Suojapaikka

[huyana]

Ulkona satoi kaatamalla, sadepisarat hakkasivat kipeästi tytön ihoa vasten. Aurinkoa ei ollut näkynyt päiväkausiin, Tuonpuoleinen eli pimeydessä jo neljättä päivää. Tummat pilvet eivät tuntuneet katoavan taivaalta kulumallakaan. Ojat tulvivat ja sadevesi oli kerääntynyt kaduille. Sää oli ajanut lähes kaikki kulkijat sisätiloihin, lukuunottamatta nuorta tyttöä punaisessa takissaan.
Kerensa askelsi rivakasti eteenpäin katua, miltei puolijuoksua. Hän piteli takkiaan päänsä yläpuolella suojellakseen edes hitusen itseään kastumasta entistä enemmän. Hänen oli ollut pakko lähteä liikkeelle pienestä sateensuojastaan nälän tähden. Pikainen ympärilleen vilkuili osoitti, että tyttö oli eksynyt clubien ja pubien alueille. Pääsisiköhän hän livahtamaan sisään johonkin niistä?
Isokokoinen, juopunut mies rynnisti uhoten ulos kadun vastakkaisella puolella olevasta baarista. Joku heitti kengän miehen perään, joka lähti horjuen kohti seuraavaa baaria. Kerensa kohotti olkiaan ja kiirehti baariin, josta mies oli äsken heitetty ulos.
Lämpö huoksui heti ovella miellyttävänä vastaan. Tyttö ojenteli kohmeisia sormiaan, hiipparoiden mahdollisimman huomaamattomasti juottolan perälle pieneen pöytään. Tuskin häntä täältä huomattaisiin - hän voisi siis hyvin lämmitellä, olla sateen suojassa ja ehkä varastaa juopuneiden unohtamia ruoka-annoksia. Baari oli keskikokoa ja siellä oli kourallinen toinen toistaan juopuneempia miehiä ja muutama hassu nainenkin - kaikki vähintään kymmenen vuotta Kerensaa vanhempia. Baaritiskin takana pyöri äkäisen näköinen nainen.

[Aeris]

Boykon korvissa kumisi tasainen ropina. Vesipisarat hakkasivat suurta sateenvarjoa, jossa tosin alkoi olemaan jo huolestuttava määrä reikiä. Vielä sillä kuitenkin pystyi kulkemaan kastumatta. Paksu puuvillainen neulepusero ja sen päällä oleva liivi pitivät kalseassa ilmassakin olon siedettävänä. Reisitaskuhousujen lahkeet oli tungettu maihinnousukenkien varsien sisään. Kuitenkin Boykosta tuntui kuin ilma olisi pelkkää sumua. Kosteus tunkeutui hiljalleen läpi jokaisesta kuidusta ja jopa nahkakenkien sisään. Poika saattoi kuvitella vesipisaroiden muodostuvan hiuksiinsa ja korviinsa.
Sade oli jatkunut liian monta päivää, jotta sen olisi voinut ohittaa vain sisällä istumalla. Ihmiset pysyivät kotonaan, joten ei kannattanut lähteä keräämään itselleen elantoa. Komerot ja jääkaappikaan eivät pitäneet pitkän ajan sisälläolosta. Etenkin alkoholipuoli vaati pikaista täydentämistä. Sisällä oleminen kävi tylsäksi jopa humalassa, jos sitä joutui tekemään liian kauan.
Sade näytti hiljentään jonkin verran myös juottola-aluetta, vaikka kanta-asiakkaat näyttivät olevan tapojensa orjia. Vesipisaroita lensi ympäriinsä, kun jostain ulos heitetty mies putosi rähmälleen kadulle. Olento lemusi pahemmin kuin rankkitynnyri, näytti samalta ja näytti uupuvan toista kenkäänsä. Muutama sulava askel ja Boyko oli hävinnyt miehen tulosuuntaan. Mukanaan miehen takataskusta pilkistänyt lompakko.
Nahkainen esine sisälsi vain vanhoja kuitteja ja valokuvia, joten se löysi itsensä nopeasti kadusta. Mahan kuuluvan mouraisun innoittamana hän valitsi läheisimmän siedettävän oloisan paikan. Eikä sekään ollut tällä alueella kovin hääppöinen. Ilma miltei väreili siihen haihtuneesta alkoholista ja haju olin sen mukainen, yhdistetty kapakan pintyyneeseen tupakanhajuun ja muuten tympeään ominaishajuun.
"Kahvi", Boyko sanoi sanoi tiskin takana olevalle naiselle.
"Luuletko poju tämän olevan joku kuppila vai?" nainen tokaisi vastaan.
"Voin aina viedä rahani muualle", poika tokaisin takaisin.
Tämän jälkeen nainen hävisi kiirusti jonnekin, oletettavasti kasvattamaan kahvipapuja. Saatuaan kuppinsa höyryävine sisältöineen Boyko suuntasi lähdelle takaseinustaa, mistä näkisi paremmin koko tilan. Juopuneen putoaminen niskaan ei tuntunut houkuttelevalta ajatukselta.

