasemmalle ehkä hivenen liian myöhään.

Vampyyri sähähti polvistuessaan maahan. Toinen käsi tarttui jonnekin kyljen tienoille toisen pitäessä tukea maastaa. Mitä ihmettä hän nyt oli tehnyt ansaitakseen sauhuavat luodit sisuksiinsa. Mies sulki silmänsä kiinni samalla kun yksinäinen luoti ponnahti ulos toisesta jalasta. Ylävartalossa oleva yksilö olisi hivenen hankalampi, mutta miehellä ei nyt ollut aikaa siihen. Katse meinaan oli naulittu varjoon, jossa epäilemättä oli joku, jolla oli jotain häntä vastaan. Pssh, säälittävää hyökätä varjoista.
''Voit jo näyttää pelkurimaisen naamasi'', vampyyri murahti ja koetti olla keskittymättä kipuun, jonka tunsi samalla, kun luoti etsi tietään ulos vampyyrin sisältä. Tunne oli varsin ilkeä.


//Inhimillistä ei-ihmisille<3

[Snap]

Ei vampyyrin olisi erikseen tarvinnut häntä "kehottaa" tulemaan esiin piilostaan. Havaitessaan kaksi kolmesta laukauksesta osuneen enemmän tai vahemmän kohtalaisesti ja lopputuloksesta päätellen niiden aiheuttaneen edes jonkinsorttista vahinkoa Skelton astui ihan omatoimisesti näkyviin tehdessään nopeaa reittiä alas katolta. Taktisesti hän oli valinnut rakennuksen, jonka tasakatto oli aika matalalla ja talon seinää vasten asetettu puulaatikkopino, joita pitkin Skelton pääsi näppärästi hyppimään alas päätyen tuossa tuokiossa katotasolle vain muutaman metrin päähän haavoittuneesta vampyyrista. Pimeydestäkin huolimatta saattoi selkeästi nähdä, miten hänen kannattelema pistooli osoitti suoraan vampyyrin otsaan.
Skelton kuulosti tuhahtavan toisen sanoille, ottamatta niitä lainkaan henkilökohtaisesti - oli häntä kutsuttu pelkuria pahemmaksikin, joten mitä pienistä loukkaantumaan? Ja itse asiassa - jos hän vain viitsisi käydä asiasta kinaamaan - hänellä olisi erittäin hyvät argumentit kumota tuo väittämä tykkänään. Jos hän todella olisi pelkuri, hän ei todellakaan hankkisi elantoaan keinoin kuten nyt teki... Ehkä hän luultavasti tekisi kukka-asetelmia....
Skelton otti vain muutaman askeleen lähemmäs, mutta pysähtyen sitten tahtoen säilyttää kunnollisen välimatkan siltä varalta, että tuo tyyppi vetäisi jotain yllättävää hihastaan.
"Vampyyrin suusta tuollainen nimittely kuulostaa hieman oudolta", luuranko sanoi ääni tasaisena, ikään kuin olisi jutustellut teekupposen yli, "Olin aina elänyt uskossa, että teikäläiset tykkäävät yhtä lailla käydä varjoista uhrinsa kimppuun antamatta mitään ennakkovaroituista. Vai onko tämä niitä asioita, jotka eivät tunnu kivalta enää kun ne kapsahtavat omaan nilkkaan?"

[Jammu]

