|
|
Post by Koji on Jan 16, 2009 20:53:29 GMT 2
Valkotakkinen mies asteli nopeasti eteenoäin- Päässään hänellä oli huppu, joka varjosti kasvoja. Kädet olivat taskuissa ja takki kiinni. Paljasta pintaa ei kovinkaan paljoa näkynyt, vampyyri ei kestänyt nimittäin auringonvaloa. Muuten syttyi heti palamaan, siksi piti pitää peitossa kaikki. Aka oli jostain kumman syystä päättänyt lähteä kävelylle, ja juuri silloin aurinko paistoi kunnolla. Ja kun vielä oli lunta niin aurinko häikäisi kahta kamalammin... Ihme ettei tullut lumisokeaksi täällä.
Hän kääntyi nopeasti kulman taakse. Ah ihanaa. Varjoa. Mies otti hupun pois päästään ja paljastui punaiset hiukset, jotka oli laitettu kiinni mustalla rusetilla ja ponnari laitettu vielä eteen. Silmät olivat myöskin punaiset ja kulmahampaat näkyivät alahuulen päällä. Iho oli myöskin kalpea. Ihan normaali vampyyri ei kuitenkaan ollut. Tällä vampyyrilla ei ollut sydäntä, siis kirjaimellisesti.
Ja oli kaksi persoonaa, ja toisesta ei tiennyt yhtikäs mitään. Se oli inhaa. "Olen minäkin idiootti..." vampyyri mutisi ja nojasi seinään. Onneksi sentään ei ollut kamala pakkanen, jos pakkasta edes nyt kunnolla oli. Ehkä pari astetta... Kunnon vaatteita ei ollut ainakaan...
|
|
Adam
Vastakuopattu
i told ya
Posts: 58
|
Post by Adam on Jan 16, 2009 21:20:47 GMT 2
Susia, paljon susia. Joka puolella, eikä ne jättäneet rauhaan. Koira tunsi kipua paitsi vasta saaduissa, verta vuotavissa haavoissa, myös sisällään. Sydämen lyönnit takoivat niin lujaa korvissa, ettei hukkien äänet kuuluneet läpi, kipu yltyi, yhä kovemmaksi. Aina niin vaalea näkökenttä alkoi sumentua, tummua reunoiltaan ja mustua kohti keskustaa. Ohuet jalat vapisivat, tuskin jaksoivat kannatella urosta. Viimeinen näky oli kohti hyökkäävä susi..
Ruskeaturkkinen eläin säpsähti rajusti hereille erään hylätyn talon sisällä. Se ponkaisi pystyyn, ja kaatui saman tien kipeästi nenälleen. Aina vain sama painajainen.. Sietäisi jo loppua.
Koira hengitteli hitaasti rauhoittuakseen ja koitti sitten uudestaan nousta pystyyn päästäkseen pihalle raikkaaseen ilmaan. Jalat suostuivat kantamaan uroon hentoa kehoa, vaikka ne vapisivatkin jos sattui seisahtumaan liian pitkäksi aikaa paikoilleen. Maskipää katsahti piilopaikkaansa, siirtyi sitten kohti ovea ja hypähti keveästi pihalle. Jää puuterilumen alla oli koitua turmioksi arpiselle. Vaalean näkökentän sokaisi aurinko, eikä sekarotuinen hetkeen nähnyt mitään muuta kuin valkoista. Hahmot alkoivat kuitenkin pian palautua, joten eläin suuntasi kulkunsa varjoisalle sivukadulle. Korvat sivussa ja pää matalalla riippuen piiskahäntä asteli kohti tuntematonta vierasta.
|
|
|
|
Post by Koji on Jan 16, 2009 21:45:35 GMT 2
Aka mietti. Mietti, että mitä oikeastaan tapahtui muutama päivä sitten. Hän tapasi jonkun henkilön... Mumeiko se oli? Mutta ei muistanut ollenkaan, että olisi eronnut tästä. Ainoa vaihtoehto oli siis se, että persoona oli vaihtunut taas. "Helvetti." vampyyri kirosi hiljaa ja katsahti pikaisesti taivaalle. Siellä se kirottu valopallo oli... Jonka takia joutui nyt odottelemaan täällä.