[huyana]

Kappas, muutaman pöydän päässä seisoskellut mies lähti vaappuen kohti miestenhuonetta. Pöydällä lojui täysi lasillinen todennäköisesti alkoholipitoista juomaa. Jos joku ottaisi lasin itselleen, mies tuskin muistaisi sen olemassaoloa palatessaan... Kun vessan ovi sulkeutui, Kerensa nousi ylös, käveli pöydän ääreen ja poimi lasin kouraansa mahdollisimman rentona. Luojan kiitos ympäristö oli sen asteisessa humalassa, ettei kukaan ymmärtänyt puolustaa toverinsa juomiakaan. Niinpä tyttö siirtyi tyytyväisesti hymyillen takaisin syrjäiseen pöytäänsä lasillisensa kanssa.
Tarkemmin ajateltuna - aikoisiko hän todella juoda lasista? Ei liennyt kovin järkevää hankkiutua humalaan tällaisessa ympäristössä, eikä alkoholi janoakaan vienyt. Kerensa huokaisi ja otti kulauksen. Juoma poltteli hänen kurkussaan ja mausta päätellen se oli raakaa viinaa. Tuskaisesti tyttö nielaisi ja yritti säilyttää ilmeensä peruslukemilla sen jälkeenkin.
Kerensa käännähti katsomaan viereiseen pöytään istuutunutta miestä. Tai naista. Niin, kumpikohan tuo henkilö oli? Tyttö otti toisen kulauksen. Miehen kahvi vaikutti ainakin kymmenen kertaa houkuttelevammalta kuin hänen varastetut viinansa. Olisipa kerrassaan mukavaa saada maistaa kuumaa kahvia! Henkilö ei kuitenkan ollut kaikesta päätellen lainkaan juovuksissa, joten hänen kahvinsa varastamista oli turha kuvitellakaan. Hmm, ehkä hänen täytyi tyytyä täysin toisenlaisiin keinoihin...
"Hei", Kerensa tervehti henkilöä hymyillen, noustuaan nojaimelaan tämän pöytää vasten. "Anteeksi, mutta voisinko mitenkään liittyä seuraasi? Nämä juopuneet keski-ikäiset kammottavat minua", tyttö sanoi, piilottaen samalla viinalasinsa selkänsä taakse.

[Aeris]

Pöytä mille Boyko laski kuppinsa oli sen näköinen kuin sitä ei olisi viikkoihin pyyhitty kuin likaisella rätillä. Tai kuten hän itse arveli, todennäköisesti ei kertaakaan sen jälkeen, kun pöytä oli rakennukseen tuotu. Päivä ei ollut lähelläkään päättymistään, mutta silti huone oli täynnä toinen toistaan humalaisempia ihmisiä. Boyko ei tosin tiennyt itkeäkö vai nauraa heille. Ilmeisesti jotkut vain oli luotu nousemaan kuralammikostaan ja taistelemaan itselleen jotain. Täällä jokainen näistä hylkiöistä vain pyrki unohtamaan edellisen päivän krapulansa.
Kahvikuppi lämmittämässä sormien välissä tuntui hyvältä kaiken ulkona olevan koskeuden jälkeen. Ensimmäinen siemaisu löi lämpimän aallon pojan lävitse. Vaikka juoma itsessään maistui karvaalta ja seisoneelta, sen sisältämä energia sai karvat nousemaan pystyyn korvanpäitä myöten. Boykon korvien asento muuttui rentoutuneemmaksi ja kuului pieni helähdys korvakorujen osuessa toisiinsa.
Anteeksi, mutta voisinko mitenkään liittyä seuraasi? Nämä juopuneet keski-ikäiset kammottavat minua.
Boyko käänsi katseensa. Puhuja oli häntä nuorempi, pitkään takkiin pukeutunut tyttö. Boyko haistoi tytöstä huokuvan kosteuden ja kevyen alkoholin häivähdyksen. No toisaalta, koko paikka löyhkäsi siltä. Boykon teki mieli kysyä tytöltä, mitä oikein teki sitten sisällä, mutta antoi asian olla. Omapahan oli ongelmansa. Sen sijaan hän otti uuden siemaisun kahvistaa. Lämpö sai hänet miltei kehräämään.
"Mikäs siinä, tee mitä huvittaa."