Julien ei voinut liikuttaa katsettaan hetkeksikään toisen suunnalta. Vaikka toista ei kunnolla vielä erottanutkaan, tiesi vampyyri tasan tarkkaan miltä suunnalta äänet ja hajutulivat. Samanaikaisesti mies ohjasi luotia sisältään hitaasti. Homma olisi ollut paljon nopeampaa mikäli ei olisi tarvinnut keskittyä samalla aivan johonkin muuhun. Vaikka Julieniin olikin osunut, oli vampyyri paikallaan kuin kivi, odottaen pyssysankarin näyttäytymistä. Sitä ei todellakaan tarvinnut odottaa kauaa, eikä näky kyllä ollut sitä mitä Julien olisi odottanut.
Vaikka otus jäi kauas, nyki Julienin suunpieli taas. Jos <i>tuo</i> koskisi häneen, niin Julien joutuisi varmaan desinfioimaan itsensä tuhanteen kertaan. Miestä puistatti, haju oli enteillyt pahaa, mutta että noin pahaa. Julien tosissaan alkoi jo toivoa, että uusi tuttavuus jäisi sinne missä oli, eikä näyttäytyisi yhtään enempää. Julien oli aivan liian herkkä rumuudelle.
''Pssh, oudolta? Kuka on sanonut, että uhrien kimppuun käydään varjoista. Pelkkiä oletuksia'', Julien tuhahti. Ehkä hänen ei kannattaisi selittää koko elämäntarinaansa eteenpäin, mutta oli silti töykeää olettaa Julienin kaltaisesta herras miehestä jotain tuollaista, joten miehen oli aivan pakko puuttua asiaan.
''Henkilökohtaisesti itse nautin syömisessä eniten juuri siitä, että saan ensin tarjota drinkin, kuutamokävelyn tai mitä tahansa milloinkin mieli tekee''

//...Voin vaan kuvitella Skeltonin päivänvalossa pienessä puodissa häräämässä kukka-asetelmia ja koristelemassa tätien hattuja

[Snap]

Skelton virnisti - eikä nyt ainoastaan ulkoisesti (sillä mitäpä muutakaan hän saattoi tehdä lihaksista paljaalla kallollaan?) vaan myös henkisesti; hän huomasi heti milloin hänen ulkonäkönsä herätti muissa inhon kaltaisia tuntemuksia, olihan noita tultu kohdatuksi jokunen joukko pitkän "elämän" varrella.
...Itse asiassa niin paljon, ettei hänen tarvinnutkaan nähdä toisen kasvoja ja niiden poikki risteileviä ilmeitä, vaan hän pystyi päättelemään sen jo toisen ruumiinkielestä.

Skelton kallisti päätään toisen sanoille.
"Ah, olet niitä herrasmiesvampyyrejä? Olen tavannut heidänlaisiaankin..."
...Vaan nyt tämä laittoi Skeltonin miettimään. Hän oli itse todistanut (jos sanan käyttö nyt hänen kohdallaan sallittiin) omin silmin tappokohteensa ruokailutottumukset ja ne olivat kaikkea muuta kuin hienovaraiset, vaikka kyseisen vampyyrin ulkonäkö oli antanutkin muuta olettaa. Jos tuo tyyppi ei nyt valehdellut ruokatavoistaan, tässä oli ehkä saattanut käydä pikkuriikkinen virhe...
Olisi yksi keino varmistua asiasta.
"Vaikutat hepulta, jolla on hyvät hoksottimet - joten takuulla olet ymmärtänyt tämän hetkisen tilanteesi ja minun tuskin tarvitsee enää todeta tähän mitään "liikkumatta" tai "yksikin-väärä-liike-ja-pamahtaa" -kliseevaroituksia...", Skelton tokaisi astellen vielä hieman lähemmäs, pysähtyi sitten ja kohotti vapaata kättään loihtien sen kämmenelle kirkkaan sinisen liekin. Pieni kaistale pikkukadusta oli hetkeksi valaistu tuolla loimutulella, niin että niin vampyyri saattoi selkeästi nähdä yksityiskohtaisesti Skeltonin piirteet kuin luuranko saattoi nähdä toisen. Ja sinisten silmien katse tuntui eritoten kiinnittyvän vampyyrin kasvoihin, kuin etsien sieltä jotain erityistä...
...Ei vasemman silmän poikki kulkevaa hennon punaista arpea.
"Oh", Skeltonilta lipsahti lyhyt äänähdys jollaisia ihmiset yleensä päästivät kun tajusivat kotonaan kauppakassejaan purkaessaan ostaneensa vääränlaista maitoa. Hän antoi liekkipallonsa hiipua sammuksiin ja aseen piippu nousi osoittamaan toisen pään sijaan kohti taivasta. "Kaippa tällaistakin voi sattua..."

