Mitä helvettiä teen tääällä? [ sovittu ]

[Koji]

"No hyvä." Aka sanoi. Hän olikin ollut niin varovainen kuin pystyi, että ei muuttaisi toista vampyyriksi. Ei punatukkainen ketään väkisin tahtonut muuttaa ehkä olisi muuttanut, jos joku olisi joskus pyytänyt sitä.
"Elämäni vai..." hän mutisi ja ei tiennyt mitä sanoa. Ei se erikoistakaan ollut ja ei kamalan kivaa.
Mutta toinen vaikutti viattoman uteliaalta, joten kai jotain voisi kertoa. "No ei ainakaan hirveän erikoista tai en tiedä, mutta ei se kamalan onnellistakaan ollut. Ajalla milloin elin pelättiin kamalasti ainakin vampyyreja." Aka kertoi.

[ein]

Dan kuunteli toista mielenkiinnolla ja tunsi jonkinlaista myötätuntoa vampyyriä kohtaan. Ihmisethän tuntuivat todella pelkäävän kaikkea erilaista. Tosin oli vampyyreillä omakin osansa pelätyiksi ja vihatuiksi tulemiseen. Mutta Aka ei vaikuttanut sellaiselta vampyyriltä...
''Minun vanhempani kuolivat kun olin pieni... tai isästäni en tiedä. Näin hänet viimeksi parivuotiaana, ennen kuin muutin äitini mukana Islantiin. Isäni oli Irakista... Muutin opiskelemaan lukioon Englantiin ja valmistuin ensihoitajaksi, mutta jäin pari kuukautta myöhemmin rekan alle...'' Dan kertoi lyhyesti elämänkertansa.
''Täällä olen ollut vain pari viikkoa...'' poika lisäsi hymyillen, eikä oikein itsekkään tietänyt miksi.

[Koji]

Aka ei tiennyt miltä tuntuu menettää jompi kumpi vanhemmistaan. Hän menetti tyttöystäänsä ja tappoi isoveljensä. Mutta ei tuntunut mukavalta, kun vanhemmat eivät hyväksyneet. Hän oli varmaan ollut melkein vuoden, ei ihan. Muutaman kuukauden päästä varmaan olisi.
"Et haluaisi kokea sellaista kuolemaa kuin minä..." Aka sanoi hiljaa.
"Itse olen ollut täällä lähemmäs vuoden, mutta tosin vasta muutaman kuukauden päästä olen ollut vuoden." vampyyri kertoi.

[ein]

Toisen puhuttua omasta kuolemastaan lauseen verran Dan tajusi kuinka julmia ihmiset olivat. Vampyyreitähän oli tapettu varsin julmalla tavalla, ainakin hänen tietämänsä mukaan. Jotkut tosin väittivät että kaikista julmin tapa oli ainoa tapa saada vampyyri hengiltä.
Dan nyökkäsi mietteissään toisen jatkaessa puhumista. Poikaa oli yhtäkkiä alkanut häiritsemään mitä hänelle itselleen tapahtuisi sitten kun hän kuolisi Tuonpuoleisessa.

[Koji]

Vampyyreita pystyi oikeastaan tappamaan vain parilla tavalla. Antamalla auringon valon polttaa... Antaa kuolla verenhukkaan tai vaikkapa puuseiväs sydämmen läpi. Itse hän kuoli pyhällä vedellä terästettyyn lampaanvereen. Aka pystyi muistamaan sen tuskan minkä oli kokenut.
"En tiedä edes voinko kuolla täällä. Tai ainakaan siten miten vampyyrit tapetaan yleensä." hän sanoi rikkoakseen hiljaisuuden.

[ein]

Dan katsoi toista hiukan hämmästynyt ilme kasvoillaan. Aiemmin, kun hän oli vasta saapunut Tuonpuoleiseen, hänelle oli kyllä kerrottu että jotkut Tuonpuoleisessa kuollessaan vain katoaisivat. Lakkaisivat olemasta. Mutta se taisi olla demoneista. Dankatsoi Akaa mietteliäänä, yrittäen tulkita toisen sanoja. Kenties tämä olisi jollain tapaa samanlaista?
''Minä... pelkään kuolemaa. Vielä ennen tänne joutumistani en pelännyt. Uskoin Jumalan olevan suopea minua kohtaan... Mutta vasta nyt olen tajunnut kuinka itsekäs olin ajatellessani niin... Omista.. paheistani huolimatta...'' Dan sanoi, minkä jälkeen naurahti hiukan hermostuneesti.
''Tosin sinulla on kai ollut vaikeampaa...'' poika lisäsi nopeasti ettei toinen luulisi hänen yrittävän kerjätä sääliä.

[Koji]

Aka ei itse tiennyt, että pitäisikö uskoa Jumalaan tai sellaiseen. Olisihan se outoa, jos vampyyri uskoisi. Ja ei ollut mitään järkeä edes olla toisaalta kiltti, jos tekojensa takia päätyy johonkin paikkaan. Yksi paikka oli vain hänelle. Enemmänkin hän uskoi, että kun täällä kuoli syntyisi uudestaan jonain muuna.
"Se on normaalia, että pelkää kuolemaa. Vaikka en itse niinkään usko mihinkään korkeampaan voimaan... Niin uskon kyllä, että sinä tulet pääsemään taivaaseen. Ei kukaan voi olla täydellinen ja olla omistamatta mitään paheita." punahiuksinen sanoi hieman hymyillen. Ja aka tosiaan tarkoitti sanojaan. Olihan toinen pelastanut hänen henkensäkin.
"Miten nyt oottaa..." hän mutisi.