[huyana]

Kerensa rojahti huokaisten istumaan miestä vastapäätä, laskien nyt täysin avoimesti juominkinsakin pöydälle. Kaikesta päätellen alkoholi oli jo alkanut vaikuttaa. Tyttö loi miehelle ystävällisen hymyn, risti jalkansa ja suoriti ryhtinsä.
"Sinullahan on korvat", Kerensa sanoi tapitettuaan miestä hetken. Lause oli pikemminkin toteamus, vaikka hän saattoi saada sen kuulostamaan kysymykseltäkin. "Hassu juttu. Täällä Tuonpuoleisessa näkyy kyllä vaikka mitä. Itse olen ihan tavallinen ihminen, mutta tuntuu että kaikki muut ovat jotenkin erityisiä. Olitko sinä tuollainen ennenkin vai vasta tänne tullessasi?" Tyttö uteli. Hänen kätensä hakeutuivat lasin ympärille, hakemaan jälleen uutta kulausta. Maku sai Kerensan irvistämään julkisesti. "Tämä maistuu kyllä aivan hirveän pahalta. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi juoda tällaista polttelevaa nestettä? Käsittämätöntä!" Kerensa naurahti, juoden jälleen yhden kulauksen. Tyttö työnsi lasin sivuun ja nojautui jälleen hieman lähemmäs Boykoa.
"Ai niin, olen Kerensa. Hauska tutustua." Tytön katse oli muuttunut jo hieman utuiseksi, mutta kasvoilla pysyi iloinen hymy.

[Aeris]

Boyko katsoi häntä vastapäätä istunutta tyttöä kulmakarvat koholla. Ihminen oli ilmeisesti paljon tyhmempi mitä päällepäin näytti. Istui tyytyväisenä juomassa alkoholia, tuon kokoisena ja todennäköisesti varastetusta lasista. Erityisesti viimeinen kohta alkoi kuvottaa Boykoa. Mutta toisaalta, jos tyttö joutuisi pulaan, se ei olisi hänen ongelmansa. Totta kai minulla on korvat. Itselläsikin on jos olet koskaan viitsinyt vilkaista peiliin, poika ajatteli turhatuneena.
"Muutuin tällaiseksi. Sain veitsestä takaapäin", hän totesi kuivakasti ja otti uuden siemauksen kahvistaan. Juoma oli haalentunut ja puolivälin raja oli alitettu. Hänen olonsa ei ollut lämmennyt vielä tarpeeksi, että häntä olisi huvittanut jatkaa matkaansa.
Sivulta kuului kova mäjähdys, minkä Boyko arveli joko jonkun sammumiseksi tai alkavaksi rähinäksi. Vilkaisu kertoi ensimmäisen vaihtoehdon osuneen oikeaan. Mies makasi lattialla pienessä lätäkössä, joka oli syntynyt tämän kaadettua samalla vieressä istujansa juoman. Hetken päästä omistaja oli heittänyt molemmat ulos selviämään.
"Kukaan ei kaada sitä kurkustasi alas. Jos siitä ei nauti, se on lähinnä juoman haaskausta", Boyko totesi ja joi kerralla kuppinsa tyhjäksi. Pieni puistatus juoksi hänen lävitseen ja nosti niskakarvat pystyyn.
"Bo", hän totesi vastaukseksi toisen esittelyyn.

[huyana]