# *repeää kuvalle* ...Juuh - Takuuvarmasti Skele olisi etsiytynyt sille alalle, ellei olisi ollut muita suunnitelmia xD #

[Jammu]

Julienia puistatti. Jos hän ei tuntisi olevansa pienoisessa vaarassa, hän olisi varmasti nyrpistellyt nenäänsä kahta kauheammin ja kiljunut toista pysymään vähintään kymmenen metrin päässä. 'Neiti' Julien ei vain tuntunut mitenkään sietävän mitään, mikä oli hänen standardejensa mukaan iljettävää tai vastenmielistä.
''Kai sitä voi niinkin sanoa'', Julien vastasi vain vastatakseen. Kaikki ajatukset olivat keskittyneet tuohon luisteen olentoon, jota vampyyri ei halunnut edes sen tarkemmin tarkastella. Voisi painua vaikka samantien piiloon, sillä miehen sydän ei kestänyt shokkeja. Tai pikemminkin se ei olisi kestänyt, jos mies olisi elossa omassa aikakaudessaan, eikä keskellä muutenkin sekavaa sakkia, vampyyrina.
Sinisen valon leimahtaessa, Julienin oli pakko irvistää. Hän näki toisen kasvot ja koko olemuksen liiankin tarkkaan. Viimeinkin luoti tipahti hiekkaan, mutta aivan vielä ei vampyyri noussut ylös. Vasta kun kuvottavuus oli välinpitämättömästi selittänyt sanoja, joiden merkitystä mies ei tajunnut edes ajatella ja nostanut aseensa ylös, vampyyri nousi rivakasti seisomaan.
''...Jos voisin oksentaa, niin olisin varmasti sen jo tehnyt'', Julien valitti ja koetti kaikkensa pitääkseen katseensa luurangossa. Halu kääntää katse pois oli harvinaisen suuri. Toisen iljettävä ulkonäkö meinasi viedä ajatukset aivan muualle siitä, mitä juuri oli tapahtunut. Vampyyri veti kuitenkin syvään henkeä ja tarttui hetkeksi kiinni nenästään. Haju oli jo aivan liikaa aralle nenälle.
''Sattuu mitä? Sitä että näet pitkätukkaisen tyypin barbiena ja ammut sen vain, koska sinulla on jotain lapsuuden traumoja'', Julien kysäisi päästäessään samalla nenästään irti ja irvistäessään uudemman kerran.

//I don't know if this post makes any sense, but x'D

[Snap]

Ei Skelton toisen käytöksestä jaksanut pahastua, vaikka se olikin hänen mielestään jo huvittavalla tavalla hieman ylilyövää. No ehkä luuranko oli kammottava, mutta että se saisi vatsan kääntymään nurin?... Hänhän oli sentään siisti, puhtaaksi kaluttu luuranko. Ei riippuvaa ihoa tai suolenpätkää missään eikä hänen käsivartensakaan olleet vielä ennättäneet mätänemisvaiheeseen, sillä hän aina pyrki hankkimaan uudet kun se kynnys ylittyi liiaksi.
Joillakuilla ei sitten ollut mitään sietokykyä...

Skelton hymähti vampyyrin viimeisille sanoille.
"Hyvä arvaus mutta metsään meni", hän kommentoi, eikä voinut olla mielessään ihmettelemättä, että mikä ihme mahtoi olla 'barbie'... Jokin uusi eläinlaji Kuolevaisten maailmassa?
"Tässä vain kävi niin hassusti, että taisin tehdä pikku erehdyksen. Et ollutkaan kaipaamani henkilö, vaikka yhdennäköisyyttä löytyykin. Tämmöinen ei yhtään ole minun tapaistani, taidan ehkä olla virkavapaan tarpeessa...", luuveikko päivitteli, kuin tässä olisi tapahtunut vain jokin epämukava kömmähdys, jolle he molemmat kuitenkin nauraisivat jo huomenissa.