Vampyyrina ei tosiaan ollut helppoa, pian pitäisi taas juoda verta. Mistä löytyisi sitten ihminen? Eläimen verta ei kumminkaan ajatellut sortua juovansa... Se oli pahaa ja ei auttanut mihinkään. Hän näpräsi hiuksiaan hieman. Yhtä ystävää ei ole sentään menettänyt, ainakaan vielä, tai oikeastaan poikaystäväänsä. Kyseinen henkilö oli todella tärkeä Akalle, nimittäin tämä oli ainoa joka on hyväksynyt hänet tällaisenaan ja on saman kaltainen. Tai siis ensimmäinen ihmismäinen olento, kyllä kai se dinosaurus, Wiikuna, hyväksyi. Ainakin hyvin juttuun tultiin, ja sitäkään ei olla nähty pitkiin aikoihin. Kentiäs on päässyt pois täältä. Akalla ei ollut mikään kiire, helvettiinhän tässä joudutaan, jos se on olemassa edes. Vampyyri joutuu sinne automaattisesti...
Askelia? Punatukkainen katseli ympärilleen ja huomasi sitten koiran lähestyvän. Osasikohan se puhua? Wiikuna osasi... Kenties tämäkin. Mutta hän ei tiennyt kumminkaan mitä sanoa..
-----------------
anteeksi kesto, kävin saunas
|
|
Adam
Vastakuopattu
i told ya
Posts: 58
|
Post by Adam on Jan 16, 2009 22:12:14 GMT 2
//Ei mittään =)//
Koira käveli ja käveli ja käveli. Askeleet muuttuivat koko ajan hitaammiksi, ja jostain kumman syystä uros alkoi väsyä näinkin pienen ponnistelun jälkeen. Lonkka. Se sen oli pakko olla.
Lempeä tuuli puhalsi sekarotuisen takaa, heilautellen leikkisästi rentoina repsottavia korvia. Pieni, varovainen hymy kohosi mustille huulille pään kohotessa silmäilemään eteenpäin kujaa pitkin. Vastassa ollut vieras oli siirtynyt lähemmäs, ja eläin saattoi huomata toisen olevan ihminen.
'Muttei mikä tahansa ihminen.. josko ihminen laisinkaan.'
Koira hymähti, heilautti häntäänsä ja teki hienoisen loikan jatkaen reippahasti matkaansa. Mitä lähemmäs mustamaski toista tuli, sitä enemmän vauhti hiipui. Kapeat jalat pysähtyivätkin parin metrin päähän kaksijalkaisesta hahmosta. Nyt olisi kaiketi hyvä tilaisuus avata suunsa.
"Pitkiä päiviä, miellyttäviä öitä. Vieras."
Hymy karehti edelleen mustalla maskilla. Korvat, jotka yhä riippuivat sivussa, kääntyivät aavistuksen kohti miestä, kuullakseen varmasti hiljaisimmankin vastauksen.
|
|
|
|
Post by Koji on Jan 16, 2009 22:24:24 GMT 2
Aka katsoi Klovnia hetken, miettien tosiaan osaisiko tämä puhua. Aika kärsineeltä näytti, kun arpia oli. No, oli hänkin aika kärsinyt elämänsä aikana. Mutta se ei näkynyt. Parempi vain niin, ettei kukaan tiedä, että ollaan sydämmetön. Mutta Jali tietää ja jääkööt mahdollisesti ensimmäiseksi ja viimeiseksi. Kun koira vielä läheni pieni mielenkiinto heräsi vampyyrissa.
Hän hymähti kuullessaan toisen tervehtivän. "Päivää sinullekkin." Aka tervehti ja kyykistyi. "Etten olisi enään niin vieras, niin olen Aka. Entä sinä?" vampyyri kysyi hieman hymyillen ja koitti olla mahdollisimman vaarattoman näköinen.