Kerensan hymy kuivui nopeasti kasaan, kun hän havaitsi miehen olevan varsin epäseurallisella tuulella - tai sitten se johtui vain Kerensasta itsestään. Olisihan toinen voinut edes esittää olevansa kiinnostunut juttuseurasta! Kerensa tuhahti itsekseen, nojautuen vasten penkin selkänojaa kädet puuskassa. Olihan miehen kohtalo kieltämättä surullinen - saada nyt veitsestä! - mutta siitä huolimatta Kerensa oli päättänyt olla pitämättä miehestä.
Sivummalta kuuluva pamaus sai Kerensan hätkähtämään. Hetken tyttö jo luuli, että joku tuli vihaisena vaatimaan häneltä juomaansa takaisin. Havaitessaan pelkonsa turhiksi, tyttö kääntyi huojentuneena Boksi esittäytyneen puoleen. "Pakkohan tässä on jotain syödä ja juoda, en minä nälkäänkään halua kuolla", Kerensa tuhahti vastaukseksi, kääntymättä edes katsomaan toiseen. Enää ei tytön kuitenkaan tehnyt tippaakaan mieli nostaa lasia huulilleen - kaikenlisäksi hän tunsi olonsa hieman pahoinvoivaksi. Huone tuntui pyörivän hänen ympärillään. Ylpeys ei kuitenkaan antanut periksi näyttää tätä tuntemusta ulkopuolisille ja niinpä tyttö yritti parhaansa mukaan hautautua penkin perukoille, jotta ei tipahtaisi lattialle.
"Ei kaikilla ole rahaa niinkuin sinulla näkee olevan. Onhan sinun helppo moralisoida tuossa tilassa..." tyttö mutisi pippurisesti, tuijottaen tiiviisti pöydällä olevaa puolityhjää viinalasia.

[Aeris]

Sisältäpäin Boyko suorastaan kupli naurusta. Häntä vastatusten olevan ihmisen, Keresahan hän oli, ilmettä saattoi kuvata vain tuohtuneeksi. Ilmeisesti tyttö oletti kaikkien ihmisten olevan vitamiinitableteilla eläviä kestohymyilijöitä. Eläessään sellaiset tytöt päätyivät yleensä mukavien setien kyyteihin ja löysivät itsensä huonoimmassa tapauksessa Tuonpuoleisesta. No, toisaalta, elämä on.

Samalla tytön kommentti sai hänet palaamaan hetkeksi kuolemansa ensimmäisiin päiviin. Kuinka eksyksissä hän ensin oli ollut! Elettyään jonkin aikaa kaduilla hän sai päähänpotkimisesta tarpeekseen ja päättänyt voittavan jokaisen surkimuksen tiellään. Ei ollut mennyt kauan kun hän jo hankki varastelulla rahat ensimmäiseen asuntoonsa. Joten kyllä, hänellä oli varaa olla tyytyväinen itseensä.

Boyko nojautui eteenpäin ja nojasi itsensä vasemman kätensä varaan. Oikealla hän pyöritteli kahvikuppia pöytää vasten.
"Niin minun onkin. Ei minulla ollut mitään. Ilmestyin hautausmaalle kuin kuka tahansa muu, mutta mitä sillä on väliä. Ainoa ero on, että jotkut päättävät kurkottaa kuuhun ja tavoittaa tähden."
Seuraavaksi hän nousi pöydästä kuin mököttävää tyttöä ei olisi. Hetken päästä hän palasi mukanaan kaksi kahvikuppia. Toisen hän laittoi keskellä pöytää ja siirsi tytöllä olleen viinan toiseen pöytään. Boyko päätti olla koskematta aineeseen ollessaan tietämätön, mitä tauteja lasi saattoi kantaa. Oman kuppinsa hän jätti vierelleen. Kenties tuo kurjan näköinen olento muistutti häntä kasvamaan jääneistä pikkusisarista. Mitäköhän heillekin kuului?

"Juo, vai onko toisen osoittama myötätunto liian suuri asia nieltäväksi?" hän kysyi aavistuksen ilkkuvasti. Jos karmaa oli olemassa, niin hänen oli kenties aika alkaa maksaa omiaan pois. Kaikesta oli maksettava käypä hinta tai seuraavaa hyvä tilaisuus voisi mennä ohitse.

[huyana]