[Jammu]

//Gah, kesti, sry. Oon ollu vähä väsyny pääsykoetöitä tehdessä :'D

Julienia todellakin oksetti. Edes omien hajuvesien haju ei enää auttanut peittämään mitään ja miehen oli taas pakko ottaa nenästään kiinni. Toisella kädellään mies uskaltautui jo pyyhkimään pölyjä vaatteistaan, sillä näytti jo siltä että välitöntä vaaraa ei olisi. Vampyyri pysyi kuitenkin vielä valppaana, sillä toinen oli sentään ampunut häntä kolmesti, joten pieni varovaisuus piti pitää. Sitä paitsi toisen ulkonäkö ja liian rento asenne aiheuttivat sen, että Julien ei voisi varmaan koskaan rauhoittua moisen seurassa.
''Erehdyksen? Juuri sitä iltaani kaipasinkin'', Julien huokaisi päästäen taas nenästään irti. Hänen oli vain pakko sietää hajua juuri nyt tai muuten hän näyttäisi täysin pölvästiltä. Ylähuuli tosin ei tuntunut ainakaan tottelevan, vaan se pysyi itsepäisesti hivenen ylhäällä toiselta puolelta.
''Kaikki tarvitsee joskus lomaa. Sinä ehkä 'elinikäisen''', Vampyyri tuhahti. Ei ollut kovinkaan kilttia ampua tuntematonta. Sitä paitsi sepä olisikin ollut hauskaa, jos Julien olisi kuollut virheen vuoksi. Ei luurangolle varmaan mikään ongelma, mutta Julienille kyllä. Hän ei ollut vielä valmis luopumaan näistä pienistä iloista.
''Mitä jos olisitkin onnistunut tappamaan meikäläisen? Sittenkö olisi vain hyvä mieli ja etsisit sen oikean? 'Hups, vahinko, ei voi mitään'. Pssh'', vampyyri ärisi hivenen jo tuohtuneena.

[Snap]

# Ei mittee - ymmärrän varsin hyvin pääsikokeiden tuoman kiireen ^^ #

"Jotain sinnepäin, luultavasti", Skelton myönsi vampyyrin viimeisille sanoille ja puhui yhtään vähättelemättä; jos hän olisi tosiaan erheessä mennyt tappamaan toisen, tuskin hän olisi yöuniaan siitä menettänyt. Sikäli mikäli jos hän olisi nukkunut.
"Vaan mitä siinä valitat? Olisit vain tyytyväinen etten tähdännyt päähäsi", Skelton sanoi ja naurun saattoi selkeästi kuulla tämän äänestä, vaikkei luuranko suoraan hohottanutkaan päin toisen kasvoja.

...Mutta asiasta toiseen - hän ei voisi jäädä tähän näkösälle sillä hänen oikea kohteensa saattoi vielä ilmaantua paikalle minä hetkenä hyvänsä. Toisaalta hän ei voinut jättää tuota snobia jälkeensä, sillä jos tämä kotaisi hänen uhrinsa ja äityisi valittamaan - sillä tämä tosiaan vaikutti tyypiltä, joka valitti - tälle miten oli joutunut puolituntemattoman ampumaksi... No sanotaanpa nyt vain näin, ettei Skelton toivonut kohteensa saavan syytä ryhtyä ylttiömäisen varovaiseksi ympäristönsä suhteen - toinen voisi vaikka muuttaa saalistusreittiään ja hän joutuisi jäljittämään tämän uudestaan!
...Ja eikä toisen tappaminenkaan nyt oikein innostanut - toinen ei ollut vielä onnistunut ärsyttämään häntä niin paljon. Itse asiassa toinen käytös ja jutut vain huvittivat häntä. Sitä paitsi tyyppien umpimähkään ampuminen ilman pienintäkään tietoa siitä, keitä he olivat ja etenkin keitä he tunsivat, oli kovin harkitsematonta. Ei hän nyt sentään etsimällä etsinyt lisää kiukkuisten kuolleiden nimiä "jätä kutsumatta juhliin" -listalleen.
"Herrasmiesvampyyriksi sinulla on kyllä aivan karmeat tavat - eikö kukaan ole opettanut sinua olla vääntelemästä naamaa muiden seurassa? Vai onko sinulla sitruuna kielen alla?", Skelton ei voinut olla nälväisemättä huvikseen vaikka tiesi vallan hyvin, mistä toisen nyrpeä ilme johtui. Se oli ikään kuin kirjoitettuna vampyyrin otsalla.