Oli mukavaa tavata eläimiäkin täällä, kun ne puhuivat. Niiden seurassa oli erilaista kuin arvostelevien ihmisten.
|
|
Adam
Vastakuopattu
i told ya
Posts: 58
|
Post by Adam on Jan 16, 2009 23:03:38 GMT 2
Hymy huulilla leveni, ja kun toinen kyykistyi alemmas, päätti uros uskaltautua lähemmäs. Häntäänsä ystävällisesti heilautellen tuo kulki lähemmäs itsensä esitellyttä henkilöä, ja miehen eteen päästyään koira istahti aloilleen.
"Klovniksi nuo ovat kutsuneet."
Maskipää vastasi, heilautti korvaansa ja kurotti kaulaansa vähän lähemmäs kohti näkökentässä kyyristelevää vaaleaa hahmoa. Äänestä kuuli että Aka tavoitteli hymyn poikasta, eivätkä kirsuun kantautuvat hajut viitanneet muuta. Mies tuoksahti vähän verelle ja kirpeälle pakkaselle. Klovni silmäili uutta tuttavuuttaan päästä varpaisiin ja takaisin, jättäen sitten hopeisen katseensa roikkumaan ilmaan.
"Taidat olla jotain muuta kuin ihminen. Mutten usko tietäväni mitä."
Sekarotuinen kurtisti aavistuksen kulmiaan, höristäen korviaan yhä enemmän pään sivuille. Syvä vihlaisu takaruumiissa kouristi koko eläintä, ja hetken ajan tuska näkyi selvästi tummalta naamalta. Sitten se katosi kuin ei olisi koskaan ollutkaan.
'Lonkka. Helvetin lonkka.'
|
|
|
|
Post by Koji on Jan 16, 2009 23:16:23 GMT 2
Aka kurotti varovaisesti kättään silittääkseen varovaiseksi tuota Klovniksi esittäytynyttä. Eläinten seurassa oli tosiaan paljon mukavempaa. "Sinulla on kiva nimi." vampyyri sanoi katsoen melkein verenpunaisilla silmillään koiraa. Tosiaan, ei ihminen. Kyllä sen uskoo, että koira sen haistaa. Olihan niillä parempi hajuaisti, montakin kertaa, vampyyreillakin oli. Näköaistikin oli paljon parempi ja oltiin nopeampia. Mutta makuaistia ei ole kunnolla ainakaan suotu, tai ei ainakaan hänelle.
"Näit lävitseni, en ole ihminen. Olen vampyyri. Jos et tiedä mikä sellainen otus on, anna kun kerron..." Aka aloitti.
"Vampyyri, niinkuin minä... Me joudumme juomaan lähinnä nyt ihmisten verta säännöllisesti, että pysyisimme elossa. Mikään muu ei pidä meitä elossa. Me emme kestä kunnolla auringon valoa, tai tarkemmin sanottuna sen säteilyä, jos joudumme liian kauaksi sen alle palamme. Lisäksi emme kestä nähdä ristejä, valkosipuli saa voimaan pahoin... Me emme kuole, olemme eläviä kuolleita. Vampyyrin voi tappaa vain iskemällä puuseipään sydämmeen, tai että kuolee siihen ettei ole saanut verta. Vampyyrin voi tunnistaa kalpeasta ihosta ja kulmahampaista." Aka kertoi ja toivoi, ettei toinen rupeaisi pelkäämään.
"Älä rupea sitten pelkäämään tai mitään, en välitä kauheastikaan eläinten verestä." hän sanoi ja huomasi uroksen naamalla hetken ajan tuskan.
"Mikä nyt?" hän kysyi.
|
|
Adam
Vastakuopattu
i told ya
Posts: 58
|
Post by Adam on Jan 16, 2009 23:49:55 GMT 2
Viileän käden silittely tuntui uskomattoman hyvältä. Yksikään ihminen - tai ihmisen kaltainen olento, kuten Aka - ei ollut koskaan päässyt kajoamaan Klovnin lyhyeen turkkiin. Uros olisi pitänyt eläessään ihmisistä niin paljon enemmän jos olisi uskaltanut vähän luottaa.