Olipa eriskummallista. Boksi esittäytynyt mies ilmeisesti oli todella onnistunut hankkimaan itselleen rahaa. Millähän ilveellä? Toinen oli ainakin varreltaan miltei hennonkin näköinen, ei lainkaan raskasta työtä tehneen näköinen. Ilmeisesti hän oli siis onnistunut pääsemään kiinni paremmista töistä, tai sitten oli vain mestari huiputtamaan toisia. Miten tekopyhää! Kerensa muljautti silmiään vastaukseksi, jaksamatta kuitenkaan muistaa omia keinojaan ruokansa hankkimisen suhteen. Tyttö kun ei ollut tehnyt päivääkään rehellistä työtä Tuonpuoleisessa.
Boykon noustessa ylös Kerensa luuli miehen lähtevän. Hetken ajan tyttö ei ollut varma, huutaisiko toisen perään ja pyytäisi anteeksi koppavia sanojaan. Tyttö kuitenkin hillitsi itsensä, kun huomasi toisen suunnanneen tiskille. Luoja, hän oli jo niin vähällä nolata itsensä miehen silmien edessä! Kerensa hautasi kasvonsa kämmeniinsä, sulkien silmänsä. Kunpa edes tämä utuinen olo katoaisi, hän ei ollut oma itsensä.
Tyttö hätkähti kuullessaan jonkun laskevan kupin pöydälle. Kerensa nosti katseensa, huomaten taas sen saman miehen. Toinen oli siis palannut vapaaehtoisesti tähän pöytään? Tai no olihan pöytä oikeastaan ollut alun alkaenkin miehen, Kerensa oli vain tullut siihen - mutta silti! Ehkä Bo ei ollutkaan vielä lopettanut hänelle kettuiluaan.
"Minulle?" Kerensa kysyi hiljaa, tuijottaen miehen tuomaa kahvikuppia. Sen tuoksu oli huomattavasti alkoholia miellyttävempää. "Miksi? Almuja köyhälle vai?" Kerensan äänensävy vaihtui nopeasti koppavaksi. Hän todella halusi tuon kahvin, mutta hän ei halunnut näyttää säälittöävältä toisten edessä. Kyllä hän itsekin saisi hankittua kahvia, sen kun menisi vain jonkun lompakolle ja ottaisi rahat! Tosin tässä kunnossa idea ei ollut paras mahdollinen.
"Miksi sinä tuntisit minua kohtaan myötätuntoa? Olen tähänkin asti osannut huolehtia itse itsestäni, en tarvitse sinun sääliäsi", tyttö sanoi, mutta äänensävynsä muuttui alkoholin vaikutuksesta lähes lapsellisen ylimieliseksi. Kuka tahansa saattoi erottaa Kerensasta sillä hetkellä, että hän tulisi hetkenä minä hyvänsä ottamaan tuon kupin, kunhan vain tilaisuus olisi.

[Aeris]

Itsetyytyväisesti hymyillen Boyko laski vasemman kyynerpäänsä pöydälle ja nojasi leukansa peukalon päälle. Vastapäätä istuva tyttö näytti lähinnä kissanpennulta kermalautasen äärellä. Anteliaisuudessa näytti sitten olevan omat hauskat puolensa.

"Ilmeisesti köyhälle, pääteleen yrityksestäsi pitää moraalisaarnaa. Annan neuvon. Tänne tulleille ihmisille annetaan sama alku. Ilmestyt hautausmaalle ja ", Boyko heilautti oikeaa kättään teatraalisen laajassa kaaressa:
"koko maailma on edessäsi. Yritteliäisyys palkitaan. "

Boyko sulki silmänsä ja nojasi tuolinsa selkänojaan. Huonokuntoinen puu narahti äänekkäästi liitostensa venyessä, mutta sieti rasituksen. Toinen kuppi ei maistunut yhtä hyvältä kuin ensimmäinen, mutta lämmitti silti. Levoton olo palasi. Yleensä hän ei juonut kahvia kuin pahassa krapulassa tai olosuhteiden sanelemasta pakosta. Tämä voitiin laskea niihin. Boyko ei tällaisen kurjan kuppilan voivan tarjota mitään halpaa viinaa ja kahvia kummempaa, joten hän tyytyi niistä säähän sopivampaan versioon.

"Sääli on sairautta. Mikään ei ole kuvottavampaa kuin olento, joka anelee muiden apua välittämättä kokeilla ensin itse. Sellaiset jäävät riippuvaisiksi avustaan eivätkä ikinä pääse jaloilleen", Boyko piti äänensä viileänä. Sisällä hän kuitenkin tunsi lähinnä kuvotusta. Hän avasi silmänsä ja jäi katsomaan tytön silmiä rävähtämättä.
"Kumpi olet, kohtalo vai sen uhri?"

