|
|
Post by Koji on Jan 11, 2009 0:05:42 GMT 2
En siis kuunnellu FF musaa XD
-------------------------------
Yksisiipinen tyttö istui suihkulähteen reunalla.
Nimen omaan yksisiipinen. Hänellä oli vain yksi musta - enkelin - siipeä muistuttava siipi. Monet ovat sitä ihmetelleet, että miksi tytöllä oli yksi siipi. Miksei kahta? Sitä kyseltiin useasti, mutta mistä hän sen tietäisi? Kojia se ketuttikin kamalasti. Hän tahtoi tietää, että miksi omisti vain yhden siiven. Kaksi olisi paljon parempi... Mutta haittaisivat sitten nukkumista paljon, niinkuin tämä yksikin. Violetti tukkainen huokaisi ja mietti entistä elämäänsä, kun oli elossa. Ei mitään erikoista tultu tehtyä. Ei mitään... Kouluakaan ei päästy loppuun käymään, hirveän hyviä numeroitakaan ei oikein tullut. Ja ei edes koskaan saatu kokea miltä tuntuisi seurustella. Ääh.... Ei mitään hohdokasta koettu, tai Koji tunsi niin. Hän venytti siipensä pitkästi ja laittoi sen sitten selkää vasten. Yksi siipi, pah. Ihme etteivät jotkut luulleet joksikin langenneeksi enkeliksi. Tyttö naurahti omalle ajatukselleen.
Hän naputteli sormillaan suihkulähteen reunaa. Vesi oli hänen elementtinsä. Mutta ei kovinkaan hyvin hallittu, harmi vain...
Ääh... Ystäviäkin olisi kivaa saada. Häntä ihmetytti se, että oli tutustunut vain yhden toisen tytön, tai no naisen kanssa täällä. Muut olivat olleet poikia... Viimeisin tapaaminen oli Aven kanssa, joka ei kamalan mukava ollut. Tämä melkein tappoi hänet, imi kuiviin... Koji kumminkin suostui vampyyrin ehdotukseen ja haki tälle kakaran sytäväksi. Omatunto kolkuttelikin ja yöunet on menetetty. Parempi vain, että poika pääsi parempaan paikkaan. Mikään ihana paikka tämä ei ollut, jos Kojilta kysyttiin. Ihan perseestä kaikki. Kaikki ajattelivat vain itseään tai olivat muuten vain tyhmiä. Kunnon ystävää ei oikeastaan ole koskaan ollut, ehkä vain kavereita joita näki usein. Täällä ei varmaan kannattaisi kehenkään luottaa, kun ei tiedä mitä ne sanovat. Ensimmäinen tyyppikin kenet hän tapasi täällä oli demoni Roope, joka sanoi että pitäisi hillua paidattomana, että tiedettäisiin, että tänne oltaisi tultu. Ihan idiootti. Ja muut olivat mitä olivat.
-------------------------------
Inspas huonost... Onha myöhä x__X
Chris on muute tavannu mun kaikki hahmot XD siis tai eihä se viel Kojii oo, mut koht
|
|
|
|
Post by sakura on Jan 11, 2009 21:36:39 GMT 2
[ :'''D Sielunkumppani~ Minulla aina kaikkien pelien nimet tulee kun kuuntelen musiikkia CX En vain voi sille yhtikkäs mitään. Chris nyt on vain sellainen, että se haluaa tavata kaikki >  Tainoeioikeastaanedesole ô_o Minä olen XD Ei Chris, sillä se on kamalan epäsosiaalinen joskus :---D *seliseli* ] Eräällä suhteellisen synkällä kujalla käveli tumma hahmo. Tämän tasaisesti käsien liikkeisiin sointuvat askeleen saivat eteenpäin kulkevan mieshenkilön kulun näyttämään lumoavalta siinä ahtaan kujan pimeällä pätkällä, vaikka vuorokaudenajaksi oli sillä hetkellä määräytynyt iltapäivä, joskin hieman myöhäinen sellainen. Erinäistä suuntaa miehellä ei ollut, tämä kun ei kovin uusi näky Tuonpuoleisessa ollut, muttei erityisemmin vanhakaan. Tottumattomuus synkän elämänvaiheen asuinpaikkaan näkyi vieläkin haparoivissa valinnoissa ja suuntavaiston pettämisessä. Silläkin hetkellä tummahiuksinen nuori mies kulki vain minne jalat veivät. Oikeastaan tämä oli jo kävellyt koko aamupäivän ja päivän, lähestulkoon pysähtymättä. Jaloissa tuo matkan teko alkoi hiljalleen tuntua, joskaan Gerardiksi ristitty mies harvemmin osoitti ulospäin