[ein]

Dan punastui aavistuksen verran toisen puhuessa ja nyökkäsi hieman ujosti.
''Yritän korjata virheitäni. Nyt kun on vielä aikaa,'' Dan sanoi ja hymy ilmestyi taas hänen kasvoilleen. Akan auttaminen oli ollut tähän mennessä hänen suurin hyvä tekonsa ja poika tunsi olevansa melko kiitollinen siitä että oli saanut hyvän madollisuuden auttaa vampyyriä.
''Minä olen tottunut paljon helpompaan elämään kuin sinä,'' Dan sanoi vastaukseksi toisen viimeisimpään lauseeseen hymyillen.

[Koji]

"Joktut sanovatkin, että täällä voi korjata virheensä. Tosin vampyyrina sillä ei ole väliä - " Aka huokaisi ja jatkoi: "Kun me vampyyrit emme voi päästä taivaaseen. Jotkut väittävät, että olemme muka kääntyneet Jumalaa vastaan. Heh... Mitä minä vaikka voin sille, että olen vampyyri? En mitään. Olen aina ollut." hän selitti. Akalla ei ollut mitään Jumalaa ja uskovaisia vastaan ei tosiaankaan, kun taas joillain oli paljonkin. Mutta se oli kyllä epäreilua, että vampyyreille, ihmissusille ja demoneille ei annettu tavallaan mahdollisuutta parantaa tapojaan.
"Teillä ihmisillä onkin helpompi elämä, tai siis tavallaan. Teidän tarvitsee vain huolehtia, että syötte ja juotte. Niin pystytte elämään..." Aka sanoi. Vampyyrien piti huolehtia monesta muustakin asiasta ja moni asia oli vaikeampaa.

[ein]

''Niin... Ihmisten ei nykyisin tarvitse oikeastaan edes puolustaa itseään. Suurin osa ihmisten nykyisistä ongelmista on omaa syytämme eikä kukaan meitäkään tapa massoittain...'' poika sanoi huokaisten. Eniten ihmisiä kuoli turhan takia sodissa. Vampyyrit eivät olleet tappaneet ihmisiä läheskään niin paljoa kuin ihmiset toisiaan. Mutta siltikin vampyyrit ja muut sellaiset olivat niin vihattuja ja pelättyjä...
''Ihmiset ovat tyhmiä...'' Dan sanoi hiljaa kuin olisi unohtanut kuuluvansa itsekkin kyseiseen lajiin.

[Koji]

Aka oli iloinen siitä, että Dan ymmärsi häntä. Toinen ei ajatellut samalla tavalla, kuin melkein kaikki. Hän hymähti hiljaa ja sanoi:
"Eivät kaikki ole. Sinä et ainakaan ole tyhmä." Eihän Danilla tainnut olla mitään vampyyria vastaan tai muita vampyyreja ja se oli viisasta. Hänkin välillä säästi ihmishengen juomalla vähän eläintenverta, joka ei ollut mitään maailman parasta.

[ein]

Dan hymyili toisen puhuessa. Ei hän tuntenut itse itseään mitenkään erityisen järkeväksi mutta pojasta oli siltikin mukava kuulla ettei joku pitänyt häntä typeränä.
''Minä olen aina ollut turhan naiivi... Ja kömpelö. Vaikka minulta älyä löytyisikin, teen typeriä asioita, lähinnä vahingossa. Lisäksi olen tekopyhä'', Dan sanoi vastaukseksi olkiaan kohauttaen yhä sama hymy kasvoillaan.
''Sinäkin kyllä huomaat ajallaan'' poika lisäsi, viitaten lauseellaan lähinnä kömpelyyteen ja naiiviuteen.

[Koji]

Aka hymähti. "Eihän kukaan voi olla täydellinen. Ja kyllä kaikki tekevät typeriä asioita välillä sitä ei voi välttää." hän sanoi. Piti vain hyväksyä itsensä eikä välittää pikku virheistä. Tekee hän itsekkin välillä typeriä asioita ja muutenkin. Mutta Aka pyrki hyväksymään itsensä.
"Kentiäs. Sinä saatat joutua kokemaan toisen persoonani joskus. Mutta muista se, että en minä se ole joka niitä sanoo vaan joku muu..." Aka sanoi. Hän oli miettinyt, että jos vaikka joku olisi kuollut samaan aikaan, kuin hän ja siitä sitten se joku Neuvosto päättänyt tehdä hänelle toisen persoonan.

[ein]

Dan nyökkäsi, ajatellen jokseenkin lapselliseen tapaansa juoksevansa karkuun heti jos toisen toinen persoona sattuisi joskus ilmestymään.
''Ymmärrän'', Dan sanoi hymyillen ystävällisesti. Dan kyllä uskoi selviävänsä edes jotenkin, mikäli toisen uhkaavalta vaikuttava toinen persoona ottaisi vallan Akasta. Jos hän ei pääsisi karkuun, hän puhuisi. Vaikka uskoikin ettei siitä olisi apua.
''Oliko sinulla toinen persoonasi jo eläessäsi?'' poika kysyi, utelias ilme jälleen kasvoillaan.

[Koji]

"Hyvä." Aka totesi. Hyvä että toinen ymmärsi.
"Ei ollut se tuli kuolemani jälkeen vasta." hän kertoi ja huokaisi. Vampyyri oli kuollut yksin. Yksin ilman ketään, joka jäisi kaipaamaan.
"Voisimmeko mennä vaikka varjoon istumaan?" hän kysyi, kun ei tässä auringossa kamalasti viihtynyt.