[huyana]

Tyttö mutristi suutaan harmistuneena. Että tuo mies osasi olla rasittava! Sama mitä hän sanoi tai teki, niin aina toinen tuntui ne jollain lailla kiertävän ja kääntävän ne Kerensaa itseään vastaan. Bo oli liian viekas ja se sai tytön tuntemaan olonsa entistä typerämmäksi. Yrittikö toinen tarkoituksellisesti saada Kerensan näyttämään säälittävältä, epäonnistuneelta yksilöltä?
"En halua sinun tai kenenkään muunkaan sääliä! Minussa ei ole mitään säälittävää, pärjään vallan mainiosti itsekin! Älä puhu kuin tuntisit minut, et tiedä minusta mitään", Kerensa sihahti hampaidensa välistä, tuijottaen haastavasti Boykoa silmiin. Ei tyttö ollut varsinaisesti vihainen, hän vain tunsi olonsa perin loukatuksi. Kuin hänet oltaisiin juuri luokiteltu samaan kastiin näiden juopuneiden kanssa - paitsi hei, olihan tyttö itsekin lievästi juovuksissa...
Kerensa nousi äkäisenä ylös, niin että penkki kaatui äänekkäästi pamahtaen lattialle. Tyttö suorastaan löi kämmenensä pöytään, jääden tuijottamaan Boykoa. Kukaan ympärillä ei tuntunut kiinnittäneen tapaukseen mitään huomiota, olihan se täysin normaalia baarikäyttäytymistä.
"Miten luulet että olen selvinnyt hengissä tähänkin asti? No omilla ansioillani, tietysti! Osaan pitää huolen itsestäni, joten kiitos vain", Kerensa miltei huusi. Tyttö kohottautui täyteen ryhtiinsä, nostaen leukaansa hivenen ylöspäin. Häntä ei luokiteltaisi pohjasakaksi, varsinkaan tuntematta. Hän vielä näyttäisi tuolle miehelle, että hän todella pärjäsi itsekin. Pitäköön kahvinsa!
Kerensa oli suunnitellut astelevansa näyttävästi ulos baarista, mutta juopunut keho ei ollut samaa mieltä. Ensimmäisenä tyttö törmäsi vastapäiseen pöytään, minkä jälkeen hän yritti nopeasti nousta ylös ottaen tukea jostain - mikä osoittautui perin vihaisen oloiseksi mieheksi. Kiireesti tyttö kiisi karkuun hänen kasvoihinsa tähdätyltä nyrkiltä. Häpeäkseen tyttö havaitsi palanneensa takaisin Boykon luokse. Miten noloa!
Kerensa istahti voipuneena lattialle, päätään pidellen. "Se johtuu siitä juomasta... juomasta se johtuu..." tyttö mutisi puoliääneen.

[Aeris]

Keskenkasvuinen kuin mikä Boyko ajatteli katsoessaan pöydän toisella puolella olevan purkausta. Vaikka oli hänen kyllä myönnettävä tytössä olevan sisua. Huutaa nyt keskellä baaria lähes täysin tuntemattomalle henkilölle. Toisaalta se taas saattoi helpottaa tunnepurkausta, jos oletti ettei koskaan tarvittunut joutua vastatusten kyseisen henkilön kanssa. Voi kuinka monta nasevaa kommenttia hänellä olisi ollut tilanteeseen liittyen. Niille ei kuitenkaan ollut tarvetta tytön näyttäessä jo valmiiksi hiiltyneeltä.
Kun Keresa säntäsi pystyyn hänen oli entistä vaikeampaa olla nauramatta. Lasi, minkä hän oli siirtänyt pöydältä toiselle ei olisi ikinä riittänyt kuin lievästi päihdyttämään keskikokoisen miehen, mutta ilmeisesti tytön päähän se oli noussut onnistuneesti. Samalla hän kuitenkaan ei voinut olla ajattelematta jossain toisaalla kasvavia sisariaan. Molemmat varmaan jo seurustelivat elleivät olleet peräti pidemmällä. Täällä hän oli, pitämässä itsestään huolen sillä aikaan kun hänen olisi pitänyt olla kotona uhkailemassa sulhaskokelaita.
Mielenkiintonsa menettäneenä Boyko katseli tytön pelastautumista takaisin baarin perälle ja hänen pöytänsä vierelle lattialle. Myös innokas ihailija näytti päättäneen saada rähinän aikaiseksi.
”Anna hänen olla”, Boyko totesi ja otti siemauksen unohtuneesta kahvistaan. Mies käänsi suuntaansa Boykoon ja murahti.
”Ai, tyttöystävä vai? Jos lapset juoksisitte molemmat ulos, niin kellekään ei koituisi harmia.”
Boyko hymyili pää kallistettuna.
”Tyttöystävä? Ei suinkaan. Isä vain opetti ettei naisia lyödä raivopäissään, tai ihmisiä yleensä. Mutta mitäpä tuollainen rakkikoira tietäisi kunnon tavoista”, Boyko hymyili omahyväisintä hymyään.
”Täällä ei olekaan isiä auttamassa, vai mitä?”. mies nauroi itsevarmasti. Kuka nyt uskoisi keskenkasvuisen mittaista oikeaksi uhkaksi.
”Ei haittaa, on tässä ennenkin selvitty”, poika hymyili ja otti uuden siemauksen kahvistaan. Välinpitämättömyys vei miehen viimeisetkin itsehillinnänrippeet ja tämä hyökkäsi lyömään Boykoa pöydän yli. Poika väisti seisomaan pöydän viereen ja mies jatkoi matkaansa tuolin kanssa päin seinää, ilmeisesti kolauttaen päänsä samalla johonkin. Boyko työnsi jalallaan miehen pois, nosti tuolin paikoilleen ja istui alas kuin mitään ei olisi tapahtunut. Muutama naapuripöydässä istuja raahasi korston ovelle ja heittivät hänet sitten ulos.