tuntemuksiaan. Miellyttävämmäksi mieshenkilö tosin tunsi toisen nimensä, joka ei ollut niin idioottimainen kuin vanhempien keksimä etunimi, jota Christian syvästi vihasi, aivan kuten vanhempiansakin. Juuri sellainen asenne kuin ylisuuri itsetunto – joka lähenteli superegon tasoa, joka psykodynaamisen psykologian mukaan oli yksi mielen kolmesta tasosta – oli antanut hyvän, jos sitä hyväksi voi sanoa, pohjan tuolle miehelle, jonka suonissa virtasi suden verta. Itsenäisyys näkyi jo tämän ollessa seitsemänvuotias ja vanhetessa se ominaisuus oli vain vankentanut jalansijaansa ruumiinrakenteeltaan hontelon miehen mielessä. Harvemmin muiden apua vastaanottava, saati sitten apua kysyvä, pidättäytyi usein omaan yksinäisyyteensä juuri sen takia, että oli jo aikaisemmassa elämässään siihen tottunut. Kuten on sanottu: ei vanha koira opi uusia temppuja. Tämä kun lähestulkoon sopi Christianin elämänkuvaan, joskaan ei niin voimakkaana. Mielellään tämä ei jaksanut muuttaa käsityksiään asioista, sillä nuorella miehellä oli omasta mielestään tarvittavat valmiudet kaikkeen. Hiljalleen lähestyvän veden solina havahdutti lähes zombina kulkeneen tummahiuksisen, joka kujalta poistuttuaan pääsi hieman avarammalle ja valoisammalle aukealle. Keskellä kaikkea oli varmaan maisemaa parantamassa seisova suihkulähde. Hymähdyksen kera mies kulki lähemmäksi, mutta pysähtyi nähdessään suihkulähteen reunalla istuvan yksisiipisen naishenkilön; ei varmaankaan edes kovin vanha, mutta silti kuollut. Niin olet sinäkin nuori ja kuollut, pieni ääni päässä muistutti. Christianin mielenkiintoa nosti suuresti naisen, vai pitäisikö sanoa tytön selkää koristava siipi, yksi ainokainen siipi. Yksinäinen siipi. [ Ja tälleen btw, ei tämänkään laatu mikään kauhean hyvä ole XD ] |
|
|
|
Post by Koji on Feb 18, 2009 21:10:32 GMT 2
Koji katsahti taivaalle. Taivas vaikutti samalta, mutta kumminkin niin erilaiselta. 'Äh... Onko täällä mitään kivaa... Kaikki ovat tylsiä.' tyttö mietti ja huokasi. Ehkä turhaa yleistystä... Mutta niin oli. Kaikki melkein täällä olivat ihan tyhmiä, eivät tajunneet häntä. Niinkuin ei kukaan muukaan... Haikeat muistot alkoivat nousta mieleen.
Kukaan ei ole ymmärtänyt häntä kunnolla. Ovat satuttaneet tietämättään sanoilla.
Löytyisiköhän täältä sitten kenties joku? Ja ehkä joku läheisemmäksi tuleva poika...Kun ei koskaan kukaan poika ole vaikuttanut siltä, että voisi ymmärtää. Hän huokaisi ja huomasikin jonkun kohtuun lähellä.
"Moi." tyttö tervehti.
----------------------------
anteeksi kesto...
|
|
|
|
Post by sakura on Feb 28, 2009 18:45:22 GMT 2
[ Nou problemos~ ]
Hiljaisuuden vallitessa ympärillä Christian sulki silmänsä, nähden yhä kuvan mielessään. Tuon yksisiipisen ilmestyksen, kauniin hahmon, joka istui suihkulähteen kivisellä, hieman paikka paikoin lohjenneella reunalla, josta näkyi ajan kulku. Tuonpuoleisen kolkko ilme, sen synkkyys näkyi oikeastaan kaikkialla, mutta vasta tuossa suihkulähteen ja yksisiipisen yhdistelmässä sen näki selvästi. Laihahko käsi sipaisi näkökentän eteen valahtaneita hiuksia sivulle samanaikaisesti hahmon kyykistyessä alas, vihreän katseen alas luotuaan. Samainen käsi, joka hetki sitten oli sipaissut hiussuortuvia pois, otti otteeseensa sileäpintaisen, aivan normaalilta vaikuttavan kiven, joka kuitenkin oli väritykseltään erilainen. Tummanharmaan pinnan halkaisi kirkkaanpunainen, lähes veren kirkkainta punaa muistuttava viiva, joka ympäröi sen kokonaan. Hitaasti Christian nousi ylös, nostaen samalla katseensa kuullessaan yksisiipisen tervehdyksen.