Mustamaski kuunteli tarkkaavaisena miehen selitystä kaltaisistaan, ennenkuin ryhtyi korjaamaan tuon sanoja eläimestä.
"Näytät kyllä minun silmääni samanlaiselta kuin kaikki muukin täällä. Olen ollut puolisokea koko elämäni, en edes tunne.. värejä.."
Klovni puhui hiljenevällä äänellä, jääden tuijottamaan jonnekin Akan olan yli. Äkkiä piiskahäntä ravisti päätään, loihti kasvoilleen takaisin pois sulaneen hymyn ja jatkoi siitä mihin oli jäänyt.
"Minä haistoin lävitsesi. Ihmiset tuoksuvat aina lämpimältä.. olivat he sitten niitä pahempia tai parempia, aina yhteinen haju on lämpöisyys. Sinä tuoksut talvelta. Pakkaselta. En oikein tiedä miksi."
Ruskeaturkki naurahti, vääntäytyi varovasti hieman sivuttain onnistuakseen rapsuttamaan kutiavaa korvaansa ja tohti sitten toimituksen jälkeen vastata viimeiseen kysymykseen.
"Äh, ei mitään vakavaa. Lonkka vain reistailee."
Koira totesi vähätellen asiaa, kääntäen katseensa sivuun vampyyrista. Huono valehtelija, niinkin monen elinvuoden jälkeen kuin Klovnilla oli takana. Surkea valhetelija.
|
|
|
|
Post by Koji on Jan 17, 2009 11:26:15 GMT 2
Aka silitteli Klovnin kaulaa, kun huomasi tämän nauttivan siitä. No kukapa ei hellyyden osoituksista nauttisi? Hän itsekin nautti, kun ei sitä oikein saa. Hän hymyili pienesti.
"Ai... Emme me ihan ihmisiä kumminkaan ole vaikka näytämmä paljon. Korvistakin pystyy tunnistamaan, vampyyreilla on tälläiset suipot." Aka kertoi ja näytti sitten korvaansa. Toisaalta sääli, ettei toinen nähnyt värejä ja oli ollut puolisokea. Niinkuin hänkin on aina ollut vampyyri.
"Varmaan siksi, että vampyyrien suonissa veri ei kierrä kunnolla. Siksi juommekin sitä. Ja olemmehan tavallaan kuolleita, me vampyyrit. Ja en tiedä tiedätkö, mutta lähes kaikki täällä ovat kuolleita." vampyyri sanoi. Kuolleita kaikki, elleivät sitten ole jotain demoneita jotka on manattu tänne tai jotakin.
"Hyvä ettei kamalan vakavaa." hän sanoi ja rapsutti myös hieman Klovnin kaulaa.
|
|
Adam
Vastakuopattu
i told ya
Posts: 58
|
Post by Adam on Jan 17, 2009 19:35:18 GMT 2
Koira katsoi tarkasti kun Aka osoitti korvaansa. Eläin ei oikein erottanut sitä, mutta uskoi ymmärtävänsä. Ihmisten korvat olivat pyöreät. Tai ainakin niin Klovni oli kuullut, omakohtaisia kokemuksia ei sen pahemmin ollut kertynyt, vaikka eläessä olikin tullut vierailtua muutamissa ihmisten asuttamissa kylissä matkalla jonnekin, mitä ei koskaan saavutettu.
Mies kertoi lisää itsestään ja lajistaan sekarotuiselle, mainiten samalla asian, jota mustamaski oli jo epäillyt.
"Ah.. arvelinkin kuolleeni. Viimeiset muistikuvat piinaavat aina kun silmät ummistaa.."
Uroo huokaisi, mutten jaksanut murehtia sitä juuri nyt. Illalla se tulisi vaivaamaan jälleen, mutta ei nyt. Nyt oli muuta mietittävää. Kuten tuo suloisen viileä käsi, joka silittelyn lomassa pysähtyi rapsuttamaan. Klovni käänsi mielissään kaulaansa kättä vasten, ja hymy levisi yhä pidemmälle mustilla huulilla.