”Koitahan jo päästä sieltä lattialta ylös. Kahvisi on jo miltei jäähtynyt”, hän sanoi neutraalimpaan sävyyn. Toinen kyynerpää tuki päätä pöytää vasten ja toinen käsi piteli puolillaan olevaa kahvikuppia.

[huyana]

Miehen ääni sai tytön kavahtamaan. Pelko sai tytön vetämään kädet kasvojensa eteen ottamaan vastaan odotettavaa iskua. Hämmennyksekseen Kerensa ei kuitenkaan tuntenut viiltävää kipua käsivarsissaan tai missään muuallakaan kehossaan. Sen sijaan Boyko oli tunkenut tilanteeseen väliin. Normaalisti tyttö olisi noussut vaatteitansa pudistellen ylös, ilmoittanut selviävänsä ilman apua tai vähintäänkin vaikuttanut edes hieman puolustuskyvykkäämältä kuin siinä lattialla kädet kasvojensa suojana kyyhöttäessään. Tilanne sai kuitenkin hänet nauliintumaan tiukasti paikoilleen. Adrenaliini hänen suonissaan huusi Kerensaa toimimaan, mutta keho ei totellut. Tyttö vain istui ja tuijotti, kuinka mies hyökkäsi - ja törmäsi seinään?
Suu auki Kerensa tuijotti Boykoa, tarpeeksi päihtyneenä pystymättä pidättelemään ällistynyttä ilmettään. Mitä ihmettä, oliko tuo kaikkitietäväinen korvallinen olento juuri puolustanut häntä, mahdollisesti jopa estänyt vakavalta loukkaantumiselta tai jopa kuolemalta?
Vasta Boykon sanat saivat tytön heräämään transsistaan. Puna kohosi Kerensan kasvoille ja sitä peitelläkseen tyttö jäi sukimaan hiuksiaan lattialle. Selvittyään pahimmasta nöyryytyksestä tyttö liukui ylös tuolille, välttäen visusti ottamasta katsekontaktia mieheen.
"Umh, kiitos, tai jotain..." Kerensa sai mutistua. Mikäli häpeään olisi voinut kuolla, Kerensa olisi ollut mennyttä. Pyöritys tuntui laantuneen pahimmasta, mutta yhä tyttö joutui puristamaan rystyset valkeina pöydän reunaa pysyäkseen pystyssä. Kahviin hän ei vieläkään kehdannut koskea.
"Ehkä varastan ensikerralla jotain muuta kuin alkoholia."

[Aeris]

Boyko katseli Keresaa. Jos hän olisi tuntenut sääliä, tämä olisi todennäköisesti ollut sellainen hetki. Sääli kuitenkin harvoin auttoi ihmisiä, minkä vuoksi hän oli lakannut tuntemasta sellaista. Kenties lähimpänä olisi voinut olla hiljainen myötätunto, sillä jotenkin tuo tyttö palautti mieleen kuvat hänen omista sisaristaan. Boyko mietti mitä vastaisi toisen kiitokseen. 'Ole hyvä'tai 'Tein vain mitä katsoin oikeaksi' olivat teennäisiä eivätkä sopineet hänen tyyliinsä. Niinpä hän jätti vastaamatta mitenkään erikoisesti. Sen sijaan hän otti siemauksen kahvistaan. Neste oli jo jäähtynyt melkoisesti ja loppukupillinen jähtyisi itsestään vielä nopeammin.
Häntä vastapäätä istuva tyttö näytti surkealta. Yhtä kaikki Boyko ei pystynyt käsittämään, kuinka joku saattoi mennä humalaan niin pienestä määrästä. Tai sitten tyttö kärsi jonkinasteisesta krapulasta jo nyt. Yhtä kaikki, se ei ollut hänen ongelmansa.
”Voisi olla viisasta, etenkään jos ei aio nauttia siitä.”