Hämmentynyt ilmekään ei värähtänyt kalpeahkoilla kasvoilla miehen raottaessa hieman huuliaan kuin vastatakseen tervehdykseen, jonka sijasta tämä sipaisikin kuivahtaneita huuliaan kielellänsä. Toispuolinen hymy kohotettiin kalpeahkoille poskipäille tämän hitaasti alkaessa kävelemään kohti yksisiipistä, varma ilme kasvoillaan. Vain kymmenisen metrin päässä ollut saavutti nopeasti suihkulähteen reunan, eikä tummahiuksisen katse ollut kertaakaan kääntynyt yksisiipisen suuntaan, vaan se oli suunnattuna koko ajan pulppuilevaan veteen, joka suihkulähteen korkeimmasta kohdasta solisi alas altaaseen. Hontelon käden koskettaessa suihkulähteen kivistä reunaa, toisen käden yhä puristaen outoa kiveä, käänsi Christian vihdoin katseensa kauniimpaa sukupuolta edustavaan. Vihreät sielunpeilit lähes tuijottivat tytön kasvoja.
”Iltaa”, tämä totesi omalla matalalla äänellänsä ja brittiläiskorostuksellansa.
|
|
|
|
Post by Koji on May 28, 2009 17:14:41 GMT 2
Koji tarkkaili Christiania ja mietti, että minkähän maalainen tämä oli. Ei ollut ainakaan japanilainen... Tai tuskin muutenkaan olisi aasialainen. Ei näyttänyt ollenkaan, mutta ulkonäkö pettää monesti. Mutta Koji oli varma, että Chris oli joku länsimaalainen. Sellainen vaikutelma ainakin selvästi tuli.
"Kuka olet?" tyttö kysyi toiselta, kun tämä oli tullut suihkulähteelle. Kamalan puheliaalta ei vaikuttanut... Tai sitten se johtui siitä, etteivät he tunteneet. Toivon mukaan hän itse ei innostu puhumaan ja selittämään liikaa.
"Itse olen Koji."
--------------------------
pyytelen vieläkin anteeksi jumitusta - ja lyhyyttä
|
|
|
|
Post by sakura on Jul 8, 2009 16:42:05 GMT 2
[ Ja minäkin pahoittelen kestoa! Anteeksi, mutta kuten toisessa pelissämme ilmaisin, on ollut henk. koht. ongelmia, jonka takia ei ole ollut aikaa. ]
Silkasta uteliaisuudesta paikalle jäänyt mieshenkilö ei kohottanutkaan neutraalia katsettaan oikealla puolella olevaan nuoreen naisenalkuun, jonka ehdottomasti kaunein ja mielenkiintoisin ulkoinen piirre oli selästä törröttävä yksinäinen siipi, joka sai tytön näyttämään haavoittuneelta enkeliltä. Enkelit eivät kuitenkaan asuneet – ainakaan Christianin tietojen mukaan – Tuonpuoleisen puolella, vaan paremmassa paikassa, Taivaassa. Ja juuri siitä ruumiinrakenteeltaan hontelo mies halusi saada selvyyden. Usein sosiaaliseen kanssakäymiseen ryhdyttäessä tummahiuksisella oli omat tavoitteensa: henkilö, joka ei ollut millään tavalla kiinnostava, sai harvemmin nuoren miehen sanoja sisältävää arkkua auki.
Vaikka nuoren tytön saattoi luokitella juuri niihin kiinnostaviin kohteisiin, ei Gerardiksi ristitty koskaan näyttänyt avoimesti tunteitaan, eli tässä tapauksessa kiinnostustaan ulkoisesti. Tunteiden salaamisen mestariksi voisi kutsua jopa häntä. Kohteliaana eleenä emonuoreksi kutsuttu istahti parinkymmenen sentin päähän hetki sitten Kojiksi esittäytyneestä. Pienesti hymähtäen mies salli itsellensä pienen katseen kääntämisen nuorempaansa.