"Ajatella, etten ole koskaan antanut kenenkään silittää tahi rapsuttaa itseäni."
Piiskahäntä naurahti, sulkien silmänsä nauttiakseen kunnolla saamastaan humiosta.
|
|
|
|
Post by Koji on Jan 17, 2009 20:23:52 GMT 2
Aka toivoi itsekseen ettei toinen kysyisi, että miten hän kuoli. Kun kukaan ei tulisi ymmärtämään miten kivuliasta se oli, tuskin kukaan on edes kokenut sellaista mitä hän. Liian kivuliasta se oli myös kertoakkin. Kellekkään hän ei oikeastaan sitä ole kertonutkaan.
"Se on ymmärrettävää, mutta ennen pitkään ne sitten loppuvat. Ja täällä on ihan mukavakin asua, vaikka aluksi ei saata siltä tuntua." sanoo.
"Sait uuden mahdollisuuden kokea sen miltä se tuntuu." hän hymähti ja silitti myös Klovnin päätä varovaisesti.
Akaa huvitti hieman toisen hymy, kun se oli tavallaan erilainen kuin ihmisillä, mutta silti samankaltainen.
------------------------
tääl vois tapahtuu jotaa x)
|
|
Adam
Vastakuopattu
i told ya
Posts: 58
|
Post by Adam on Jan 20, 2009 20:40:56 GMT 2
//nii voooois  // Uroo kuunteli, ymmärtämättä ihan kaikkea mitä Aka oli sille kertonut. Klovni nosti hopeisen katseensa taivaalle, ja antoi ajatustensa hetkeksi lentää muualle. Olikohan Narri vielä hengissä? Olikohan ystävä oppinut elämään kaukana kaupungista? Ikävöisikö koira ystäväänsä.. osaisikohan toinen edes aavistaa Klovnin poismenon? Vai voisiko Narri olla täällä? Hymy mustilla huulilla oli kuihtunut, katse oli mietteliäs sekä surullinen. Mietteet katkaisi Klovnin sisältä kumpuava äänekäs murina. Koira käänsi nopeasti katseensa vampyyriin, luimisto korviaan ja virnisti pahoittelevasti. "Viimeisimmästä ateriasta taitaa olla turhan kauan.." Piiskahäntä naurahti, ravisteli turkkiaan ja nousi samalla seisomaan. Lonkassa tuntui selvästi kummittelevan. "Pitää varmaan lähteä etsimään purtavaa. Lähdetkö seuraksi vai onko tärkeämpää tekemistä?" Klovni virnisti, nuolaisi huuliaan ja silmäili sitten kadun molempiin suuntiin. Taitaisi olla parempi jatkaa matkaa eteenpäin, eikä kääntyä takaisin tulosuuntaan. Päättipä Aka sitten niin tai näin. |
|
|
|
Post by Koji on Jan 21, 2009 19:14:34 GMT 2
Akalla ei ollut ketään ketä ikävöidä. Paitsi ellei ensirakkautta lasketa, mutta tämä on kuollut. Voisiko hän olla myös täällä? Jotenkin tuntui että ei... He kuolivat suunilleen samana päivänä, että samaan aikaan täälläkin pitäisi olla. Tuskin. Siitä päivästä arpikin muistutaa aina, arpi joka on pysyvä.
"Ei minulla erityistä tekemistä ole, kunhan et kovinkaan aurinkoisella reitillä kulje. Tai kulje vain kunhan on varjoakin lähellä, kun en kestä auringon valoa. Jos olen liian kauan siinä palan, palan kirjaimellisesti." vampyyri sanoi ja nousi seisomaan.
Aka-Chi, joka oli hänen oikea nimensä otti ponnarinsa pois ja letitti kauniin punaiset hiuksensa nopeasti letille. Niin ne olisivat paremmin pois silmiltä, ja kaupauksen vaihto oli ihan mukava.
"Minne päin ajattelit mennä?"
-----------------------
mitäs sit tapahtus?
|
|
//