Mitä likaisista ikkunoista näki ulos Boykosta hämärä ei näyttänyt enään yhtä synkältä kuin mitä hänen saapuessaan juottolaan. Kenties Tuonpuoleinen olisi vihdoin pääsemässä eroon riesana olevista sadepäivistä. Ihmiset alkaisivat liikkua ulkona ja käydä kylässä. Hänkin pääsisi taas keikoille. Jatkuva sisällä oleminen oli pitkästyttävää. Samalla se oli toisaalta antanut mahdollisuuden parin haastavamman keikan suunnittelun. Kyllä hän pärjäisi vielä pitkän aikaa. mutta se ei ollut hänen tavoitteensa. Kaiken saavuttaminen oli tylsää. Hän etsi uutta, leikki sillä sen aikaa kun halusi ja heitti pois tai tuhosi täydellisesti.
”Sors immanis et inanis”, hän ajatteli ja mutisi sen puolihuolimattomasti ääneen tarkoittamatta tehdä niin. Kohtalo, mitä silläkin oli muka tarjottavana.

Sivupöydässä joku puolihumalainen naishenkilö alkoi iskemään silmää hänelle. Boyko vastasi flirttiin vaisusti. Juuri nyt häntä ei kiinnostanut saada naista pyörimään ympärillään kuin mehiläistä meden äärellä.

"Aiotko murjottaa kauankin?" hän kysyi ja katsoi Keresaa.
"Se ei auta muuta kuin pysymään paikoillaan."

[huyana]

[Oijoi, et uskokaan kuinka monta kertaa olen alkanut kirjoittamaan vastausta tähän peliin, mutta aina se on jotenkin tyssännyt. Anteeksi hurjasti kesto ^__^']

Kerensa nyökkäsi vaisusti vastaukseksi miehelle, mutta alkoi hymyillä hieman. Oikeastaan koko kuvio oli ollut perin huvittava. Kaikkea sitä tulikin tehtyä ja koettua! Tyttö tuijotti pöydän pintaa keskittyneesti, yrittäen samalla estellä itseään alkamasta nauraa. Lopulta Kerensa tarrasi kahvikupin kouraansa ja hörppäsi siitä. Juoma oli jo suorastaan kylmää, mutta tyttöä se ei häirinnyt. Ainakin hän sai haudattua typerän virneensä kahvikupin taakse.
Kerensa kuuli Boykon sanovan jotain hiljaa. Vieraalta kuulostavien sanojen merkitystä tyttö ei ymmärtänyt. "Mitä se tarkoittaa?" Kerensa kysyi nyt jo reippaamman kuuloisesti, uskaltaen viimein katsoa miestä silmiin. Enää hän ei ainakaan voinut itsestään typerämpää ja avuttomampaa kuvaa antaa, joten mitään menetettävääkään ei ollut.

Boykon ja vieraan naisen väliset katseen eivät jääneet Kerensaltakaan huomaamatta. Tapaus toi Aven tytön mieleen. Missähän mies tällä hetkellä oli? Kerensa tiedosti kaipaavansa Aven seuraa syvästi. Ei, ei pelkästään Aven, vaan myös isänsä, äitinsä... Lähestulkoon kenen tahansa, tyttö ei viihtynyt yksin. Ainakin nyt hänellä oli juttuseuraa, joskin ei ehkä parhaimmasta päästä. Boyko ei vaikuttanut järin sosiaaliselta tai avoimelta, mutta olihan mies ainakin suojellut Kerensaa. Se merkitsi paljon tässä itsekkäässä maailmassa.
Kerensa hätkähti ajatuksistaan kuullessaan miehen sanat.
"Umm... Niin kauan kunnes häpeä ja huono olo ovat hellittäneet?" tyttö ehdotti, luoden vaisun virnistyksen.
"Olen tainut näyttää sinulle jo pahimmat puolet itsestäni, joten kenties puhuminen minusta saa riittää. Kertoisitko siis jotain itsestäsi? Kuka oikeastaan olet ja mistä tulet?"
Pikkuhiljaa maailma tytön ympärillä alkoi tasaantua. Kieputus oli hellittänyt, Kerensa tunsi olonsa pelkästään uupuneeksi.