”Nimelläni harvemmin on ollut elämässäni merkitystä”, Christian virkkoi hitaasti. ”Sen alkuperäinen sointi on tuonut vain hankaluuksia, jonka takia enemmänkin luokittelen sen epämiellyttävälle tasolle. Kuitenkin jos haluat kutsua minua nimellä… Sano Chris. Omalla tavallaan se kuvastaa tämänhetkistä elämääni paremmin kuin alkuperäinen.” Omalla arvoituksellisella tavallansa puhuvan sanoista oli tietysti mahdollisuus saada selvää, mutta tummahiuksinen nautti siitä eniten, että sai päässään muotoilla sanansa monimutkaiseen muotoon. Elämää ei tullut tehdä liian helpoksi.
Ei mennyt varmaan minuuttiakaan kun Christian oli saanut sanansa päätettyä kun syrjäiseltä kujalta kuului huutoa ja jossain välähti kirkas valo. Hetkeksi jopa tunteettoman oloinen mieshenkilö ilmaisi kasvoillansa lievää hämmennystä, joka kuitenkin hallittiin nopeasti pois kasvojen piirteistä. Vihreät sielunpeilit tarkkailivat suuntaa, josta äänet ja valo oli tullut, mutta mitään ei enää näkynyt. Ja sitä mies ei todellakaan pitänyt hyvänä merkkinä.
”Ehdottaisin, että tulet mukaani Koji”, Christian virkkoi. ”Täällä on jotain – tai joku. Enkä ole varma turvallisuudesta…”
[ Huono keksimään mtn actionia ;< ]
|
|
|
|
Post by Koji on Jul 8, 2009 20:24:20 GMT 2
Ei se mitään, kyllä ymmärrän jos niistä asioista jumittaa. Älä huoli
-----------------------------
Koji odotteli hiljaa, että Chris vastaisi hänen kysymykseensä. Tavallaan pettymykseksi sai tuollainen ihmeellisen ja epäselvän vastauksen, jonka tulkintaan meni jonkin aikaa. Tyttö ei kamalasti tuollaisista arvoituksista piitannut, kun ei ole oikein hyvä ollut niissä. Toisinaan niitä oli kyllä ihan hauska kuunnella ja miettiä, että mitä ne meinasivat. Kumminkin saatiin tietää, että miksi piti toista sitten kutsua. Chris. Se oli luultavasti lyhenne alkuperäisestä... Kun eikö lähes kaikkia maailman Christianeja sanottu Chrisiksi? Tai ainakin Kojin mielestä tietyillä nimillä oli lempinimiä, joita käytettiin tosi usein. Jos taas oli niin lyhyt nimi, kuin tytöllä ei mitään lempinimeä tarvittu oikein. Koji oli oikein mukava ja lyhyt nimi. Mutta mikähän oli sitten Chrisin alkuperäinen nimi? Sitä tuskin saisikaan koskaan selville, muttei se varsinaisesti haitannut. "No hauska tutustua Chris-kun." Koji sanoi hieman hymyillen.
Koji käänsi äkkiä katseensa välähdyksen ja huutojen suuntaan. Mitä ihmettä? Mikä ihme se tosiaan oli? "Okei." yksisiipinen sanoi ja nousi seisomaan sitten. Häntä rupesi kyllä kiinnostamaan, että mikä se välähdys oli.
|
|
|
|
Post by sakura on Jul 22, 2009 1:27:12 GMT 2
Jokin nuoren miehen suonissa virtaava, kenties suden osa verestä, ilmoitti tilanteesta jo paljon tummahiuksiselle, jonka jokaiset aistit olivat sekunnin murto-osassa terästäytyneet äärimmäiselle tasolleen. Valon välähdys oli tuntunut Christianilla luissa asti, eikä mikään olisi ollut sillä hetkellä hänelle mieluisempaa kuin muuttua suureen susihahmoon ja poistua paikalta nopeuden ja pimeyden turvin.
”Ellen väärin oleta, olisi parempi, että poistut paikalta pimeyteen”, nuori mies virkkoi pienen mietinnän jälkeen. Hän poistuisi välähdykseen päin, näin antaen yksisiipiselle mahdollisuuden paeta toiseen suuntaan. Tummanvihreä katse käväisi tytön kasvoilla nopeasti tämän samalla neuvoen Kojia: ”Uskoisin, että et halua nähdä seuraavaa, mutta en voi kieltää, ettetkö saisi jäädä. Ehdotan vain, että joko pakenet tai et katso, mutta mikä minä olen sanomaan ja säätelemään tekojasi.”
Muuta sanomatta mies erkaantui tytöstä parin metrin päähän ja kääntyi selin päin. Kojin ei kannattaisi katsoa, todellakaan. Jollei halunnut traumoja seuraavasta. Kaikki seuraavat tapahtumat etenivät kuin hidastetussa kauhuelokuvassa. Tummanpuhuva Christian oli nopeasti tehnyt päätöksensä susihahmoonsa asettumisesta, muuttumisesta Gerardiksi, tuoksi verta janoavaksi pedoksi, jonka ainoana tehtävänä olisi kostaa aikaisemmin elämässä koetut vääryydet. Nuoren miehen pää näytti siltä, kuin se olisi sijoiltaan niskasta, kuin niskat olisivat taittuneet, kun koko muu keho värähteli kuin epilepsiakohtauksen saaneella henkilöllä. Pää heittelehti miten sattui, eikä näyttänyt olevan ollenkaan yhtenäinen muun värähtelevän ruumiin kanssa.
Sitten tapahtui jotain. Christianin tummien hiusten väri alkoi muuttua harmahtavan ruskeaksi, samalla ihoon ilmestyen samanväristä turkkia. Pään muoto muuttui radikaalisti, luiden rusahtelun kuuluessa voimakkaasti kun kaikki muuttivat muotoaan nuoren miehen kehossa. Hitaasti lyhentyneiden hiusten kohdalta kohosivat susimaisen suipot korvat, jotka kääntyivät hetkessä kivun takia luimuun. Miehen kädet, joiden kämmeniä koristivat nyt suuret tassut, upottivat kyntensä päähän, sen aiheuttaen kuonomaisesta päästä kuuluvan uikahduksen. Kipu. Tuli. Kipu.
Ihmismäisen ruumiin tilalle muodostui hetkessä suuri ja tumma susi, joka vilkaisi muutosprosessin jälkeen taakseen Kojiin nopeasti, jonka jälkeen tämä pakeni paikalta lähes silmänräpäyksessä, kadoten pimeyteen.
[ Ja minä pahoittelen, mutta tämä peli ei kertakaikkiaan inspaa ollenkaan, joten kiitän peliseurasta ja pelistä, vaikka tämä olikin lyhyt. Jospa keskitytään Zahur x Chris peliin paremmin. ]
|
|
|
|
Post by Koji on Jul 22, 2009 13:07:33 GMT 2
Koitetaan keskittyä siihen vain paremmin x)
------------------------
Koji ei osannut ollenkaan arvata, että mikä se välähdys oli ollut. Se ei voinut olla kuvitelmaa, kun he molemmat näkivät sen. Oliko täällä joku, joka aiheutti sen vai mitä ihmettä. Hän oli hieman sekaisin. Hmh? Poistua paikalta? Miksi ihmeessä. Mitä muka tässä ei haluta nähdä? Mutta olisi varmaan parasta totella Christiania ja ainakin olla katsomatta. Tyttö meni myös kauemmas ihan nyt varmuuden vuoksi ja käänsi katseensa syrjään. Vielä hän ei lähtenyt kumminkaan minnekkään. Ei oikeastaan itsekkään tiennyt miksi, vaikka varmasti olisi viisaampaa lähteä. Hän vilkais kumminkin pikaisesti Chrisiin ja huomasi, että tämä oli muuttumassa ihmissudeksi. Samantien katse vetäytyi muualle. Hän ei tahtonut nähdä muodonmuutosta todellakaan. Vaikka hän nyt tiesi toisen olevan ihmissusi niin ei silti pelännyt. Ei toinen varmaankaan tahtoisi tappaa häntä tai mitään. Koji katsoi takaisin Chrisiin päin ja kerkesi vain nähdä, kun tämä katosi. Se siiitä sitten.
Tyttöä harmitti se, ettei ollut tutustunut toiseen paremmin ja saanut vaikka kaveria. Eikö tulla koskaan saamaan ketään ystävää täältä? Kehenkään ei ollut vielä kunnolla tutustunut ja niihin oikeastaan keihin oli... Olivat varmaan päässeet pois täältä.
Pian hän lähtikin kävelemään päinvastauseen suuntaan mihin Chris oli kadonnut.
|
|
Tainoeioikeastaanedesole ô_o Minä olen XD Ei Chris, sillä se on kamalan epäsosiaalinen joskus :---D *seliseli* ]